Koira

Babesia koiralla

Mikä on babesia?Koiran punatauti, babesioosi, on tiettyjen puutiaislajien levittämä verisairaus, jonka aiheuttaa punasoluissa elävä alkueläin, Babesia.Babesiat saavat aikaan punasolujen hajoamisen ja hemolyyttisen anemian oireet. Punasolujen tuhoutumisen seurauksena se aiheuttaa anemian lisäksi voimakkaan yleistulehdusreaktion. Ensioireet ovat yleisimmin kuume, apaattisuus, limakalvojen kalpeus, anoreksia sekä tummaksi värjäytynyt virtsa. Lisäksi voidaan havaita imusolmukkeiden ja pernan laajentumista sekä neurologisia oireita.Babesia canis tarttuu verikontaktilla punkkien välityksellä. Toistaiseksi babesian ei ole todettu leviävän Suomessa esiintyvien punkkien välityksellä, mutta ilmastonmuutoksen ja matkustelun lisääntymisen seurauksena babesia canista Euroopassa levittävät Dermacentor-puutiaiset ovat siirtyneet yhä pohjoisimmille alueille.Diagnoosi voidaan tehdä verisivelystä tunnistamalla loiset punasoluista tai PCR-tutkimuksella (ohessa kuva verisivelystä).Babesian hoitoMikäli sairaus todetaan ja hoidetaan ajoissa, ennuste on yleensä hyvä, mutta vaikeasti sairaat tai vaille hoitoa jäävät eläimet voivat menehtyä. Babesia canis- tartuntaa hoidetaan erityisluvallisella injektiolla oireenmukaisen tukihoidon ohella, osa eläimistä kuitenkin jää hoidosta huolimatta loisen kantajiksi. Osa babesia-lajeista on todettu tarttuvan myös puremahaavojen sekä emolta pennulle istukan kautta. Koira voi saada babesiatartunnan myös uudestaan.Babesian ennaltaehkäisyMatkustettaessa babesiaa ennaltaehkäistään puutiaisten häätöön tarkoitetuilla valmisteilla ja mahdollisten kiinnittyneiden punkkien välittömällä irroittamisella.Matkustelu lemmikin kanssa voi olla hyvin antoisaa, mutta ennen reissua kannattaa kuitenkin tutustua matkustuskohteen mahdollisiin tartuntavaaroihin. Suosittelemme punkkikarkoitteen käyttöä kaikille matkusteleville lemmikeille.Lue eläinlääkäreiden vinkit matkustavalle koiralle

Geenitutkimus koirien terveydenhoidon apuna

Geenitutkimus pyrkii tunnistamaan koirien perinnöllisten sairauksien ja rakenteellisten sekä käyttäytymiseen liittyvien ominaisuuksien geenitaustaa. Koirilla tunnetaan noin 650 perinnöllistä ominaisuutta tai sairautta, joiden löytämiseksi on tutkittu eri rotuja ympäri maailmaa. Näistä ominaisuuksista noin 200 on nyt kerätty yhteen ainoaan analyysiin, MyDogDNA-testiin, joka auttaa ymmärtämään koirasi yksilöllistä terveysperimää.Koiran perimän tunteminen auttaa sinua huomioimaan perinnölliset tekijät sen hoidossa ja muussa yhteisessä arjessanne.Ominaisuuksien periytyminen ja ilmeneminenResessiivisesti periytyvä ominaisuusSuurin osa koirilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista periytyy resessiivisesti eli peittyvästi. Koiran tulee tällöin pääsääntöisesti periä sairauden taustalla oleva geenivariantti molemmilta vanhemmilta, jotta sairaus ilmenee.Koiran periessä geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, se on geenivariantin kantaja. Tällöin se kantaa sairauteen yhdistettyä geenimuotoa perimässään ilman, että sairauden oireita välttämättä koskaan ilmenee. Kuitenkin, kun kaksi saman geenivariantin kantajaa paritetaan, osa syntyneistä pennuista voi olla geneettisesti sairaita eli perinnöllisesti alttiita kyseisen sairauden puhkeamiselle.Tällaisia sairauksia ja ominaisuuksia ovat mm. von Willebrandin verenvuotosairaudet, kondrodysplasia eli tappijalkaisuus ja synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta.Dominantisti periytyvä ominaisuusHarvemmin ilmenevissä, dominantisti eli vallitsevasti periytyvissä sairauksissa vain toiselta vanhemmalta peritty geenivariantti riittää aiheuttamaan koiralle alttiuden sairaudelle.Tällaisia sairauksia ja ominaisuuksia ovat tietyillä roduilla mm. perinnöllinen harmaakaihi ja eräät sokeutumiseen johtavat verkkokalvon surkastumiset.Geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusMonet yleiset koirien terveysongelmat ovat monitekijäisiä, eli niiden taustalla on useiden geenien yhteisvaikutus. Tällöin oireiden ilmenemiseen vaikuttavat geenivarianttien lisäksi erilaiset ympäristötekijät, mm. koiran elintavat. Monitekijäisten ominaisuuksien ja sairauksien periytyvyyttä ja ilmenemistä on vaikeampi ennustaa, sillä ympäristötekijät voivat suojata tai lisätä koiran riskiä sairastua.Tällaisia sairauksia ovat mm. syövät, lonkkavika ja epilepsian useat muodot.GeenisanastoaDNA- tai geenitesti = Koiran DNA:sta luetaan kohtia, joissa sijaitsee perinnöllisille sairauksille altistavia tai eri ominaisuuksiin yhdistettyjä geenivariantteja. DNA:n luenta paljastaa esimerkiksi, onko koira testatun sairauden suhteen normaali, kantaja vai geneettisesti sairas.Normaali = Geneettisesti terve koira, joka ei lainkaan kanna testattua, sairauteen liitettyä geenivarianttia.Kantaja = Koira kantaa toisessa kromosomissaan yhtä kopiota testatusta sairauteen liitetystä geenivariantista ja toisessa normaalia geenimuotoa. Tällä löydöksellä ei yleensä ole merkitystä koiran terveyden kannalta. Jalostuksessa kantajuudella on merkitystä, sillä kahden kantajan yhdistäminen voi tuottaa sairastuvia yksilöitä.Sairas = Koira kantaa molemmissa kromosomeissaan kopiota testatusta sairauteen liitetystä geenivariantista. Sen todennäköisyys sairastua testattuun sairauteen on kohonnut. Kaikki sairaudet eivät kuitenkaan välttämättä koskaan puhkea perinnöllisestä alttiudesta huolimatta. Hoitava eläinlääkärisi auttaa tulkitsemaan juuri sinun koirasi testituloksen oikein ja tekee sen perusteella tarvittaessa hoitosuosituksen.Tutustu MyDogDNA-testiin

Koiran suklaamyrkytyslaskuri

Suklaamyrkytys voi olla koiralle hyvin vaarallinen. Mikäli huomaat koirasi syöneen suklaata, useimmiten on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Pyri selvittämään, kuinka paljon suklaata koira sai syötyä ja miten korkea suklaan kaakaopitoisuus on. Mitä paremmin tiedät syödyn suklaan määrän, ajankohdan ja kaakaopitoisuuden, sitä helpompi on myös eläinlääkärin on arvioida, minkälaista ensiapua koira tarvitsee. Koiraa ei tule oksennuttaa kotikonstein.Millainen määrä suklaata on koiralle vaarallista?Suklaa voi aiheuttaa koiralle myrkytykseen, koska kaakao sisältää teobromiinia, joka on myrkyllistä koirille. Teobromiinin sietokyky on yksilöllistä. Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg / kg. Tämä vastaa noin 10–15 g / kg maitosuklaata tai noin 4 g / kg tummaa suklaata, mutta määrä voi olla pienempikin, riippuen suklaan kaakaopitosuudesta. On tärkeää muistaa, että oireet ilmenevät yleensä vasta 4–24 tunnin kuluttua siitä, kun koira on syönyt suklaata. Hoito voi kuitenkin olla tarpeen jo ennen kuin koiralla ilmenee näitä oireita.Lue lisää koiran suklaamyrkytyksestä

Miksi koira ulvoo?

Ulvomalla koira kutsuu laumaansa, sanoo eläinlääkäri Elina Routti Eläinlääkäriasema Evidensia Aurinkolahdesta. Katso videolta muita syitä koiran ulvomiselle.

Miksi koira haukkuu?

Omistajan on tärkeää oppia tunnistamaan koiransa haukun sävystä koiran tunnetila, kertoo eläinlääkäri Elina Routti Eläinlääkäriasema Evidensia Aurinkolahdesta. Katso videolta, mistä koiran haukkuminen kertoo ja mitä tehdä, jos koira haukkuu hallitsemattomasti.

Miksi koira läähättää?

Läähättäminen voi kuitenkin myös olla merkki sairaudesta tai kivusta, sanoo eläinlääkäri Elina Routti Eläinlääkäriasema Evidensia Aurinkolahdesta. Katso videolta, milloin ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Miksi koira tärisee?

Esimerkiksi innostus tai toisaalta kipu voi saada koiran tärisemään, sanoo eläinlääkäri Elina Routti Eläinlääkäriasema Evidensia Aurinkolahdesta. Katso videolta syitä koiran tärinälle.

Miksi koira nuolee?

Nuolemiselle voi olla useita eri syitä, muistuttaa eläinlääkäri Elina Routti Eläinlääkäriasema Evidensia Aurinkolahdesta. Katso videolta esimerkkejä syistä ja toimintaohje tilanteeseen, kun nuoleminen on jatkuvaa.

Kudosten uusiutumista edistävät hoidot ortopediassa

Lisätietoa koiran ja kissan nivelrikostaBiohajoava tukirakenne rustovaurioiden korjaukseen, ”COPLA Scaffold” nivelrustovaurioiden hoitoonOstekondroosi, OCD, on tavallinen ongelma kasvavan koiran nivelissä. Osteokondroosissa nivelrustosta irtoaa pala kasvuhäiriön seurauksena. Osteokondroosia on perinteisesti hoidettu poistamalla irronnut / osin irronnut rustokappale, jolloin rustopuutoskohtaan kasvaa vaihtelevassa määrin arpirustoa.Osteokondroosin hoidon, irtopalan poiston, ennuste on rajallinen kyynärnivelessä, polvessa ja kinnernivelessä. Yleensä näihin niveliin kehittyy nivelrikko osteokondroosin seurauksena.Irtopalan poiston ennuste on melko hyvä olkanivelen irtopalojen suhteen, jos pala ei ole kovin suuri. Olkaniveleenkin kehittyy nivelrikko ajan myötä ostekondroosin seurauksena hoidosta huolimatta.Uutena hoitomuotona osteokondroosin ja muidenkin rustovaurioiden hoitoon on kehitetty biohajoava istute, “COPLA Scaffold”. Se on huopamainen komposiitti, joka antaa luuytimestä rustovaurioalueelle tuleville kantasoluille optimaalisen ympäristön kiinnittyä ja erilaistua nivelrustoksi. Hoitomuoto on siinä määrin uusi, ettei luotettavia tuloksia tässä vaiheessa vielä voi osoittaa.”COPLA Scaffold” -istute asetettaan niveleen vaurioituneen luun pintaan aina kirurgisesti avoleikkauksella. Tähystysleikkauksella ei istutetta ei voi asettaa.”COPLA Scaffold” -istutteet ovat käytössä seuraavilla Evidensia-klinikoilla:Evidensia FinnooEläinsairaala VethausKeravan eläinklinikkaKouvolan eläinasairaalaEvidensia SeinäjokiEvidensia TammistoEvidensia TurkuKantasoluhoidotKudosvauriokohdassa kantasolut edistävät paranemista useilla tavoilla:· tuottavat kasvutekijöitä · edistävät verisuoniston kehittymistä · vähentävät tulehdusreaktiotaKaatasoluhoitoja voidaan toteuttaa usealla eri tavalla.Kantasoluhoitoa voidaan käyttää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.PRP eli runsaasti verihiutaleita sisältävä veriplasma (platelet rich plasma)Verihiutaleet sisältävät lukuisia bioaktiivia proteiineja, jotka:· käynnistävät ja edistävät jänteiden, nivelsiteiden ja nivelruston korjautumista ja paranemista · vähentävät tulehduksen välittäjäaineita nivelrikon vaivaamassa nivelessä · vähentävät kipua ja parantavat ruston toimintaa nivelrikon vaivaamassa nivelessäPRP-hoitoa voidaan käytettää tukihoitona nivelrikon sekä jänne-ja nivelsidevammojen hoidossa. Kysy tästä lisää omalta eläinlääkäriltäsi.

Koirien tavallisimmat sydänsairaudet

Koirien sydänsairaudet ovat melko tavallisia. Niitä tavataan noin kymmenellä prosentilla koirista ja eniten niitä esiintyy ikääntyvillä koirilla. Läppävika eli myksomatoosi mitraaliläppärappeuma on tavallisin koiran sydänsairaus, seuraavaksi eniten tavataan dilatoivaa sydänlihasrappeumaa. Synnynnäisiä sydämen kehityshäiriöitä on noin viisi prosenttia kaikista sydänsairauksista.Koiran sydämen vajaatoimintaSydän on hyvin mukautuva ja kompensaatiokykyinen elin. Suuri osa sydänsairauksista johtaa kuitenkin ajan myötä sydämen vajaatoimintaan, eli tilaan, jossa sydän ei jaksa ylläpitää tehokasta verenkiertoa elimistössä. Valtimovirtauksen heikentyminen vaikeuttaa elimistön hapensaantia ja laskimovirtauksen hidastuminen aiheuttaa nesteiden kertymistä kudoksiin.Tavallisimpia vajaatoimintaoireita ovat yskä, hengenahdistus, rasituksensiedon aleneminen ja yöllinen levottomuus. Hiukan harvinaisempina oireina nähdään mm. ruokahaluttomuutta, laihtumista ja lihaskatoa, pyörtyilyä ja nesteiden kertymistä vatsaonteloon.Alkuvaiheessa oireita esiintyy lähinnä rasituksessa tai yölevon jälkeen. Vajaatoiminnan pahentuessa oireet lisääntyvät ja voimistuvat ja johtavat lopulta menehtymiseen yleensä keuhkoödeemin eli keuhkojen nestepöhön estäessä hapensaannin.Tavallisimmat koiran sydänsairaudet kehittyvät ja etenevät varsin hitaasti ja niille on tyypillistä pitkä piilevä oireeton vaihe ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vajaatoimintaoireiden ilmaantuessa sairaus on yleensä jo pitkällä. Vajaatoimintaoireita pystytään lievittämään melko tehokkaasti lääkityksillä, mutta sydänsairautta sen sijaan ei yleensä pystytä parantamaan tai sen etenemistä pysäyttämään.Sydänsairauksien tutkiminenKoiran sydänsairaudet voidaan usein todeta piilevässä vaiheessa paljon ennen vajaatoimintaoireiden kehittymistä. Tavallisen kliinisen tutkimuksen yhteydessä eläinlääkärin mielessä herää epäily sydänsairaudesta, jos hän kuulee sydämestä sivuäänen tai rytmin muutoksia.Röntgenkuvassa voidaan nähdä sydämen muodon tai koon poikkeavan normaalista. Röntgenkuva on myös välttämätön vajaatoimintapotilaan keuhkojen nestekertymien arvioimisessa. Sydämen ultraäänitutkimuksella nähdään sydämen sisärakenteet ja pystytään tarkastelemaan sydämen eri osia, sydänlihaksen supistumista, läppien toimintaa ja verivirtauksia sydämen sisällä. Sydämen sähköisestä toiminnasta saadaan tietoa EKG-tutkimuksella eli sydänsähkökäyrällä.Ultraäänitutkimus on yleensä tarpeen tarkan diagnoosin saamiseksi ja luotettavan ennusteen arvioimiseksi. Vajaatoimintaoireiden vakavuutta arvioidaan röntgenkuvin. Huolellinen oireiden selvittely ja perusteellinen kliininen tutkimus ratkaisevat mitkä erikoistutkimuksista milloinkin ovat tarpeen.Koiran läppävikaKoiran läppävika eli sydämen eteis-kammioläppien myksomaatoosi rappeuma on pääasiassa pieni- ja keskikokoisten koirien sairaus, jota esiintyy lähinnä ikääntyvillä koirilla. Tyyppirotuja ovat mm mäyräkoirat, chichuahua, perhoskoira, villakoirat sekä kirkkaasti ensimmäisenä listan kärjessä cavalier kingcharlesinspanieli, jolla alttius läppävialle tiedetään vahvasti perinnölliseksi.Läppäviassa sydämen eteisten ja kammioiden välissä oleva läppä rappeutuu, paksuuntuu, joskus repeileekin ja alkaa vuotaa, eli päästää verta palaamaan taaksepäin eteiseen kammiosta sydämen iskuvaiheen aikana.Läppävuoto aiheuttaa helposti kuultavan sivuäänen, joka tavallisesti kuuluu vähitellen voimistuen jopa useita vuosia ennen vajaatoiminnan kehittymistä. Vasemman sydänpuoliskon eteis-kammioläppä sairastuu yleensä ensin ja vakavammin, koska sydämen vasemmalla puoliskolla on suurempi työtaakka hoidettavanaan. Vasemmanpuoleinen läppävuoto vaikeuttaa laskimopaluuta keuhkoista ja läppävikapotilaan tavallisimmat oireet liittyvätkin vasemmanpuoleiseen vajaatoimintaan eli keuhkojen nestekertymiin.Sydänlihaksen rappeumaDilatoiva kardiomyopatia eli laajentava sydänlihasrappeuma (DCM) on pääasiassa suurikokoisten koirarotujen sairaus. Alttiita rotuja ovat mm. tanskandoggi, irlanninsusikoira, newfoundlandinkoira ja dobermanni. Dobermannien sairaus on usein erityisen vakava ja nopeasti etenevä. Boksereilla esiintyy rytmihäiriöitä aiheuttavaa oikeaan kammioon keskittyvää sydänlihaksen rappeumasairautta (ARCV).Kardiomyopatioiden taustalla lienee usein geneettinen alttius, joskus myös ravitsemukselliset tekijät, lähinnä tiettyjen aminohappojen (karnitiini, tauriini) puute. Tauriinin puutos on yhdistetty myös viljattomiin ruokavalioihin. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänvika, jota tavataan kaikenikäisillä aikuisilla koirilla. Sairaudessa sydänlihas rappeutuu, venyy ja veltostuu, eikä enää jaksa pumpata tehokkaasti.Sydämen rytmihäiriöt ovat myös tavallisia ja kardiomyopatian oireet voivatkin ilmaantua hyvin rajuina ja äkillisinä usein juuri rytmihäiriöiden takia. Sydämen pysähtymiseen johtava rytmihäiriö on usein kardiomyopatiapotilaan menehtymisen syynä.Synnynnäiset sydänviatSydämen kehityshäiriöt, rakenneviat ovat kohtalaisen tavallisia, koska sydämen ja sen suurten verisuonten kehittyminen sikiökaudella on hyvin herkkä prosessi. Erilaisia kehityshäiriöitä tunnetaan kymmeniä. Kehityshäiriöitä esiintyy satunnaisina yksittäistapauksina kaikissa koiraroduissa, mutta osa rakennevioista on periytyviä ja niitä tavataan tietyissä roduissa muita enemmän.Suurin osa kehityshäiriöistä – joskaan ei kaikkia – voidaan todeta pennun huolellisella kliinisellä tutkimuksella ja sydämen kuuntelulla. Pennuilla esiintyy myös ns viattomia sivuääniä, jotka eivät liity rakennevikoihin vaan keskenkasvuisen sydämen verivirtauksiin. Nämä viattomat pentusivuäänet eivät yleensä ole kovin voimakkaita ja häviävät pennun kasvaessa, yleensä ennen puolen vuoden ikää.Kehityshäiriöistä lievimmät eivät aiheuta välttämättä lainkaan oireita tai lyhennä elinikää. Vakavimmat johtavat menehtymiseen jo ennen aikuisuutta tai nuorella aikuisiällä. Ultraäänitutkimus on ainoa keino erotella vakavat ja vaarattomat ongelmat toisistaan ja saada selkeä käsitys ennusteesta.Jos pennulla todetaan voimakas sivuääni sydämessä, viisainta olisi pyrkiä selvittämään sivuäänen syy ennen pennun myyntiä. Hentokin sivuääni on syytä selvittää, ainakin mikäli se kuuluu vielä puolen vuoden iässä. Erityisen tärkeää olisi löytää varhain ne potilaat, joiden rakennevika voidaan korjata leikkaushoidolla.Koiran sydänsairauksien hoito ja lääkitysKoirien sydänsairaudet ovat kroonisia eikä niitä voida lääkkein parantaa. Vajaatoimintaoireita ja rytmihäiriöitä voidaan kuitenkin lievittää ja potilaan elämän laatua ja kestoa huomattavasti parantaa lääkehoidolla.Vajaatoiminnan hoidossa käytetään useimmiten kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmää, mm. nesteenpoistolääkkeitä, verenpainetta alentavia lääkkeitä ja sydänlihaksen supistumista tehostavia lääkkeitä. Lääkehoito kestää koko koiran loppuiän. Hyvin suunniteltu lääkehoito ja huolellinen hoidon seuranta ovat sydänpotilaan hoidon kulmakiviä. Säännölliset kontrollikäynnit ja eläinlääkärin tekemä tilannearvio aina potilaan voinnin muuttuessa parantavat ennustetta.Tukihoito ja ravintoRuokinnallinen tukihoito on tärkeää niille potilaille, joilla sairauteen liittyy laihtumista ja lihasten kuihtumista. Rasvahapporavintolisästä voi olla hyötyä. Kardiomyopatiapotilaalle voidaan joskus määrätä myös L-karnitiinia tai tauriinia ravintolisäksi.Kaikilla vajaatoimintapotilailla on tärkeää rajoittaa suolan saantia, koska suola nostaa verenpainetta ja lisää nesteiden kertymistä. Tavallisissa koiranruoissa suolan määrä on kohtuullinen, mutta monissa makupaloissa ja kotiruoassa (erityisesti makkarat, juustot) suolaa on runsaasti ja ne tulisi karsia kokonaan pois koiran ruokavaliosta.Liikunta koiran voimien mukaanSydämen vajaatoimintapotilaan liikuntaa ja rasitusta on säädeltävä potilaan voinnin ja jaksamisen mukaan. Vakavimmin sairaat potilaat alkavat oireilla jo hyvin kevyessä rasituksessa ja niiden liikunnan tulee olla hyvin kevyttä, maltillista ja lyhytkestoista. Esimerkiksi portaiden nousu voi olla liian raskas suoritus. Hyvässä hoitotasapainossa oleville potilaille kevyt liikunta pieninä annoksina sopii hyvin.Jos rasituksessa ilmaantuu oireita (nopea väsyminen, hengästyminen, hidas palautuminen), rasitusta on vähennettävä. Jos koiralla on oireeton varhaisvaiheessa oleva sydänsairaus, jossa vajaatoimintaa ei ole vielä kehittynyt, sen elämää ei useinkaan tarvitse voimakkaasti rajoittaa. Säännölliset seurantakäynnit sen sijaan ovat suositeltavia, jotta sairauden etenemistä pystytään seuraamaan ja alkava vajaatoiminta tunnistamaan varhaisessa vaiheessa. Ikääntyvä lemmikki kannattaa käyttää säännöllisesti terveystarkastuksessa jotta mahdollinen piilevä sydänsairaus pystytään toteamaan hyvissä ajoin.

Koiran maitohammas ei irtoa

Koiran maitohampaat (28 kpl) korvautuvat pysyvillä hampailla noin 7 kk ikään mennessä. Etuhampaat vaihtuvat hieman aiemmin, noin 5 kk ikään mennessä. Pennun suuta kannattaa siis tarkkailla vähintään viikoittain, jotta mahdolliset hammasongelmat havaitaan ja ehditään hoitaa ajoissa ennen hammasongelmien muodostumista.Pienikokoisten koirien perinnöllinen ongelmaIrtoamattomia maitohampaita pidetään geneettisenä ongelmana, koska niitä esiintyy eniten koirilla, joilla on tietyn muotoinen tai kokoinen kallo. Ongelmaa esiintyy kuitenkin jonkin verran kaikissa koiraroduissa ja myös kissoilla. Etenkin pienet ja kääpiökokoiset koirat ovat muita alttiimpia pentuajan hammasongelmille. Myös aikuisella iällä niitä vaivaa suuria ja keskikokoisia koiria useammin hampaan kiinnityskudoksen sairaus, parodontiitti.Syyt viivästyneelle maitohampaiden irtoamiselleKun maitohammas ei lähde ajoissa irti vaan jää pysyvän hampaan viereen, syynä on useimmiten pysyvän hampaan väärä ulostuloreitti. Normaalisti pysyvä hammas aiheuttaa kasvaessaan painetta maitohampaan juuren päähän, jolloin maitohampaan juuri alkaa hajota ja imeytyä verenkiertoon. Juuren hajoaminen eli resorptio etenee, kunnes maitohammas irtoaa ja pysyvä hammas kasvaa sen tilalle. Jos pysyvän hampaan reitti menee maitohampaan juuren ohi, juureen ei kohdistu tarvittavaa painetta eikä maitohammas irtoa toivotusti. Tällöin pysyvä hammas kasvaa maitohampaan viereen.Useimmin irtoamaton maitohammas on kulmahammas. Ongelman huomaa helposti katsomalla koiran suuhun eli nostamalla koiran ylähuulia pois hampaiden päältä.Mitä haittaa irtoamaton maitohammas aiheuttaa?Pysyvän hampaan kuuluisi kasvaa maitohampaan paikalle. Jos maitohammas onkin vielä paikoillaan, suussa tulee ahdasta ja koiran purenta ei kehity toivotusti. Vääränlainen purenta voi pahimmillaan tuottaa koiralle jatkuvaa kipua, jos hammas painuu vastakkaisen leuan ikeneen tai suulakeen. Koska irtoamaton maitohammas ja pysyvä hammas taistelevat samasta tilasta ikenessä, ien ei pääse kunnolla ympäröimään pysyvää hammasta ja hampaan kiinnityskudoksen tulehduksen riski kasvaa.Katkennut maitohammas tulee hoidattaaIrtoamatonta maitohammasta ei saisi yrittää väkivalloin kotona irrottaa. Maitohampaat ovat pitkiä, kapeita ja ohutseinäisiä, ja murtuvat helposti. Jos maitohammas katkeaa, sen juurikanava jää avoimeksi ja on alttiina tulehdukselle.Tulehdus katkenneessa maitohampaassa voi aiheuttaa hampaan juureen mätäpaiseen, joka voi vaurioittaa pysyvän hampaan kiillettä. Katkenneen hampaan juuri on myös edelleen pysyvän hampaan kasvun tiellä, jolloin pysyvä hammas saattaa kasvaa väärään asentoon ilman että sitä heti huomataan. Katkennut maitohammas tulee aina saada poistettua kokonaan, vaikka pysyvä hammas ei olisikaan vielä näkyvissä.Milloin pitää huolestua?Irtoamattomat koiran maitohampaat voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita koiran hampaistolle jo kahden viikon sisällä siitä, kun pysyvä hammas alkaa näkyä sen vieressä. Tilannetta ei kannata siis seurailla kovin pitkään vaan ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos maitohammas ei osoita irtoamisen merkkejä.Koiran maitohampaat irtoavat ja korvautuvat pysyvillä hampailla ikäkauden 3–7 kk aikana, joten pennun purenta kannattaa tarkistuttaa eläinlääkärillä ainakin silloin, kun pentu käy rokotuksilla. Myös pennun kasvattaja varmasti mielellään neuvoo ja auttaa pennun kasvuun liittyvissä kysymyksissä.Katkenneeseen maitohampaaseen tulisi reagoida vielä nopeammin kuin irtoamattomaan, sillä tulehdusriski vaarantaa koko koiran terveyden ja uhkaa pysyvän hampaan kehitystä. Kun koiralta katkeaa hammas, se tulisi saada mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin hoitoon.Pennun irtoamattoman maitohampaan hoitoKun pennun maitohammas ei irtoa, vaikka pysyvä hammas kasvaa jo sen viereen, turvallisin tapa on poistaa maitohammas leikkauksessa, koira rauhoitettuna. Hampaan vetämiseen ja vääntämiseen sisältyy riski sekä pysyvän hampaan vahingoittumisesta että maitohampaan katkeamisesta, jolloin ikenen sisään voi jäädä jäänteitä maitohampaan juuresta.Lue lisää koiran maitohampaan poistosta

Voiko koira nukkua sängyssä?

Moni koiranomistaja ottaisi mielellään pennun viereensä sänkyyn nukkumaan, mutta päätöstä kannattaa harkita tarkkaan.Moni ihminen ottaa koiran saadakseen seuralaisen, joka on kaikessa mukana ja – tottakai – nukkuu sängyssä ja tulee sohvalle viereen rapsuteltavaksi. Tässä ei ole mitään väärää, päinvastoin. Koiranpennun kasvatus ei ole pelkkää rajojen asettamista, se on myös ajan viettämistä pennun kanssa. Jos sekä ihminen että koira tuntevat olonsa turvallisemmaksi nukkuessaan samassa sängyssä, kumpikin osapuoli hyötyy.Oma peti on koiralle turvallinen paikkaTärkeä syy, joka puoltaa pennun nukkumista lattialla, on pennun turvallisuus. Pennun pieni koko ja vielä kehittymätön motoriikka tekee sängystä ja muista huonekaluista sille vaarallisia, jos se yrittää itsekseen hyppiä niille tai niiltä pois. Kovalle lattialle putoava pikkupentu voi loukata itsensä vakavasti.On paljon helpompi kieltää sänkyyn tuleminen johdonmukaisesti alusta alkaen kuin yrittää estää aikuisen koiran sänkyyn tulo silloin tällöin. Kuten silloin kun se on ulkoilusta likainen, pesun jälkeen märkä tai pahimmassa karvanlähdön vaiheessa. Pennut ovat suloisia, pieniä ja useimmiten puhtaita verrattuna aikuisiin koiriin – mieti, haluatko esimerkiksi 40-kiloisen aikuisen koiran potkivan sinua unissaan hiekkaisilla tassuillaan?Koiralle annettava rauha nukkuaJos taloudessasi on lapsia, voi olla turvallisinta lasten kannalta, että koira ei saa tulla sänkyyn eikä huonekaluille. Jos koira nukkuu kaikessa rauhassa sohvalla tai nojatuolilla ja lapsi törmää siihen yhtäkkiä, koira saattaa säikähtää. Vanhempien vastuulla on tietysti myös valvoa lapsia ja opettaa, että nukkuvaa koiraa ei saa häiritä. Tämä on kaikkien kannalta helpompaa, jos koiralla on yksi tietty nukkumapaikka, jonne lapset eivät saa mennä. Koiran nukkumapaikka voi olla esimerkiksi koiran peti, joka sijoitetaan vanhempien makuuhuoneeseen.Ongelmatilanteissa apua eläinlääkäriltäKoira, jonka annetaan nukkua sängyllä ja muilla huonekaluilla, tulee voida komentaa niiltä pois. Jos tätä ei harjoitella jo pentuna, aikuisen koiran häätäminen nukkumapaikastaan voi aiheuttaa konfliktin ihmisen ja koiran välille. Mitä vahvatahtoisempi koira, sen todennäköisempää on, että se pitää kiinni ”saavutetuista eduista”.Koiranpennun kasvatus talon säännöille on aina helpompaa kuin aikuisen koiran käytöksen muuttaminen. Mahdollisten konfliktien välttämiseksi yksinkertaisin keino on tietysti olla päästämättä pentua koskaan sängylle tai sohvalle.Jos koira puree jotakuta sitä sängystä häädettäessä, on tilanne päässyt kehittymään vakavaksi. Näissä tilanteissa koiran käyttäytymiseen tulee puuttua välittömästi. Jos omat koirankoulutustaidot eivät riitä tilanteen korjaamiseen, ota yhteyttä koiran käytösongelmiin perehtyneeseen eläinlääkäriin tai hyvämaineiseen ongelmakoirakouluttajaan tilanteen ratkaisemiseksi.Koiran eroahdistus ja oma petiEroahdistukseen taipuvainen koira voi hakeutua omistajien viereen yöksi, koska koira pyrkii kaikin keinoin säilyttämään fyysisen yhteyden omistajiin, myös yön aikana, vaikka sillä olisi oma koiran peti. Eroahdistuneen koiranpennun kasvatus aloitetaan laittamalla koiran peti oman sängyn viereen ja vähitellen siirtämällä koiran peti kauemmaksi omasta sängystä. Koiran petiin voi laittaa koiralle ”unileluksi” oman vanhan pesemättömän paidan, jossa on omistajan tuoksua. Näin toimien useimmat eroahdistukseen taipuvaiset koirat oppivat nukkumaan yksin.

Koiran epilepsia

Koiran epilepsiakohtaus – laukeaminen ja kestoTulevaa kohtausta saattaa edeltää niin sanottu esitila, jolloin koira voi vaikuttaa hiukan poissaolevalta ja käyttäytyä levottomasti. Esitilan aikana koira voi hakeutua isäntäväen läheisyyteen pelokkaana tai mennä piiloon. Epilepsiakohtaus alkaa usein levossa, mutta sen voi myös laukaista jokin ulkoinen ärsyke.Koiran epilepsia aiheutuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä. Epilepsiakohtauksen laatu riippuu sähköpurkauksen paikasta koiran aivoissa. Paikallisessa epilepsiakohtauksessa vain jokin osa koiran ruumiista kouristelee. Paikallinen kohtaus voi myös levitä yleistyneeksi, jolloin koira menettää tajuntansa ja kouristelee.Jos kohtaus kestää yli puoli tuntia, puhutaan tällöin jatkuvasta kohtauksesta (status epilepticus). Jatkuva kohtaus voi aiheuttaa pysyviä muutoksia tai vajaatoimintaa sekä aivoissa, munuaisissa, maksassa ja sydämessä ja tämän vuoksi on tärkeää hakeutua välittömästi eläinlääkäriinkohtauksen kestäessä yli 5 minuuttia.Koiralla kohtauskynnystä laskevat samat seikat kuin ihmisellä: kirkkaat valot tai äänet, kuume, väsymys, hormonaaliset tekijät, lääkkeet tai koiraa stressaava tilanne. Koirilla epilepsiaan sairastuneista 60% on uroksia, joten urosten hormonitoiminta ilmeisesti altistaa sairauden puhkeamiselle.Koiran epilepsian oireetYleistyneessä epilepsiakohtauksessa koira menettää tajuntansa, kouristelee, kuolaa, pää ja niska ovat usein voimakkaasti taaksepäin taivutettuna. Lisäksi koira voi ulostaa tai virtsata alleen kohtauksen aikana. Kohtaus kestää muutamista sekunneista joihinkin minuutteihin.Kohtauksen jälkitilavaiheissa koirat ovat väsyneitä ja poissaolevia. Jälkivaihe kestää muutamista minuuteista aina kahteen päivään. Osa koirista vetäytyy omiin oloihinsa tai voi olla jopa aggressiivinen jälkivaiheen aikana. Kohtauksen jälkeen koira voi olla sekava ja väsynyt. Koiran on parasta antaa toipua kohtauksesta kaikessa rauhassa.Koiran epilepsian diagnosointiKoiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.Koiran epilepsian hoito ja lääkitysKun diagnoosiksi varmistuu idiopaattinen koiran epilepsia, voidaan aloittaa lääkitys. Fenobarbitaali on tunnetuin epilepsialääke koiralla. Sen käyttö vaatii seurantaa, jotta löydetään matalin toimiva annostus. Myös muita epilepsialääkkeitä käytetään. Idiopaattista epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee siihen lääkitystä loppuelämänsä. Lääkitystä suositellaan, jos koira saa kohtauksia useammin kuin kuuden viikon välein.Lääkitys vähentää kohtausten määrää, kestoa ja voimakkuutta, ja koira voi yleensä elää normaalia elämää. Ilman lääkitystä sairaus pahenee, sillä pitkät, hallitsemattomat kohtaukset vaurioittavat aivoja ja altistavat koiran uusien kohtausten synnylle. Tällöin myös koiran persoonallisuus voi muuttua.Koiran epilepsia on tarkoin seurattava tauti. Koira tulee käyttää puolivuosittain kontrollikäynneillä, joissa koiralta otetaan verinäyte. Verikoetulosten perusteella epilepsialääkkeen annosta korjataan tarvittaessa. Esimerkiksi fenobarbitaali on maksatoksinen lääkeaine ja tämän takia annos säädellään mahdollisimman matalaksi.Epilepsiaa sairastavan koiran hoitoKun koira saa epilepsiakohtauksen, tulisi mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että se ei loukkaa itseään. Älä yritä rauhoitella koiraa äläkä koske siihen turhaan, mutta siirrä se tarvittaessa pois esimerkiksi portaiden lähettyviltä. Älä päästä muita eläimiä koiran läheisyyteen, kun sillä on kohtaus. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei kannata jättää samaan tilaan toisten koirien kanssa, sillä jos se saa kohtauksen omistajien poissaollessa, toiset koirat voivat suhtautua kouristelevaan yksilöön aggressiivisesti.Yli viisi minuuttia kestävät kohtaukset vaativat aina välitöntä ensiapua, jollaiseksi käy esimerkiksi diatsepaami suppona tai injektiona. Kohtauksen aikana koiraa ei voi lääkitä suun kautta.Omistajan vastuulla on muistaa antaa koiralle säännöllisesti lääke ja käyttää koira eläinlääkärin ohjeiden mukaan kontrollikäynneillä. Pitkittyneitä kohtauksia varten on hyvä pitää kotona diatsepaamia suppona.Kohtauksen jälkeen koiran tulisi saada olla rauhallisessa ympäristössä, kunnes se on täysin normaali. Älä siis päästä koiraa heti kohtauksen jälkeen toisten koirien seuraan tai ulkona vapaasti juoksemaan, sillä se voi käyttäytyä itselleen epätyypillisesti.Koiran epilepsia periytyyKoiran epilepsia on vahvasti periytyvää, joten epilepsiaa sairastavaa koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Kun yhdistetään kaksi epileptikkoa, jälkeläisistä 40–100% sairastuu epilepsiaan. Kasvattajien avoimuus ja rehellisyys on tärkeässä asemassa myös epilepsian, kuten minkä tahansa muunkin perinnöllisen sairauden torjunnassa.

Koiran haimatulehdus

Koiran haimatulehdus eli pankreatiitti on epämääräisten oireiden takia usein alidiagnosoitu sairaus. Haimatulehduksessa haiman omat ruoansulatusentsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa aiheuttaen haiman sisällä kudostuhoa.Haimatulehdusta on kahta muotoa, akuuttia ja kroonista. Akuutti haimatulehdus paranee, kun tulehduksen aiheuttaja poistuu. Tästä poiketen kroonisessa haimatulehduksessa haima on vaurioitunut eikä palaa täysin ennalleen. Molemmat muodot voivat olla taudinkuvaltaan lieviä tai vakavia, jopa kuolemaan johtavia.Koiran haimatulehduksen taustaaHaimatulehduksessa haiman omat entsyymit aktivoituvat virheellisesti ennenaikaisesti jo haimassa ja tuhoavat haiman soluja. Tämän seurauksena haiman toimintakyky laskee entsyymeitä tuottavan kudoksen kuolioituessa. Vakavissa tapauksissa kudostuho etenee viereisiin elimiin saakka.Haimatulehduksen laukaisevia syitä voivat olla jotkin lääkkeet, muut sairaudet, liian rasvainen ruokavalio ja ohutsuolen sisällön kulkeutuminen haimatiehyitä pitkin haimaan. Etenkin yhtäkkinen ruokavalionmuutos, kuten koiran pääsy kinkunrasvojen tai muiden rasvaisten ruuanjätteiden kimppuun, on riskitekijä. Lääkkeistä kortikosteroidien (kortisonit), nesteenpoistolääkkeiden (furosemidi) ja antibiooteista tetrasykliineiden epäillään lisäävän haimatulehdusriskiä koirilla.Riskirotuina mainitaan kirjallisuudessa kääpiösnautserit, yorkshirenterrierit ja kääpiövillakoirat.Haimatulehduksen oireetHaimatulehduksen oireet vaihtelevat tulehduksen vakavuuden mukaan. Lievässä tapauksessa on jopa mahdollista, että haimatulehdus ei oireile näkyvästi. Yleisesti raportoituja oireita ovat syömättömyys, oksentelu, vatsakivut, ripuli, nestehukka, yleinen huonokuntoisuus ja passiivisuus.Ihmisillä haimatulehduksen tyypillisin oire on haiman alueelle paikallistuva voimakas kipu. Koiralla kivun määrittäminen on vaikeaa ja vaatii eläinlääkäriltä kokemusta.Joskus koiran elimistö reagoi tulehduksen välittäjäaineisiin voimakkaalla tulehdusreaktiolla. Silloin koiralla nousee korkea kuume ja sillä saatetaan todeta sydämen rytmihäiriöitä, matalaa verenpainetta, hengitysvaikeuksia ja verenmyrkytys.Harvinaisia seuraamuksia haimatulehduksesta voivat olla rasvan imeytymishäiriö ja neurologiset ongelmat. Neurologisten ongelmien tuottamaa sekavuutta on raportoitu sekä ihmis- koira- ja kissapotilailla, jotka kärsivät haimatulehduksesta.Koiran haimatulehdus on vaikea diagnosoidaKoiran haimatulehdus on alidiagnosoitu sairaus. Sen diagnosointiin ei ole olemassa yksittäistä, varmaa testiä, vaan diagnoosi tehdään useiden tekijöiden perusteella. Koska kliiniset oireet sopivat myös moneen muuhun sairauteen, niiden perusteella on erittäin vaikea päätellä, onko kyseessä haimatulehdus.Haimatulehdusta sairastavan koiran veriarvoissa ja seerumin tasoissa nähtävät muutokset eivät yksistään riitä diagnoosiin. Yleensä veriarvoissa nähdään tulehdusarvojen / -markkereiden nousu ja elimistön kuivumistila. Elektrolyyttien epätasapaino on tavallista vakavissa tapauksissa, kun koira on oksennellut ja kärsii nestehukasta. Koiran verestä voi myös löytyä suuria määriä ureaa ja muita typpeä sisältäviä aineita, mikä viittaa joko nestehukkaan tai munuaisten toiminnan häiriöön. Nestehukka aiheuttaa myös virtsan väkevöitymistä.Tärkeimpänä diagnostisena verikokeena pidetään koiran haimaspesifistä lipaasitestiä (cPL), jonka herkkyys ja spesifisyys on yli 95 % ja osoittaa melko luotettavasti akuutin haimatulehduksen.Röntgenkuvauksella ei haimatulehdusta yleensä voida diagnosoida, mutta sillä pyritään sulkemaan pois muita mahdollisia oireiden aiheuttajia, kuten ruoansulatuskanavan tukkeuman aiheuttavia vierasesineitä.Ultraäänitutkimuksella havaitaan haimatulehduksen aiheuttamia muutoksia haiman koossa ja kaikuisuudessa. Kaikuisuuden voimistuminen liittyy usein sidekudoksen lisääntymiseen haimassa tulehduksen seurauksena ja vähentynyt kaikuisuus liittyy haiman kuolioisiin alueisiin. Ultraääni on hyvä diagnosointiväline haimatulehdukselle, mikäli ultraäänilaite on korkeatasoinen ja eläinlääkäri on rutinoitunut ultraäänen käyttäjä.Koepalan ottoa haimasta pidetään hyvänä diagnostisena keinona. Sen haittapuolina ovat sen vaatima anestesia ja leikkaus, jotka tuottavat omat riskinsä ja rasitteensa koiran elimistölle. Koepalan ottoon liittyvä anestesia aiheuttaa akuutisti huonossa kunnossa olevalle koiralle usein tarpeettoman suuren riskin.Koiran haimatulehduksen hoitoHaimatulehduksen hoidossa tärkeintä on palauttaa elimistön tasapaino ja antaa haiman levätä. Hoito aloitetaan yleensä lyhyellä paastolla. Ensimmäisen vuorokauden aikana koiralle annetaan nestettä ja ravintoliuosta suonensisäisesti ja kipulääkettä. Kipulääkkeinä suositaan koirille soveltuvia opioideja, koska tulehduskipulääkkeet rasittavat nestehukasta kärsivän koiran munuaisia.Usean päivän paastoja ei nykyisin suositella, joten jos koiran tila sallii, sille voi toisena hoitopäivänä antaa ensin juotavaksi vettä ja sen jälkeen pieniä määriä ruokaa, jos vesi pysyy sisällä. Eläinlääkäri arvioi ja antaa ohjeet ruokinnasta aina tapauskohtaisesti.Koiran haimatulehdus ja ruokavalioHaimatulehduksesta toipuvalle koiralle tulisi syöttää erityisen hyvin sulavaa ruokaa. Yleensä suositellaan hiilihydraattipitoista, helposti sulavaa ruokaa. Ravinnon rasvapitoisuuden tulisi olla matala ja pysyä tasaisena, ei siis rasvaisia herkkuja tai yhtäkkisiä ruokavalionvaihdoksia.Jos koiralla toipumisaikana ilmenee vatsakipuja ja ruuansulatusongelmia mahdollisen haiman vajaatoiminnan seurauksena, voi olla tarpeen lisätä ruokaan haimaentsyymejä. Koiran haimatulehdus ei kuitenkaan automaattisesti johda haiman vajaatoimintaan.Miten haimatulehdusta lääkitään?Neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitäminen sekä kivun hoito ovat tärkeä osa haimatulehduksen hoitoa. Voimakasta oksentelua on joissain tapauksissa syytä estää oksennuksenestolääkkeillä. Antibioottien käyttöä harkitaan tapauskohtaisesti. Mahdollisesti joitain koiralla käytössä olevien lääkitysten käyttöä joudutaan harkitsemaan uudelleen, jos on epäilys, että haimatulehdus liittyisi käytössä oleviin lääkkeisiin.Koiran haimatulehduksen ennuste ja uusimisen todennäköisyysKoirat, joilla on ollut vasta yksi lievä tulehdusepisodi, toipuvat useimmiten akuutista tulehduksesta hyvin. Vakavaoireinen koiran haimatulehdus on ennusteeltaan huono. Toisinaan koiran haimatulehdus muuttuu krooniseksi, jolloin se altistaa myös diabetekselle ja haiman vajaatoiminnalle. Haimatulehduksen etenemistä ja uusiutumista on vaikea ennustaa yhden tulehdusepisodin perusteella.Mikäli epäilet koirasi vointia, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi!

Koiran nisäkasvain

Alle 5-vuotiailla koirilla nisäkasvaimet ovat harvinaisia ja lähes aina hyvänlaatuisia. Koirien nisäkasvaimista noin puolet on hyvälaatuisia ja puolet pahalaatuisia.Pienennät riskiä steriloimalla nartun ajoissaHormonaaliset tekijät ovat suurin riski koiran nisäkasvainten kehittymiselle. Nartun sterilointi nuorena, mieluiten ennen ensimmäistä kiimaa, on tehokkain tapa ehkäistä nisäkasvaimia. Ennen ensimmäistä kiimaa steriloiduilla nartuilla sairastumisriski on hyvin alhainen, mutta riski kasvaa huomattavasti, jos narttu steriloidaan vasta toisen kiiman jälkeen. Jos sinulla on aikomus steriloida narttukoirasi, tee se ennen nartun ensimmäistä kiimaa.Koiran nisäkasvaimet ovat yleisempiä tietyillä roduillaEnglanninspringerspanieleilla, pointtereilla ja englanninsettereillä on todettu olevan 2,3–2,9 kertainen riski nisäkasvaimiin sairastumiseen verrattuna muun rotuisiin koiriin. Myös villakoirat ja labradorinnoutajat sairastuvat nisäkasvaimiin jonkin verran muita rotuja useammin.Koiran nisäkasvain ja ruoan merkitysNartun ylipainoja ruoan rasvapitoisuus kasvattavat riskiä sairastua nisäkasvaimiin. Teollista ruokaa syövillä koirilla on todettu vähemmän nisäkasvaimia kuin kotiruokaa syövillä. Tähän vaikuttaa kotiruoan suurempi rasvapitoisuus. Ravintoarvoiltaan tasapainoinen, kotona tehty koiranruoka ei vaaranna koiran terveyttä, mutta rasvaisilla tähteillä ruokkiminen kylläkin.Koiran ylipaino kertyy huomaamatta. Muista tarkkailla koirasi painoa säännöllisesti. Ylipaino ja rasvainen ruoka kasvattaa nartuilla riskiä sairastua nisäkasvaimiin.Miten tunnistaa koiran nisäkasvainNisäkasvain on useimmiten kahdessa takimmaisessa nisässä. Alkuvaiheessa kasvain on selkeärajainen pyöreä patti. Kehittyessään kasvain tuntuu kiinteältä muhkuralta tai useasta muhkurasta muodostuneelta rykelmältä.Useimmissa tapauksissa kasvaimia on enemmän kuin yksi. Koiran yleiskunto laskee yleensä vasta kun kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä, joten koiran olemuksesta ei voi päätellä sen sairastumista. Pahanlaatuinen koiran nisäkasvain lähettää etäpesäkkeitä läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin. Myös maksasta, munuaisista, munasarjoista ja luustosta voidaan löytää etäpesäkkeitä.Koiran nisäkasvaimen diagnosointiKun omistaja tai lääkäri on havainnut koirallasi maitorauhaskudoksessa kasvaimen tai useampia, tulisi aluksi selvittää kasvaimen tyyppi ja mahdollisten etäpesäkkeiden olemassaolo. Samalla arvioidaan kasvaimen leviäminen muihin kudoksiin. Tätä varten koiralta otetaan rinta- ja vatsaontelon röntgenkuvat. Keuhkoissa olevat etäpesäkkeet näkyvät röntgenkuvissa vaaleina pyöreinä laikkuina.Koiran nisäkasvaimen kirurginen poistoKoiran nisäkasvain tai -kasvaimet poistetaan yksinkertaisella leikkauksella. Ne maitorauhaset poistetaan, joihin kasvain on levinnyt. Tarpeen mukaan poistetaan myös niiden viereiset imusolmukkeet, etenkin pinnallinen nivusimusolmuke. Koiran maitorauhaset ja niihin liittyvät imusolmukkeet sijaitsevat ihonalaisesti, joten leikkauksesta toipuminen on yleensä nopeaa.Eläinlääkärisi saattaa suositella teille nartun sterilointia leikkauksen yhteydessä. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että narttujen sterilointi nisäkasvaimen poiston yhteydessä on pidentänyt odotettavissa olevaa elinaikaa. Eläinlääkäri pohtii steriloinnin tarpeellisuutta aina tapauskohtaisesti.Koiran nisäkasvain ja solunsalpaajahoitoSolunsalpaajahoidon käyttö koirilla on vielä kokeiluasteella, mutta joistain lääkkeistä on hyviä kokemuksia maitorauhaskasvainten hoidossa. Solunsalpaajia käytetään leikkaushoidon tukena tai ainoana vaihtoehtona silloin, kun kasvainta ei pystytä leikkaamaan.Koiran nisäkasvainten ennusteeseen vaikuttavat tekijätTärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on kasvaimen tyyppi. Jos kyseessä on tulehduksellinen karsinooma tai kasvain, joka on lähettänyt runsaasti etäpesäkkeitä, kirurgiseen hoitoon ei yleensä ryhdytä. Tulehduksellisen karsinooman tapauksessa ennuste on erittäin huono. Etäpesäkkeiden leviämistä voidaan joskus hidastaa solusalpaajahoidolla.Leikkausennustetta huonontaa nisäkasvainten suuri koko (yli 3 cm), kasvainten kiivas kasvunopeus ja kasvaimen ikä (yli puoli vuotta). Jos imusolmukkeista löytyy kasvainsoluja, maitorauhaskasvain uusiutuu 80 prosentin todennäköisyydellä puolen vuoden sisällä. Myös koiran ikä vaikuttaa ennusteeseen: mitä vanhempi se on maitorauhaskasvainleikkauksen aikaan, sen vähemmän aikaa se elää terveenä leikkauksen jälkeen.Koiran nisäkasvainten ennaltaehkäisyKoiran sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa on tehokkain tapa ehkäistä maitorauhaskasvaimiin sairastumista. Kaikkia koiria ei voida tai tahdota steriloida, ja silloin kannattaa tutkia nartun nisät säännöllisesti. Ajoissa suoritettu leikkaus parantaa sairastuneen koiran ennustetta huomattavasti. Toisin kuin ihmisillä, joilla raskauden on todettu vähentävän rintasyövän riskiä, koirilla tiineys ei vähennä maitorauhaskasvainten todennäköisyyttä.Jos epäilet koirallasi kasvainta, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi!