Kissan diabetes

Kissan diabetes on yhä tiheämmin esiintyvä sairaus.

Esimerkiksi Englannissa jopa yksi kahdestasadasta kissasta sairastuu diabetekseen. Kissojen diabetes poikkeaa koiran vastaavasta sairaudesta. Hoidon kulmakiviä ovat: aikainen havaitseminen, tehostettu hoito taudin toteamisen yhteydessä ja pyrkimys päästä eroon osittain tai jopa kokonaan insuliinikorvaushoidosta.

Kissojen diabetes pohjautuu tavallisesti haiman heikentyneeseen insuliinituotantoon ja kehon insuliniresistensiin (tyyppi 2), siinä missä ihmisten (nuoruusiän) ja koirien diabetes perustuu geneettiseen ja immunologiseen haimakudoksen tuhoutumiseen (tyyppi 1).

Kissoilla taustatekijöitä on monia: dieetti (ylipaino), haimatulehdus, rotu (burmankissa), lääkitykset (progestiinit, kortikosteroidit). Tyypillinen potilas on keski-ikäinen ylipainoinen kastroitu sisäkissa poika.

Jopa puolella kissoista diabetes on asteeltaan vaihtelevaa (‘transient’); ensimäisen kolmen kuukauden aggressiivisen hoidon avulla voi insuliinilääkityksestä päästä kokonaan tai toistaiseksi eroon. Tärkeää on kotona ensioireiden havaitseminen: janoisuus, lisääntynyt virtsaneritys, painon lasku. Omistajan on paljon vaikeampi havaita janoisuutta ja lisääntynyttä virtsaamista kissalla, varsinkin itsenäisesti ulkoilevalla kissalla, kuin koiralla. Niinpä esim. eläinlääkärin vastaanotolla keski-ikäisen kissan rutiinitarkastukseen olisikin syytä kuulua: verensokerin ja virtsanäytteen tutkiminen; kliinisen yleistutkimuksen, painon seurannan ja muiden sairauksien seurannan ja kartoituksen ohella. Erityistä huomiota tähän kannattaa kiinnittää burmankissoilla.

Kun diabetes todetaan, kannattaa alkuvaiheessa panostaa hoitoon ja seurantaan aggressiivisesti. Tämän on palkitsevaa, koska kuten aiemmin todettu, varhain todetun ja alussa tehokkaasti hoidetun diabeteksen hoidossa voidaan päästä eroon insuliinilääkityksestä.

Insuliiniterapian aloitus vaatii alussa seurantaa, yksittäisten verensokeriarvojen seurantaa tärkeämpää on koko päivän sokeriseuranta.Verensokerista tehtävät mitttaukset antavat tilanteesta kokonaiskuvan, virtsanäytteen seuraamiseen liittyy runsaasti häiriötekijöitä. Erityisen haastavaa on pitkälle edenneen diabeteksen, ns ketoasidoottisen diabetespotilaan hoito, tällöin kyse on aina tehohoidosta klinikka/sairaalaolosuhteissa. Samanaikaisten muiden sairauksien hoitoon pitää kiinnittää huomiota, esim. tulehdukselliset sairaudet aiheuttavat insuliiniresistenssiä.

Dieetissä tulee kiinnitää huomiota painontarkkailuun ja laihduttamiseen, useita kaupallisia diabetespotilaan dieettejä on olemassa. Korkean valkuaispitoisuuden, matalan hiilihydraattimäärän, ja rasvapitoisuudeltaan kohtalaisesti rajoitetun dieetin syöttäminen on optimaalisinta. Kissoilla ei yleensä ilmene voimakasta verensokerin nousua heti aterian jälkeen, joten insulinin ja aterian ajoittamisella ei kissoilla ole niin suurta merkitystä.

Diabeetikkokissan seuranta kotona tarkoittaa painon, ruokahalun, juomisen, virtsaamisen, vireystilan seuraamista. Yleisvoinnin ja uusien oireiden seuranta muiden oheissairauksen kannalta on tärkeää. Usein verensokerimittaus onnistuu myös harjoittelun jälkeen hyvin kotona oman eläinlääkärin kanssa laaditun ohjelman mukaan. Säännöllisiä kontrollikäyntejä eläinlääkärillä tarvitaan kuitenkin, varsinkin alussa, tiuhaan.

Tavallisimpia ongelmia, joita hoidossa kohdataan, ovat:

  • Alhainen verensokeri, tila, joka voi aina kehittyä hengenvaaralliseksi. Oireina väsymys, velttous, heikotus. Alkuvaiheessa tällainen kissa vain piileskelee; koirasta poiketen, kissapotilaalle ei yleensä tule korostunut ruokahalu, jos verensokeri on pidempään alhaisella tasolla.
  • Liian korkean insuliiniannoksen aiheuttama verensokerin heilahtelu.
  • Jollain yksilöillä insuliinitarve vaihtelee, tämä asettaa haastetta insuliinin annostelulle.
  • Insuliiniresistenssi esim. muusta samanaikaisesta sairaudesta johtuen.

Diabetes on aina sekä potilaalle että omistajalle sitoumista vaativa vakava sairaus. Huomiota kannattaa kiinnittää alkuvaiheen diagnostisointiin, se voi säästää monelta surulta, vaivalta ja taloudelliseltakin menetykseltä. Rutiinikontrollit keski-ikäisellä kissapotilaalla omalla eläinlääkärillä esim puolivuosittain voivat säästää monelta harmilta; luonnollisesti moni muukin sairaus on helpommin hoidettavissa ajoissa havaittuna. Kissapotilaalla tämä korostuu, kissat ovat sairauksien peittämisen mestareita siinä, missä perheen koira käytöksellään saa helposti omistajansa huolestumaan.

Kirjoittaja: ELL Sari Granholm