Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Babesia koiralla

Mikä on babesia?Koiran punatauti, babesioosi, on tiettyjen puutiaislajien levittämä verisairaus, jonka aiheuttaa punasoluissa elävä alkueläin, Babesia.Babesiat saavat aikaan punasolujen hajoamisen ja hemolyyttisen anemian oireet. Punasolujen tuhoutumisen seurauksena se aiheuttaa anemian lisäksi voimakkaan yleistulehdusreaktion. Ensioireet ovat yleisimmin kuume, apaattisuus, limakalvojen kalpeus, anoreksia sekä tummaksi värjäytynyt virtsa. Lisäksi voidaan havaita imusolmukkeiden ja pernan laajentumista sekä neurologisia oireita.Babesia canis tarttuu verikontaktilla punkkien välityksellä. Toistaiseksi babesian ei ole todettu leviävän Suomessa esiintyvien punkkien välityksellä, mutta ilmastonmuutoksen ja matkustelun lisääntymisen seurauksena babesia canista Euroopassa levittävät Dermacentor-puutiaiset ovat siirtyneet yhä pohjoisimmille alueille.Diagnoosi voidaan tehdä verisivelystä tunnistamalla loiset punasoluista tai PCR-tutkimuksella (ohessa kuva verisivelystä).Babesian hoitoMikäli sairaus todetaan ja hoidetaan ajoissa, ennuste on yleensä hyvä, mutta vaikeasti sairaat tai vaille hoitoa jäävät eläimet voivat menehtyä. Babesia canis- tartuntaa hoidetaan erityisluvallisella injektiolla oireenmukaisen tukihoidon ohella, osa eläimistä kuitenkin jää hoidosta huolimatta loisen kantajiksi. Osa babesia-lajeista on todettu tarttuvan myös puremahaavojen sekä emolta pennulle istukan kautta. Koira voi saada babesiatartunnan myös uudestaan.Babesian ennaltaehkäisyMatkustettaessa babesiaa ennaltaehkäistään puutiaisten häätöön tarkoitetuilla valmisteilla ja mahdollisten kiinnittyneiden punkkien välittömällä irroittamisella.Matkustelu lemmikin kanssa voi olla hyvin antoisaa, mutta ennen reissua kannattaa kuitenkin tutustua matkustuskohteen mahdollisiin tartuntavaaroihin. Suosittelemme punkkikarkoitteen käyttöä kaikille matkusteleville lemmikeille.Lue eläinlääkäreiden vinkit matkustavalle koiralle

Geenitutkimus koirien terveydenhoidon apuna

Geenitutkimus pyrkii tunnistamaan koirien perinnöllisten sairauksien ja rakenteellisten sekä käyttäytymiseen liittyvien ominaisuuksien geenitaustaa. Koirilla tunnetaan noin 650 perinnöllistä ominaisuutta tai sairautta, joiden löytämiseksi on tutkittu eri rotuja ympäri maailmaa. Näistä ominaisuuksista noin 200 on nyt kerätty yhteen ainoaan analyysiin, MyDogDNA-testiin, joka auttaa ymmärtämään koirasi yksilöllistä terveysperimää.Koiran perimän tunteminen auttaa sinua huomioimaan perinnölliset tekijät sen hoidossa ja muussa yhteisessä arjessanne.Ominaisuuksien periytyminen ja ilmeneminenResessiivisesti periytyvä ominaisuusSuurin osa koirilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista periytyy resessiivisesti eli peittyvästi. Koiran tulee tällöin pääsääntöisesti periä sairauden taustalla oleva geenivariantti molemmilta vanhemmilta, jotta sairaus ilmenee.Koiran periessä geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, se on geenivariantin kantaja. Tällöin se kantaa sairauteen yhdistettyä geenimuotoa perimässään ilman, että sairauden oireita välttämättä koskaan ilmenee. Kuitenkin, kun kaksi saman geenivariantin kantajaa paritetaan, osa syntyneistä pennuista voi olla geneettisesti sairaita eli perinnöllisesti alttiita kyseisen sairauden puhkeamiselle.Tällaisia sairauksia ja ominaisuuksia ovat mm. von Willebrandin verenvuotosairaudet, kondrodysplasia eli tappijalkaisuus ja synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta.Dominantisti periytyvä ominaisuusHarvemmin ilmenevissä, dominantisti eli vallitsevasti periytyvissä sairauksissa vain toiselta vanhemmalta peritty geenivariantti riittää aiheuttamaan koiralle alttiuden sairaudelle.Tällaisia sairauksia ja ominaisuuksia ovat tietyillä roduilla mm. perinnöllinen harmaakaihi ja eräät sokeutumiseen johtavat verkkokalvon surkastumiset.Geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusMonet yleiset koirien terveysongelmat ovat monitekijäisiä, eli niiden taustalla on useiden geenien yhteisvaikutus. Tällöin oireiden ilmenemiseen vaikuttavat geenivarianttien lisäksi erilaiset ympäristötekijät, mm. koiran elintavat. Monitekijäisten ominaisuuksien ja sairauksien periytyvyyttä ja ilmenemistä on vaikeampi ennustaa, sillä ympäristötekijät voivat suojata tai lisätä koiran riskiä sairastua.Tällaisia sairauksia ovat mm. syövät, lonkkavika ja epilepsian useat muodot.GeenisanastoaDNA- tai geenitesti = Koiran DNA:sta luetaan kohtia, joissa sijaitsee perinnöllisille sairauksille altistavia tai eri ominaisuuksiin yhdistettyjä geenivariantteja. DNA:n luenta paljastaa esimerkiksi, onko koira testatun sairauden suhteen normaali, kantaja vai geneettisesti sairas.Normaali = Geneettisesti terve koira, joka ei lainkaan kanna testattua, sairauteen liitettyä geenivarianttia.Kantaja = Koira kantaa toisessa kromosomissaan yhtä kopiota testatusta sairauteen liitetystä geenivariantista ja toisessa normaalia geenimuotoa. Tällä löydöksellä ei yleensä ole merkitystä koiran terveyden kannalta. Jalostuksessa kantajuudella on merkitystä, sillä kahden kantajan yhdistäminen voi tuottaa sairastuvia yksilöitä.Sairas = Koira kantaa molemmissa kromosomeissaan kopiota testatusta sairauteen liitetystä geenivariantista. Sen todennäköisyys sairastua testattuun sairauteen on kohonnut. Kaikki sairaudet eivät kuitenkaan välttämättä koskaan puhkea perinnöllisestä alttiudesta huolimatta. Hoitava eläinlääkärisi auttaa tulkitsemaan juuri sinun koirasi testituloksen oikein ja tekee sen perusteella tarvittaessa hoitosuosituksen.Tutustu MyDogDNA-testiin

Koiran suklaamyrkytyslaskuri

Suklaamyrkytys voi olla koiralle hyvin vaarallinen. Mikäli huomaat koirasi syöneen suklaata, useimmiten on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Pyri selvittämään, kuinka paljon suklaata koira sai syötyä ja miten korkea suklaan kaakaopitoisuus on. Mitä paremmin tiedät syödyn suklaan määrän, ajankohdan ja kaakaopitoisuuden, sitä helpompi on myös eläinlääkärin on arvioida, minkälaista ensiapua koira tarvitsee. Koiraa ei tule oksennuttaa kotikonstein.Millainen määrä suklaata on koiralle vaarallista?Suklaa voi aiheuttaa koiralle myrkytykseen, koska kaakao sisältää teobromiinia, joka on myrkyllistä koirille. Teobromiinin sietokyky on yksilöllistä. Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg / kg. Tämä vastaa noin 10–15 g / kg maitosuklaata tai noin 4 g / kg tummaa suklaata, mutta määrä voi olla pienempikin, riippuen suklaan kaakaopitosuudesta. On tärkeää muistaa, että oireet ilmenevät yleensä vasta 4–24 tunnin kuluttua siitä, kun koira on syönyt suklaata. Hoito voi kuitenkin olla tarpeen jo ennen kuin koiralla ilmenee näitä oireita.Lue lisää koiran suklaamyrkytyksestä

Kolarikoira Jesse

Tapahtumahetkellä 5 v shetlanninlammaskoira Jesse oli juossut pihamaalta auton eteen. Jesse oli joutunut auton alle. Auton kuljettaja oli arvellut Jessen joutuneen pyörän alle.Potilaan omistaja oli vienyt potilaan suoraan päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri antoi  Jesselle ensiapua. Tutkimuksen yhteydessä hän totesi lantion alueella vaikeita vammoja, joiden hän tiesi vaativan jatkotutkimuksia ja -hoitoja mahdollisimman nopeasti. Eläinlääkäri lähetti potilaan nopeasti jatkotutkimuksiin ja hoitohin eläinsairaalaan heti kun Jessen tila saatiin stabiloitua.Autokolaripotilaat ovat usein monivammapotilaita, jotka vaativat usean eläinlääkärin paneutumista potilaan hoitoon.  Nykyaikaisissa eläinsairaaloissa tämä on mahdollista.Sairaalaan saavuttuaan Jesse tutkittiin huolellisesti. Tärkeiden elintoimintojen toiminnan varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää.  Kliinisen tutkimuksen perusteella vastaanottava eläinlääkäri suosittelin Jessen jättämistä eläinsairaalaan jatkotutkimuksia ja hoitoja varten.Tietokonetomografia kuva Jessen murtuneesta ristiluusta. Murtumalinjat merkitty nuolella. Tämä murtuma ei ollut havaittavissa normaali röntgenkuvissa, mutta murtuman olemassaolo vaikutti merkittävästi hoidon suunnitteluun. Tietokonetomografiatutkimus vaikutti keskeisesti oikean diagnoosin saamiseen ja oikean toteuttamiseen.Jessen vointi sairaalaan saapumisen yhteydessä arvioitiin olevan olosuhteisiin nähden hyvä. Jesse pystyoi vain vaivoin seisomaan, kävely ei kunnolla onnistunut.  Aluksi Jesselle suoritettiin vatsaontelon ultraäänitutkimus. Ultraäänitutkimuksessa pystyttiin varmistamaan, että virtsarakko oli ehjä eikä vatsaontelossa ole viitteitä sellaisiin sisäelinvammoihin, jotka voisivat vaatia kirurgista hoitoa tai aiheuttaisivat verenvuotoja vatsaonteloon. Seuraavassa vaiheessa siirryttiin röntgenkuvaukseen. Röntgenkuvauksen tarkoitus oli varmistaa keuhkojen sekä lantion alueen tila.  Keuhkojen todettiin olevan hyvässä kunnossa. Lantion alueella todettiin useiden luiden murtuneen. Näytti siltä, että lantion alueen murtumat vaatisivat kirurgista korjausta. Lantion alueen kuvantaminen ja kuvien tulkinta lantion rakenteen vuoksi on ajoittain haastavaa. Ortopediaan paneutunut eläinlääkäri ehdotti potilaan omistajalle tietokonetomografiakuvausta diagnoosin ja hoitosuunnitelman täsmentämiseksi.  Tietkonetomografiatutkimuksen kiistaton etu on se, että se muodostaa kohteestaan kolmiuloitteisen kuvan . Lisäksi tietokonetomografiakuvauksen etuna voidaan pitää erittäin hyvää erottelukykyä.  Jessen lantion alue sekä rinta-että vatsaontelo kuvattiin.Tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin Jessen keuhkojen olevan kunnossa. Lantion alueen murtumat pystyttiin kartoittamaan tarkasti hoitosuunnitelman tekemiseksi. Kuvauksessa löydettiin sellaisia vammojen , joita ei pystytty aikaisemmin todentamaan röntgentutkimuksessa todentamaan. Jessen ristiluussa oli murtuma, jota ei tavallisella röntgentutkimukselle pystytty osoittamaan.Jessen yleistilan stabiloituduttua siirryttiin kirurgiseen hoitoon. Lantion luiden rakenteet tuettiin metallilevyn ja ruuvein niin, että lantio saatiin riittävän tukevaksi, jotta toipuminen voisi alkaa.Toipuminen lantiomurtumista on usein pitkä johtuen laajoista vammoista, Aktiivisella kuntoutuksella, niin fysioterapeutin kuin potilaan omistajan suorittamana,  on merkittävä rooli. Jesse oli onnekas, sillä se  toipui vakavista vammoitaan normaaliin elämään 4 kk aikana.

Kilpirauhasen vajaatoiminta koiralla: oireet ja hoito

Kuten ihmiset, voivat koiratkin kärsiä kahdesta erilaisesta kilpirauhassairaudesta: hypotyreoosista eli kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jolloin kilpirauhashormonia ei tuoteta riittävästi tai hypertyreoosista eli kilpirauhasen liikatoiminnasta, jolloin kilpirauhashormonia tuotetaan liikaa. Hypotyreoosi vaikuttaa aktiivisuuteen, hidastaa elintoimintoja ja muuttaa ulkonäköä.Mikä on kilpirauhanen?Kilpirauhanen sijaitsee kaulalla ja ylläpitää koirasi aineenvaihduntaa. Kun kilpirauhanen toimii kuten sen pitääkin, se vapauttaa kilpirauhashormonia verenkiertoon ja säätelee elimistön aineenvaihduntaa niin että elintoiminnot toimivat halutusti.Kilpirauhassairaudet kuuluvat endokrinologisiin eli umpierityselinten (hormonaalisiin) sairauksiin. Hypotyreoosi syntyy, jos kilpirauhanen koiran kaulalla ei tuot riittävästi tyroksiinia eli kilpirauhashormonia joka säätelee elimistön aineenvaihdunta nopeutta.Voiko koirani sairastua hypotyreoosiin?Kilpirauhasen vajaatoiminta on tavallisin keski-ikäisillä koirilla keski-iän ollessa 4-10 vuotta. Siihen sairastuvat usein keski-kokoiset suuret koirarodut kuten kultaisetnoutajat, howavartit, suursnautserit, cockerspanielit, dobermannit ja irlanninsetterit.Hypotyreoosin oireet koirallaSelittämätön painon nousuVäsymysTurkin menetys tai oheneminenKuiva hilseileva ihoTummia läiskiä ihossaDiagnostiikka ja hypotyreoosin hoito koirillaJos eläinlääkärisi epäilee koirallasi kilpirauhasen vajaatoimintaa, voidaan kilpirauhasarvot tarkastaa verinäytteestä diagnoosin varmistamiseksi. Koska moni muukin sairaus voi laskea kilpirauhasarvoja, voi diagnoosin saaminen olla joskus hyvinkin haasteellista ellei koiralla ole selkeitä sairauteen liittyviä oireita.Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei voi parantaa, mutta sairaus on hoidettavissa lääkityksellä. Eläinlääkärisi määrää koirallesi synteettistä kilpirauhashormonia, joka nostaa kilpirauhashormonin määrää veressä. Suurin osa koirista vastaa hoitoon hyvin, mutta lääkitys on elinikäinen ja vaatii säännöllisiä kontrolleja eläinlääkärillä.

Eläinlääkärin vinkit Voittaja-koiranäyttelyihin

Vuodesta 2012 koiranäyttelyiden eläinlääkärinä toiminut Ira Kallio-Kujala Evidensia Tikkurilasta kertoo, mitä eläinlääkärin tehtäviin vuoden suurimmassa koiranäyttelyssä kuuluu.– Eläinlääkärin tärkein tehtävä on näyttelyssä olevien koirien terveyden turvaaminen. Lääkärin vastuulla on huolehtia, että loukkaantuneet potilaat saavat ensiavun ja että näyttelyalueella ei esiinny koiria, joilla on jotain tarttuvaan sairauteen viittavaa. Eläinlääkäri myös seuraa näyttelyalueella olevia koiria ja ottaa tarvittaessa kantaa koiran esiintymiskuntoon, Kallio-Kujala kertoo.Jos koirilla ilmenee tapahtumassa mitään terveydellisiä ongelmia, eläinlääkäri vastaa eläinten ensihoidosta. Tyypillisimpiä potilastapauksia ovat Kallio-Kujalan mukaan erilaiset tapaturmat, esimerkiksi liukastumiset, taittuneet kynnet tai yhteenotossa toisen koiran kanssa tulleet vauriot.Näillä vinkeillä ongelmattomaan näyttelyviikonloppuunVinkkinä näyttelyvieraille Kallio-Kujala kehottaa pitämään koirat omissa oloissaan ja välttämään kuonokontakteja etenkin tuntemattomien koirien kanssa, sillä ahtaissa tiloissa tunteet kuumenevat helposti.Kuonokontaktia kannattaa välttää myös siksi, että Voittaja-koiranäyttelyiden kaltaiset massatapahtumat ovat hyvä areena tautien, kuten kennelyskän ja vatsavaivojen leviämiselle. Jotta ikäviltä kotiinviemisiltä vältytään, on omistajan muistettava huolehtia käsihygieniastaan ja näyttelyn järjestäjän varmistettava, että tuomarit ja muut koirien kanssa kontaktissa olevat ihmiset desinfioivat käsiään mahdollisimman usein.Eläinlääkäri on koiranäyttelyssä mukana myös rokotustarkastuksissa ja tekee ongelmatapauksessa päätökset siitä, voiko koira päästä näyttelyalueelle.– On tärkeää katsoa jo ennen lähtöä, että kaikki koiran paperit ovat kunnossa. Papereissa tulee olla merkinnät kahdesta nelosrokotuksesta sekä voimassa olevasta rabiesrokotuksesta, Kallio-Kujala muistuttaa.Rokotustodistusten lisäksi hän kehottaa varaamaan mukaan syötävää, juotavaa ja rentoa asennetta:– Näyttelypäivät ovat usein pitkiä ja raskaita sekä omistajalle että lemmikille, ja koiranäyttelyssä on aina paljon odottamista. Hyvällä retkimielellä ja rennolla asenteella pärjää pitkälle!

Koiran ummetus

Ulostamattomuus aiheuttaa koirassa epämääräistä kipuilua ja alavireisyyttä. Usein koiran ummetus johtuu ruokavaliosta, mutta siihen voivat vaikuttaa myös useat muut tekijät.Koiran ummetuksen syytTavallisimpia syitä ummetukselle ovat liian vähäinen juominen ja riittämätön kuidun määrä ravinnossa. Liikkumattomuus edesauttaa ummetuksen syntymistä. Koirat saattavat myös niellä sulamattomia vierasesineitä, kuten kiviä, tekstiilejä, vanua, luita tai ruohoa, jotka voivat häiritä ruuansulatusprosessia. Toisinaan ummetus voi olla seurausta niinkin erikoisesta syystä kuin karvojen takkuuntumisesta peräaukon kohdalla, jolloin ulostaminen estyy mekaanisesti.Koiran ummetuksen kotihoitoKoiran ummetus pitkittyessään voi johtaa sekä vakaviin vaurioihin ruuansulatuskanavassa että paksusuolen laajentumiseen, jonka seurauksena koira ei pysty enää ulostamaan normaalisti. Ummetuksen hoitoon on kuitenkin olemassa tehokkaita hoitoja.Päivän–parin ummetusta voi yrittää hoitaa kotona, jos eläin on muuten hyväkuntoinen. Kotihoitona voi antaa kuitupitoista ruokaa, sekä parafiiniöljyä suun kautta 1ml painokiloa kohden 1–3 kertaa päivässä 1–2 päivän ajanKoira, jota ummetus vaivaa, tulisi houkutella juomaan paljon nestettä. Lisäksi sille tulee tarjota kuitupitoista ruokaa ja lisätä liikuntaa. Kuitenkin jos koiran ummetus jatkuu pitkään, on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Samoin jos ummetus toistuu usein, huolimatta riittävästä liikunnasta, nesteen saannista ja sopivasta ravinnosta.Koiran ummetus voi johtua myös sairaudestaKoiran ummetus voi harvinaisissa tapauksissa johtua jostain sairaudesta, kuten munuaissairaudesta, avanteesta suolessa tai anaalirauhasten tulehduksesta.Pitkäkestoisen tai toistuvan ummetuksen ollessa kyseessä eläinlääkäri ottaa diagnoosia varten veri- ja virtsakokeita sekä röntgenkuvan eläimen suolistosta. Näin suljetaan pois sairauksien ja vierasesineiden mahdollisuus. Ummetuksen hoitoon eläinlääkäri käyttää useimmiten suolihuuhtelua, joka tehdään eläimen ollessa rauhoitettuna.

Koiran tiineys – Mitä tapahtuu?

Koiran tiineys on kokeneellekin koiranomistajalle jännityksen täyteistä aikaa. Ennen astutushetkeä nartun omistajan on valittava sopiva urosehdokas, hoidettava nartun rokotukset kuntoon ja valmisteltava sopimus koiran astutuksesta. Seuraavaksi on edessä mahdollinen astutusmatka ja astutuksen jälkeinen odottelu tiineysultraan. Jos kaikki etenee suunnitellusti, on narttu kantava ja hyvinvoiva. Mahdolliseen tiineyteen liittyvän epävarmuuden poistuttua voi koko perhe huokaista helpotuksesta ja aloittaa tarvittavat valmistelut pentueen vastaanottamiseksi.Koiran kantoaikaAstutuksen jälkeen omistajia mietityttää astumisen onnistuminen. Jos kaikki on mennyt toiveiden mukaan, alkaa noin 63 vuorokauden kestoinen koiran kantoaika. Kantoajan kesto voi poiketa noin viikon molempiin suuntiin. Tarkka kantoaika koiralla on 64–66 vuorokautta, jos kantoaika määritellään LH-hormonin noususta.Koiran kantoaika yleensä lyhenee, jos emä kantaa suurta pentuetta ja vastaavasti vain paria pentua odottavan nartun synnytys saattaa viivästyä ”lasketusta ajasta”.Narttukoiran ovulaatioAstutuksen oikea aika voidaan varmistaa kiimakontrollilla.Nartun kiimassa vapautuu useita munasoluja munasarjoista. Tätä tapahtumaa kutsutaan ovulaatioksi. Nartun munasolu vapautuu epäkypsänä ovosyyttinä, joka tarvitsee noin 2–5 päivää aikaa kypsyäkseen hedelmöittymiskykyiseksi munasoluksi.Ovosyytit vapautuvat yksi kerrallaan ja kaikkien ovosyyttien vapautumiseen kuluu aikaa keskimäärin 24–96 tuntia. Vapautuneet ovosyytit kulkeutuvat munanjohtimiin, jossa ne kypsyvät lopullisesti seuraavien 2–5 vuorokauden aikana. Kypsyneet munasolut pysyvät hedelmöittymiskykyisenä noin 2-4,5 vuorokautta.Ovosyytistä alkioksiSiittiöt saavuttavat munasolut munanjohtimissa. Aluksi siittiö tunkeutuu munasolun solukalvon läpi. Tätä tapahtumaa helpottaa akrosomireaktiossa munasolusta vapautuva entsyymi, joka tilapäisesti heikentää solukalvoa siten, että siittiö kykenee läpäisemään sitkeän kalvon. Heti siittiön tunkeuduttua munasolun sisälle munasolukalvon ominaisuudet muuttuvat siittiön indusoimana ja tästä on seurauksena munasolukalvorakenteen lujittuminen. Näin ylimääräisen siittiön sisäänpääsy munasoluun estyy.Seuraavassa vaiheessa munasolun ja siittiön perimäaines yhdistyy. Tätä ensimmäistä hedelmöittynyttä solua kutsutaan tsygootiksi. Jakaantuvaa tsygoottia kutsutaan alkioksi. Alkio jakaantuu kahdentuen ensin kahdeksi sitten neljäksi ja kahdeksaksi soluksi. Alkiota kutsutaan morulaksi, kun soluluku on kasvanut kuudeksitoista ja blastokystaksi kun soluja on 32 kappaletta.Blastokystat kulkeutuvat munanjohtimia pitkin kohtuun. Matka kestää viidestä kymmeneen päivään. Kohtuun päästyään munasolut vaeltelevat kohdussa joitain päiviä ennen kiinnittymistään kohdun limakalvoon. Tällä vaelteluvaiheella elimistö varmistaa, että blastokystat ovat tasaisesti jakaantuneena kaksi sarvisen kohdun alueelle.Limakalvoon kiinnittynyt blastokysta jatkaa jakaantumistaan. Aluksi kohdun ja kiinnittyneen alkion välille muodostuu istukan ja sikiökalvon rakenteita. Muodostunut istukka mahdollistaa kehittyvän alkion ravintoaineiden ja hapen saannin.Alkiosta sikiöksiAlkion jatkaessa jakaantumista, sen solut erilaistuvat ja muodostavat solujen aiheita eri elimille. Aluksi kaikkien eläinlajien alkiot muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Alkiota kutsutaan sikiöksi kehitysvaiheessa, jossa suurin osa elimistä on muodostunut ja ulkomuodosta voidaan tunnistaa koiran piirteitä.  Tämä tapahtuu noin tiineysvuorokauden 28 mennessä.Sikiön kasvunopeus on riippuvainen nartun ravinnon saannista ja laadusta. Ravintoaineet siirtyvät solukalvojen läpi istukassa nartulta sikiölle. Koiran sikiöt ovat kukin omien nesteentäyteisten sikiökalvojen suojaamina. Koiran sikiöiden kasvu- ja kehitysnopeus on nopeaa verrattuna esimerkiksi ihmiseen. Kahdessa kuukaudessa hedelmöittynyt munasolu kasvaa syntymää odottavaksi pennuksi.30 päivän ikäinen koiran sikiö on jo tunnistettavissa koiraksi. Tiineyden puolivälissä tämä sikiö on ainoastaan 2 cm mittainen ja kokee ison harppauksen kehityksessään seuraavien 30 päivän aikana.Sikiön verenkierto ohittaa toimimattomat keuhkot. Veri kiertää sydämen oikeasta eteisestä vasempaan eteiseen niiden välissä olevan aukon reiän kautta. Keuhkojen sijaan keuhkovaltimo kuljettaa verta aorttaan.Syntymisen yhteydessä napaverenkierto tyrehtyy ja keuhkojen toiminta käynnistyy ensimmäisten hengitysyritysten myötä. Tämä tapahtuma muuttaa veren virtauksen suunnan vasemmalta oikealle. Samalla veri alkaa virrata keuhkolaskimoa pitkin aortan sijasta keuhkoihin, joissa veri hapettuu. Keuhkoista sydämeen palaava veri on nyt hapekasta ja vasemmasta kammiosta veri kulkeutuu aorttaa pitkin kaikkialle elimistöön. Vasemman eteisen kasvanut paine sulkee eteisten välisen aukon muutamassa päivässä. Aina tämä aukko ei kuitenkaan sulkeudu ja tästä synnynnäisestä sydämen kehityshäiriöstä on pennulle kohtalokkaat seuraukset.Koiran tiineyden lähestyessä loppua sikiö erittää hormoneja. Nämä hormonit valmistavat sikiötä ja myös emää lähestyvälle synnytykselle. Hormoneiden toimesta keuhkot ja suolisto kehittyvät ja maksa ennakoi pennun tulevaa energiantarvetta varastoimalla glukoosia (sokeria) maksaan helposti käyttöönotettavaksi ravintoaineiksi.Koiran tiineyden oireetKoiran tiineyden oireet tulevat selkeämmin esille noin kuukauden kuluttua astumisesta. Tällöin nartulla voi esiintyä pientä vuotoa emättimestä ja nartun nisät punertavat verenkierron voimistuessa. Osa nartuista tulee hellyyden kipeiksi ja taas osa vetäytyy herkemmin omiin oloihinsa. Kolmannen kantoviikon aikana narttu saattaa olla huonovointinen, väsynyt ja ruoka ei tunnu sille maistuvan. Nartun huonovointisuus kuitenkin helpottaa tiineyden edistyessä.Nartun paino nousee ja vatsalinjan laskeutuu noin 40 tiineysvuorokauteen mentäessä. Nämä muutokset ovat selkeitä eivätkä jää tarkkaavaiselta koiran omistajalta huomaamatta. Nyt viimeistään on varmistettava nartun mahdollinen tiineys, jotta ravinto- ja loislääkitykset ehditään hoitaa ajoissa.Lopputiineyden aikana nartun paino jatkaa nousuaan. Nartun energiantarpeen kasvu on noin 40 % ja paino nousee tiineyden aikana keskimäärin 25 – 55 prosenttia. Korkealaatuinen kantaville nartuille tarkoitettu teollinen ruoka on luotettavin vaihtoehto nartun ruokkimiseen ja sikiöiden kehityksen kannalta elintärkeiden hivenaineiden saannin varmistamiseen.Tiineyden lopussa nartun nisät turpoavat voimakkaasti ja niistä saattaa erittyä maitoa. Narttu on samanaikaisesti levoton ja tekee pesää.  Tämä nartun touhuaminen kielii lähestyvästä synnytyksestä.Koiran tiineys varmistuu tiineystutkimuksellaKoiran tiineys on varmistettava eläinlääkärillä riittävän ajoissa, jotta emän ruokinta kyetään sopeuttamaan vastaamaan kehittyvien pentujen ravinnon tarvetta. Lisäksi emän madotusohjelma tulee aloittaa viimeistään 40 tiineysvuorokautena. Samaan aikaan emän ruokintaa tulee vahvistaa energiapitoisemmaksi.Vatsan palpaatiomenetelmäTiineyspäivien 26–35 aikana eläinlääkäri voi todeta mahdollisen tiineyden tunnustelemalla kohtua vatsan peitteiden läpi. Tänä aikana sikiörakkulat ovat läpihalkaisijaltaan noin 2 cm kokoisia. Varomaton kohdun tunnistelu saattaa johtaa sikiörakkulan vaurioitumiseen ja keskenmenoon. Tunnistelua parempi menetelmä on ultraäänitutkimus.UltraäänitutkimusKoiran tiineystutkimus ultraäänilaitteella on nopeaa, vaivatonta ja ehdottoman turvallista. Tutkimus pyritään suorittamaan tiineyspäivästä 28 alkaen, jolloin tutkimuksen varmuus on 99,3 % luokkaa. Tutkimuksessa emältä ajetaan vatsanalueelta karvoja ja tämän jälkeen ultraäänianturilla kohtu tutkitaan vatsan päältä vastaavasti kuin ihmisiltäkin.RöntgentutkimusPentueen koon määrittämisessä ultraäänitutkimus ei kuitenkaan aina anna selkeää kuvaa. Jos on tarpeen selvittää pentujen lukumäärää, niin tämä on parasta tehdä röntgentutkimuksella tiineyspäivän 45-50 kohdalla, jolloin sikiöiden luusto on ehtinyt kehittyä riittävästi kuvaamista silmälläpitäen.Koiran tiineys ei aina suju ongelmittaMallikkaasti sujunut nartun astutus ei takaa pentuetta. Vastaavasti kuin ihmisillä niin myös koirilla esiintyy keskenmenoja. Omistaja ei tätä keskenmenoa välttämättä edes huomaa, jos se tapahtuu tiineyden alkuvaiheessa. Tiineyden loppuvaiheessa keskenmenosta kielii emättimestä valuva vuoto. Keskenmeno ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita pentueen menettämistä, vaan keskenmeno saattaa koskea vain yhtä tai paria sikiötä ja loput sikiöt jatkavat kehittymistään täysin normaalisti.Lue myösKoiran synnytysKoiran synnytysongelmatEläinlääkärin vinkit koiranpennun omistajalle

Kudosten uusiutumista edistävät hoidot ortopediassa

Lisätietoa koiran ja kissan nivelrikostaBiohajoava tukirakenne rustovaurioiden korjaukseen, ”COPLA Scaffold” nivelrustovaurioiden hoitoonOstekondroosi, OCD, on tavallinen ongelma kasvavan koiran nivelissä. Osteokondroosissa nivelrustosta irtoaa pala kasvuhäiriön seurauksena. Osteokondroosia on perinteisesti hoidettu poistamalla irronnut / osin irronnut rustokappale, jolloin rustopuutoskohtaan kasvaa vaihtelevassa määrin arpirustoa.Osteokondroosin hoidon, irtopalan poiston, ennuste on rajallinen kyynärnivelessä, polvessa ja kinnernivelessä. Yleensä näihin niveliin kehittyy nivelrikko osteokondroosin seurauksena.Irtopalan poiston ennuste on melko hyvä olkanivelen irtopalojen suhteen, jos pala ei ole kovin suuri. Olkaniveleenkin kehittyy nivelrikko ajan myötä ostekondroosin seurauksena hoidosta huolimatta.Uutena hoitomuotona osteokondroosin ja muidenkin rustovaurioiden hoitoon on kehitetty biohajoava istute, “COPLA Scaffold”. Se on huopamainen komposiitti, joka antaa luuytimestä rustovaurioalueelle tuleville kantasoluille optimaalisen ympäristön kiinnittyä ja erilaistua nivelrustoksi. Hoitomuoto on siinä määrin uusi, ettei luotettavia tuloksia tässä vaiheessa vielä voi osoittaa.”COPLA Scaffold” -istute asetettaan niveleen vaurioituneen luun pintaan aina kirurgisesti avoleikkauksella. Tähystysleikkauksella ei istutetta ei voi asettaa.”COPLA Scaffold” -istutteet ovat käytössä seuraavilla Evidensia-klinikoilla:Evidensia FinnooEläinsairaala VethausKeravan eläinklinikkaKouvolan eläinasairaalaEvidensia SeinäjokiEvidensia TammistoEvidensia TurkuKantasoluhoidotKudosvauriokohdassa kantasolut edistävät paranemista useilla tavoilla:·       tuottavat kasvutekijöitä ·       edistävät verisuoniston kehittymistä ·       vähentävät tulehdusreaktiotaKaatasoluhoitoja voidaan toteuttaa usealla eri tavalla.Kantasoluhoitoa voidaan käyttää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.PRP eli runsaasti verihiutaleita sisältävä veriplasma (platelet rich plasma)Verihiutaleet sisältävät lukuisia bioaktiivia proteiineja, jotka:·       käynnistävät ja edistävät jänteiden, nivelsiteiden ja nivelruston korjautumista ja paranemista ·       vähentävät tulehduksen välittäjäaineita nivelrikon vaivaamassa nivelessä ·       vähentävät kipua ja parantavat ruston toimintaa nivelrikon vaivaamassa nivelessäPRP-hoitoa voidaan käytettää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.

Koirien tavallisimmat sydänsairaudet

Koiran sydämen vajaatoimintaSydän on hyvin mukautuva ja kompensaatiokykyinen elin. Suuri osa sydänsairauksista johtaa kuitenkin ajan myötä sydämen kompensaatiokyvyn ylittyessä sydämen vajaatoimintaan, eli tilaan, jossa sydän ei jaksa ylläpitää tehokasta verenkiertoa elimistössä. Valtimovirtauksen heikentyminen vaikeuttaa elimistön hapensaantia ja laskimovirtauksen hidastuminen aiheuttaa nesteiden kertymistä kudoksiin.Tavallisimpia vajaatoimintaoireita ovat yskä, hengenahdistus, rasituksensiedon aleneminen ja yöllinen levottomuus. Hiukan harvinaisempina oireina nähdään mm. ruokahaluttomuutta, laihtumista ja lihaskatoa, pyörtyilyä ja nesteiden kertymistä vatsaonteloon.Alkuvaiheessa oireita esiintyy lähinnä rasituksessa tai yölevon jälkeen, vajaatoiminnan pahentuessa oireet lisääntyvät ja voimistuvat ja johtavat lopulta menehtymiseen yleensä keuhkoödeemin eli keuhkojen nestepöhön estäessä hapensaannin.Tavallisimmat koiran sydänsairaudet kehittyvät ja etenevät varsin hitaasti ja niille on tyypillistä pitkä piilevä oireeton vaihe ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vajaatoimintaoireiden ilmaantuessa sairaus on yleensä jo varsin pitkällä. Vajaatoimintaoireita pystytään lievittämään melko tehokkaasti lääkityksillä, sydänsairautta sen sijaan ei yleensä pystytä parantamaan tai sen etenemistä pysäyttämään.Sydänsairauksien tutkiminenKoiran sydänsairaudet voidaan usein todeta piilevässä vaiheessa paljon ennen vajaatoimintaoireiden kehittymistä. Tavallisen kliinisen tutkimuksen yhteydessä eläinlääkärin mielessä herää epäily sydänsairaudesta, jos hän kuulee sydämestä sivuäänen tai rytmin muutoksia.Röntgenkuvassa voidaan nähdä sydämen muodon tai koon poikkeavan normaalista. Röntgenkuva on myös välttämätön vajaatoimintapotilaan keuhkojen nestekertymien arvioimisessa. Sydämen ultraäänitutkimuksella nähdään sydämen sisärakenteet ja pystytään tarkastelemaan sydämen eri osia, sydänlihaksen supistumista, läppien toimintaa ja verivirtauksia sydämen sisällä. Sydämen sähköisestä toiminnasta saadaan tietoa EKG-tutkimuksella eli niin sanotulla sydänfilmillä.Ultraäänitutkimus on yleensä tarpeen tarkan diagnoosin saamiseksi ja luotettavan ennusteen arvioimiseksi. Vajaatoimintaoireiden vakavuutta arvioidaan röntgenkuvin. Huolellinen oireiden selvittely ja perusteellinen kliininen tutkimus ratkaisevat mitkä erikoistutkimuksista milloinkin ovat tarpeen.Koiran läppävikaKoiran läppävika eli endokardoosi eli sydämen eteis-kammioläppien myksomaatoosi rappeuma on pääasiassa pieni- ja keskikokoisten koirien sairaus, jota esiintyy lähinnä ikääntyvillä koirilla. Tyyppirotuja ovat mm mäyräkoirat, chichuahua, perhoskoira, villakoirat sekä kirkkaasti ensimmäisenä listan kärjessä cavalier kingcharlesinspanieli, jolla alttius läppävialle tiedetään vahvasti perinnölliseksi.Läppäviassa sydämen eteisten ja kammioiden välissä oleva läppä rappeutuu, paksuuntuu, joskus repeileekin ja alkaa vuotaa, eli päästää verta palaamaan taaksepäin eteiseen kammiosta sydämen iskuvaiheen aikana.Läppävuoto aiheuttaa helposti kuultavan sivuäänen, joka tavallisesti kuuluu vähitellen voimistuen jopa useita vuosia ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vasemman sydänpuoliskon eteis-kammioläppä sairastuu yleensä ensin ja vakavammin, koska sydämen vasemmalla puoliskolla on suurempi työtaakka hoidettavanaan. Vasemmanpuoleinen läppävuoto vaikeuttaa laskimopaluuta keuhkoista ja läppävikapotilaan tavallisimmat oireet liittyvätkin vasemmanpuoleiseen vajaatoimintaan eli keuhkojen nestekertymiin.Sydänlihaksen rappeumatDilatoiva kardiomyopatia eli laajentava sydänlihasrappeuma on pääasiassa suurikokoisten koirarotujen sairaus. Alttiita rotuja ovat mm. tanskandoggi, irlanninsusikoira, newfoundlandinkoira ja dobermanni. Dobermannien sairaus on usein erityisen vakava ja nopeasti etenevä. Boksereilla esiintyy rytmihäiriöitä aiheuttavaa oikeaan kammioon keskittyvää sydänlihaksen rappeumasairautta.Kardiomyopatioiden taustalla lienee usein geneettinen alttius, joskus myös ravitsemukselliset tekijät, lähinnä tiettyjen aminohappojen (karnitiini, tauriini) puute. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänvika, jota tavataan kaikenikäisillä aikuisilla koirilla. Sairaudessa sydänlihas rappeutuu, venyy ja veltostuu, eikä enää jaksa pumpata tehokkaasti.Sydämen rytmihäiriöt ovat myös tavallisia ja kardiomyopatian oireet voivatkin ilmaantua hyvin rajuina ja äkillisinä usein juuri rytmihäiriöiden takia. Sydämen pysähtymiseen johtava rytmihäiriö on usein kardiomyopatiapotilaan menehtymisen syynä.Synnynnäinen koiran sydänvikaSydämen kehityshäiriöt, rakenneviat ovat kohtalaisen tavallisia, koska sydämen ja sen suurten verisuonten kehittyminen sikiökaudella on hyvin herkkä prosessi. Erilaisia kehityshäiriöitä tunnetaan kymmeniä. Kehityshäiriöitä esiintyy satunnaisina yksittäistapauksina kaikissa koiraroduissa, mutta osa rakennevioista on periytyviä ja niitä tavataan tietyissä roduissa muita enemmän.Suurin osa kehityshäiriöistä – joskaan ei kaikkia – voidaan todeta pennun huolellisella kliinisellä tutkimuksella ja sydämen kuuntelulla. Pennuilla esiintyy myös ns viattomia sivuääniä, jotka eivät liity rakennevikoihin vaan keskenkasvuisen sydämen verivirtauksiin. Nämä viattomat pentusivuäänet eivät yleensä ole kovin voimakkaita ja häviävät pennun kasvaessa, yleensä ennen puolen vuoden ikää.Kehityshäiriöistä lievimmät eivät aiheuta välttämättä lainkaan oireita tai lyhennä elinikää. Vakavimmat johtavat menehtymiseen jo ennen aikuisuutta tai nuorella aikuisiällä. Ultraäänitutkimus on ainoa keino erotella vakavat ja vaarattomat ongelmat toisistaan ja saada selkeä käsitys ennusteesta.Jos pennulla todetaan voimakas sivuääni sydämessä, viisainta olisi pyrkiä selvittämään sivuäänen syy ennen pennun myyntiä. Hentokin sivuääni on viisasta selvittää, ainakin mikäli se kuuluu vielä puolen vuoden iässä. Erityisen tärkeää olisi löytää varhain ne potilaat, joiden rakennevika voidaan korjata leikkaushoidolla.Koiran sydänsairauksien hoito ja lääkitysKoirien sydänsairaudet ovat kroonisia eikä niitä voida lääkkein parantaa. Vajaatoimintaoireita ja rytmihäiriöitä voidaan kuitenkin lievittää ja potilaan elämän laatua ja kestoa huomattavasti parantaa lääkehoidolla.Vajaatoiminnan hoidossa käytetään useimmiten kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmää, mm. nesteenpoistolääkkeitä, verenpainetta alentavia lääkkeitä ja sydänlihaksen supistumista tehostavia lääkkeitä. Lääkehoito kestää koko koiran loppuiän. Hyvin suunniteltu lääkehoito ja huolellinen hoidon seuranta ovat sydänpotilaan hoidon kulmakiviä. Säännölliset kontrollikäynnit ja eläinlääkärin tekemä tilannearvio aina potilaan voinnin muuttuessa parantavat ennustetta.Tukihoito ja ravintoRuokinnallinen tukihoito on tärkeää niille potilaille, joilla sairauteen liittyy laihtumista ja lihasten kuihtumista. Rasvahapporavintolisästä voi olla hyötyä. Kardiomyopatiapotilaalle voidaan joskus määrätä myös L-karnitiinia tai tauriinia ravintolisäksi.Kaikilla vajaatoimintapotilailla on tärkeää rajoittaa suolan saantia, koska suola nostaa verenpainetta ja lisää nesteiden kertymistä. Tavallisissa koiranruoissa suolan määrä on kohtuullinen, mutta monissa makupaloissa ja kotiruoassa (erityisesti makkarat, juustot) suolaa on runsaasti ja ne tulisi karsia kokonaan pois koiran ruokavaliosta.Liikunta koiran voimien mukaanSydämen vajaatoimintapotilaan liikuntaa ja rasitusta on säädeltävä potilaan voinnin ja jaksamisen mukaan. Vakavimmin sairaat potilaat alkavat oireilla jo hyvin kevyessä rasituksessa ja niiden liikunnan tulee olla hyvin kevyttä, maltillista ja lyhytkestoista. Esimerkiksi portaiden nousu voi olla liian raskas suoritus. Hyvässä hoitotasapainossa oleville potilaille kevyt liikunta pieninä annoksina sopii hyvin.Jos rasituksessa ilmaantuu oireita (nopea väsyminen, hengästyminen, hidas palautuminen), rasitusta on vähennettävä. Jos koiralla on oireeton varhaisvaiheessa oleva sydänsairaus, jossa vajaatoimintaa ei ole vielä kehittynyt, sen elämää ei useinkaan tarvitse voimakkaasti rajoittaa. Säännölliset seurantakäynnit sen sijaan ovat suositeltavia, jotta sairauden etenemistä pystytään seuraamaan ja alkava vajaatoiminta tunnistamaan varhaisessa vaiheessa. Ikääntyvä lemmikki kannattaa käyttää säännöllisesti terveystarkastuksessa jotta mahdollinen piilevä sydänsairaus pystytään toteamaan hyvissä ajoin.Artikkelin kirjoittaja: Eläinlääkäri Outi Niemelä

Koiran ulkoloiset

SikaripunkkiSikaripunkki eli karvatuppipunkki (Demodex canis ja Demodex injai) on koiran ihon vakioasukki. Se on erittäin pieni hämähäkkieläin, joka asuu ihon karvatupen sisällä ja siirtyy emältä pennuille ensimmäisten elinpäivien aikana. Jokaisen koiran ihossa on sikaripunkkeja, mutta ne aiheuttavat ongelmia vasta jos koiran vastustuskyky on heikko. Sikaripunkki aiheuttaa koirissa paikallisen tai yleistyneen tautimuodon eli demodikoosin. Demodex canis on tavallisin koiralla esiintyvä sikaripunkki. Erityisesti rasvoittuneella iholla ja karkeakarvaisilla terriereillä voidaan tavata Demodex injai-punkkia.Paikallinen demodikoosi esiintyy tavallisimmin nuorilla alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. Iho-oireina ovat karvattomat, joskus punoittavat, alueet ihossa. Ihossa saattaa olla punoittavia pieniä nystyröitä sekä mustapäitä. Karvattomat laikut eivät yleensä vaivaa koiraa mitenkään. Paikalliset esiintymät eivät vaadi hoitoa, vaan ne menevät ohi itsestään kun koiran oma vastustuskyky paranee.Yleistyneessä demodikoosissa karvattomia laikkuja on enemmän kuin 5-10 kappaletta, tai ihomuutokset kattavat laajoja ihoalueita. Joissain tapauksissa sikaripunkin aiheuttamat iho-oireet leviävät vakavaksi yleistyneeksi muodoksi, johon voi liittyä yleisoireita ja imusolmukkeiden suurentumista. Yleistyneeseen demodikoosiin liittyy usein toissijainen (sekundäärinen) bakteeritulehdus, joka pahentaa taudinkuvaa.Nuoren koiran (juveniili) demodikoosi paranee yleensä pysyvästi pitkäkestoisella lääkityksellä. Aikuisiällä puhjenneen yleistyneen demodikoosin taustalla on useimmiten koiran vastustuskykyä heikentävä sairaus, joka on myös hoidettava jotta demodikoosi saadaan paranemaan. Yleistynyt muoto vaatii aina eläinlääkärin hoitoa.Koiran täiKoiran täi (Linognathus setosus) on yleinen koiran ulkoloinen Suomessa. Koiran täi aiheuttaa koirassa kutinaa, hilseilyä ja raapimisesta ihovaurioita. Koska täit tarttuvat koirasta toiseen, täitartunnasta kannattaa kertoa koiran ulkoilukavereille, jotta kaikki tartunnan saaneet tulisi hoidettua yhtä aikaa. Ihmiseen koiran täi ei tartu. Täi elää vain hetken koiran elimistön ulkopuolella.Koiran täi käyttää ravinnokseen koiran verta, kun taas täitä muistuttava väive (Trichodectes canis) hyödyntää ravinnokseen ainoastaan ihon eritteitä. Koiran väive on harvinainen Suomessa.Täit ja niiden munat eli saivareet ovat pienikokoisia, mutta nähtävissä paljaalla silmällä. Munat ovat tiukasti karvoissa kiinni. Todennäköisimmin täitartunnan saa varmistettua tarkistamalla koiran pään, korvien ympäristön ja eturinnan.Täiden hoitoon saa eläinlääkäriltä tehokkaan lääkkeen. Täi ei selviä hengissä koiran elimistön ulkopuolella joten ympäristön erityistä käsittelyä ei tarvita.Koiran kirppuKoiran kirppu on vikkelä pitkäraajainen pitkiin hyppyihin kykenevä hyönteinen. Keski-Euroopassa koiria vaivaa useimmiten kissan kirppu (Ctenocephalides felis). Koiran kirppuja ei toistaiseksi tavata Suomesta ja useimmiten koirissa tavattavat kirput ovat lyhytaikaisia vieraita kuten lintujen, oravien tai siilien kirput.Kirput purevat ja erittävät puremakohtaan sylkeä syödessään verta. Syljestä aiheutuu allerginen ihoreaktio, joka muistuttaa hyttysen pureman paukamaa. Puremien kova kutina saa koiran raapimaan puremakohtia ja ihon rikkoutuessa iho tulehtuu. Koiralla voi olla kirpputartunnan aiheuttamaa lievää haittaa tai sille voi kehittyä voimakasta kutinaa aiheuttava kirppuallergia. Kirppuongelmaa hoidetaan ulkoloislääkityksellä. Kirppu elää suurimman osan ajastaan eläimen ulkopuolella, ja ympäristön käsittely on tärkeä osa hoitoa. Tosin Suomessa kirppuongelmat ovat toistaiseksi paikallisia tuontikoirilla tavattuja yksittäisiä tapauksia.Keski-Euroopassa koiran- ja kissankirput ovat yleisiä, joten sinne matkustaessa kannattaa suojata koira ennaltaehkäisevällä lääkityksellä.KapiKapi (Sarcoptes scabiei) tarttuu koiraan joko suoraan tartuntaa kantavasta villieläimestä tai sen makuupaikalta. Kapieläimet aiheuttavat ihossa voimakasta kutinaa ja raapimisen seurauksena karvanlähtöä, tulehduksia ja ihon paksuuntumista. Oireet esiintyvät erityisesti kyynärpäissä ja korvalehdissä. Kapitartunnan saanut koira tarvitsee eläinlääkärin hoitoa. Kapi voi aiheuttaa ohimeneviä kutisevia näppylöitä myös omistajalle.PunkkiPuutiainen eli punkki (Ixodes ricinus) tarttuu koiraan ulkoa. Punkki elää aluskasvillisuuden seassa ja tarttuu ohi kulkevaan koiraan yleensä kaulan tai pään alueelle. Ihoon päästyään punkki työntää imukärsän ihon sisään ja aloittaa veren imemisen. Punkin puremaa ei huomaa, koska punkki erittää puremakohtaan puudutetta.Punkki ei ainoastaan ime verta vaan tiivistää verta sylkemällä veren sisältämää nestettä takaisin koiran ihoon. Samalla nesteen mukana kulkeutuu punkin mahdollisesti sisältämiä viruksia ja bakteereita koiran elimistöön. Tämän vuoksi koiraan tarttunut puutiainen kannattaa irrottaa mahdollisimman nopeasti, sillä puutiaiset levittävät vakavia tauteja kuten borrelioosia ja anaplasmoosia. Koiran kotiin kantamat punkit ovat vaaraksi myös omistajalle.Kesällä koira on syytä tarkistaa päivittäin punkkien varalta, erityisesti jos ulkoilee alueella jolla esiintyy runsaasti punkkeja. Koirasta punkki irtoaa helpoiten punkkipihdeillä. Punkin tarttumista voi ennaltaehkäistä apteekista tai eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloishäätövalmisteilla tai punkkipannalla. Osa valmisteista aiheuttaa punkin kuoleman sen tartuttua ihoon.Ruskea koirapunkkiRuskeaa koirapunkkia (Rhipicephalus sanguineus) tavataan Suomessa joskus tuontikoirilla. Se imee verta kohteestaan ja liikkuu sen jälkeen vikkelästi piiloon esimerkiksi huonekaluihin tai rakenteisiin. Ruskea koirapunkki pärjää piilopaikassaan ilman uutta veriateriaa jopa yli vuoden, mikä tekee siitä vaikean hävittää. Jos kodissa havaitaan suuri määrä ruskeita koirapunkkeja, siivousavuksi kannattaa kutsua loistorjunnan ammattilaiset. Koirasta ruskeat koirapunkit saa häädettyä eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloishäätölääkkeillä.Koiran hilsepunkkiKoiran hilsepunkki (Cheyletiella yasguri) aiheuttaa harvoin oireita aikuiselle koiralle, mutta pennut oireilevat kutinalla. Myös tavallista runsaampi hilseily voi viitata koiran hilsepunkkiin. Kärsivällinen tarkkailija voi havaita hilsepunkin ”liikkuvana hilseenä” koiran turkissa. Eläinlääkäri neuvoo hilsepunkin häädössä ja määrää tarvittavat lääkkeet. Hilsepunkki elää jonkin aikaa koiran elimistön ulkopuolella, joten hoitoon liitetään ympäristön saneeraus.Koiran nenäpunkkiNenäpunkkia (Pneumonyssoides caninum) ei juuri pääse näkemään. Se on pienenpieni hämähäkkieläin, joka elää syvällä koiran nenäontelossa. Koira hoidetaan oireiden perusteella, joita ovat yleensä niiskutus, kirkas vuoto sieraimista, kuonon kutina ja ongelmat hajuaistia vaativassa työskentelyssä. Koiran nenäpunkki tarttuu koirasta toiseen, joten saman talouden koirat tulisi kaikki hoitaa samanaikaisesti.Lue lisää koiran nenäpunkistaKorvapunkkiKorvapunkki (Otodectes cynotis) tarttuu usein koiralle kissalta. Lemmikkieläimistä myös fretti voi saada korvapunkkitartunnan. Korvapunkin oireina ovat kutina, korvakäytävän tulehdus ja kahvinporomainen erite korvakäytävässä. Eläinlääkäri varmistaa korvanäytteen tutkimisella korvapunkkidiagnoosin ja määrää siihen lääkkeen.Koiran ulkoloiset tarttuvatParasta on avoimesti kertoa koirasi leikkikumppaneiden omistajille koirasi ulkoloistartunnasta, jotta kaikki mahdolliset kontaktikoirat tulisi hoidettua samanaikaisesti. Samoin perheen kaikki koirat tulee hoitaa vaikka vain yksi niistä oireilisi. Muutoin koirasi saa pian tartunnan uudelleen kaveriltaan, kun loislääkkeen vaikutus lakkaa.Eläinlääkäri Kirsti SchildtELL, CertVD, DipECVDEvidensia Aurinkolahti ja Tammisto

Koiran maitohammas ei irtoa

Koiran maitohampaat (28 kpl) korvautuvat pysyvillä hampailla noin 7 kk ikään mennessä. Etuhampaat vaihtuvat hieman aiemmin, noin 5 kk ikään mennessä. Pennun suuta kannattaa siis tarkkailla vähintään viikoittain, jotta mahdolliset hammasongelmat havaitaan ja ehditään hoitaa ajoissa ennen hammasongelmien muodostumista.Pienikokoisten koirien perinnöllinen ongelmaIrtoamattomia maitohampaita pidetään geneettisenä ongelmana, koska niitä esiintyy eniten koirilla, joilla on tietyn muotoinen tai kokoinen kallo. Ongelmaa esiintyy kuitenkin jonkin verran kaikissa koiraroduissa ja myös kissoilla. Etenkin pienet ja kääpiökokoiset koirat ovat muita alttiimpia pentuajan hammasongelmille. Myös aikuisella iällä niitä vaivaa suuria ja keskikokoisia koiria useammin hampaan kiinnityskudoksen sairaus, parodontiitti.Syyt viivästyneelle maitohampaiden irtoamiselleKun maitohammas ei lähde ajoissa irti vaan jää pysyvän hampaan viereen, syynä on useimmiten pysyvän hampaan väärä ulostuloreitti. Normaalisti pysyvä hammas aiheuttaa kasvaessaan painetta maitohampaan juuren päähän, jolloin maitohampaan juuri alkaa hajota ja imeytyä verenkiertoon. Juuren hajoaminen eli resorptio etenee, kunnes maitohammas irtoaa ja pysyvä hammas kasvaa sen tilalle. Jos pysyvän hampaan reitti menee maitohampaan juuren ohi, juureen ei kohdistu tarvittavaa painetta eikä maitohammas irtoa toivotusti. Tällöin pysyvä hammas kasvaa maitohampaan viereen.Useimmin irtoamaton maitohammas on kulmahammas. Ongelman huomaa helposti katsomalla koiran suuhun eli nostamalla koiran ylähuulia pois hampaiden päältä.Mitä haittaa irtoamaton maitohammas aiheuttaa?Pysyvän hampaan kuuluisi kasvaa maitohampaan paikalle. Jos maitohammas onkin vielä paikoillaan, suussa tulee ahdasta ja koiran purenta ei kehity toivotusti. Vääränlainen purenta voi pahimmillaan tuottaa koiralle jatkuvaa kipua, jos hammas painuu vastakkaisen leuan ikeneen tai suulakeen. Koska irtoamaton maitohammas ja pysyvä hammas taistelevat samasta tilasta ikenessä, ien ei pääse kunnolla ympäröimään pysyvää hammasta ja hampaan kiinnityskudoksen tulehduksen riski kasvaa.Katkennut maitohammas tulee hoidattaaIrtoamatonta maitohammasta ei saisi yrittää väkivalloin kotona irrottaa. Maitohampaat ovat pitkiä, kapeita ja ohutseinäisiä, ja murtuvat helposti. Jos maitohammas katkeaa, sen juurikanava jää avoimeksi ja on alttiina tulehdukselle.Tulehdus katkenneessa maitohampaassa voi aiheuttaa hampaan juureen mätäpaiseen, joka voi vaurioittaa pysyvän hampaan kiillettä. Katkenneen hampaan juuri on myös edelleen pysyvän hampaan kasvun tiellä, jolloin pysyvä hammas saattaa kasvaa väärään asentoon ilman että sitä heti huomataan. Katkennut maitohammas tulee aina saada poistettua kokonaan, vaikka pysyvä hammas ei olisikaan vielä näkyvissä.Milloin pitää huolestua?Irtoamattomat koiran maitohampaat voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita koiran hampaistolle jo kahden viikon sisällä siitä, kun pysyvä hammas alkaa näkyä sen vieressä. Tilannetta ei kannata siis seurailla kovin pitkään vaan ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos maitohammas ei osoita irtoamisen merkkejä.Koiran maitohampaat irtoavat ja korvautuvat pysyvillä hampailla ikäkauden 3–7 kk aikana, joten pennun purenta kannattaa tarkistuttaa eläinlääkärillä ainakin silloin, kun pentu käy rokotuksilla. Myös pennun kasvattaja varmasti mielellään neuvoo ja auttaa pennun kasvuun liittyvissä kysymyksissä.Katkenneeseen maitohampaaseen tulisi reagoida vielä nopeammin kuin irtoamattomaan, sillä tulehdusriski vaarantaa koko koiran terveyden ja uhkaa pysyvän hampaan kehitystä. Kun koiralta katkeaa hammas, se tulisi saada mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin hoitoon.Pennun irtoamattoman maitohampaan hoitoKun pennun maitohammas ei irtoa, vaikka pysyvä hammas kasvaa jo sen viereen, turvallisin tapa on poistaa maitohammas leikkauksessa, koira rauhoitettuna. Hampaan vetämiseen ja vääntämiseen sisältyy riski sekä pysyvän hampaan vahingoittumisesta että maitohampaan katkeamisesta, jolloin ikenen sisään voi jäädä jäänteitä maitohampaan juuresta.Lue lisää koiran maitohampaan poistosta

Koiran valeraskaus

Nartun kiimakiertoNarttukoira on kiimassa keskimäärin 6-8 kuukauden välein. Narttu tulee kiimaan ensimmäisen kerran noin 6-9 kuukauden ikäisenä. Nartun kiimakierto käynnistyy esikiimaasta (proestrus), joka kestää noin 9 vuorokautta. Esikiiman aikana nartun sukupuolielimet turpoavat ja emättimestä voi valua veristä vuotoa.Esikiiman jälkeen alkaa varsinainen kiima (estrus), jonka aikana naaras on halukas parittelemaan uroksen kanssa. Kiima kestää noin 9 vuorokautta. Kiiman jälkeen käynnistyy jälkikiimakausi (diestrus/ metestrus) jonka aikana narttu ei anna uroksen astua itseään. Jälkikiiman aikana emättimen vuoto loppuu ja kohdunseinämä paksunee progesteronihormonin ansiosta.Progesteronihormonitaso pysyy korkealla jälkikiiman puoliväliin asti, jonka jälkeen se laskee vähitellen. Jälkikiimavaihe kestää noin 2–3 kuukautta. Jos narttu tulee kiiman aikana tiineeksi, progesteronitaso pysyy korkealla ja tiineys kestää noin 65 päivää.Jälkikiiman jälkeen alkaa niin sanottu kiimaton ajanjakso (anestrus), jolloin nartun munasarjatoiminta on pysähdyksissä. Anestruksen loppupuolella hormonitoiminta käynnistyy jälleen ja tästä alkavasta proestruksesta käynnistyy uusi kiimakierto.Koiran valeraskaudella on tarkoitusBiologit ovatkin päätelleet, että valeraskauden tarkoituksena on ollut varmistaa, että pennuille on koiralaumassa riittänyt maitoa ja hoivaa muiltakin kuin pentujen omalta emältä.Vaikkakaan valeraskauden perimmäistä syytä ei ole onnistuttu aukottomasti selvittämään, pidetään prolaktiinihormonin kasvanutta pitoisuutta tai elimistön herkistymistä prolaktiinihormonille progesteronipitoisuuden pienentyessä jälkikiiman loppupuoliskolla syynä valeraskausoireille.Mikäli narttu ei ole kantava, on sen elimistö kuitenkin hormonaalisesti valmistautunut tiineyteen Hormonaalisista muutoksista johtuen koiran elimistö ja mieli käyttäytyy ikään kuin koira olisi tiineenä. Nartun valeraskaus alkaa noin 4–9 viikkoa kiimasta.Valeraskauden oireetValeraskaus koiralla huomataan, kun koiran hoivakäyttäytyminen korostuu, koira kantelee pehmolelujaan ympäri asuntoa ja saattaa suojella ”pentujaan” tarmokkaastikin. Fyysisinä oireina huomataan nartun nisien turpoamista, maidon erittymistä, ruokahaluttomuutta ja painon nousua nesteen kerääntymisen myötä elimistöön.Osalle koiran omistajista koiran valeraskaus on huvittavaa seurattavaa, mutta toisinaan perheenjäsenten hermoja koetellaan oireiden ollessa voimakkaita. Valeraskauden aikana narttu on yleensä hyvin rauhaton ja kulkee asunnossa ympäriinsä levottomana.Omistajien epätietoisuutta lisää entisestään nartun selkeät tiineyden merkit. Nartun maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi erittyä maitoa. Toisinaan koiran valeraskaus osoittautuu myöhemmin aidoksi raskaudeksi.Valeraskauden diagnosointiJos koiran valeraskaus aiheuttaa huolestuttavia fyysisiä tai käyttäytymisen muutoksia, kannattaa koira viedä eläinlääkäriin. Valeraskaus koiralla diagnosoidaan koiran käyttäytymisoireiden, fyysisten muutosten perusteella ja poissulkemalla koiran tiineys tai muut hormonaaliset häiriöt.Ultraäänitutkimuksella voidaan nopeasti sulkea pois tiineyden mahdollisuus. Vaihtoehtoisesti vatsaontelon röntgenkuvauksella voidaan todeta tiineys, jos ultraäänilaitetta ei ole käytössä.Koiran valeraskauden hoitoKoiran valeraskaus menee itsestään ohi noin 1–3 viikossa, joten hoito ei ole tarpeellista. Vanhanaikaisista ohjeista rajoittaa valeraskaan nartun juomista ja syömistä on syytä pidättäytyä, koska ankara paastoaminen ja veden rajoittaminen heikentävät koiran hyvinvointia juurikaan nopeuttamatta valeraskaudesta toipumista.Ulkoilun lisääminen on sen sijaan hyvä konsti aktivoida narttu miettimään muitakin asioita. Narttua on syytä ohjata tekemään asioita, jotka etäännyttävät sitä ”äidin” roolista ja varottava vahvistamasta jo olemassa olevaa hoivakäyttäytymistä.Koiran valeraskaus voidaan hoitaa myös lääkkein kaikkein vaikeimmissa tapauksissa. Yleisimmin käytössä oleva lääkeaine on kaberkoliini, jota annostellaan koiralle 4–6 päivän ajan. Lääkityksen sivuvaikutuksena saattaa esiintyä huonovointisuutta ensimmäisen annoksen yhteydessä.Ainoa tapa päästä kiusallisista valeraskauksista eroon on steriloida narttu. Leikkaus voidaan suorittaa vasta kun kaikki valeraskauteen liittyvät oireet ovat loppuneet, koska kesken valeraskauden leikatuilla koirilla valeraskausoireet voivat jatkua useiden viikkojen ajan leikkaukseen liittyvän hormonimuutoksen vuoksi.

Koiran terveellinen ruokinta

Koiraeläimet ovat ensisijaisesti lihansyöjiä, ja niiden ruuansulatuskanava on lyhyt verrattuna sekasyöjiin. Koiran ruuansulatuskanava on myös tilavuudeltaan pieni, mikä tarkoittaa että koiran tulisi saada korkeaenergistä ruokaa, jotta ruuan päiväannos ei olisi kooltaan liian suuri.Koiran ruuansulatus perustuu entsyymien toimintaan ja ravinteiden imeytyminen tapahtuu pääasiassa ohutsuolessa. Paksusuolessa ravintomassasta imeytyy elimistöön enää lähinnä nestettä.Koiran ravitsemukselliset tarpeetKoiran hampaisto on erikoistunut ruuan paloittelemiseen, ei hienontamiseen, toisin kuin kasvissyöjillä. Jos koiralle antaa pureskeltavaksi porkkanan, se nielee sen isoina paloina eikä hyödy ravitsemuksellisesti mitenkään, sillä kasvisten soluseinämät tulisi rikkoa joko mekaanisesti tai kypsentämällä, ennen kuin koira hyötyisi kasvin ravintoarvosta jotenkin.Porkkanat eivät hienonnettunakaan riittäisi koiran ravinnontarvetta tyydyttämään, sillä koiran täytyy saada ravinnostaan myös rasvoja ja hyvälaatuista proteiinia. Aikuinen koira pystyy käyttämään energiakseen tärkkelystä melko tehokkaasti, mutta koiran ravinnon ensisijaisena energianlähteenä tulisi olla rasva. Proteiini taas toimii kudosten rakennusaineena ja auttaa soluja uusiutumaan.Vitamiinien ja hivenaineiden saannin varmistaminenKoira tarvitsee myös vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, joiden saannin tulisi olla riittävää ja tasapainoista etenkin kasvavalla koiralla. Pentu on aikuista koiraa paljon alttiimpi puutostiloille, jos sen ravitsemus on epätasapainossa. Tämä johtuu siitä, että kasvavan koiran ruuansulatus on vielä kehittymätön ja se tarvitsee ruuasta saatavia suojaravinteita, energiaa, hiven- ja kivennäisaineita paljon tiiviimmässä syklissä kuin aikuinen koira. Aikuinen koira voi elää viikon pelkällä kaurapuurolla vahingoittumatta pysyvästi, mutta pennun kasvulle sellainen olisi vaarallista.Terveellisen ravinnon erityispiirre on ruoan sulavuusIhmiselle suositellaan usein kuitupitoista ravintoa, paljon täysjyväviljaa ja kasviksia. Ihmisen ruuansulatus ottaa koiraan verrattuna tehokkaasti talteen ruuan sisältämät ravinteet, ja ihminen saattaa voida oikein hyvin vähärasvaisella, paljon hiilihydraatteja ja kuituja sisältävällä ruokavaliolla. Koiran lyhyempi ja nopeampi ruuansulatus sen sijaan tarvitsee helposti sulavaa ja erittäin energiapitoista ruokaa, jotta koira saisi ruuasta kaiken tarvitsemansa.Koiran elimistö käyttää eläinperäistä proteiinia hyödykseen tehokkaasti, ja sitä tulisi olla koiran ruuassa runsaasti, koiran aktiivisuustasosta riippuen ruuan kuiva-ainepitoisuudesta noin 20–30%.Rasva on koiran ensisijainen energianlähde, ja jos koira kuluttaa paljon (esim. rekikoirat, metsästyskoirat) sen ruuan kuiva-ainepitoisuudesta kolmannes voi olla rasvaa. Kotikoiralle liika rasva aiheuttaa ensisijaisesti ylipainoa, jolla taas on monia haittavaikutuksia koiran terveydelle. Tarkkaile siis koirasi painoa ja valitse ruoka sen kulutuksen mukaan.Koira ei varsinaisesti tarvitse hiilihydraatteja, mutta pystyy käyttämään ravinnokseen kohtuullisia määriä esimerkiksi kypsennettyä viljaa. Kuitujen määrää koiran ruuassa ei kannata liioitella, sillä koiran ruuansulatuskanavan tilavuus on rajallinen. Koira ei siis hyödy täysjyvätuotteista samalla tavoin kuin ihminen.Vaihtoehtojen viidakko koiran ruokinnassaKoirille on tarjolla monia erilaisia laadukkaita kaupallisia ruokintavaihtoehtoja: kuivamuonaa, purkkiruokaa, pakastettua tuore- ja raakaruokaa. Vaihtoehtoisesti koiran ruokinta voi pohjautua osaksi ihmisten kotiruokaan. Jos ihmisten ruokien tähteet muodostavat pääosan koiran ravinnosta, voidaan melko varmasti sanoa, että koiran ruokinnassa olisi parantamisen varaa.Koiraa varten tehty kotiruoka sen sijaan voi olla hyvinkin laadukasta, jos se on koostettu alan ammattilaisen ohjeiden mukaan. Hyvän, oikein tasapainotetun kotiruuan teko on vaivalloista eikä aivan halpaa, joten moni koiranomistaja on kääntynyt korkealaatuisten valmisruokien puoleen.Kuivamuona ja purkkiruokaLähes kaikki markkinoilla olevat valmisruuat täyttävät vähintään koiran ravitsemukselliset minimivaatimukset. Valmisruokien laaduissa ja valmistustavoissa on eroja, ja yksi tapa erottaa joukosta muita laadukkaammat ruuat on tutkia raaka-ainelistaa.Listan alkupäässä tulisi olla yksi tai useampia eläinperäisen proteiinin lähteitä. Jos lista alkaa kasvikunnan tuotteilla, ruoka ei todennäköisesti ole kovin laadukasta. Hyvät raaka-aineet maksavat, joten laadukasta ruokaa ei löydy kaikkein halvimpien ruokien joukosta. Toisaalta korkeatasoista ruokaa annostellaan vähemmän sen paremman sulavuuden ja energiapitoisuuden vuoksi ja lopulta terveyttä edistävä hyvätasoinen ruoka ei tule kovinkaan paljon halparuokia kalliimmaksi. Laadukas valmisruoka on turvallinen ja yksinkertainen tapa ruokkia koira.Valmistajilta löytyy erilaisia ruokavaihtoehtoja pennusta senioriin. Jos olet epävarma ruuan valinnassa, kysy neuvoja eläinlääkäriltäsi, joka ottaa huomioon koirasi iän ja rodun erityispiirteet terveyttä edistävän ruokavalion valinnassa.Tuorepakasteet koiralleSuomessa valmistetaan myös laadukkaita tuorepakasteita, jotka kattavat koiran ravitsemukselliset tarpeet. Tällainen ruokinta on usein hiukan kalliimpaa ja vaivalloisempaa kuin kuivamuonalla ruokkiminen, mutta toiset kokevat sen sopivan koiralleen paremmin.Pakasteissa voi olla mukana kypsennettyjä hiilihydraatteja tai ne voivat olla raakaruokintaan tarkoitettuja. Myös liha voi olla joko kypsennettyä tai raakaa. Tarkastettu kotimainen liha on koiralle turvallista myös raakana, mutta saattaa vaatia totuttelua, jos koira ei ole aiemmin sitä syönyt.Koiran raakaravintoRaakaruokinnassa koiran ruokinta pyritään järjestämään mahdollisimman alkuperäisellä tavalla, jolloin sen ravinto koostuu lihasta, luista ja kasvissoseista. Tämä jäljittelee sitä sisältöä, minkä villi koiraeläin saisi saaliistaan.Raakaruokinnan riskejä ja hyötyjä ei ole vielä kovin paljon tutkittu. Riskeinä ovat ainakin kasvavan koiran ravinnon tasapainottamisen vaikeus – raakaruokinnassa ruokkijalla on suuri vastuu tämän suhteen – ja luiden syömisestä johtuvat suolitukokset ja -vauriot. Lisäksi raakaruoka pilaantuu herkästi, joten siihen liittyvät säilytysongelmat on huomioitava.Eläinlääkäriltä ostettavat erikoisruuatKoirat, joilla on jokin pysyvä sairaus, kuten sydämen vajaatoiminta, diabetes tai haiman vajaatoiminta, tarvitsevat eri tavoin koostettua ravintoa kuin terveet koirat. Eläinlääkäreiden kautta on mahdollista ostaa erikoisruokia, jotka ottavat huomioon kunkin sairauden mukanaan tuomat rajoitteet. Terapeuttisilla ruoilla on suuri merkitys usean sairauden hoitosuunnitelmassa.Koiralle, joka tarvitsee erikoisruokavaliota, on erityisen haitallista antaa ylimääräisiä makupaloja tai ruuantähteitä. Esimerkiksi sydämen vajaatoiminnasta kärsivän koiran ruokavaliossa ei saisi olla suolaa, sillä se lisää nesteen kertymistä elimistöön. Tällöin omistajan täytyy pidättäytyä antamasta koiralleen ihmisten herkkuja kuten juustoa tai makkaraa.Sairauden hoitoon tarkoitettuja erikoisruokia saa vain eläinlääkäriltä, sillä niiden syöttäminen omistajan oman harkinnan mukaan saattaa olla jopa haitallista. Oikeaan tarkoitukseensa käytettynä erikoisruuat voivat antaa sairaalle koiralle lisää elinaikaa ja parantaa elämänlaatua.Lihavuus liittyy ruokintavirheisiinKoiran ylipaino altistaa koiran eri sairauksille ja ylipainoinen koira sairastuukin normaalipainoista koiraa herkemmin esimerkiksi sokeritautiin. Lisäksi koiran ylipaino rasittaa myös niveliä.Koirista jopa 20 prosenttia sairastaa kivuliasta kroonista nivelrikkoa ja yli 12-vuotiaista kissoista jopa 90 prosenttia. Painon pudottamisella voidaan helpottaa iäkkään lemmikkisi liikkumiseen liittyviä ongelmia ja koirille voidaan antaa ravintolisää tai valmisruokaa, joka sisältää nivelruston rakennusainetta, kondroitiinia.Ylipainon kehittymistä vältetään tarjoamalla koiralle sen aktiivisuuteen ja ikäkauteen sopivaa ravintoa riittävän pieninä annoksina. Säännöllinen kuntoliikunta edistää koirasi hyvää lihaskuntoa ja auttaa pysymään ihannepainossa. Samalla tulee edistettyä myös omistajan terveyttä.Ruokinko oikein?Koiran vointia tarkkailemalla voi melko pitkälle päätellä, onko koiran ruokinta kohdallaan. Jos koira on hoikka ja lihaksikas ja sen turkki on vahva ja kiiltävä, perusasiat ovat todennäköisesti kunnossa. Ihannetilanteessa koiran silmät ja korvat ovat aina puhtaat ja rähmättömät ja ulosteet pieniä ja kiinteitä. Suuret, löysät ulosteet jatkuvasti eivät ole normaaleja, vaan viittaavat joko ruuan huonoon sulavuuteen tai johonkin sairauteen.Kun käyt koirasi kanssa eläinlääkärillä niin ota eläinlääkärin kanssa puheeksi terveellinen koiran ruokinta ja varmista, että koiran ruokinta täyttää myös koiran ravintotarpeet.

Koira autossa – koiran matkapahoinvointi

Koiran matkustusturvallisuus autossaKuljetettaessa koiraa autossa tulee ensimmäiseksi ottaa huomioon matkustusturvallisuus. Jos koira saa liikkua vapaasti koko matkustustilassa, se voi aiheuttaa turvallisuusriskin jo käytöksellään, saati törmäystilanteessa massallaan.Varmin ja helpoin tapa kontrolloida koiraa ajon aikana on opettaa se matkustamaan häkissä tai verkon takana auton takatilassa. Myös kytkemällä koira turvavyövaljaista auton turvavöihin voidaan estää sen sinkoutuminen matkustajien niskaan tai ulos ikkunasta törmäyksen sattuessa. Törmäysvaaran vuoksi koiraa ei koskaan saa kiinnittää autossa kaulapannastaan mihinkään!Koiran matkapahoinvointi pilaa matkustamisenKoirat saattavat kärsiä matkapahoinvoinnista aivan kuin ihmisetkin. Joskus pahoinvointi liittyy korvissa sijaitsevien tasapainoelinten yliherkkyyteen ja menee iän myötä ohi. Toisinaan matkapahoinvoinnilla on vahva yhteys stressiin ja pelkotiloihin, jolloin on mahdollista päästä siitä eroon harjoittelemalla.Kun koiraa totutetaan autoiluun ensimmäisiä kertoja, on hyvä tehdä lyhyitä retkiä johonkin mukavaan paikkaan, esimerkiksi lenkkimaastoon lähellä kotia. Näin koiralle jää positiivinen mielikuva autosta. Jos koira on jo syystä tai toisesta oppinut pelkäämään autoa, sitä voi yrittää uudelleenehdollistaa esimerkiksi ruokkimalla sen aina auton luona. Kun koira tulee iloisesti auton viereen syömään, ruokailun voi siirtää autoon sisään, ja kun koira ei pelkää olla autossa, auton voi käynnistää hetkeksi. Tällainen mielikuvan muokkaus vaatii omistajalta kärsivällisyyttä, mutta on turvallinen tapa totuttaa koira myös muista peloista pois.Mikäli on olemassa pienikin epäilys siitä, että koiran terveydentila tuottaa sille ongelmia autossa matkustaessa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Pelkotilaa voidaan helpottaa myös ravintolisillä tai feromonivalmisteilla. Esimerkiksi korvatulehdus voi tuottaa kipua ja matkapahoinvointia, ja se tulisi tietysti hoitaa joka tapauksessa. On myös mahdollista, että koiralla on jokin tukielinsairaus, joka tekee sille autoon nousemisesta ja auton liikkeiden myötäilemisestä kivuliasta. Vanhat koirat, nivelrikkoa sairastavat ja toipilaat olisikin aina turvallisinta nostaa autoon ja autosta pois.Matkustamiseen liittyvä pelkoKoira saattaa pelätä matkustamista niin paljon, että koiran kuljettaminen autossa on mahdotonta tai tai se on vähintääkin vaarallista koiran panikoimisen vuoksi. Näissä tilanteissa on aina hyvä selvittää matkustuspelon taustat ja mahdolliset pelkokäyttäytymistä vahvistavat sairaudentilat eläinlääkärillä.Jos matkustuspelkoon ei liity sairautta vaan on luonteeltaan opittua hallitsematonta käytöstä, on sekä koiralle että perheenjäsenille parasta, että koira totutetaan vähitellen matkustamiseen. Vaikeissa tapauksissa on syytä kääntyä käytösongelmiin perehtyneeseen eläinlääkärin tai ongelmakoirakouluttajan puoleen. On olemassa myös lääkkeitä, joita voidaan käyttää eläinlääkärin määrääminä matkapahoinvoinnin ehkäisyyn.