Eläinlääkäripula vaikuttaa koko alaan: myös pieneläinpuolelle tarvitaan kipeästi lisää eläinlääkäreitä

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat aloittaneet hankkeen, jossa selvitetään, kuinka eläinlääkärikoulutuksen koulutusmäärät saadaan vastaamaan tuotantoeläinlääkäreiden ja valvontaeläinlääkäreiden tarvetta. Myös pieneläinpuolen eläinlääkäreistä on huutava pula. Lemmikkien määrä on kasvanut ja niiden arvostus on lisääntynyt, joten eläinlääkäreitä tarvitaan enemmän.

Ministeriöiden hanke on tarpeellinen ja toivottu, mutta selvityksen tulee olla ehdotettua kattavampi. Suomen suurinpana yksityisenä pieneläinlääkäripalveluiden tarjoajana Evidensia vaatii, että eläinlääkäripulan ratkaisuissa keskitytään eläinlääkärimäärän lisäämiseen kokonaisuudessaan ja myös pieneläinlääkäreiden tarve huomioidaan. 

”Vain tietyissä rooleissa työskentelevien eläinlääkäreiden määrään keskittyminen saattaa jopa pahentaa eläinlääkäripulaa toisaalla. Jos tuotantoeläinlääkäreiden ja kunnaneläinlääkärijärjestelmän töistä tehdään muita houkuttelevampia, tilanne pieneläinpuolella todennäköisesti vaikeutuu entisestään”, Evidensian yhteiskunnallisista asioista vastaava Anssi Tast sanoo.

Eläinlääkäripula ei ole uusi ilmiö, vaan eläinlääkäreitä on jo pitkään koulutettu Suomessa liian vähän. Eläinlääkäripula on Tastin mukaan johtanut siihen, että joissakin päivystävissä eläinsairaaloissa eläinpotilaita on enemmän kuin niitä ehditään hoitaa. Esimerkiksi Seinäjoen Eläinsairaalan päivystysaikoja on ollut pakko toistaiseksi supistaa eläinlääkäripulan takia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hanke ei huomioi sitä, että eläinlääkintähuoltolaki edellyttää kiireellisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisen myös pieneläimille. Tast muistuttaa, että monessa tapauksessa kunnat ovat tehneet ostopalvelusopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa, koska kunnan itsensä järjestämänä palvelun tuottaminen on ollut erittäin haastavaa.

”Yhteiskunnalla on eettinen velvoite mahdollistaa myös lemmikeistä huolehtiminen, vaikka itse palvelu ei olisikaan yhteiskunnan rahoittamaa. Koska lemmikkien pitäminen on yleisesti hyväksyttyä ja niitä pidetään lisäksi monin tavoin hyödyllisinä, on yhteiskunnan tehtävä mahdollistaa lemmikkien hyvinvointi”, Tast kertoo. 

Pieneläinpuoli huolehtii myös tullin, poliisin ja armeijan työkoirista sekä viranomaisten apuna toimivista pelastuskoirista, jotka auttavat esimerkiksi kadonneiden etsinnässä.
 

Ulkomailta rekrytointi on yksi keino lieventää eläinlääkäripulaa

Pohjois-Suomen Eläinsairaalassa ongelmaa on ratkottu rekrytoimalla eläinlääkäreitä ulkomailta. Työntekijöitä on tullut esimerkiksi Saksasta, Romaniasta, Tšekistä, Virosta, Brasiliasta ja Ukrainasta. 

Kielimuuri ei ole ollut ongelma, sillä Suomeen muuttaneet eläinlääkärit ovat oppineet nopeasti kielen, ja hoitotilanteessa suomea puhuva klinikkaeläinhoitaja voi aina tarvittaessa tulkata asioita.

Haasteita syntyy kuitenkin siitä, että ulkomaiset eläinlääkäritutkinnot eivät aina oikeuta ammatin harjoittamiseen Suomessa ilman erillistä muuntokoulutusta. Siksi osa ulkomailta tulleista eläinlääkäreistä päätyy työskentelemän eläinhoitajana.
 

Eläinlääkäripulaa voisi paikata osittain antamalla hoitajille lisää vastuuta

Nykyaikaisessa pieneläinklinikkatoiminnassa on Tastin mukaan selkeä tarve sille, että hoitajien työpanosta voitaisiin hyödyntää nykyistä laajamittaisemmin. 

”Klinikkaeläinhoitajat eivät voi tehdä eläimille kaikkia vastaavia hoitotoimenpiteitä, joita ihmisiä hoitavat sairaanhoitajat voivat tehdä ihmisille. Lakimuutoksella ja klinikkaeläinhoitajien jatkokouluttamisella asiaan saataisi muutos”, Tast sanoo.

Nyt eläinlääkäri tekee aina myös rokotusten kaltaiset perustoimenpiteet. Jos hoitajat saisivat enemmän oikeuksia ja tekisivät perushoitotoimenpiteitä, helpottaisi se osaltaan resurssipulaa.

Hoitajien vastuun lisääminen voisi lopulta vaikuttaa myös kuluttajahintoihin, kun perustoimenpiteiden hinta määräytyisi hoitajakäynnin perusteella.