Glaukooma eli silmänpainetauti koiralla

Glaukooma on seurausta silmän sisäisen kammionesteen tuoton ja ulosvirtauksen epätasapainosta. Kammioneste tuotetaan värikalvon sisäpinnalla sijaitsevassa sädekehässä, josta se kulkeutuu mustuaisaukon läpi etukammioon ja edelleen värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsevan etukammiokulman (iridokorneaalikulma) läpi verenkiertoon. Koiralla silmän sisäisen paineen nousu johtuu kammionesteen estyneestä ulosvirtauksesta. 

Hoitamattomana korkea silmän sisäinen paine johtaa silmän sokeutumiseen ja siksi glaukoomaan tulisikin saada mahdollisimman pian ensiapua.

Primaari eli ensisijainen glaukooma on perinnöllinen, molempien silmien sairaus, mutta useimmiten silmät eivät sairastu samaan aikaan. Primaari glaukooma ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta. Primaariin glaukoomaan saattaa liittyä synnynnäinen, rakenteellinen virhe etukammiokulmassa (goniodysgenesia/ pektinaattiligamenttidysplasia), mikä voi estää kammionesteen ulosvirtausta etukammiokulman kautta verenkiertoon.

Sekundaari eli toissijainen glaukooma on seurausta jostain toisesta silmä- tai yleissairaudesta, johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus etukammiokulman kautta verenkiertoon. Tällaisia sairauksia ovat esim. linssin sijoiltaanmeno eli linssiluksaatio, silmän sisäiset kasvaimet tai voimakas silmän sisäinen tulehdus.

Glaukooman oireet voivat alkuvaiheessa olla lievä pupillin eli mustuaisaukon valojäykkyys (pupilli on normaalia laajempi), lievä sarveiskalvon samentuma ja lievä silmän punoitus. Silmän sisäisen paineen äkillinen ja huomattava nousu (50 – 60 mmHg) aiheuttaa voimakkaampia oireita, kuten voimakasta kipua, siristelyä, side- ja kovakalvon verisuonten voimakasta täyttymistä ja punoitusta, sarveiskalvon sameutta, lievää silmämunan suurentumista, mahdollisesti linssin osittaista irtoamista (linssin subluksaatio) sekä verkkokalvon ja näköhermonpään muutoksia.

Kroonistuneen glaukooman, jossa silmän sisäinen paine voi olla jatkuvasti 40 – 50 mmHg tai korkeampi, oireita ovat pysyvästi laajentunut pupilli, voimakkaasti suurentunut silmämuna, silmän sisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen irtauma (linssiluksaatio), linssin kaihimuutokset, lasiaisen rappeutuma, verkkokalvon ja näköhermonpään selvä rappeutuminen sekä silmän sokeutuminen. Varsinkin sekundaarisen glaukooman oireena voidaan tämän lisäksi todeta myöskin värikalvontulehdusoireita (iriitti / uveiitti).

Glaukoomadiagnoosin määrittämiseksi perusteellisen silmätutkimuksen lisäksi tärkeintä on mitata potilaan molempien silmien sisäinen paine (tonometria). Koiran normaali silmänpaine on n. 15-25 mmHg. Lisäksi silmien etukammiokulmien rakennetta voidaan tutkia gonioskopiatutkimuksella. Tässä tutkimuksessa sarveiskalvon päälle paikallispuudutussilmätipan jälkeen asetetun goniolinssin avulla tarkastellaan etukammiokulman etuosan rakenteessa mahdollisesti esiintyviä muutoksia, jotka voivat vaikeuttaa kammionesteen ulosvirtausta verenkiertoon ja tällä tavoin altistaa silmän glaukooman synnylle.

Glaukooman hoidossa silmän näkökykyvyn säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään tärkeintä on korkean silmän sisäisen paineen nopea alentaminen. Lisäksi on huomioitava, että silmänpainetauti on kivulias tila, joten silmänpaineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää lisäkärsimysten välttämiseksi.

Silmänpainetta on mahdollista alentaa lääkehoidolla: klinikalla laskimonsisäisesti annettavalla mannitolilla, kammionesteen muodostumista estäviä ja kammionesteen ulosvirtausta kiihdyttäviä lääkevalmisteita paikallisesti silmätippoina sekä näiden erilaisia yhdistelmiä.

Lääkehoidon lisäksi voidaan myöskin käyttää kirurgiaa mm. vähentämään kammionesteen tuottoa, avata sulkeutunut sädekehäsyvennys kammionesteen ulosvirtauksen lisäämiseksi tai muodostaa kirugisesti vaihtoehtoinen kammionesteen ulosvirtausreitti. Valitettavasti suurimmalle osalle potilasta kirurgisilla hoitovaihtoehdoillakin on silmänpainetta pystytty kontrolloimaan vain hiukan pidempään kuin lääkehoidolla.

Sekundaarisessa glaukoomassa hoidetaan mahdollisuuksien mukaan myös perussyytä. Esimerkiksi linssiluksaatiossa poistetaan luksoitunut linssi kirurgisesti.

Koiran glaukooman pitkäaikaisennuste on huono ja glaukooma onkin yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun poisto ja silmän sisäisen paineen nopea alentaminen ovat hoidon tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.

Lääkehoitoon vastaamattoman, kivuliaan ja sokeutuneen glaukoomasilmän paras hoitovaihtoehto on silmän kirurginen poisto. Joissakin tapauksissa voidaan silmän sisäisten rakenteiden kirurgisen poiston jälkeen sarveis- ja kovakalvon sisäpuolelle asettaa ns. intraskleraali proteesi, mutta useimmiten leikkauksessa poistetaan koko silmämuna jonka jälkeen silmäluomet ommellaan kiinni.