Kissan ja koiran korvapunkki

Korvapunkki, Otodectes cynotis, on pieni korvassa asuva ulkoloinen, jota tyypillisimmin tavataan kissoilla ja voimakkaasti oireilevana erityisesti kissanpennuilla. Kaikilla tartunnat eivät ole yhtä voimakasoireisia ja ne voivat olla oireettomiakin.

Korvapunkille kelpaavat kissan lisäksi myös muut eläimet isännäksi: korvapunkkitartuntoja tavataan myös ainakin koirilla, ketuilla ja freteillä. Kissoilla tartunnat ovat kuitenkin tyypillisimpiä ja korvapunkkien määrä korvissa tyypillisesti suurempi kuin koirilla ja useissa tapauksissa perheen koira onkin saanut kissalta tartunnan.

Harvinaisena korvapunkki voi joskus aiheuttaa myös ihmisille lieviä iho-oireita. Korvapunkki tarttuu pääosin eläinten välisessä kontaktissa. Sen tarttuvuuden vuoksi yleensä perheen kaikki koirat ja kissat tulisi hoitaa, kun yhdellä tartunta todetaan, myös oireettomat yksilöt.

Korvapunkin elämä

Korvapunkki on noin 0,3-0,4 mm pitkä ulkoloinen, joka elää elämäänsä korvakäytävän ja ihon pinnalla. Tartunnat eläimestä toiseen tapahtuvat pääosin eläinten välisissä kohtaamisissa. Kypsyttyään ensin munassa kuusijalkaiseksi toukaksi, se kuoriutuu ja kehittyy aikuiseksi lisääntymiskykyiseksi kahdeksanjalkaiseksi korvapunkiksi kahden nymfimuodon kautta. Tämä kehitys kestää noin 3 viikkoa ja tapahtuu yleensä kokonaan korvakäytävässä. Korvapunkki ei ole vertaimevä loinen eikä kaivaudu ihon sisälle, vaan se elää korvakäytävän pinnalla ja syö pinnan kuollutta kudosta. Korvakäytävä tästä kuitenkin yleensä ärtyy ja tulehtuu.

Korvapunkkitartunnan oireet

Tyypillisesti korvapunkkitartunnassa havaitaan, välillä hyvinkin runsaasti, tummaa kahvinporomaista eritettä molemmissa korvissa. Usein oireena on voimakasta kutinaa, joka oireilee esimerkiksi pään ravisteluna ja korvien raapimisena ja joskus raapaleita voidaan havaita korvalehdillä ja niiden ympäristössä. Joskus voi lisäksi olla pieniä paukamia iholla, esimerkiksi kaulan, kylkien ja hännänkin alueella.

Diagnoosi

Korvapunkkitartunta diagnosoidaan yleensä mikroskopoimalla korvaeritenäyte ilman värjäystä ja käsittelyä. Korvapunkit voi todentaa myös video-otoskoopilla korvakäytävän tähystystutkimuksessa. Korvapunkkien lisäksi tarkastellaan eläinlääkärissä yleensä korvaeritenäyte myös värjättynä sen varalta, että korvaan on korvapunkkitartunnan seurauksena syntynyt myös muita tulehdusmuutoksia tai esimerkiksi bakteerien tai hiivan ylikasvua.

Korvapunkkitartunnan hoito

Korvapunkkitartunta hoidetaan siihen tehoavalla loislääkityksellä. Yleisimmin käytetään eläinlääkärin määräämää systeemistä ulkoloislääkettä, kuten esimerkiksi selamektiinia, imidaklopridi/moksidektiiniä tai fluralaneeria, myös muita valmisteita on olemassa ja eläinlääkäri tekee lääkityssuunnitelman käynnin yhteydessä. Tämän lisäksi myös paikallisvalmisteita on olemassa. Erittäin tärkeää on myös puhdistaa korvakäytävä eritteistä. Jos korvapunkkitartunnan lisäksi korvassa havaitaan sekundäärinen bakteeri- tai hiivatulehdus, hoidetaan sitä korvapunkkien häätämisen lisäksi. Yleisimmin puhdistus näihin tehoavalla korvapuhdistusaineella ja tarvittaessa tulehtuneen korvan rauhoittaminen esim. paikallisella kortisonilla ovat riittävät loishäädön lisäksi, mutta joskus joudutaan käyttämään myös muita eläinlääkärin määräämiä korvalääkkeitä.

Koska eläinlääkäriin?

On suositeltavaa varata aika eläinlääkäriin aina jos eläimellä on korvaoireita, kuten pään ravistelua tai korvien raapimista, jotta saadaan tilanne tutkittua ja ikävää korvien kutinaoiretta helpotettua, olipa taustalla sitten korvapunkki tai muu syy korvaoireisiin. Lisäksi jos korvaeritettä kertyy runsaasti, on suositeltavaa tarkastaa tilanne, vaikka päänravistelua tai korvien raapimista ei oireena olisikaan.