Harmaakaihi eli katarakta ja sen kirurginen hoito

Syy harmaakaihiin on useimmiten joko geneettinen alttius sairaudelle ja koiralla sokeritauti eli diabetes. Muita syitä voivat olla verkkokalvon etenevä surkastuminen eli PRA, trauma tai sädehoito, joskaan viimeksi mainittua ei Suomessa juurikaan nähdä.

Suuri osa perinnöllisistä eli geneettisistä ja kaikki diabetekseen liittyvät kaihit ovat eteneviä ja aiheuttavat ajan myötä potilaan näön menetyksen, mutta kaihi aiheuttaa ja ylläpitää myös silmän sisäistä tulehdusreaktiota (uveiitti), joka aiheuttaa hoitamattomana kipua.

Harmaakaihin tutkiminen

Potilas pyydetään ensin silmä- ja yleistutkimukseen nk. kaihi-arviokäynnille. Ensimmäisen käynnin yhteydessä arvioidaan kaihileikkauksen sopivuutta potilaalle. Tällöin potilaalle tehdään täydellinen silmän yleistutkimus, silmän virtauskulman gonioskopiatutkimus, silmän ultraäänitutkimus sekä tarvittaessa rauhoituksessa verkkokalvon ERG-tutkimus. Näin arvioidaan mahdolliset taustalla olevat leikkaushoidon ennustetta heikentävät/poissulkevat tilat, kuten PRA tai muu verkkokalvon toiminnan vakava häiriö, mahdolliset verkkokalvon irtaumat sekä synnynnäiset vakavat PHTVL/PHPV -rakennejäänteet sikiökaudelta. Kliinisen yleistutkimuksen lisäksi arvioidaan tarvittaessa verinäytteiden avulla anestesialääkeaineiden turvallisuutta potilaalle. Mikäli potilaalla ei ole em. tutkimuksissa poikkeavia löydöksiä, varataan leikkausaika ja aloitetaan silmän tulehdustilaa hillitsevä lääkitys heti tai viimeistään viikkoa ennen kaihileikkausta.

Harmaakaihileikkaus

Toimenpidepäivänä potilas tulee klinikalle aamulla, jolloin jatkamme leikkaukseen valmistavat lääkitykset protokollamme mukaan. Leikkaus tehdään aamupäivällä. Kaihileikkauksessa samentunut linssin sisältö poistetaan fakoemulsifikaatiomenetelmällä. Tällöin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta kapselin ympäröimä linssin sisältö pilkotaan pienemmäksi ultraäänienergian avulla ja imetään pois huuhtelunesteen mukana. Linssikapselin sisälle sen etuosaan tehdystä aukosta linssin tyhjennyksen jälkeen asetetaan keinolinssi parantamaan näkökykyä. Joissakin tapauksissa käytämme lisäksi linssikapselin jänniterengasta linssin stabiloimiseksi sekä jälkikaihin ennaltaehkäisemiseksi. Jälkikaihia, jota tulee jonkin verran lähes kaikille koirille, ei voida hoitaa, mutta sitä voidaan ennaltaehkäistä keinolinssin ja jänniterenkaan avulla sekä sen leviämistä voidaan estää takakapseliin tehtävän reiän avulla. Onneksi jälkikaihi aiheuttaa vain harvoin koiran näkökykyyn ongelmia. Jos linssikapseli on vaurioitunut pahoin, keinolinssiä ei voida laittaa. Tämä seikka ei kuitenkaan muuta jatkohoitoa millään tavoin (ilman keinolinssiäkin potilas usein saa kohtalaisen hyvän näkökyvyn takaisin).

Potilas jää tarkkailuun klinikalle ja kotiutetaan myöhemmin iltapäivällä.

Seuraavat kontrollit ovat +1 ja +7 pv kuluttua, sen jälkeen arvion mukaan + 1 kk, + 2 kk, + 4–6 kk, + 4–6 kk ja jatkossa 6–12 kk välein.

Mikäli silmän/silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä 6 viikon ajan antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa 4 krt/pv, jonka jälkeen siirrytään asteittain tulehduskipulääke-tipan käyttöön usein 6–12 kk ajaksi, jopa loppuiäksi, annostiheys kuitenkin tällöin yleensä vain 1–2 krt/pv.

Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeiden mukaisesti.

Jatkohoito

• Lepoa 4 viikon ajan: kytkettynä liikunta kävellen, talutin kytketään valjaisiin, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua, isoja puruluita. Ei saa hengästyä.
• Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä n. 2-3 viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois missään tilanteessa, koska ilman kauluria nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa törmäilemästä ovenpieliin jne.
• Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta tai värillistä (usein punertavaa, rusehtavaa tai vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti pyyhkiä pois silmäkulmasta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin tai pehmeän puuvillaliinan avulla kaksi kertaa päivässä. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikallemme.
• Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.
• Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen ja silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.
• Muita tarkasteltavia asioita: sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), kipu, voimakas halu raapia tai hangata silmää ja äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikallemme.
• On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä.
• Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikallemme, jolloin uusimme reseptin, jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.
• Pitäkää vähintään viiden minuutin tauko eri silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia.
• Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat ja suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.
• Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke aiheuttaa mielestänne sivuoireita. Näitä voivat olla mm. silmätipan annon jälkeen silmän voimakas punoitus, siristely tai silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet, kuten ruokahaluttomuus, oksentelu tai ripuli.