Radiojodihoitoa pidetään turvallisimpana ja tehokkaimpana hoitona kissan kilpirauhasen liikatoimintaan. Radiojodihoito on parantava lääkehoito. Ruokinnallinen hoito ja tavanomainen tabletteina annettava lääkehoito ainoastaan hillitsevät sairauden oireita eivätkä hoida itse sairautta. Kertahoito on yleensä riittävä ja vain alle 5 % kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista kissoista vaatii toisen hoidon.
Radiojodihoidossa kissalle annetaan pistoksena radioaktiivista jodia nahan alle samalla tavalla kuin rokotus. Yleensä hoito annetaan hereillä, mutta tarpeen mukaan kissa voidaan rauhoittaa kevyesti, jotta hoito onnistuu turvallisesti.
Kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa käytetään radioaktiivista jodin isotooppia 131, joka lähettää sekä lyhyen kantaman hiukkassäteilyä (beetasäteily) että läpitunkevaa sähkömagneettista säteilyä (gammasäteily). Osa kissalle annetusta radioaktiivisesta jodista kertyy kilpirauhaseen, jossa jodin lähettämä säteily tuhoaa yliaktiivista kilpirauhaskudosta. Ylimäärä poistuu kissan elimistöstä eritteiden, pääasiassa virtsan ja ulosteiden kautta.
Kissa pidetään säteilyeristyksessä kunnes kissan elimistössä on jäljellä vain vähäinen määrä radioaktiivista ainetta. Tähän menee yleensä noin neljä vuorokautta.
Kotiutumisen jälkeen kissa on vielä hieman säteilevä, ja kissan ulosteet ja virtsa sisältävät vähäisen määrän radioaktiivista jodia. Tämän vuoksi läheistä kontaktia kissan kanssa tulee välttää vielä kahden viikon ajan kotiutumisesta, ja esimerkiksi hiekkalaatikon siivouksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota käsihygieniaan.
Kahden viikon varoajan aikana kissa ei saa päästä ulos, eivätkä lapset tai raskaana olevat saa olla tekemisissä kissan kanssa. Kissan omistajalle annetaan tarkat ohjeet ennen hoitoa, ja omistajan sitoutuminen ohjeiden mukaiseen hoitoon on tärkeää hoidon säteilyturvalliseksi toteuttamiseksi.
Hoidon tehon varmistamiseksi kissoille suositellaan kilpirauhashormonipitoisuuden ja munuaisarvojen tarkastusta 1, 2, 3 ja 6 kuukautta hoidon jälkeen.
Kissat sopeutuvat sairaalassa oloon yleensä hyvin eikä niille aiheudu siitä suurempaa stressiä. Jokaisella kissalla on oma korkea yksiönsä, jossa niillä on oma koppa nukkumista varten ja erilliset tasot oleiluun, ruokailuun ja hiekkalaatikolla käyntiin. Kissojen luona käydään aamulla ja illalla, jolloin niiden vointi tarkastetaan ja samalla ne ruokitaan ja hiekkalaatikko siivotaan. Lisäksi osastolla on ympärivuorokautinen videokameravalvonta.
Kilpirauhasen liikatoiminta saattaa peittää alleen alkuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan. Tämän vuoksi on tärkeää hoitaa kilpirauhasen liikatoimintaa ensin lääkityksellä tai niukkajodisella ruualla, jotta nähdään hoidon vaikutus munuaisiin, kun kilpirauhashormonin taso on normalisoitunut. Tästä huolimatta kissoilla voidaan todeta munuaisten vajaatoimintaa onnistuneen radiojodihoidon jälkeen. Onneksi munuaissairaus on tyypillisesti lievä.
Radiojodihoidon haittavaikutuksena voidaan kissoilla todeta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Yleensä sairaus on ohimenevä eikä vaadi hoitoa, mutta pieni osa kissoista voi vaatia ainakin väliaikaista kilpirauhashormonilisää.
Radiojodihoitoa ei voida antaa kissoille, joilla on merkittävä munuaissairaus, koska hoito johtaa usein tilapäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan, mikä voi pahentaa munuaisten vajaatoimintaa. Hoitoa ei myöskään voida antaa kissoille, joilla on päivittäistä lääkitystä vaativaa sairaus kuten sokeritauti tai sydänsairaus. Mikäli kissalla on pahanlaatuinen kilpirauhasen kasvain, jota tavataan alle 5 % kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista kissoista, voi kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon hyväksytty radiojodin säteilyannos jäädä riittämättömäksi eikä hoito ole tällöin parantava.