Löytyi 193 tulosta kategoriassa "Koira"

Reisiluun pään kuolio eli Legg Perthes -tauti

Sairauden oireet alkavat noin viiden kuukauden iässä. Koira alkaa ontua varsinkin kovan rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Lonkkanivel on myös kipeä. Varsinkin lonkkanivelen ojennus tekee kipeää. Usein reiden lihaksisto surkastuu, koska koira ei käytä kipeää raajaansa.Legg Perthes -taudin hoitona voi kokeilla tulehduskipulääkkeitä. Yleensä kuitenkin tarvitaan kirurgista hoitoa.Lonkkaproteesin asentaminenNykyään voidaan myös pienille (yli 3 kg painaville) koirille asentaa vaurioituneen lonkkanivelen tilalle lonkkaproteesi.Lonkkaproteesin asentaminen antaa hyvän toiminnallisen tuloksen: lonkkaproteesin asentamisen jälkeen raajan toiminta on normaali tai lähes normaali. Toipumisaika on lyhyt ja fysioterapiaa ei yleensä tarvita. Tämän menetelmän haittapuolena on leikkauksen korkea hinta sekä leikkaukseen mahdollisesti liittyvät komplikaatiot, mm. proteesin meneminen sijoiltaan. Komplikaatioriski on muutaman prosentin luokkaa.Esimerkki: Koirapotilas Ykä, 5-vuotias kettuterrieriYkällä oli todettu jo nuorena Legg Perthes -tauti ja oikean reisiluun pää ja kaula oli poistettu (ks. alla). Leikkauksesta huolimatta Ykän ongelma jatkui: Ykä ontui oikeaa takajalkaansa, oikea reisi ojentui vain vähän ja reiden ojentaminen tuotti kipua ja oikea takajalan lihaksisto oli surkastunut. Ykälle asennettiin lonkkaproteesi.Video Ykä -terrierin toipumisesta lonkkaproteesileikkauksen jälkeen löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=5vot02vTv7kReisiluun pään ja kaulan poistoSurkastunut reisiluun pää sekä reisiluun kaulaosa poistetaan.Leikkaus yleensä helpottaa kipua, mutta hoitotulos ei ole ennustettavissa. Se voi olla kohtuullisen hyvä mutta myös huono, kuten esimerkkipotilas Ykällä. Leikkauksen jälkeen raaja jää lyhyemmäksi ja lonkkamaljakon ja reisiluun yläosan välille muodostuu nuijamainen valenivel. Leikkauksen jälkeen toipumisaika on melko pitkä ja tarvitaan tehokasta fysioterapiaa, liikuntaa ja venyttelyä, että valenivelen liikkuvuus tulisi kohtuulliseksi.

Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt

Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään joskus suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia).Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, joista osa liittyy OCD- eli osteokondroosisairauteen. OCD on lyhenne osteochondritis dissecans -termistä, joka tarkoittaa osteokondroosia, jossa on mukana irtopala.Kyseessä luutumishäiriöOsteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla, kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta, että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta.Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä suolistostaan, vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen häiriöitä. Sen vuoksi kasvuhäiriöille altis isorotuinen kasvava koira on varminta ruokkia hyvälaatuisella isorotuiselle koiralle tarkoitetulla täysravinnolla, jonka ravintoaine- ja hivenainepitoisuus on normien mukainen (AAFCO, http://www.aafco.org/). Ruokaa annetaan sellainen määrä, että koira pysyy hoikkana.Osteokondroosi-ongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla.Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4–7 kuukauden iässä.Luutumishäiriö voi esiintyä koiran eri nivelissäKyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans).Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa.Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan syndroomaan. Kyynärnivelessä tavallisin osteokondroosin esiintymiskohta on olkavarren sisäsivun nivelpinta (sisäsivun puoleinen nivelnasta).Muita kyynärnivelen kasvuhäiriöitä ovat irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus), joka on yleisin kyynärnivelen kasvuhäiriö. Varislisäkkeen kasvuhäiriössä rustonalaisen luun verenkierto häiriintyy, lisäkkeen luuhun syntyy paikallisia kuolioalueita ja lisäkkeestä lohkeaa luu-rustokappaleita.Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä, kyynärnivelen inkongruenssi aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja kasvuhäiriön muotoja. Yleensä tämä tilanne vaatii kirurgisen hoidon: kyynärluu katkaistaan, jolloin kyynär- ja värttinäluun nivelpinnat pääsevät asettumaan samalle tasolle.Kyynärluun ja värttinäluun kasvaminen eri tahtiin on erityisen yleistä ns. kondrodystrofisilla roduilla kuten mm. mäyräkoirat, bulldogit, corgi, mopsi, ranskanbulldoggi, basset, pekingeesi, lhasa apso, shih tzu ja beagle. On suositeltavaa, että näiden rotujen pentujen kyynärnivelet röntgenkuvataan n. 5 kk iässä. Jos pennulla havaitaan kyynär- ja värttinäluun kasvavan eri tahtia (inkongruenssi kyynärnivelessä), on leikkaushoito aiheellista. Tässä vaiheessa, oireettomalle koiralle annettu leikkaushoito (kyynärluun katkaisu) voi estää nivelrikon kehittymisen.Osteokondroosi tai varislisäkkeen ongelma aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita. Tällöin omistaja yleensä havaitsee jäykkyyttä liikkeelle lähtiessä ja haluttomuutta liikkua.Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden hoitoIrtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on helposti todettavissa röntgentutkimuksessa. Tila hoidetaan kiinnittämällä kyynärlisäke vetoruuvilla tai poistamalla kyynärlisäke, jos lisäkkeen kiinnittäminen on mahdotonta. Kyynärluun katkaisu on myös tarpeen, että kyynär- ja värttinäluiden nivelpinnat pääsevät asettumaan oikealle tasolleen kyynärnivelessä. Joskus kyynärluun katkaisu on ainoa tarvittava irronneen kyynärlisäkkeen hoito.Olkavarrenluun OCD-muutoksia ja varislisäkkeen irtoamista on vaikeampi todeta tavanomaisella röntgentutkimuksella. Varhaisina muutoksina jo 4–5 kuukauden iässä todetaan rustonalaisen luun määrän lisääntyminen ja sen rakenteen muuttuminen varislisäkkeen ulokkeen alueella. Tässä vaiheessa, oireettomalle koiralle annettu leikkaushoito (kyynärluun katkaisu) voi estää nivelrikon kehittymisen.Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen reuna-alueille kehittyy luupiikkejä, merkkinä nivelen ärsytystilasta.Kyynärnivelen kasvun häiriöt voidaan todeta luotettavimmin nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset kasvun häiriön oireet (ontuma), vaikka röntgentutkimuksessa ei merkittäviä muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä tehdään myös tarvittavat kirurgiset toimenpiteet:olkavarrenluun irtopalan poistovarislisäkkeestä irronneen palan poisto. Samalla varislisäkkeen kärkiosaa poistetaan laajemminkin (subtotaali koronoidektomia, SCO)hauislihaksen kyynärluuhun kiinnittyvä haara katkaistaan tarvittaessa (biceps ulnar tendon release). Tämän toimenpiteen katsotaan vähentävän painetta kyynärnivelen sisäsivulle, jossa kasvun häiriökohdat sijaitsevat.tähystyksen jälkeen kyynärluu usein katkaistaan yläkolmanneksestaan, että kyynär- ja värttinäluiden nivelpinnat pääsevät asettumaan oikealle tasolleen kyynärnivelessäTutkimustiedon mukaan tähystyskirurgia (+ kyynärluun katkaisu) on paras kyynärnivelen kasvuhäiriöiden hoito oireilevalla, ontuvalla koirapotilaalla. Se parantaa kyynärnivelen kasvuhäiriöpotilaan ennustetta, mutta silti nivelrikkomuutoksia kehittyy.Joskus tähystyksessä todetaan, että nivelpinnat ovat kuluneet puhki kyynärnivelen sisäsivun puolelta ja paljastunut olkavarrenluu hankaa vasten paljastunutta kyynärluuta. Tällöin on syytä harkita leikkaushoitoja, jotka siirtävät askeltamiseen liittyvää painorasitusta nivelen ehjälle ulkosivulle.Tällaisia leikkausmenetelmiä ovat:1) PAUL (proximal abducting ulnar osteotomy), jossa kyynärluun asentoa käännetään niin, että askeltamisen aiheuttama paine vähenee kyynärnivelen sisäsivulla.PAUL-leikkaus on melko uusi hoitomuoto. Alustavien tutkimusten mukaan n. 85 % PAUL-leikatuista potilasta näyttäisi saavan leikkauksesta apua. PAUL-leikkaus näyttää antavan paremmin apua nuorille koirapotilaille, joilla nivelrikkomuutokset eivät ole vielä edenneet kovin pitkälle. PAUL-leikkaus on oireita lievittävä hoitomuoto, se ei paranna kyynärnivelen nivelrikkoa.2) Vastaavanlainen askeltamiseen liittyvän paineen siirto nivelen sisäsivulta nivelen ulkosivulle saadaan myös olkavarrenluuta kääntämällä, SHO-leikkauksella (sliding humeral osteotomy). Leikkauskriteerit ovat lähes samat kuin PAUL-leikkauksessa: kyynärnivelen sisäsivu on kulunut puhki ja ulkosivu on ehjä, lääkehoito ei auta.Tutkimustiedon mukaan suurin osa potilaista hyötyy SHO-leikkauksesta: ontuma vähenee tai jopa loppuu.Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi yleisimmistä koiran ontuman syistä.

Luomien virheasennot ja niiden merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta

Lyhyt kuono, matala silmäkuoppa, pitkä kapea kuono, syvä silmäkuoppa suhteessa liian suureen tai liian pieneen silmämunaan sekä naaman alueen ihon liian runsas karvoitus tai poimuisuus altistavat silmän eriasteisille vahingoille. Seuraavassa tavallisimmat luomen virheasennot.Entropion eli luomen sisäänkiertymäEntropion on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä luomen karvojen tai ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillinen oire on silmän kyynelehtiminen roskan tunteen takia. Lyhytkuonoisilla kissa- ja koiraroduilla entropion esiintyy tavallisimmin nenänpuoleisessa alaluomessa, jolloin myös alaluomen kyynelkanavan aukko kiertyy liiaksi sisään, eikä siten viemäröi kyyneliä normaalisti. Tämä lisää kyynelehtimistä. Isommilla koiraroduilla entropion voi liittyä liian suureen luomirakoon (makroblepharon), näillä alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti korvanpuoleisesta osasta. Lisäksi pään ihon runsas poimuisuus aiheuttaa luomien sisäänkiertymää .Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua. Oireina tällöin on lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita. Eriasteista sarveiskalvon nenänpuoleisen kulman pigmentaatiota (pigmentary keratitis) esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiörotuisilla koirilla pidempään jatkuneesta sarveiskalvon ärsytystilasta johtuen.Trichiasis eli luomen tai naaman karvojen osuminen silmäänTrichiasis on tyypillisesti lyhytkuonoisilla roduilla esiintyvä ongelma, jolloin nenänpuoleisen silmäkulman ihon karvoitus ulottuu hyvin lähelle silmäkulmaa ja karvat suuntautuvat silmään (medial caruncular trichiasis). Nenäpoimun ollessa hyvin korostunut ja kuonon ollessa hyvin lyhyt, nenäpoimun karvat voivat osua silmän pintaan (nasal fold trichiasis). Karvat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin entropion. Mikäli karvat osuvat sarveiskalvoon, kuten yleensä nenänpoimutapauksissa, ne aiheuttavat usein vakavampia näkyviä oireita kuin osuessaan vain sidekalvoon. Karvan laatu vaikuttaa oireiden vakavuuteen. Paksut jäykät lyhyet karvat aiheuttavat enemmän vahinkoja kuin hennot ja ohuet karvat.On hyvin tavallista että lyhytkuonoisilla roduilla todetaan yhtaikaa entropion ja trichiasis.Ongelman vakavuutta kuvannee parhaiten oireiden vakavuus. Mikäli kiertymä on lievä tai karvoitus vähäistä, se toki todetaan, mutta hoitotoimenpiteitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Vakavat tapaukset tulee aina hoitaa kirurgisesti, sillä niiden aiheuttamat vahingot ovat kivuliaita ja pahimmillaan näkökykyä uhkaavia (sarveiskalvon haavaumat, pigmentoituminen). Virallisessa silmätarkastuskaavakkeessa tutkija toteaa vaivan, aiheutti se oireita tai ei, ja parhaansa mukaan pyrkii luokittelemaan vaivan vakavuuden.Jalostukseen entropion tai trichiasis potilaita voi käyttää, mutta maalaisjärjen käyttö suotavaa. Vakavia tapauksia (kirurgista hoitoa vaativat, näkökyvyltään heikentyneet) ei tulisi käyttää jalostukseen lainkaan. Lieviä tapauksia voi käyttää jalostukseen, mutta puolisoksi valittakoon vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Mikäli kaikki entropion- tai trichiasis-diagnoosin saaneet lyhytkuonoiset kääpiörotuiset koirat suljettaisiin pois jalostuksesta, vaarana olisi geenipohjan merkittävä kapeneminen.Luomen uloskiertymä ja liian suuri luomirakoLuomen uloskiertymä (ektropion) ja liian suuri luomirako (makroblepharon) ovat melko tavallisia löydöksiä erityisesti suurilla koiraroduilla. Pahimmillaan luomiraot on niin suuret, että ala- ja yläluomi ovat keskeltä ulos- ja reunoilta sisäänkiertyvät. Tällöin luomien rakenne muistuttaa timanttia ja siitä käytetäänkin diamond eye- nimitystä.Pään suuri koko, ”numeroa liian suuri iho”, isohko silmäkuoppa ja siihen suhteessa liian pieni silmämuna aiheuttavat epäsuhdan, jolloin silmäluomen reunat eivät enää asetu sievästi silmää vasten, eivätkä siten toimi normaalisti. Nenänpuoleinen kulma voi olla poikkeuksellisen avoin pitkäkuonoisilla koiraroduilla, jolloin siihen kertyy runsaasti eritteitä. Esiin pilkottavien luomien sisäpintojen ja silmämunan sidekalvot ovat alttiita vedolle, pölylle ja UV säteilylle ja toistuvat sidekalvon tulehdukset ovat tyypillisiä. Kyynelen levittyminen voi olla puutteellista ja siten sarveiskalvojen pinnat voivat ahavoitua ja tulehtua. Vanhemmiten ihon elastisuuden muuttuessa luomet alkavat roikkua usein entistä pahemmin. Tavallisimmin alaluomi on osin irti silmän pinnasta ja uloskiertävä (ektropion). Mutta myös yläluomi voi alkaa roikkua silmän päällä aiheuttaen ongelmia näkökyvylle.Makroblepharonia voi esiintyä myös kääpiöroduilla. Näillä on usein suhteessa liian matala silmäkuoppa ja liian suuri silmämuna. Tällaisella potilaalla ilme on lepotilassakin ”pelästynyt tai mulkoileva” johtuen valkean kovakalvon (”valkuaisen”) näkymisestä kauttaaltaan silmän reunoilla. Luomien sulkeminen voi olla hidasta tai puutteellista ja sarveiskalvon vauriot tyypillisiä. Pahimmillaan liian suuret luomiraot yhdessä matalan silmäkuopan ja liian suuren silmämunan kanssa altistavat silmän ulospullahdukselle (proptosis) tappelun tai kolarin yhteydessä.Samoin kuin entropion- tai trichiasis-koiria, lieviä ektropion- tai makroblepharon-diagnoosin saaneita koiria voi käyttää jalostukseen, mutta puolisoksi valittakoon em. vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Vakavia tapauksia ei tule käyttää jalostukseen lainkaan.Sari Jalomäki, ELL,Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri,Silmätarkastuseläinlääkäri

Lumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.Lumpion sijoiltaanmeno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla kuten kääpiövillakoira, yorkshirenterrieri, pomeranian, pekingeesi, chihuahua ja bostoninterrieri. Lumpion sijoiltaanmenoa esiintyy myös isokokoisilla koiraroduilla ja kissoilla, kuten devon rex ja abessinialainen.Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaanmenon tärkein syy. Jos takaraajat ovat länkisääriset (”cowboy –jalat”), nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaanmenolle ulkosivulle päin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.Patellaluksaatio – oireet ja diagnoosiTavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira tai kissa jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireena voi olla myös haluttomuus tai kyvyttömyys hypätä tai kulkea alamäkeä. Molemminpuolisessa, vaikea-asteisessa lumpion sijoiltaanmenossa osa potilaista liikkuu vaivalloisesti molemmat polvet koukussa. Lumpion sijoiltaanmenon oireet voivat vaihdella huomattavasti eikä lumpioluksaation vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaanmenon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaanmeno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on usein tarpeen hoidon suunnittelussa.Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen:Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu (ei mene sijoiltaan).Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja lumpio saadaan pois paikoiltaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Lumpio saattaa mennä pois sijoiltaan ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin.Aste 3: Polvilumpio on yleensä koko ajan pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.Tätä lumpioluksaation luokitusta käytetään virallisissa polvitarkastuksissa. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että lumpioluksaatio on perinnöllinen ongelma ja että yksilöitä, joilla on (vakava-asteinen) lumpioluksaatio, ei pidä käyttää jalostukseen. Joskus hämmennystä herättää se, että koira on virallisessa tutkimuksessa todettu lumpioluksaation suhteen terveeksi (aste 0), mutta myöhemmin polvissa todetaan esim. 2 asteen lumpioluksaatio. Tämä on kuitenkin täysin mahdollista: lumpion sivusiteet voivat ajan myötä löystyä takaraajojen rakennevirheiden seurauksena ja tämä johtaa lumpioluksaatioon.Lumpion sijoiltaanmenon leikkaushoitoLumpion sijoiltaanmenon leikkaushoito on aiheellista suorittaa kaikille koira- ja kissapotilailla, joilla lumpion sijoiltaanmeno aiheuttaa oireita. Leikkaushoito voi olla aiheellista suorittaa myös oireettomille koirille ja kissoille, koska lumpion sijoiltaanmeno altistaa lumpion nivelruston vaurioille ja eturistisiteen repeämälle.Leikkaushoidossa tehdään tarpeen mukaan useita eri toimenpiteitä.Jos lumpioura on matala, se syvennetään.Sääriluun yläpään kyhmy, nelipäisen reisilihaksen kiinnityskohta sääriluun etu-yläkulmassa, siirretään vastakkaiseen suuntaan kuin lumpio menee sijoiltaan. Näin nelipäisen reisilihaksen voima saadaan kohdistumaan lumpiouran suuntaan. Sääriluun yläpään kyhmy sahataan irti yläosastaan, siirretään uuteen paikkaansa ja kiinnitetään siihen yhdellä tai kahdella teräspinnalla ja teräslankasilmukalla.Yleensä myös nivelkapseli ja lihaskalvo kiristetään lumpioluksaation vastakkaiselta puolelta ja tarvittaessa nivelkapseli ja lihaskalvo vapautetaan luksaation puolelta.Leikkauksen jälkeen potilasta rohkaistaan liikkumaan. Liikkumista voidaan helpottaa kannattelemalla potilaan takapäätä esim. vatsan alitse kulkevan pyyhkeen avulla. Riehumista, liukastelua, portaissa kulkemista on syytä välttää n. 5 viikon ajan. Sääriluun yläpään kyhmy on ison lihaksen kiinnityskohta ja sen on annettava luutua uuteen paikkaansa rauhassa. Kuntoutumisen kannalta on suotavaa, että potilas liikkuu esim. metsässä, pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa, heinikossa sellaista rauhallista vauhtia, että potilas käyttää kunnolla leikattua raajaansa.Lumpioluksaation leikkaushoidon ennuste on hyvä. Pienellä osalla potilaista tosin havaitaan lieväasteista lumpion sijoiltaanmenoa leikkauksen jälkeenkin.Leikkaushoito on tarpeen suorittaa mahdollisimman pian sellaisille nuorille kissa- ja koirapotilailla, joilla lumpiot ovat syntymästä lähtien pois paikoiltaan. Hoitamattomana tällainen tila johtaa nopeasti reisiluun, polven ja sääriluun vaikeaan asentovirheeseen. Näillä potilailla polvilumpiot vedetään paikoilleen käyttäen tukiompeleita ja polven pehmytosiin kohdistuvia tekniikoita. Osa näin hoidetuista potilaista tarvitsee edellä kuvattua luisiin rakenteisiin kohdistuvaa kirurgista hoitoa kasvuiän jälkeen.

Linssiluksaatio ja sen kirurginen hoito

Linssiluksaatio ilmenee yleensä 3–6 vuoden iässä. Sairaus on tyypillinen terrieriroduilla, mutta esiintyy myös monella muulla rodulla kuten kiinanharjakoiralla, italian spitzillä, chow chowlla, miniature bull terrierillä ja lancashire heelerillä.Linssin irrotessaAlkuun linssi irtoaa pois paikaltaan vain osittain eli subluksoituu, mutta lopulta luksoituu eli irtoaa pois kokonaan. Yleensä molempien silmien linssit luksoituvat, mutta eivät välttämättä samaan aikaan. Osin tai kokonaan irtautunut linssi aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisäisille rakenteille, mikä osaltaan ylläpitää silmän sisäistä tulehdusreaktiota.Irronnut linssi voi vaeltaa silmän sisällä pupilliaukon läpi silmän etukammiotilaan estäen silmän sisäisen nestekierron, jolloin silmänpaine yleensä nousee. Tila on tällöin kivulias ja jatkuessaan johtaa verkkokalvon vaurioihin ja siten näkökyvyn pysyvään menetykseen. Nopea leikkaushoito (luksoituneen linssin poisto) on tällöin tarpeen. Lopputuloksena on kuitenkin ennusteeltaan ja näkökyvyltään heikentynyt silmä.Koiran linssiluksaation hoitoNykyään lemmkkin linssi pyritään leikkaamaan jo subluksaatiovaiheessa, jolloin ripustinsäikeet eivät ole rappeutuneet kokonaan, eikä liikkuva linssi ole ehtinyt aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisällä. Linssikapselin verhoama linssi tyhjennetään ensin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta fakoemulsifikaatiomenetelmällä, jonka jälkeen kapseli poistetaan leikkauksessa käytetyn pienen (3–4 mm) sarveiskalvon leikkaushaavan kautta. Tällä tavoin säästytään pitkän leikkaushaavan tekemiseltä ja voidaan paremmin ylläpitää silmän normaali silmänpaine leikkauksen ajan.Leikkausaika on lyhyt ja leikkauksen aikana aiheutettu silmän sisäinen trauma minimaalista. Subluksoituneen linssin fakoemulsifikaatioleikkaushoito on ennusteeltaan parempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkaus. Myöhemmin ilmenevien komplikaatioiden (silmänpainetauti, verkkokalvoirtaumat) määrä on tutkitusti vähäisempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkauksessa. Näkökyky on leikkauksen jälkeen normaalia heikompi linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä.Keinolinssien käyttö tänä päivänä koirien harmaakaihileikkauksissa on yleistä. Keinolinssin myötä kaihileikatun silmän taittovoimakkuus säilyy entisellään. Kaihipotilaille keinolinssi laitetaan linssikapselin sisään. Totaalilinssiluksaatiopotilaille leikkaushoidon jälkeen ei voida käyttää perinteisiä keinolinssejä linssikapselin puuttumisen takia. Linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä koirapotilaan näkökyky on heikentynyt, mutta potilas pärjää hyvin ilman keinolinssiä.Mikäli linssi on alle 180 astetta sijoiltaan, voidaan linssin sisältö tyhjentää fakoemulsifikaatiotekniikalla. Linssikapseli jää tällöin paikalleen ja sen sisään voidaan laittaa linssikapselin jänniterengas (Capsular Tension Ring, CTR) sekä harmaakaihileikkauksissa käytettävä keinolinssi, jolloin silmän taittovoimakkuus säilyy normaalina. Jänniterengas ”stabiloi” linssiä eli pingottaa kapselin paikalleen (vrt. pyörän pinnat). Keinolinssin myötä linssi on kevyt ja muodoltaan litteä, mikä osaltaan vähentää liikkuvan linssin aiheuttamaa traumaa ja siten hidastaa tai estää lopullista sijoiltaan menoa.Erityinen värikalvon taakse ommeltava keinolinssi (SIOLF-linssi) voidaan laittaa potilaille, joilla linssi on irronnut kokonaan tai yli 180 astetta. Tämän toimenpiteen tavoitteena on säilyttää taittovoimakkuus. Haittana on linssien toistaiseksi epäkäytännöllinen muotoilu ja toimenpiteen hankaluus, ja siten kohonneet komplikaatioriskit. SIOLF-linssien kehittyessä ja samaan aikaan sädekehälisäkkeen laseroinnin yleistyessä ennuste ommeltavien linssien suhteen parantunee selvästi.Jatkohoito ja -kontrollitSeuraavat kontrollit ovat +1 ja +7 päivän kuluttua ja sen jälkeen arvion mukaan + 1 kk, + 2 kk, + 6 kk, + 6 kk ja jatkossa 6–12 kuukauden välein.Mikäli silmän tai silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä kuuden viikon ajan antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa 4 krt/pv, jonka jälkeen siirrytään asteittain tulehduskipulääketipan käyttöön usein 6–12 kuukauden ajaksi, annostiheys on kuitenkin tällöin yleensä vain 1–2 krt/pv.Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme kaikki olla tyytyväisiä lopputulokseen. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä, mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeittemme mukaan.JatkohoitoLepoa neljän viikon ajan. Kytkettynä liikunta kävellen, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua ja isoja puruluita. Ei saa hengästyä.Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä noin kahden viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois edes valvotusti, tällöin nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa esimerkiksi törmäilemästä ovenpieliin.Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta tai värillistä (usein punertavaa, rusehtavaa tai vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti pyyhkiä pois silmäkulmasta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin tai pehmeän puuvillaliinan avulla kaksi kertaa päivässä. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen ja silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Muita tarkasteltavia asioita ovat sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), kipu, voimakas halu raapia tai hangata silmää ja äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikallemme.On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä. Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikallemme, jolloin uusimme reseptin, jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.Muita yleisiä ohjeitaPitäkää vähintään viiden minuutin tauko silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia. Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat  ja suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan. Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke mielestänne aiheuttaa sivuoireita. Näitä voivat olla mm. tipan annon jälkeen voimakas punoitus, siristely tai silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet, kuten ruokahaluttomuus, oksentelu tai ripuli.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Leishmanioosi on tuontikoirien tauti

Pohjoismaissa Leishmania infantum -loista levittävää hietasääskilajia ei esiinny, ja muut tartuntatavat, kuten siemenneste tai puremahaava, ovat hyvin harvinaisia. Siten koirasta toiseen tapahtuvan tartunnan riski Suomessa on lähinnä teoreettinen. Tartuntatietä koirasta ihmiseen ei Suomen oloissa tällä hetkellä ole.Sairastuneen koiran elämään tauti voi kuitenkin vaikuttaa merkittävästi, ellei tartuntaa havaita ja hoitoa aloiteta ajoissa.– Goku-galgon leishmanioosi diagnosoitiin jo eläinsuojelujärjestön koiratarhalla Espanjassa. Tauti pysyy oireettomana, kun Goku saa kaksi lääketablettia päivässä. Muuta hoitoa ei tällä hetkellä tarvita, kertoo Gokun kotihoitaja Mervi Huuhka.– Leishmanioosia sairastavilla koirilla säännöllinen kontrolliverikokeissa käynti on tärkeää, jotta taudin kehittymistä voidaan seurata ja tarvittaessa muuttaa lääkitystä, Huuhka jatkaa.Loisen välittämä leishmanioosi voi itää koiran elimistössä kuukausista useisiin vuosiin, minkä aikana loinen leviää luuytimeen, imusolmukkeisiin, pernaan ja maksaan. Tauti on krooninen, eli se ei ole kokonaan parannettavissa mutta sen etenemistä voidaan jarruttaa ja oireet pitää kurissa säännöllisellä lääkityksellä.– Leishmanioosin oireita ovat muun muassa ruokahaluttomuus, heikkous, laihtuminen, lisääntynyt juominen ja iho-oireet kuten karvanlähtö erityisesti silmien ympärillä, hilseily sekä kynsien kasvu. Muita oireita voivat olla esimerkiksi silmäoireet, ripuli, ontuminen ja nenäverenvuoto, kertoo rescue-eläinten hoitoon perehtynyt eläinlääkäri Tanja HakkarainenEvidensia Karhupuiston rescue-klinikalta.– Oireet ovat hyvin vaihtelevia ja leishmanian mahdollisuus kannattaa sulkea aina pois, jos tartunta-alueella oleskelleella koiralla ilmenee oireita, joille ei löydy selkeää taustasyytä.Kaikki infektoituneet koirat eivät kehitä kliinistä sairautta, vaan koiran omalla immuunipuolustuksella on tärkeä rooli. Leishmaniaan sairastuneella koiralla voi esiintyä myös muita sairauksia, kuten ehrlichiaa, joka leviää etenkin ruskean koiranpunkin välityksellä.Tartunta voidaan diagnosoida PCR-kokeella, vasta-ainetestillä tai kudosnäytteellä. Vasta-ainetestistä tartunta nähdään usein vasta kuukausien kuluttua tartunnasta, minkä vuoksi leishmanioosin esiintymisalueella vierailleet tai sieltä adoptoidut koirat on hyvä testata tartunnan varalta uudelleen noin puoli vuotta Suomeen saapumisen jälkeen, vaikka alkuperäinen testaus olisi ollut puhdas. Tietyissä tapauksissa voi olla tarpeen testata leishmania uudelleen myöhemminkin, esimerkiksi vuosittain.– Vastuunsa tiedostavat rescue-yhdistykset testauttavat adoptoitavat koirat jo lähtömaassa, mutta monet tarttuvat taudit voivat olla pitkiä aikoja oireettomia eivätkä aina näy testeissä. Myös testausten laajuudessa saattaa olla eroa, joten lemmikin lisätestaaminen Suomessa voi olla tarpeen, eläinlääkäri Hakkarainen sanoo.– Pitkälle edennyt hoitamaton leishmania johtaa usein koiran kuolemaan, mutta riittävän ajoissa diagnosoituna ja hoidettuna leishmanioosia sairastava koira voi useimmiten elää normaalia oireetonta elämää, Hakkarainen sanoo.– Gokun elämään leishmanioosi ei tällä hetkellä vaikuta mitenkään. Pientä lihasjäykkyyttä ja ontumista sillä on ollut, mutta ne saattavat johtua myös tarhalla olosta, sillä siellä koirat eivät välttämättä pääse liikkumaan säännöllisesti. Viimeisen kuukauden aikana kotihoidossa ollessaan Gokun liikkuminen on parantunut huomattavasti. Goku on iloinen ja rento ukkeli, joka etsii parhaillaan omaa loppuelämän kotiaan, Huuhka sanoo.

Lämpöhalvaus koiralla

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.Autossa sisälämpötila nousee aurinkoisella säällä nopeasti vaarallisen korkeaksi. Muita uhkaavia tilanteita ovat rasitus kuumassa ja kosteassa säässä, eläimen jättäminen aurinkoon ilman vettä ja riittävää varjoa sekä liika saunominen.Lämpöhalvauksen oireetOireina ilmenee voimakasta läähätystä, levottomuutta, kuolaamista, hoipertelua. Lisäksi limakalvoilla etenkin ikenissä havaitaan sinertävä, purppura tai kirkkaanpunainen väritys.Lämpöhalvauksen ensiapuSiirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.Laita viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle.Kastele tassut, vatsanalus ja korvalehdet viileällä vedellä.Kohdista viilentävä ilmapuhallin eläimeen päin.Mittaa lämpö peräsuolesta, mikäli mahdollista. Kun ruumiinlämpö on alle 39 astetta, keskeytä viilentäminen.Älä upota eläintä jääkylmään veteen.Älä anna kuumetta alentavaa lääkettä.Tarjoa vettä, mutta älä pakota juomaan.Ensiavun jälkeen eläin on syytä viedä eläinlääkärille.Koiran lämpöhalvaus on ehkäistävissäKoiraa, tai mitään muutakaan lemmikkiä, ei tulisi koskaan jättää sellaiseen tilaan, jossa sillä ei ole mahdollisuutta vetäytyä varjoon. Tarhassa tai pihalla oleilevalla koiralla tulee olla myös viileä tila, mihin siirtyä. Auringossa oleva auto on koiralle surmanloukku, sillä lämpötila auton sisällä nousee nopeasti yli neljänkymmenen asteen. Älä siis jätä koiraa kesällä autoon, vaikka olisit vain hetken poissa. Huolehdi koiran viilennyksestä myös ajaessa suojaamalla sen olinpaikka suoralta paisteelta ja pitämällä taukoja riittävän usein.Koirat, joilla on sydänvika tai rakenteellisia hengitysvaikeuksia (lyttykuono) ovat muita alttiimpia lämpöhalvaukselle. Pennut ja vanhat koirat ovat terveitä aikuisia herkempiä lämmön vaikutuksille. Koiria, joilla on erityisen suuri riski sairastua lämpöhalvaukseen, ei kannata rasittaa vuorokauden kuumimpien tuntien aikana. Niiden olinpaikaksi kotona pitäisi valita mahdollisimman viileä alue, jossa on hyvä ilmanvaihto.Terveen, aikuisen koiran kanssa uskaltaa liikkua lämpimälläkin ilmalla, kunhan totuttaa koiran lämpöön vähitellen, tarkkailee koiran vointia ja muistaa huolehtia siitä, että se juo tarpeeksi. Jos koira ei itsenäisesti lisää juomistaan, sen ruuan sekaan voi lisätä nestettä. Helteessä liikkumisen jälkeen koiran tulisi saada juoda ja levätä viileässä. Luonnonvesissä uiminen on kesällä turvallinen kuntoilumuoto ja myös hyvä tapa palauttaa treenissä tai lenkillä lämmennyt koira.Jos epäilet koirallasi lämpöhalvausta, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi lisäohjeiden saamiseksi

Kyyn purema koiralla

Vuosittain kyyt purevat satoja koiria Suomessa. Kyyn puremaan kannattaa aina suhtautua vakavasti, sillä se voi olla koiralle kohtalokas. Jos käärme puree koiraasi, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.Usein puremakohdasta löytyy kyyn hampaiden jättämät pistosreiät, jotka sijaitsevat noin 4 mm:n etäisyydellä toisistaan. Myrkyn määrä pistokohdassa vaihtelee tilanteesta riippuen. Ensimmäinen puolustuspurema voi olla jopa myrkytön eli kuiva purema. Saaliseläimeen kyy käyttää enemmän myrkkyä ja hengenvaarassa ollessaan kyy vapauttaa koko myrkkyvarastonsa viholliseen. Myös myrkyn toksisuus vaihtelee alueittain ja kyyn iän mukaan.Kyyn myrkyn aiheuttamat oireetKyy puree koiraa usein kuonoon, pään alueelle tai raajoihin. Kyyn myrkky aiheuttaa puremakohdassa hyytymishäiriöitä, kudosten kasvanutta läpäisevyyttä, kudostuhoa, turvotusta ja kuoliota. Myöhemmässä vaiheessa myrkytyksestä saattaa seurata koiralle rytmihäiriöitä ja noin joka kolmannella koiralla on todettu kyyn pureman aiheuttavan sydänlihassoluihin vaurioita. Lisäksi kyyn purema johtaa koiralla usein keuhkoturvotukseen, munuaiskudoksen tuhoutumiseen tai munuaisten vajaatoimintaan.Pureman tavallisin oire on voimakas turvotus purema-alueella. Koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi, joskus esiintyy myös kuolaamista, oksentelua ja muita oireita. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä. Oireiden voimakkuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten koiran ikä koko, pureman sijainti ja ruiskutetun myrkyn määrä.Kyyn myrkky vaikuttaa koiran verenkiertoelimistöön ja veren hyytymisjärjestelmään ja siksi koira tarvitseekin pureman jälkeen eläinlääkärin antamaa hoitoa. Jos koira saa paljon myrkkyä, se voi oksentaa tai ripuloida. Noin joka kymmenes koira saa myös sydämen rytmihäiriöitä. Verenvuotohäiriöt ja sisäelinvammat ovat vakavia mutta harvinaisia oireita. Pahimmillaan kyyn purema voi olla koiralle kohtalokas.Kyyn pureman hoitoPyri pitämään lemmikki paikallaan ja vältä tarpeetonta liikkumista.Älä anna koiralle kyytablettia, ellei sillä ole hengitysvaikeuksia aiheuttavaa voimakasta turvotusta pään alueella.Pyri saamaan koira mahdollisimman pian eläinlääkäriin, jossa hoitona aloitetaan elintoimintoja tukeva hoito (nesteytys, tulehduksen ja kivunhoito). Se saattaa tarvita hoitoa useammankin vuorokauden ajan, sillä oireet saattavat pahentua muutaman vuorokauden sisällä puremasta.Kyyn puremaan on myös saatavilla vasta-aine, jonka käyttö arvioidaan eläinlääkärillä yksilöllisesti.Jos huomaat kyyn purreen koiraasi, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka lemmikin vointi vaikuttaisikin normaalilta. Pidä koira levossa ja vältä puremakohdan käsittelyä ja liikuttelua estääksesi myrkyn leviämisen sen elimistöön. Jos mahdollista, kanna koiraasi, jotta myrkyn leviäminen kehossa hidastuu. Älä aseta sille kiristyssidettä äläkä yritä imeä myrkkyä pois puremakohdasta.Kyytablettien antamista ensiavuksi ei suositella. Kortisonin on kuitenkin havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa kyyn pureman hoitoa. Ainoastaan silloin, jos koirallasi on hengitysvaikeuksia aiheuttava voimakas turvotus pään alueella, voi kyytabletista olla hyötyä. Keskustele aina eläinlääkärin kanssa, ennen kuin annat koirallesi kortisonia.Lue lisää kyyn pureman hoidosta eläinlääkäriasemalla Kyynpureman jälkeen koira on hyvä pitää levossa 10–14 päivää. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat kyynpureman jälkeen epätavallisia.

Kuusi kysymystä koiran tai kissan nukutuksesta – eläinlääkäri vastaa

Anestesiaa käytetään muun muassa hammashoidoissa, leikkauksissa ja korvahuuhteluissa ja se suunnitellaan aina yksilöllisesti ja tarkasti juuri kyseiselle potilaalle sopivaksi. Huolellisella esivalmistelulla, anestesian suunnittelulla, toteutuksella ja seurannalla nukutuksesta saadaan lemmikkipotilaalle mahdollisimman turvallinen.Nukutus ja siihen liittyvät mahdolliset riskit aiheuttavat kuitenkin monissa lemmikinomistajissa huolta. Anestesiaan perehtynyt ja aiheesta väitöskirjatutkimustaan tekevä eläinlääkäri Heta TurunenEvidensia Hattulan eläinsairaalasta vastaa yleisimpiin anestesiaan liittyviin kysymyksiin.1. Miksi lemmikki nukutetaan hammashoitoa tai muita toimenpiteitä varten?Lemmikki nukutetaan toimenpidettä varten, jotta sille ei aiheutuisi pelkoa, stressiä tai kipua toimenpiteen seurauksena, ja jotta lemmikki saataisiin pysymään turvallisesti paikallaan toimenpiteen ajan.– Lemmikin nukuttaminen toimenpiteeseen ennaltaehkäisee tapaturmia ja takaa työn sujuvuuden sekä laadukkuuden. Nämä asiat korostuvat hammastoimenpiteissä, joissa nukutus on välttämätöntä suun tilanteen huolellisen kartoittamisen ja kivuttoman hoidon mahdollistamiseksi, eläinlääkäri Heta Turunen sanooEnnen nukutusta lemmikille asennetaan suonikanyyli, jonka kautta saadaan välitön vaste toimenpiteen aikana annetuille lääkkeille ja nesteytykselle.2. Miten varmistetaan nykyaikainen, mahdollisimman turvallinen anestesia?– Modernin, turvallisen anestesian kulmakivet ovat potilaskohtainen anestesiasuunnitelma, juuri kyseiselle potilaalle sopivien lääkeaineyhdistelmien käyttö sekä huolellinen elintoimintojen seuranta ja tukeminen nukutuksen ja heräämisen ajan. Nykyään kiinnitetään yhä enemmän huomiota eläimen elintoimintojen vakaana pitämiseen ja riittävään kivunlievitykseen nukutuksen aikana ja sen jälkeen, Turunen sanoo.Ennen anestesiaa lemmikin terveydentila on tärkeä arvioida huolellisesti. Siksi lemmikille tehdään ennen nukuttamista terveystarkastus ja myös verinäytteiden tutkiminen on suositeltavaa etenkin silloin, jos kyseessä on iäkkäämpi lemmikki tai jos lemmikillä epäillään jotakin sairautta. Anestesiasuunnitelma tehdään yksilöllisesti lemmikin terveydentilan perusteella. Myös rotukohtaiset erityisominaisuudet, esimerkiksi lyhytkuonoisuus, ja niiden vaikutus nukutukseen otetaan huomioon anestesiaa suunniteltaessa.Nykyaikaisen, turvallisen anestesian edellytykset:Eläimelle laaditaan yksilöllinen anestesiasuunnitelma.Eläimelle asennetaan suonikanyyli, jonka kautta saadaan välitön vaste toimenpiteen aikana annetuille lääkkeille ja nesteytykselle.Kivunlievitystä pyritään tehostamaan puudutuksin.Riittävä hapensaanti turvataan lisähapetuksella, mieluiten siten, että eläin on intuboituna ja tarvittaessa kytkettävissä hengityskoneeseen.Eläimen elintoimintoja seurataan tarkasti ja huolestuttaviin muutoksiin reagoidaan välittömästi.Eläimen herääminen tapahtuu valvotusti.Tiivis hengitysputki estää nesteiden joutumisen hengitysteihin toimenpiteen aikana, mikä on erityisen tärkeää hammashoidoissa.3. Mitä tarkoittaa inhalaatioanestesia ja miksi se on turvallisin anestesian muoto erityisesti hammastoimenpiteissä?– Inhalaatioanestesiassa eläin nukutetaan hengitysteiden kautta elimistöön kulkeutuvan nukutusaineen avulla. Inhalaatioanestesiassa eläin intuboidaan, eli sille asennetaan henkitorveen hengitysputki, jonka avulla hengitystiet pysyvät avoinna ja hengittämistä voidaan tarvittaessa avustaa. Tähän perustuu inhalaatioanestesian turvallisuus, Turunen sanoo.Tiivis hengitysputki ja sen ympärille asetettava nielutamponi estävät nesteiden joutumisen hengitysteihin toimenpiteen aikana, mikä on olennainen turvallisuutta lisäävä tekijä hammashoitojen yhteydessä.– Inhalaatioanestesiassa nukutuksen syvyys on tarkasti ja nopeasti säädettävissä. Nukutuskaasun lisäksi eläimelle annetaan happea, minkä ansiosta elimistön happipitoisuus pysyy parempana kuin sellaisen nukutuksen aikana, missä eläin ei ole intuboituna, Turunen summaa.4. Mitä riskejä nukutukseen liittyy ja miten riskit pyritään minimoimaan?Tärkeä tekijä anestesian turvallisuudesta huolehdittaessa on lemmikin tutkiminen huolellisesti ennen nukuttamista sekä verinäytteet, joista tutkitaan esimerkiksi munuaisarvot ja proteiinit sekä punasoluosuus. Etenkin iäkkäämmille lemmikeille suosittelemme laajempia verikokeita ja tarvittaessa muita tutkimuksia, kuten sydänkuuntelua, ennen nukutusta.– Anestesian turvallisuutta voidaan lisätä käyttämällä juuri kyseiselle potilaalle sopivimpia lääkeaineiden yhdistelmiä, joilla taataan tasainen anestesia, hyvä kivunlievitys ja vähäisempi sydän- ja verenkiertoelimistöä lamaava vaikutus, Turunen kertoo.Eläinlääkärin suorittaessa toimenpidettä, hoitaja monitoroi jatkuvasti lemmikin anestesiaa.Anestesiaturvallisuutta parantaa merkittävästi jatkuva anestesianaikainen valvonta: kun eläinlääkäri suorittaa lemmikille toimenpidettä, hoitaja valvoo nukutusta ja kirjaa säännöllisesti muun muassa potilaan sydämen sykkeen, hengitystiheyden ja ruumiinlämmön anestesiavalvontalomakkeelle. Huolellisesti täytetty lomake auttaa potilaan hoidossa myös jatkossa jo anestesian suunnitteluvaiheessa.– Nukutettu potilas kytketään monitoreihin, joilla pystytään tarkkailemaan elintoimintoja ja puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jos elintoiminnoissa havaitaan huolestuttavia muutoksia. Anestesian turvallisuuden varmistamiseksi potilas voidaan tarvittaessa kytkeä myös hengityskoneeseen, joka huolehtii hengittämisestä nukutetun potilaan puolesta.Nukutetun lemmikin ruumiinlämpö laskee helposti. Tämä on riski erityisesti hammashoidossa, jossa potilaan suuta käsitellään kylmällä vedellä. Potilaan tilan seuraaminen ja lämmönlaskun estäminen ovat tärkeitä turvallisuustekijöitä. Lämmön laskua pyritään estämään peitteillä, patjoilla, sähköisillä lämmittimillä ja huolehtimalla, että eläin pysyy kuivana.– Nukutusta riskialttiimpi vaihe on herääminen etenkin silloin, jos sitä ei tehdä valvotusti. Nukutettu potilas onkin tärkeää pitää eläinlääkäriasemalla tarkkailussa siihen asti, että se on kunnolla herännyt.5. Voiko vanhan tai jotain perussairautta, esimerkiksi sydänsairautta, sairastavan lemmikin nukuttaa turvallisesti?Hoitamaton sairaus on eläimen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta huomattavasti suurempi riski kuin nukutus, joka toimenpiteen vuoksi täytyy tehdä. Esimerkiksi hampaiden hoitamatta jättäminen voi aiheuttaa lemmikille kroonista kipua. Lisäksi jatkuva tulehdus suussa ja sitä kautta elimistöön päätyvät bakteerit voivat väsyttää eläintä ja altistaa tulehduksille muualla elimistössä, esimerkiksi maksassa, munuaisissa ja sydämessä. Suun tulehdus myös heikentää muun muassa diabeteksen hoitovastetta.– Ennaltaehkäisevällä ja oikea-aikaisella terveydenhoidolla voidaan vaikuttaa positiivisesti eläimen eliniänennusteeseen sekä erityisesti siihen, ettei eläin joudu kärsimään terveydenhoidon puutteen vuoksi. Vanhojen ja sairaiden eläinten nukutuksessa on erityisen tärkeää käyttää uudenaikaisia, sydän- ja verenkiertoelimistöä mahdollisimman vähän rasittavia lääkkeitä, Turunen kertoo.Turunen on mukana Helsingin yliopiston lääkeainetutkimusryhmässä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa aiheesta, jossa tutkitaan koirilla yleisesti käytetyn rauhoitusaineen haitallisten sivuvaikutusten kumoamista uudella lääkeaineella. Tavoitteena on eläinten rauhoitus- ja nukutusturvallisuuden merkittävä parantaminen uuden keksinnön avulla.6. Vaikuttaako anestesian turvallisuus toimenpiteen lopulliseen hintaan?Se, mitä nukutusmenetelmiä ja anestesiaseurantamenetelmiä käytetään, voi vaikuttaa toimenpiteen hintaan merkittävästikin. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi eläinlääkärin ja hoitohenkilökunnan nukutuspotilaan huolelliseen hoitoon käyttämä aika, tarkasti valitut ja anestesiaturvallisuutta parantavat lääkkeet, nykyaikaiset elintoimintojen valvontaan sekä anestesian ylläpitoon käytettävät laitteet ja eläimen heräämössä tarkkailtavana ja hoidettavana viettämä aika, jotka ovat kaikki tärkeitä edellytyksiä mahdollisimman turvalliselle nukutukselle.Mikäli sinulla on muita kysymyksiä lemmikin nukutukseen liittyen, henkilökuntamme vastaa niihin mielellään lemmikkisi käynnin tai ajanvarauksen yhteydessä. Tervetuloa hyvään hoitoon!

Kudosten uusiutumista edistävät hoidot ortopediassa

Lisätietoa koiran ja kissan nivelrikostaBiohajoava tukirakenne rustovaurioiden korjaukseen, ”COPLA Scaffold” nivelrustovaurioiden hoitoonOstekondroosi, OCD, on tavallinen ongelma kasvavan koiran nivelissä. Osteokondroosissa nivelrustosta irtoaa pala kasvuhäiriön seurauksena. Osteokondroosia on perinteisesti hoidettu poistamalla irronnut / osin irronnut rustokappale, jolloin rustopuutoskohtaan kasvaa vaihtelevassa määrin arpirustoa.Osteokondroosin hoidon, irtopalan poiston, ennuste on rajallinen kyynärnivelessä, polvessa ja kinnernivelessä. Yleensä näihin niveliin kehittyy nivelrikko osteokondroosin seurauksena.Irtopalan poiston ennuste on melko hyvä olkanivelen irtopalojen suhteen, jos pala ei ole kovin suuri. Olkaniveleenkin kehittyy nivelrikko ajan myötä ostekondroosin seurauksena hoidosta huolimatta.Uutena hoitomuotona osteokondroosin ja muidenkin rustovaurioiden hoitoon on kehitetty biohajoava istute, “COPLA Scaffold”. Se on huopamainen komposiitti, joka antaa luuytimestä rustovaurioalueelle tuleville kantasoluille optimaalisen ympäristön kiinnittyä ja erilaistua nivelrustoksi. Hoitomuoto on siinä määrin uusi, ettei luotettavia tuloksia tässä vaiheessa vielä voi osoittaa.”COPLA Scaffold” -istute asetettaan niveleen vaurioituneen luun pintaan aina kirurgisesti avoleikkauksella. Tähystysleikkauksella ei istutetta ei voi asettaa.”COPLA Scaffold” -istutteet ovat käytössä seuraavilla Evidensia-klinikoilla:Evidensia FinnooEläinsairaala VethausKeravan eläinklinikkaKouvolan eläinasairaalaEvidensia SeinäjokiEvidensia TammistoEvidensia TurkuKantasoluhoidotKudosvauriokohdassa kantasolut edistävät paranemista useilla tavoilla:·       tuottavat kasvutekijöitä ·       edistävät verisuoniston kehittymistä ·       vähentävät tulehdusreaktiotaKaatasoluhoitoja voidaan toteuttaa usealla eri tavalla.Kantasoluhoitoa voidaan käyttää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.PRP eli runsaasti verihiutaleita sisältävä veriplasma (platelet rich plasma)Verihiutaleet sisältävät lukuisia bioaktiivia proteiineja, jotka:·       käynnistävät ja edistävät jänteiden, nivelsiteiden ja nivelruston korjautumista ja paranemista ·       vähentävät tulehduksen välittäjäaineita nivelrikon vaivaamassa nivelessä ·       vähentävät kipua ja parantavat ruston toimintaa nivelrikon vaivaamassa nivelessäPRP-hoitoa voidaan käytettää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.

Ksylitolimyrkytys koiralla

Ksylitolia käytetään makeutusaineena monissa makeisissa ja purukumeissa. Ksylitolia sisältävien purukumien tai pastillien syöttäminen on koiralle vaarallista, sillä ksylitoli alentaa nopeasti koiran verensokeria ja saattaa aiheuttaa vakavan myrkytystilan. Myrkytyksen aiheuttava määrä riippuu koiran koosta. Myrkyllinen annos on 0,5 g elopainokiloa kohti, eli usein vain kymmenen purukumipalasta. Esimerkiksi kymmenkiloisen koiran verensokeri voi kuitenkin laskea jo kahden purukumityynyn sisältämästä ksylitolista, ja useampi syöty purukumityyny saattaa johtaa koiran maksan vaurioitumiseen ja / tai veren hyytymishäiriöihin.Ksylitolimyrkytyksen ensioireita ovat muun muassa oksentelu, väsymys, heikkous ja tärinä. Tilan edetessä ja verensokerin laskiessa vaarallisen alas koira voi alkaa kouristella ja pahimmillaan se voi jopa menehtyä.Koiran ksylitolimyrkytys vaatii nopeaa ensiapuaJos koirasi on syönyt paljon ksylitolia, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin. Mitä paremmin tiedät syödyn ksylitolin määrän ja ajankohdan, sitä helpompi eläinlääkärin on arvioida, minkälaista ensiapua koira tarvitsee. Pienelle koiralle jo muutama purukumipala voi aiheuttaa oireita.Älä yritä oksennuttaa lemmikkiäsi kotikonstein, sillä esimerkiksi suolalla oksennuttaminen voi johtaa suolamyrkytykseen. Eläinlääkäriasemalla koira voidaan oksennuttaa lääkkeillä, eläinlääkärin valvonnassa.Lue lisää koiran myrkytyksistä

Kolarikoira Jesse

Tapahtumahetkellä 5 v shetlanninlammaskoira Jesse oli juossut pihamaalta auton eteen. Jesse oli joutunut auton alle. Auton kuljettaja oli arvellut Jessen joutuneen pyörän alle.Potilaan omistaja oli vienyt potilaan suoraan päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri antoi  Jesselle ensiapua. Tutkimuksen yhteydessä hän totesi lantion alueella vaikeita vammoja, joiden hän tiesi vaativan jatkotutkimuksia ja -hoitoja mahdollisimman nopeasti. Eläinlääkäri lähetti potilaan nopeasti jatkotutkimuksiin ja hoitohin eläinsairaalaan heti kun Jessen tila saatiin stabiloitua.Autokolaripotilaat ovat usein monivammapotilaita, jotka vaativat usean eläinlääkärin paneutumista potilaan hoitoon.  Nykyaikaisissa eläinsairaaloissa tämä on mahdollista.Sairaalaan saavuttuaan Jesse tutkittiin huolellisesti. Tärkeiden elintoimintojen toiminnan varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää.  Kliinisen tutkimuksen perusteella vastaanottava eläinlääkäri suosittelin Jessen jättämistä eläinsairaalaan jatkotutkimuksia ja hoitoja varten.Tietokonetomografia kuva Jessen murtuneesta ristiluusta. Murtumalinjat merkitty nuolella. Tämä murtuma ei ollut havaittavissa normaali röntgenkuvissa, mutta murtuman olemassaolo vaikutti merkittävästi hoidon suunnitteluun. Tietokonetomografiatutkimus vaikutti keskeisesti oikean diagnoosin saamiseen ja oikean toteuttamiseen.Jessen vointi sairaalaan saapumisen yhteydessä arvioitiin olevan olosuhteisiin nähden hyvä. Jesse pystyoi vain vaivoin seisomaan, kävely ei kunnolla onnistunut.  Aluksi Jesselle suoritettiin vatsaontelon ultraäänitutkimus. Ultraäänitutkimuksessa pystyttiin varmistamaan, että virtsarakko oli ehjä eikä vatsaontelossa ole viitteitä sellaisiin sisäelinvammoihin, jotka voisivat vaatia kirurgista hoitoa tai aiheuttaisivat verenvuotoja vatsaonteloon. Seuraavassa vaiheessa siirryttiin röntgenkuvaukseen. Röntgenkuvauksen tarkoitus oli varmistaa keuhkojen sekä lantion alueen tila.  Keuhkojen todettiin olevan hyvässä kunnossa. Lantion alueella todettiin useiden luiden murtuneen. Näytti siltä, että lantion alueen murtumat vaatisivat kirurgista korjausta. Lantion alueen kuvantaminen ja kuvien tulkinta lantion rakenteen vuoksi on ajoittain haastavaa. Ortopediaan paneutunut eläinlääkäri ehdotti potilaan omistajalle tietokonetomografiakuvausta diagnoosin ja hoitosuunnitelman täsmentämiseksi.  Tietkonetomografiatutkimuksen kiistaton etu on se, että se muodostaa kohteestaan kolmiuloitteisen kuvan . Lisäksi tietokonetomografiakuvauksen etuna voidaan pitää erittäin hyvää erottelukykyä.  Jessen lantion alue sekä rinta-että vatsaontelo kuvattiin.Tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin Jessen keuhkojen olevan kunnossa. Lantion alueen murtumat pystyttiin kartoittamaan tarkasti hoitosuunnitelman tekemiseksi. Kuvauksessa löydettiin sellaisia vammojen , joita ei pystytty aikaisemmin todentamaan röntgentutkimuksessa todentamaan. Jessen ristiluussa oli murtuma, jota ei tavallisella röntgentutkimukselle pystytty osoittamaan.Jessen yleistilan stabiloituduttua siirryttiin kirurgiseen hoitoon. Lantion luiden rakenteet tuettiin metallilevyn ja ruuvein niin, että lantio saatiin riittävän tukevaksi, jotta toipuminen voisi alkaa.Toipuminen lantiomurtumista on usein pitkä johtuen laajoista vammoista, Aktiivisella kuntoutuksella, niin fysioterapeutin kuin potilaan omistajan suorittamana,  on merkittävä rooli. Jesse oli onnekas, sillä se  toipui vakavista vammoitaan normaaliin elämään 4 kk aikana.

Koirien tavallisimmat sydänsairaudet

Koiran sydämen vajaatoimintaSydän on hyvin mukautuva ja kompensaatiokykyinen elin. Suuri osa sydänsairauksista johtaa kuitenkin ajan myötä sydämen kompensaatiokyvyn ylittyessä sydämen vajaatoimintaan, eli tilaan, jossa sydän ei jaksa ylläpitää tehokasta verenkiertoa elimistössä. Valtimovirtauksen heikentyminen vaikeuttaa elimistön hapensaantia ja laskimovirtauksen hidastuminen aiheuttaa nesteiden kertymistä kudoksiin.Tavallisimpia vajaatoimintaoireita ovat yskä, hengenahdistus, rasituksensiedon aleneminen ja yöllinen levottomuus. Hiukan harvinaisempina oireina nähdään mm. ruokahaluttomuutta, laihtumista ja lihaskatoa, pyörtyilyä ja nesteiden kertymistä vatsaonteloon.Alkuvaiheessa oireita esiintyy lähinnä rasituksessa tai yölevon jälkeen, vajaatoiminnan pahentuessa oireet lisääntyvät ja voimistuvat ja johtavat lopulta menehtymiseen yleensä keuhkoödeemin eli keuhkojen nestepöhön estäessä hapensaannin.Tavallisimmat koiran sydänsairaudet kehittyvät ja etenevät varsin hitaasti ja niille on tyypillistä pitkä piilevä oireeton vaihe ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vajaatoimintaoireiden ilmaantuessa sairaus on yleensä jo varsin pitkällä. Vajaatoimintaoireita pystytään lievittämään melko tehokkaasti lääkityksillä, sydänsairautta sen sijaan ei yleensä pystytä parantamaan tai sen etenemistä pysäyttämään.Sydänsairauksien tutkiminenKoiran sydänsairaudet voidaan usein todeta piilevässä vaiheessa paljon ennen vajaatoimintaoireiden kehittymistä. Tavallisen kliinisen tutkimuksen yhteydessä eläinlääkärin mielessä herää epäily sydänsairaudesta, jos hän kuulee sydämestä sivuäänen tai rytmin muutoksia.Röntgenkuvassa voidaan nähdä sydämen muodon tai koon poikkeavan normaalista. Röntgenkuva on myös välttämätön vajaatoimintapotilaan keuhkojen nestekertymien arvioimisessa. Sydämen ultraäänitutkimuksella nähdään sydämen sisärakenteet ja pystytään tarkastelemaan sydämen eri osia, sydänlihaksen supistumista, läppien toimintaa ja verivirtauksia sydämen sisällä. Sydämen sähköisestä toiminnasta saadaan tietoa EKG-tutkimuksella eli niin sanotulla sydänfilmillä.Ultraäänitutkimus on yleensä tarpeen tarkan diagnoosin saamiseksi ja luotettavan ennusteen arvioimiseksi. Vajaatoimintaoireiden vakavuutta arvioidaan röntgenkuvin. Huolellinen oireiden selvittely ja perusteellinen kliininen tutkimus ratkaisevat mitkä erikoistutkimuksista milloinkin ovat tarpeen.Koiran läppävikaKoiran läppävika eli endokardoosi eli sydämen eteis-kammioläppien myksomaatoosi rappeuma on pääasiassa pieni- ja keskikokoisten koirien sairaus, jota esiintyy lähinnä ikääntyvillä koirilla. Tyyppirotuja ovat mm mäyräkoirat, chichuahua, perhoskoira, villakoirat sekä kirkkaasti ensimmäisenä listan kärjessä cavalier kingcharlesinspanieli, jolla alttius läppävialle tiedetään vahvasti perinnölliseksi.Läppäviassa sydämen eteisten ja kammioiden välissä oleva läppä rappeutuu, paksuuntuu, joskus repeileekin ja alkaa vuotaa, eli päästää verta palaamaan taaksepäin eteiseen kammiosta sydämen iskuvaiheen aikana.Läppävuoto aiheuttaa helposti kuultavan sivuäänen, joka tavallisesti kuuluu vähitellen voimistuen jopa useita vuosia ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vasemman sydänpuoliskon eteis-kammioläppä sairastuu yleensä ensin ja vakavammin, koska sydämen vasemmalla puoliskolla on suurempi työtaakka hoidettavanaan. Vasemmanpuoleinen läppävuoto vaikeuttaa laskimopaluuta keuhkoista ja läppävikapotilaan tavallisimmat oireet liittyvätkin vasemmanpuoleiseen vajaatoimintaan eli keuhkojen nestekertymiin.Sydänlihaksen rappeumatDilatoiva kardiomyopatia eli laajentava sydänlihasrappeuma on pääasiassa suurikokoisten koirarotujen sairaus. Alttiita rotuja ovat mm. tanskandoggi, irlanninsusikoira, newfoundlandinkoira ja dobermanni. Dobermannien sairaus on usein erityisen vakava ja nopeasti etenevä. Boksereilla esiintyy rytmihäiriöitä aiheuttavaa oikeaan kammioon keskittyvää sydänlihaksen rappeumasairautta.Kardiomyopatioiden taustalla lienee usein geneettinen alttius, joskus myös ravitsemukselliset tekijät, lähinnä tiettyjen aminohappojen (karnitiini, tauriini) puute. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänvika, jota tavataan kaikenikäisillä aikuisilla koirilla. Sairaudessa sydänlihas rappeutuu, venyy ja veltostuu, eikä enää jaksa pumpata tehokkaasti.Sydämen rytmihäiriöt ovat myös tavallisia ja kardiomyopatian oireet voivatkin ilmaantua hyvin rajuina ja äkillisinä usein juuri rytmihäiriöiden takia. Sydämen pysähtymiseen johtava rytmihäiriö on usein kardiomyopatiapotilaan menehtymisen syynä.Synnynnäinen koiran sydänvikaSydämen kehityshäiriöt, rakenneviat ovat kohtalaisen tavallisia, koska sydämen ja sen suurten verisuonten kehittyminen sikiökaudella on hyvin herkkä prosessi. Erilaisia kehityshäiriöitä tunnetaan kymmeniä. Kehityshäiriöitä esiintyy satunnaisina yksittäistapauksina kaikissa koiraroduissa, mutta osa rakennevioista on periytyviä ja niitä tavataan tietyissä roduissa muita enemmän.Suurin osa kehityshäiriöistä – joskaan ei kaikkia – voidaan todeta pennun huolellisella kliinisellä tutkimuksella ja sydämen kuuntelulla. Pennuilla esiintyy myös ns viattomia sivuääniä, jotka eivät liity rakennevikoihin vaan keskenkasvuisen sydämen verivirtauksiin. Nämä viattomat pentusivuäänet eivät yleensä ole kovin voimakkaita ja häviävät pennun kasvaessa, yleensä ennen puolen vuoden ikää.Kehityshäiriöistä lievimmät eivät aiheuta välttämättä lainkaan oireita tai lyhennä elinikää. Vakavimmat johtavat menehtymiseen jo ennen aikuisuutta tai nuorella aikuisiällä. Ultraäänitutkimus on ainoa keino erotella vakavat ja vaarattomat ongelmat toisistaan ja saada selkeä käsitys ennusteesta.Jos pennulla todetaan voimakas sivuääni sydämessä, viisainta olisi pyrkiä selvittämään sivuäänen syy ennen pennun myyntiä. Hentokin sivuääni on viisasta selvittää, ainakin mikäli se kuuluu vielä puolen vuoden iässä. Erityisen tärkeää olisi löytää varhain ne potilaat, joiden rakennevika voidaan korjata leikkaushoidolla.Koiran sydänsairauksien hoito ja lääkitysKoirien sydänsairaudet ovat kroonisia eikä niitä voida lääkkein parantaa. Vajaatoimintaoireita ja rytmihäiriöitä voidaan kuitenkin lievittää ja potilaan elämän laatua ja kestoa huomattavasti parantaa lääkehoidolla.Vajaatoiminnan hoidossa käytetään useimmiten kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmää, mm. nesteenpoistolääkkeitä, verenpainetta alentavia lääkkeitä ja sydänlihaksen supistumista tehostavia lääkkeitä. Lääkehoito kestää koko koiran loppuiän. Hyvin suunniteltu lääkehoito ja huolellinen hoidon seuranta ovat sydänpotilaan hoidon kulmakiviä. Säännölliset kontrollikäynnit ja eläinlääkärin tekemä tilannearvio aina potilaan voinnin muuttuessa parantavat ennustetta.Tukihoito ja ravintoRuokinnallinen tukihoito on tärkeää niille potilaille, joilla sairauteen liittyy laihtumista ja lihasten kuihtumista. Rasvahapporavintolisästä voi olla hyötyä. Kardiomyopatiapotilaalle voidaan joskus määrätä myös L-karnitiinia tai tauriinia ravintolisäksi.Kaikilla vajaatoimintapotilailla on tärkeää rajoittaa suolan saantia, koska suola nostaa verenpainetta ja lisää nesteiden kertymistä. Tavallisissa koiranruoissa suolan määrä on kohtuullinen, mutta monissa makupaloissa ja kotiruoassa (erityisesti makkarat, juustot) suolaa on runsaasti ja ne tulisi karsia kokonaan pois koiran ruokavaliosta.Liikunta koiran voimien mukaanSydämen vajaatoimintapotilaan liikuntaa ja rasitusta on säädeltävä potilaan voinnin ja jaksamisen mukaan. Vakavimmin sairaat potilaat alkavat oireilla jo hyvin kevyessä rasituksessa ja niiden liikunnan tulee olla hyvin kevyttä, maltillista ja lyhytkestoista. Esimerkiksi portaiden nousu voi olla liian raskas suoritus. Hyvässä hoitotasapainossa oleville potilaille kevyt liikunta pieninä annoksina sopii hyvin.Jos rasituksessa ilmaantuu oireita (nopea väsyminen, hengästyminen, hidas palautuminen), rasitusta on vähennettävä. Jos koiralla on oireeton varhaisvaiheessa oleva sydänsairaus, jossa vajaatoimintaa ei ole vielä kehittynyt, sen elämää ei useinkaan tarvitse voimakkaasti rajoittaa. Säännölliset seurantakäynnit sen sijaan ovat suositeltavia, jotta sairauden etenemistä pystytään seuraamaan ja alkava vajaatoiminta tunnistamaan varhaisessa vaiheessa. Ikääntyvä lemmikki kannattaa käyttää säännöllisesti terveystarkastuksessa jotta mahdollinen piilevä sydänsairaus pystytään toteamaan hyvissä ajoin.Artikkelin kirjoittaja: Eläinlääkäri Outi Niemelä

Koirien sydänsairauksien oireet ja hoito

Lue lisää koirien tavallisimmista sydänsairauksistaKardiomyopatiat, DCM, ARVCDCM, dilated cardiomyopathy, dilatoiva kardiomyopatiaDiagnostiikka ja esiintyminenKyseessä on vakava sydänlihassairaus, joka aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Primaarinen kardiomyopatia on perinnöllinen;  sekundaarinen kardiomyopatia taas muista sairauksista (esim kilpirauhasen vajaatoiminnasta) johtuva. Kliininen kuva on vaihteleva, samoin oireet.Diagnostiikan peruslähtökohtia ovat kliininen tutkimus; auskultaatio ja yleistutkimus. Varsinainen diagnoosi tehdään ultraäänitutkimuksen perusteella: sydämen laajentuma, seinämien ohentuma, supistuvuuden alentuma ja heikentynyt ’pumppaustoiminta’ ovat tavallisimmat löydökset. Lisäksi diagnostiikassa käytetään sydänsähkökäyrä(EKG)- seurantaa; myös Holter (=pitkäaikais-EKG) -monitorointi voi tulla tarpeeseen. Röntgenin avulla saadaan tietoa lähinnä seurannaisvaikutuksista keuhkoissa (nesteenkertymä, verentungos). Laboratoriotutkimuksista saatetaan käyttää muun tutkimuksen tukena sydänspesifisiä peptideitä (troponiini, ANP, BNP: hoidon ja diagnostiikan apuvälineinä, eivät yksinään diagnostisia/jalostustutkimuksia),  geenitestejä (vain harvoilla roduilla DCM tarkoituksessa, eivätkä yksinään riittäviä), kilpirauhasnäytteitä, yleisverenkuvaa.Tyypillisiä löydöksiä ultraäänitutkimuksessa ovat (vasemman) kammion seinämän/seinämien ohentuma, kammion/kammioiden ja eteisten laajentuma, alhainen supistuskyky (FS%), sekä lepovaiheen (diastole) että supistusvaiheen (systole) toiminnan häiriö. Sydämen vasen eteinen laajenee, vasemman eteiskammioläpän toiminta saattaa muuttua, vasemman kammion ulosvirtausalueen toiminta muuttuu (sivuääni kuultavissa). Sivuääni ei ole aina kuultavissa sydänlihasrappeumapotilaalla.Sairautta esinntyy monilla roduilla; bokseri, tanskandoggi, dobermann, irlanninsusikoira, newfoundlandinkoira. Rotukohtaiset erot taudin ilmenemisessä ja muutoksissa sydämen toimintaa ovat tavallisia.Sydänlihasrappeumaa tavataan kaiken ikäisillä, tavallisimmin ongelma diagnostisoidaan keski-iästä eteenpäin.Perinnöllisyyden lisäksi ympäristötekijöiden oletetaan liittyvän sairastumiseen, esim. kasvunopeus.Huomiotavaa on, etteivat kaikki geneettisen alttiuden omaavat yksilöt sairastu.ARVC, arrhytmogenic right ventricular cardiomyopathy, rytmihäiriöinen sydänlihasrappeumaDiagnostiikka ja esiintyminenKyseessä on rytmihäiriöitä aiheuttava perinnöllinnen sydänlihassairaus.  Tässäkin sairaudessa kliininen kuva vaihtelee, samoin oireet. Voi aiheuttaa edetessään  yleistyneen sydänlihasrappeuman.Diagnostikaan perusteet ovat myös, kuten edellä: kliininen tutkimus; auskultaatio ja yleistutkimus. Ultraäänitutkimuksella, joka tehdään ekg-seurannassa voidaan tarkistaa sydämen mittasuhteet, rytmimuutokset, mahdollinen seinämien ohentuma  ja supistuvuuden alentuma. Kulmakivi tutkimuksessa on kuitenkin sydänsähkökäyrä, EKG, varsinkin Holter-monitorointi eli pitkäaikaisEKG.Sydämen vajaatoiminta aiheutuu oikean kammion seinämän lihassolujen muutoksista (rasva-aineenvaihdunnan muutos, joka alkaa oikean kammion seinämän muutoksista, etenee sydänlihaksessa).Periytymistapa on autosomaalinen, dominoiva eli vallitseva  ja huomiotavaa on, että vasta YKSI geenimuutos on paikallistettu.Sairautta esiintyy kaiken ikäisillä, tavallisimmin diagnostisoidaan keski-iästä eteenpäin. Tämä rappeumasairaus muistuttaa läheisesti ihmisten vastaavaa perinnöllistä sydänlihassairautta.Oireet ja löydökset;  DCM, ARVCOsa potilaista täysin oireettomia (jalostuksessa haastavaa, miten löydetään nämä!). Muutoin oireet vaihtelevat: sydämen vajaatoimintaoireet: keuhkopöhö, vaikeutunut hengitys (yskä), laihtuminen, huono ruokahalu,  alentunut rasituksen sieto (DCM), pyörtyily (ARVC).Rytmihäiriöitä esiintyy sydänlihasrappeutumapotilailla tyypillisesti (havainnoinnin kesto vaikuttaa löytymiseen!),  sivuääni saattaa kuulua auskultaatiossa (EI AINA!), laajentunut sydän voi olla havaittavissa röntgentutkimuksessa, samoin nestettä keuhkoissa.UltraäänitutkimuksestaKoira on tutkimuksen ajan hereillä (= ei rauhoitettu). Tavallisimmin koira tutkitaan pöydällä kyljellään maaten (joskus seisten), karvojen ajelu on tavallista, samoin tutkimusalueen kostutus ja UÄ-geelin käyttö. Tutkimussuunnat ovat tavallisimmin oikealta ja vasemmalta kylkikaaresta edestä ja rintalastan takaa (aorttavirtaus).Tutkimuksessa huomiotavaa:tekniset seikat kuten laitevaatimukset (laite, anturi ja kuvakulmat, mittausten suoritus ja talteenkirjaus sovittujen tutkimustapojen mukaan. Tarkastettavia sydämen mittasuhteita ovat seinämäpaksuudet huomioiden paikalliset muutokset, kammion/kammioiden tilavuus, (vasemman) eteisen koko, läppien toiminta, virtaukset (doppler) läppäalueilla, kammioiden ulosvirtausalueilla ja suurissa verisuonissaHuomioitavaa on, että muutoksia ilmaantuu tavallisesti jo ennen oireita, mikä jalostuksen kannalta on arvokasta tietoa.HoitoSydämen vajaatoiminnan asteen ja oireiden ja löydösten mukaan käytetään hoitona lääkitystä: pimobendaani, ACE-estäjät, nesteenpoistajat, rytmihäiriölääkkeet. Ei-lääkkeellisistä tukihoidoista voidaan joskus käyttää rasvahappoja ja aminohapoista tauriinia, karnitiinia. Sairastuneen, oireilevan koiran eliniän ennuste vaihtelee  kuukausista jopa vuosiin.Avainkohdat jalostuksen kannaltaAuskultaatio ei ole riittävä tutkimus.Oireettomana kautena diagnostisointi tärkeää jalostuksen kannalta.Toistuvat tutkimukset tarpeen, koska tilanne muuttuu iän myötä.Tulosten kirjaaminen sovittujen sääntöjen mukaan; mitä tutkittu, kuka tutkinut, mikä diagnoosi, aste.Avoimuus eli vain julkaistu tieto auttaa jalostuksessa.Eteiskammioläppien degeneraatio eli rappeuma; vasemman = mitralisvuoto, oikean = trikuspidaalivuotoTämä on tavallisin koirien sydänvika. Tyyppirotuja ovat cavalier king charlesin spanieli, mäyräkoira, kääpiösnautseri sekä yleensä kääpiörodut. Sivuääni on kuultavissa aina (vrt sydänlihassairaudet).Sairastuneella koiralla on läppämuutos  vasemmassa (ja joskus myös oikeassa) eteiskammioläpässä, muutoksesta aiheutuva vuotovirtaus ja siitä seuraava sivuääni.Vajaatoiminta aiheutuu siitä, että läppävuodon johdosta sydämen vasen eteinen laajenee, keuhkoihin tulee verentungosta, sitä johtuen nestettä ja ilmenee myös yleisiä verenkierron ja verenpaineen muutoksia.Tutkimus ja hoito pääosin kuten sydänlihassairauspotilaalla, näillä tosin auskultaatio ja röntgentutkimus ovat informatiivisempia kuin sydänlihasrappeumapotilailla.Synnynnäiset rakenneviatKoirilla esiintyviä synnynnäisiä muutoksia ovat mm:SAS, PS valtimoahtaumat aortassa ja keuhkovaltimossa,VSD, ASD, seinämäaukileet kammioiden / eteisten väliseimämissä,PDA, verisuonioikovirtaus keuhkovaltimon ja aortan välillä,MVD, TVD, läppäkehityshäiriöt eteiskammioläpissä,ns. Fallotin tetralogia, neljä eri kehityshäiriötä käsittävä rakennevikaja näiden kaikkien yhdistelmät sekä tietyt muut verisuonipoikkeavuudet.Näiden monien  osalta on ennen luovutusikää tehtävä pentutarkastus tärkeässä osassa, koska sivuääni on usein kuultavissa jo pikkupennulla ja sen etukäteen havannointi säästää kasvattajan ja uuden omistajan monelta murheelta.Toisaalta totta on, ettei sivuääni aina kuulu pentuiässä,  (SAS, PS) ja toisaalta pentuna kuultu sivuääni ei merkitse aina sydänvikaa (ns puppy murmur, pennun ’viaton’ sivuääni, joka katoaa iän myötä). Sivuäänen tyypin, pennun rodun ja yleistilanteen mukaan päätetään yhdessä eläinlääkärin kanssa, mitkä jatkotutkimukset ovat tarpeen, kun pikkupennulla kuuluu sivuääni sydämestä.SAS, subaortastenosis, aortan ahtaumaTälle rakennevialle on tyypillistä vasemman kammion ulosvirtausalueen ahtauma johtuen aortan tyven ’arpikudoksesta’. Seurauksena sydämen vasemman kammion seinämän paksuuntuma, vasemman eteisen laajentuma ja kohonnut virtausnopeus aortassa.PS, pulmonary stenosis, keuhkovaltimon ahtaumaTälle rakennevialle on tyypillistä keuhkovaltimon aukon ahtauma, joka aiheuttaa oikean kammion seinämän paksuuntuman, mahdollisen oikean puoleisen eteiskammioläppävuodon ja  oikean eteisen laajentuman. Veren virtausnopeus on kohonnut keuhkovaltimossa.Oireet ja hoito; SAS, PSAhtauman aste vaikuttaa  oireisiin (lievä , kohtalainen, vakava). Vaihteluväli oireissa on oireettomasta äkkikuolemaan ( johtuen tavallisimmin vakavasta kammioperäisestä arytmiasta). Tavallisimpia oireita ovat rytmimuutokset, kongestiivinen (verentungoksesta johtuva) vajaatoiminta: oikean (PS) / vasemman  (SAS) puoleinen  ja nesteenkertyminen elimistöön kongestion seurauksena.Hoito, jos sitä tarvitaan, on oireenmukainen; nesteenkertymisen hallinta, rytmihäiriöiden hoito. Kirugia=pallolaajennus  on mahdollinen keuhkovaltimoahtaumassa.DiagnostiikkaAuskultaatio eli  sivuäänen havainnointi kuuluu perustutkimuksiin.  Huomioitava on koiran ikä! Pentuna kuultu sivuääni ei tarkoita välttämättä ahtaumalöydöstä ja toisaalta sivuäänen kuulumattomuus pentuiässä ei takaa SAS, PS suhteen tervettä yksilöä.Kuunnellessa kiinnitetään huomiota sivuäänen tyyppiin, voimakkuuteen ja paikallistumiseen (=mistä kuuluu selkeimmin rintakehällä).Keuhkovaltimon ahtauma kehittyy asteeseensa vuoden ikään mennessä, aortanahtauma voi jopa kolmen vuoden ikään asti muuttua, vuoden tutkimusikä kuitenkin luotettava rakennevian toteamiseksi. Luonnollisesti, jos  pennulta kuuluu selkeä sivuääni, pentu on oireileva ja muutoinkin: koiran voi tutkia jo pikkupentuna.Tärkein tutkimusmenetelmä on ultraäänitutkimus, sisältäen virtausmittaukset (’dopplertutkimus’).Muistettava on, että yhdistelmät eri rakennevioista ja lievät muutokset ovat haastavia tutkittavia.Huomioitavaa on, että tietyillä roduilla ei ole harvinaista vasemman kammion ulosvirtausalueen ahtauma ja siitä johtuva sivuääni: tämän erotusdiagnostiikka vaatii juuri ultraäänitutkimusta ja virtausmittausta.KasvainsairaudetOhessa luettelonomaisesti tyypillisiä kasvainasairauksia jotka voivat esiintyä sydänlihaskudoksessa joko etäpesäkkeinä tai ns primaarikasvaimina (kasvainmuutos sijaitsee ensisijaisesti sydämessä):hemangiosarkooma (verisuonikasvain)sydämen tyvialueen kasvaimetmesoteliooma (kehon onteloiden solukosta lähtenyt kasvainmuutos)lymfosarkooma (imusolukasvain)rhabdomyosarkooma, fibrosarkooma (tukikudossolukon kasvaimet)Kaikkiin näihin liittyy usein ns  perikardiumin effuusio eli nesteen kertyminen sydänpussiin, joka taas puolestaan aiheuttaa verenkiertomuutoksia koko kehossa sydämen muuttuneen pumppaustehon vuoksi. Myös vaikutukset sydämen rytmiin ovat tavallisia.Artikkelin kirjoittaja: Eläinlääkäri Sari Granholm, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Koirien selkäsairaudet

Välilevyrappeuma ja välilevytyräVälilevyn ulompi osa muodostuu vahvasta sidekudosrenkaasta jonka sisällä on normaalisti geelimäinen ydinosa. Välilevyn tarkoituksena on yhdistää nikamia toisiinsa ja mahdollistaa niiden keskinäinen liikkuvuus sekä vaimentaa iskuja. Välilevyn rappeutuminen on välilevyn aineenvaihduntahäiriö. Välilevyn geelimäinen ydin muuttuu kovaksi kalkkeutuneeksi massaksi. Välilevyn rappeutuminen on normaalia yli kymmenen vuoden ikäisellä koiralla. Monilla roduilla esiintyy kuitenkin epänormaalia, perinnöllistä välilevyn rappeutumissairautta, joka alkaa jo alle vuoden iässä. Tällaisia rotuja ovat mm. mäyräkoirat, tiibetinspanieli, japaninspanieli, corgi ja saksanpaimenkoira.Kovaksi massaksi rappeutunut välilevyn keskiosa aiheuttaa nikamien liikkuessa välilevyn sidekudosrenkaaseen kovan paineen ja joskus sidekudosrengas repeytyy. Repeytymän kohdalta välilevyn ydin voi pullistua ylöspäin kohti selkäydintä. Pieni pullistuma aiheuttaa vain kipua, mutta suuri pullistuma puristaa selkäydintä, jolloin seurauksena on halvaus.Diagnoosi eli taudinmääritys tehdään oireiden, tunnustelu ja hermojärjestelmän tutkimuksen (mm. raajojen refleksit) perusteella. Röntgentutkimus antaa viitteitä vaurion sijainnista, mutta magneettikuvaus tai tomografiakuvaus tai selkäytimen varjoainetutkimus näyttää vaurion tarkan sijainnin. Tarkka sijainti on välttämätöntä tietää, jos potilas tarvitsee leikkaushoitoa.Potilaan tarvitsema hoito riippuu potilaan oireista. Näin potilaat jaetaan tyypillisesti viiteen luokkaan.Luokka 1:Oire: Kipuoireet, ei hermotuksen häiriöitä tai hermotuksen häiriöt ovat vain lievät.Hoito: Lepo noin kuukauden ajan melko pienessä kopissa. Kipulääkkeet tarvittaessa. Lihaksia rentouttavat lääkkeet tarvittaessa. Jos vaiva ei helpota, harkitaan leikkaushoitoa.Luokka 2:Oire: Osittainen halvaus: seisoo vaan ei kävele.Hoito: Leikkaushoito. Paranemisen ennuste on n. 85 – 90 %Luokka 3:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, mutta syväkiputunto on tallella.Hoito: Leikkaushoito mahdollisimman pian, viimeistään 1–2 vuorokauden kuluessa. Paranemisen ennuste on n. 85–90 %.Luokka 4:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputuntokin on ollut poissa alle kahden vuorokauden ajan.Hoito: Leikkaushoito mahdollisimman pian.Luokka 5:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputunto on ollut poissa yli 2 vuorokauden ajan.Hoito: Ennuste hyvin huono. Kannattaako leikata?Välilevytyrän leikkaushoitoVälilevytyrän leikkaushoito tarkoittaa sitä, että selkäydintä puristava, pullistunut välilevymassa poistetaan selkäydinkanavasta. Luisen selkäydinkanavan sivulle tehdään reikä, jonka kautta päästään näkemään selkäydinkanavaan ja poistamaan välilevymassa. Leikkaushoito antaa avun suurimmalle osalle halvaantuneista koirapotilaista.Kaikki leikatut koirat eivät valitettavasti parane täydellisesti. Välilevytyrän aiheuttama puristus on voinut aiheuttaa selkäytimelle vakavan vaurion, joka ei aina täysin parane, vaikka selkäydintä puristava välilevytyrä poistettaisiinkin. Pian leikkaushoidon jälkeen aloitettava aktiivinen kuntoutus (mm. vesijuoksumattoharjoitteet) parantaa toipumisennustetta.Selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä eli
 lumbosakraalitenoosiLannenikamia on koiralla normaalisti seitsemän kappaletta. Viimeinen eli seitsemäs lannenikama niveltyy ristiluuhun. Selkäydin päättyy viidennen lannenikaman kohdalla. Siitä taaksepäin selkäytimen jatkeena luisessa selkäydinkanavassa on kimppu selkäydinhermoja. Isokokoisilla koiraroduilla (mm. saksanpaimenkoira, rottweiler ja mastiffit) melko yleinen vaiva on selkäydinkanavan ahtautuminen viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä eli lumbosakraalistenoosi.Ahdas selkäydinkanava voi olla myös synnynnäinen muutos. Saksanpaimenkoirilla nähdään melko yleisesti tilanne, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Rakenteellisen heikkouden vuoksi kyseiseen nikamaväliin voi kohdistua epänormaali kuormitus, jolloin seurauksena voi olla nikamien välisten nivelsiteiden paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen tai välilevytyrä.Kaikki nämä sairaudet ahtauttavat selkäydinkanavaa. Oireena havaitaan sairauden alkuvaiheessa tunnusteluarkuutta lantiorangan loppuosasta sekä kipua kun lannerankaa taivutetaan notkolle. Makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat usein kipua. Sairauden edetessä takaraajoihin kehittyy halvausoireita ja takaraajojen lihakset voivat surkastua. Myös rakon ja peräsuolen sulkijalihaksen hermotukseen voi kehittyä häiriöitä.Taudinmäärityksessä esitiedoilla ja käsin tehtävällä tutkimuksella on suuri merkitys. Röntgentutkimus antaa tietoa luisista rakenteista. Magneettikuvaus ja tomografiakuvaus ovat parhaita menetelmiä viimeisen lannenikaman ja ristiluun alueen ongelmien selvittelyssä. Viimeisen lannenikaman ja ristiluun välin ahtauman oireet helpottuvat lievissä tapauksissa, kun potilas saa tulehduskipulääkkeitä ja välttää hyppäämistä.Leikkaushoitoa tarvitaan, jos kivut eivät hellitä kipulääkkeillä tai jos takajalkojen lihakset alkavat surkastua tai havaitaan takajalkojen tai virtsarakon halvausoireita. Leikkauksessa poistetaan luisen selkäydinkanavan katto ja mahdollinen välilevytyrä viimeisen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman alueelta. Toipuminen leikkauksesta on nopeaa ja ennuste on varsin hyvä. Kipuoireita voi esiintyä leikkauksen jälkeenkin, jos lumbosakraalivälin hermojuurikanavat ahtautuvat.Nikamien silloittuminen yhteen eli spondyloosiSpondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien kasvamista yhteen, kun nikamien välille muodostuu luiset sillat. Tavallisimmin kyseessä on isoilla koiraroduilla yleisesti tavattava tila, joka yleensä on täysin oireeton. Kipua voi tosin esiintyä silloin, kun luusillat ovat vasta kasvamassa yhteen.Nikamien silloittumisen syynä lienee se, että nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuu liian suuri rasitus, jolloin luupiikkimuodostus ja luusilloitus alkaa. Nikamien silloittuminen yhteen voi myös olla seurausta useista selkärangan sairauksista, kuten nikamien yliliikkuvuus, välilevyn rappeuma nikamien kehityshäiriöt ja bakteeritulehdukset. Boksereilla esiintyy perinnöllisenä spondyloosia, joka usein silloittaa koko lannerangan nikamat yhteen.Selkäydin kanavan ahtautuminen kaulan alueella eli Wobblerin oireyhtymäSuurikokoisilla koiraroduilla esiintyy selkärangan kehityshäiriötä, jossa selkäydinkanava ahtautuu kaularangan takaosassa. Tauti esiintyy tavallisimmin dobermannilla ja tanskandogilla. Tanskandogilla oireet ilmaantuvat yleensä 3–18 kuukauden iässä, dobermannilla usein myöhemmin, vasta 5–9 vuoden iässä.Sairauden alkuvaiheessa esiintyy yleensä lievää takajalkojen liikehäiriötä, joka tyypillisesti on luonteeltaan paheneva. Sairauden edetessä oireet ilmaantuvat myös etujalkoihin. Kipu ja hermotuksen häiriöt voivat nopeasti pahentua välilevytyrän seurauksena. Kaularangan kehityshäiriöitä on monenlaisia ja taudin synty on osin tuntematon. Usein kaulanikamien niveltyminen toisiinsa on epänormaalia, jolloin nikaman etureuna pääsee nousemaan, jolloin selkäydinkanava ahtautuu. Dobermannilla kaularangan viimeisen nikaman runko on usein epämuodostunut ja välilevytyrää esiintyy tässä nikamavälissä usein. Nikamien väliset nivelsiteet voivat myös olla paksuuntuneet. Myös selkäydinkanavan yläpuolella oleviin nikamien välisiin niveliin voi kehittyä nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä.Luupiikit voivat painaa selkäydintä. Tällaisia muutoksia havaitaan melko usein tanskandoggilla.Taudinmääritys tapahtuu oireiden, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgenkuvauksen, magneettikuvauksen ja/tai tomografiakuvauksen avullaLieviä oireita voi kokeilla hoitaa särkylääkkeillä ja levolla. Vaikeammat tapaukset vaativat leikkaushoitoa. Ennuste vaihtelee kohtalaisen hyvästä varaukselliseen, muutosten laajuudesta riippuen.Nikamien bakteeritulehdus eli diskospondyliittiBakteeritulehdus iholta, virtsateistä tai muualla elimistöstä voi veren mukana kulkeutua selkänikamiin. Tautia tavataan eniten suurikokoisten rotujen keski-ikäisillä yksilöillä. Oireina havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuutta ja laihtumista. Hermotuksen puutoksia ja halvausoireita alkaa esiintyä, kun tulehdus aiheuttaa sellaisia kudosmuutoksia (mm. luupiikkimuodostus), jotka painavat hermoja. Taudinmääritys tapahtuu oireiden ja röntgentutkimuksen avulla. Ensisijainen hoito on 4–6 viikkoa kestävä antibioottihoito. Vaikeissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon.Selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö, fibrokartilaaginen tromboemboliaSelkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö on melko tavallinen halvauksen syy varsinkin suurilla koiraroduilla. Välilevyn ytimestä irtoaa jostain syystä rustomassaa, joka tukkii selkäytimen osaa ravitsevan valtimon. Seurauksena on äkillinen halvaustila, joka ainakin aluksi on selvästi toispuoleinen. Useimmiten halvaus liittyy aktiiviseen liikuntaan.Heti halvaantumisen jälkeen noin puolen tunnin ajan voi esiintyä levottomuutta ja kipua. Sen jälkeen potilas on kivuton. Jos selkäytimen verenkiertohäiriö on vakava, halvaustila voi nopeasti pahentua. Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen ja selkäytimen magneettikuvauksen avulla.Magneettikuvauksella varmistetaan, että kyseessä ei ole selkäytimen kasvainsairaus. Selkäytimen kasvainmassa, johon on äkillisesti tullut verenvuoto, aiheuttaa aivan samanlaiset oireet kuin selkäytimen verenkiertohäiriö. Selkäytimen äkilliselle verenkiertohäiriölle ei ole hoitoa. Potilas paranee itsestään, jos on parantuakseen. Paranemisen ennuste on hyvä, jos potilaan raajojen refleksit eli heijasteet ovat kunnossa. Jos raajan tai raajojen refleksit eivät toimi, ennuste on varauksellinen.Ensimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan meno eli atlantoaksiaalinen subluksaatioEnsimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan menoa esiintyy kääpiöroduilla. Sijoiltaanmenon aiheuttaa se, että kyseisten nikamien väliset nivelsiteet ovat epänormaalin heikot. Myös ulkoinen voima, esim. auto-onnettomuus voi vaurioittaa nikamien välisiä siteitä. Lievissä tapauksissa oireena on voimakas niskakipu. Vakavammissa tapauksissa oireena on kivun lisäksi neliraajahalvaus. Vakava-asteinen nikamien sijoiltaan meno aiheuttaa kuoleman: ydinjatkos puristuu kasaan, josta seuraa hengityskeskuksen vaurioituminen ja hengityksen pysähtyminen.Taudinmääritys tehdään röntgenkuvauksen ja hermojärjestelmän tutkimuksen perusteella. Lieviä tapauksia voidaan hoitaa kaulaa ja niskaa tukevalla siteellä. Vakavammat tapaukset vaativat leikkaushoidon. Molempien hoitomuotojen ennuste on varauksellinen.Selkäytimen rappeutuminen eli degeneratiivinen myelopatiaSelkäytimen solujen aineenvaihdunnan ongelma aiheuttaa selkäytimen ennenaikaisen rappeutumisen. Tautia tavataan eniten saksanpaimenkoirilla. Tautiin ei tyypillisesti liity kipuoireita. Oireet alkavat yleensä 6–9 ikävuoden jälkeen. Takajalkojen hermotuksen häiriö aiheuttaa takajalkojen voimattomuutta ja takapään horjumista ja kompurointia. Kun koira kävellessään vie takajalkaansa eteenpäin, kynnet laahaavat maahan. Tämä aiheuttaa kynsien epänormaalia kulumista. Myös virtsaamis- ja ulostamisongelmia voi esiintyä. Oireiden etenemisnopeus vaihtelee. Halvaustila voi edetä myös etujalkoihin. Parantavaa hoitoa ei ole. Aktiivinen liikunta on tarpeen, että hermotukseltaan heikot takaraajat pysyisivät kunnossa.KasvaimetUseita kasvaintyyppejä tavataan sekä nikamissa että hermokudoksessa. Kotieläimistämme koiralla hermojärjestelmän kasvaimia esiintyy eniten. Jos kasvain sijaitsee aivoissa, oireena voi olla mm. luonteen muuttumista, uneliaisuutta, sokeutta, tasapainohäiriöitä ja kohtauksittaista kouristelua riippuen siitä missä osassa aivoja kasvain sijaitsee.Selkäytimen kasvainsairaudet aiheuttavat tyypillisesti raajan tai raajojen hitaasti etenevän hermotuksen häiriön. Kipuoireita esiintyy vain harvoin. Hermotuksen häiriö voi tosin tulla äkillisesti esille tai pahentua äkillisesti, jos kasvaimeen tulee verenvuoto (ks. selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö). Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgentutkimuksen ja magneettikuvauksen avulla. Magneettikuvaus antaa tietoa kasvaimen tarkasta sijainnista ja levinneisyydestä. Magneettikuvaus on paras tapa todeta aivojen kasvainsairaudet.Muut hoitomuodotOsassa selkäsairauksia saavutetaan hyviä hoitotuloksia mm. kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Yleissääntönä voidaan pitää sitä, että sellaiset sairaudet, joissa selkäydin on puristuksissa, ovat huonompia kohteita näille hoidoille ja myös riskit ovat suurempia. Sen sijaan kipuoireet, joissa kivun aiheuttaja on selkälihasten kramppi tai nikamien välisten nivelten lievät ongelmat, saattavat helpottua kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Kipeä selkä on siis ensin syytä tutkia perusteellisesti ennen kiropraktiikkaa ja muita manipulaatiohoitoja.