Punainen silmä koiralla tai kissalla

Sidekalvo on pinnallinen, läpikuultava, limakalvomainen rakenne silmämunan ja silmäluomien sisäpintojen päällä muutamine hentoine verisuonineen.

Sidekalvon punoitukseen voi kuitenkin liittyä ensisijaisena syynä useita vakavia silmän sairaustiloja ja siksi jokainen punoittava silmä, viimeistään oireen jatkuessa, on tutkittava tarkoin.

Punoitus saattaa olla myös sidekalvon alaiseen verenvuotoon liittyvää, kovakalvon päällistä, “syvempää” punoitusta, sarveiskalvon punoitusta siihen tulleen verisuonituksen vuoksi tai silmän sisäiseen verenvuotoon liittyvää.

Sidekalvon tulehdus

Koiran sidekalvon tulehdusta voivat aiheuttaa mm. mekaaninen ärsytys, kuten ylimääräiset ripset silmäluomien reunoissa tai sisäpinnoilla, silmäluomen kiertymä ulospäin (ektropion) tai sisäänpäin (entropion), alentunut kyynelnesteen tuotanto, bakteeritulehdukset, penikkatautivirus ja allergiat. 

Kissalla edellä mainittujen syiden lisäksi sidekalvon tulehdusta voivat aiheuttaa Herpes virus ja Chlamydophila-mikrobi.

Ei-tulehdukselliset punoitukset sidekalvolla

Verenkiertohäiriöt paikallisesti tai yleisesti voivat aiheuttaa verisuonten laajentumista ja niiden verentäytteisyyttä. Silmän takana sijaitsevat tilaa vievät massat, kuten uudismuodostumat tai bakteeriperäiset, paiseita muodostavat tulehdukset aiheuttavat silmän eriasteista ulostyöntymistä ja sidekalvon punoitusta. Lisäksi silmän sympaattisen hermon vaurio (Hornerin syndrooma) voi aiheuttaa toissijaisesti sidekalvon punoitusta.

Sidekalvon alaiset verenvuodot

Sidekalvon alla saatetaan nähdä verenvuotoa, joka voi jakaantua tasaisesti laajalle alueelle tai olla pistemäistä. Tämä voi olla seurausta trauman aiheuttamasta suonen rikkoontumisesta tai yleisestä verenvuototaipumuksesta.

Kovakalvon päällinen punoitus

Kovakalvo sijaitsee sidekalvon alla ja on silmämunan takaosan kolmesta kerroksesta (kovakalvo, suonikalvo ja verkkokalvo) pinnallisin. Silmämunan etuosan läpinäkyvä kerros on sarveiskalvo.

Kovakalvon päällinen verentungos (sidekalvon alla verisuonet paksuja ja verentäyteisiä) aiheutuu lähes aina joko silmänpainetaudista (glaukoma) ja / tai vakavasta suonikalvon tulehduksesta (uveiitti). Molemmat em. tilat vaativat tarkkoja tutkimuksia. Silmänpaineen mittaus, kammiokulman tarkastelu (gonioskopia) sekä verkkokalvon ja näköhermon pään arviointi onnistuu usein vain näihin silmätutkimuksiin perehtyneiltä eläinlääkäreiltä, joten ensiavun jälkeen potilas on aina syytä lähettää jatkotutkimuksiin silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle. Hidastelu oikean hoidon aloituksessa saattaa johtaa lopulliseen näkökyvyn menetykseen.

Silmäoireiden lisäksi koiralla ja kissalla on usein kivun seurauksena yleisoireita kuten syömättömyyttä ja väsyneisyyttä.

Sarveiskalvon punoitus

Voimakas sarveiskalvon uudisverisuonitus saattaa aiheuttaa silmän punaisuutta. Sarveiskalvo on kirkas, läpinäkyvä, verisuoneton, valoa taittava silmän etummaisin osa. Sarveiskalvo voi verisuonittua pinnallisesti mm. trauman, vierasesineen, kemiallisen ärsytyksen, kuivasilmäisyyden, kroonisen bakteeri- tai virustulehduksen, kroonisen pinnallisen sarveiskalvotulehduksen eli pannuksen (CSK), kissan eosinofiilisen sarveiskalvotulehduksen ja sekvesterin, sekä virheellisen luomiraon rakenteen (lagophthalmos = potilas ei pysty sulkemaan silmiään) seurauksena.

Sarveiskalvon syvemmän kerroksen eli stroman suonitus liittyy aina suonikalvon tulehdukseen.

Silmän sisäinen punoitus

Silmän sisäistä verenvuotoa voivat aiheuttaa mm. trauma, verenpaineen nousu, verenhyytymishäiriöt, synnynnäiset kehityshäiriöt kuten CEA colliella, silmän sisäiset kasvaimet sekä muut vakavan silmän sisäisen tulehduksen (uveiitti) aiheuttavat sairaudet.

Yhteenveto

Punoittava silmä on aina haasteellinen tutkittava.

Silmän lievänkin punoituksen taustalla voi olla vakavia silmän näkökykyä uhkaavia silmäsairauksia, jolloin oikea ja nopeasti aloitettu hoito on ensiarvoisen tärkeää.

Pitää myös muistaa, että silmät ovat osa elimistöä, joten tarvittaessa potilaan jatkotutkimuksiin kuuluvat myös laboratorionäytteiden otto, röntgen- ja ultraäänitutkimukset.