Anita ja tyypit punkkikäynnillä – eläinlääkäriltä joka lemmikille toimivin punkkihäätö

Evidensia Raision vastaanottohuoneessa on vipinää. Kolme erikokoista ja -näköistä koirakaverusta kiertää omistajan ja eläinlääkärin väliä rapsutuksia ja makupaloja pyytäen.

Facebookista tuttu koirakolmikko Anita ja tyypit eli 9-vuotias cockerspanieli Nuppu (taiteilijanimeltään Anita Hirvonen), 7-vuotias berninpaimenkoira Neela (taiteilijanimeltään Manse) sekä 11-vuotias whippet Eetu (taitelijanimeltään Tattinen) ovat saapuneet terveystarkastukseen ja saamaan eläinlääkäri Jenni Walleniukselta apua punkkien torjuntaan.

– Punkit heräilevät heti lämpötilan noustessa plussan puolelle, joten lemmikki on syytä suojata ajoissa. Vaikka punkit ovat yleisimpiä rannikkoalueilla ja eteläisessä Suomessa, havaitaan niitä nykyään ympäri maan aina Kuusamon korkeudelle saakka, Wallenius muistuttaa.

Taustatiedot kartoitetaan yhdessä

Neelaa jännittää, Eetu haukahtaa huoneeseen tulijalle ja Nuppu makaa lattialla rennosti, välillä paikkaa vaihdellen.

Käynnin aluksi eläinlääkäri käy omistajan kanssa läpi taustatiedot ja koirat punnitaan. Näin sopivan lääkkeen ja annostuksen määrittäminen on helpompaa. Wallenius esittää omistaja Juha Pesoselle liudan kysymyksiä: minkälaisessa maastossa liikutte? Uivatko koirat paljon? Onko perheessä kissoja? Ovatko koirat näyttelykoiria? Minkälaista punkkisuojaa olette aiemmin käyttäneet? Onko koirista löytynyt punkkeja?

– Ulkoilemme paljon metsässä ja Neela ui kesällä päivittäin. Sileäturkkisesta Eetusta punkkeja ei ole juuri löytynyt, mutta Nupusta ja Neelasta sitäkin enemmän. Olemme aiemmin suosineet luonnollisia karkotteita, jotka eivät kuitenkaan ole oikein toimineet, Pesonen kertoo.

Eläinlääkärinkin kokemuksen mukaan luonnolliset karkotteet häviävät tehokkuudessa lääkevalmisteille. Se, kuinka paljon punkkeja koiraan tarttuu on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja usein monen koiran taloudessa joku kerää selkeästi muita enemmän tai vähemmän punkkeja. Tähän voi eläinlääkäri Walleniuksen mukaan vaikuttaa esimerkiksi koiran ominaistuoksu. Sama punkkikarkote ei välttämättä myöskään toimi yhtä tehokkaasti kaikilla perheen lemmikeillä.

– Valkoisten koirien puhutaan usein olevan punkkimagneetteja ja myös joissain tutkimuksissa on käytetty valkoista lakanaa selvitettäessä punkkien määrää tietyllä alueella. Itse olen kuitenkin kokemuksesta todennut, että todellisuudessa punkkien suosikkeja voivat olla myös tummat ja erityisesti isokokoiset koirat, Wallenius kertoo.

Etenkin pidempiturkkisista, tummemmista koirista punkkien havaitseminen on hankalaa, joten ne on erityisen tärkeää suojata puutiaisia vastaan. Näin punkkien levittämät sairaudet borrelioosi ja anaplasmoosi eivät pääse tarttumaan koiraan tai sen lähellä oleilevaan omistajaan.

Punkkilääkkeissä on eroja

Punkkien häätöön on saatavilla useita lääkkeitä: koiran niskaan laitettavia paikallisvaleluliuoksia, punkkipantoja sekä uusimpana markkinoille tullut suun kautta annettava punkkipilleri joko yhden tai kolmen kuukauden ajaksi.

– Suosittelen usein potilailleni tabletteja niiden vähäisten haittavaikutusriskien ja käytön helppouden vuoksi. Käytän tablettia myös omalla maksavikaisella koirallani ja olen mielenkiinnosta seurannut sen veriarvoja, joihin lääkitys ei ole vaikuttanut. Osa tableteista sopii myös tiineille ja imettäville koirille, Wallenius kertoo.

– Etenkin isoilla koirilla joudutaan usein liuosten kanssa turvautumaan niin suuriin annoksiin, että ne voivat aiheuttaa ärsytystä koiran iholla. Lisäksi jotkut liuokset voivat liueta veteen koiran uidessa paljon ja näin menettää tehoaan jo luvattua nopeammin. Osa liuoksista ja punkkipannoista on myös vesistölle haitallisia, joten tällainen panta tulee muistaa poistaa ennen uintireissua.

Osa punkkilääkkeistä karkottaa punkit ja estää niiden kiinnittymisen kokonaan, osa tappaa jo kiinnittyneet punkit 12 tunnin kuluessa, eli ennen kuin punkkivälitteiset sairaudet ehtivät tarttua.

– TBE eli puutiaisaivokuume on virustauti, ja voi siten tarttua ihmiseen tai eläimeen jo heti punkin kiinnittyessä. Koirilla oireita aiheuttavia tartuntoja on kuitenkin todettu erittäin harvoin, eikä tautia pidetä lemmikeille kliinisesti merkittävänä ongelmana, Wallenius kertoo.