Kissa

Koiranpennun ruokinta ja tarvikkeet – miten valmistautua pennun tuloon?

– Uudessa kodissa pentu tarvitsee alkuun turvallisen paikan, jossa nukkua. Sille on hyvä hankkia sopiva peti, ruokakuppi ja vesikuppi, tarvittaessa turkinhoitovälineet ja kynsisakset. Myös leluja on hyvä olla, sekä makupaloja, puruluita ja muuta ajanvietettä, listaa klinikkaeläintenhoitaja Maija LappalainenEvidensia Keljonkankaalta. Lappalainen on kasvattanut labradorinnoutajia vuodesta 1995 kennelnimellä Jummi Jammin.– Ennen pennun tuloa kodista on tärkeää tehdä turvallinen. On tärkeää katsoa, ettei pentu pääse käsiksi sähköjohtoihin eikä lattioilla ole pientavaraa. Erityisen tärkeää tämä on siinä vaiheessa, kun pentu jää yksin, eläinlääkäri Henna JaffeEvidensia Haminasta muistuttaa. Jaffe on kasvattanut brasilianterrierejä vuodesta 2009 kennelnimellä Lacrimale.Koiranpennun ruokinta – huomioi nämä!Ruokinnassa on pennun kotiuduttua hyvä noudattaa kasvattajan ohjeita.– Kun pentu vaihtaa kotia, sen pentulaatikko vaihtuu uuteen ympäristöön, tutut sisarukset, emo ja kaikki ympärillä muuttuvat, joten yksi asia kannattaa pitää samana ja ainakin ensimmäisen viikon ajan on hyvä pysytellä tutussa ruuassa ja tutuissa ruokarutiineissa, kertoo asiantuntijaeläinlääkäri Pirkko SyrjäläinenHill’siltä.– Monesti pennut ruokitaan neljästi päivässä. Noin 3–4 kuukauden iässä voidaan siirtyä kolmeen ruokintakertaan päivässä ja puolen vuoden iästä alkaen kahteen annokseen päivässä, Syrjäläinen jatkaa.Hän muistuttaa, että pennun ravitsemukselliset tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin aikuisella, ja pennun ruoka tulisikin valita koiran aikuiskoon mukaan.– Tasapainoinen penturuoka on paras turvallisen ja tasapainoisen kasvun tae, Syrjäläinen painottaa.Entä tulisiko pennun nappulat turvottaa? Aivan pienille pennuille toki, jotta ne saavat ruuan syötyä, mutta siinä vaiheessa kun pentu on jo muuttanut omaan kotiinsa, se pystyy pureskelemaan koviakin nappuloita, Syrjäläinen sanoo.– On olemassa myös aivan pieniä nappuloita, jotka sopivat pieneenkin suuhun. Esimerkiksi yön yli turvotusta ei suositella, sillä silloin ruoka on tuoreruokaa, ja se voi alkaa käymään, mikä ei ole hyväksi, Syrjäläinen sanoo.Milloin eläinlääkäriin ensimmäistä kertaa?Uudessa kodissaan pennulle on hyvä varata ensimmäinen eläinlääkäriaika viimeistään sen ollessa 12 viikon ikäinen, jolloin aloitetaan koiranpennun rokotusohjelma.– Tottakai, jos omistaja on mistään huolissaan jo ennen tätä, on tärkeää olla yhteydessä omaan eläinlääkäriin, eläinlääkäri Henna Jaffe muistuttaa.– Pennuilla voi useinkin olla mahavaivoja, sillä ne syövät monesti kaiken mahdollisen. Ei siis ole tavatatonta, että pennun vatsa on löysällä. Sitä voidaan hoitaa penturuualla tai eläinlääkäristä saatavalla hyvin sulavalla, hellävaraisella ja vatsaystävällisellä ruualla, joka sopii myös kasvavalle pennulle, Pirkko Syrjäläinen sanoo.Jos pennulla ilmenee voimakkaita vatsaoireita, on syytä ottaa viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, sillä pennut kuivuvat nopeasti, ja mikäli pennulla ilmenee esimerkiksi rajua oksentelua, voi se olla nielaissut vierasesineen.– Pennun kasvaessa on tärkeää seurata myös sen purentaa ja hampaiden vaihtumista, ja jos pennun terveydentilassa havaitsee jotain epänormaalia, on aina syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, Jaffe sanoo.Katso myös: Haaveissa koiranpentu? – Näin hankit pennun vastuullisesti

Luopumisen hetki – mitä lemmikin eutanasiassa tapahtuu?

– Vaikka lemmikkien lopettaminen on osa eläinlääkärin työtä, tapahtuma on aina herkkä, kertoo eläinlääkäri Laura Rajakallio.Eutanasialla tarkoitetaan lemmikin elämän päättämistä tilanteessa, jossa eläminen aiheuttaa lemmikille tuskaa tai kärsimystä. Kyseessä voi olla äkillisesti alkanut sairaus tai tapaturma, mutta myös pitkään jatkunut sairaus tai vanhuuden vaivat, joista lemmikki ei enää parane eikä sen kipua voida enää lievittää.– Itselleni tunnepitoisimpia ovat tilanteet, joissa eutanasia tehdään iäkkään ihmisen tärkeälle ja ehkä jopa ainoalle ystävälle. Nämä hetket nostavat kyyneleet silmiin.Milloin on oikea aika?– On todella haastavaa määrittää tarkkaa ajankohtaa, jolloin eutanasiapäätös tulisi tehdä. Sanon usein asiakkailleni, että päätös on parempi tehdä hieman liian aikaisin kuin liian myöhään, jotta eläin välttyisi kärsimykseltä, kertoo Rajakallio.Kun lemmikki on vanha tai sillä on hitaasti kehittyvä sairaus, on tärkeää tutkailla eläimen käytöstä, liikkumista ja mielialaa. Kun lemmikillä on selkeästi enemmän huonoja kuin hyviä päiviä ja sen elämänlaatu on selkeästi alentunut, on oikea hetki alkaa miettiä eutanasiapäätöstä.Eläinlääkäri voi antaa omistajan halutessa arvion ja ennusteen lemmikin tilasta, mutta usein omistaja näkee itse parhaiten eläinystävänsä kokonaistilanteen tutussa kotiympäristössä.– Eutanasiapäätöksen tekeminen on ymmärrettävästi todella vaikeaa, koska eläin on monelle perheenjäsen, josta ei haluaisi luopua. Lemmikin elämää ei kuitenkaan saisi pitkittää vain omistajalle aiheutuvan surun vuoksi. Lemmikin luonnollinen kuolema ei useinkaan tarkoita nukahtamista ikiuneen yöllä, vaan se voi sisältää pitkällistä kärsimystä ja tuskaa, Rajakallio muistuttaa.Mitä eutanasiassa tapahtuu?Joillakin eläinlääkäriasemilla on eutanasiatoimenpiteitä varten oma huoneensa, jossa voi olla esimerkiksi himmeämpi valaistus ja rauhallisempi tunnelma. Myös muilla klinikoilla pyritään järjestämään mahdollisimman rauhallinen tila, jossa omistajat saavat rauhassa hyvästellä lemmikkinsä. Eutanasian tarve voi tulla myös äkillisesti, jolloin aika eläinlääkäriasemalle pyritään järjestämään mahdollisimman nopeasti.Eutanasiassa lemmikki saa ensin rauhoittavan pistoksen yleensä takajalan lihakseen. Rauhoittumiseen menee noin 5–10 minuuttia, ja tämän ajan omistajat saavat viettää rauhassa rakkaan ystävänsä hyvästellen. Kun eläin on nukahtanut, sen etujalasta ajetaan hieman karvaa ja sille laitetaan verisuonikanyyli. Sen kautta annostellaan yliannos nukutusainetta, jolloin eläin nukahtaa ja sen elintoiminnot lakkaavat.Lääkkeet vaikuttavat nopeasti, ja koko toimenpiteeseen menee alle puoli tuntia. Eutanasia on eläimelle täysin kivuton ensimmäisen rauhoituspistoksen jälkeen. Lemmikin sydän ja keuhkot kuunnellaan, ja kun elintoiminnot ovat pysähtyneet, eläin todetaan kuolleeksi. Vielä tässä vaiheessa omistaja voi viettää hetken lemmikkinsä kanssa hyvästellen sen.Lemmikin voi saattaa viimeiselle matkalleen myös kotonaKotieutanasia on lemmikille miellyttävämpi tilanne kuin klinikalla tapahtuva toimenpide. Kun eläin saatetaan viimeiselle matkalleen kotona, se saa olla rauhassa tutussa ympäristössä, rakkaiden ihmisten ympäröimänä, eikä sillä ole kuljetuksen aiheuttamaa stressiä eivätkä eläinlääkäriaseman valot, äänet tai hajut pelota sitä.Kotioloissa lemmikin eutanasia voidaan suorittaa paikassa, jossa lemmikillä on mahdollisimman mukava olla: omistajan sylissä, omassa pedissä tai lempipaikalla sohvalla. Ylivoimaisesti yleisin syy kotieutanasialle on se, että omistaja haluaa tarjota lemmikilleen kauniin ja rauhallisen lähdön ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Myös lemmikin sairaus voi aiheuttaa tarpeen kotieutanasialle, mikäli esimerkiksi ison koiran jalat ovat pettäneet eikä sitä saada kuljetettua eläinlääkäriasemalle.Kotikäyntejä tarjoavilla klinikoilla niitä tehdään yleensä pari kertaa viikossa, mutta suurin osa eutanasiatoimenpiteistä tehdään kuitenkin edelleen eläinlääkäriasemalla. Rajakallion mukaan kotieutanasian kysyntä on kuitenkin selvästi lisääntymässä. Eutanasiassa eutanasian kotikäyntinä tarjoavat Evidensian Kannelmäen ja MyllyVetin eläinlääkäriasemat Helsingissä.Eutanasian jälkeen valtaosa lemmikeistä menee tuhkattavaksi joko eläinlääkäriaseman kautta tai omistajan itsensä toimittamana. Yksilötuhkauksessa lemmikin tuhka säilötään uurnaan, joka toimitetaan omistajalle. Yhteistuhkauksessa lemmikin tuhkat sirotellaan tuhkaamon alueelle tarkoitukseen varatulle paikalle.– Omistajan ei tarvitse varautua lemmikin eutanasiaan mitenkään. Päätöksen jälkeen tärkeintä on olla läsnä lemmikille ja suoda sille arvoisensa päätös elämälle, Rajakallio kertoo.Eutanasia herkistää eläinlääkärinkinKoska suurin osa eläinlääkäreistä on itsekin joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistään, on asiakkaan tunnetiloihin ja ajatuksiin eutanasiatilanteissa helppo samaistua.Rajakallio kertoo pystyvänsä pitämään tunteensa kurissa valtaosassa tilanteista, mutta aina se ei kuitenkaan onnistu ja joskus eläinlääkärin silmäkulmasta saattaa vierähtää kyynel toimenpiteen aikana tai sen jälkeen.– Olemmehan me kaikki joskus menettäneet jonkun rakkaan.

Lemmikin virtsanäytteen ottaminen kotona

Virtsanäytteen ottaminen koiraltaTarvitset puhtaan, tiskiaineella pestyn, kannellisen lasi- tai muovipurkin. Etenkin pienikokoisilla koirilla ja narttukoirilla purkin tulee olla riittävän laakea ja matalareunainen, jotta saat laitettua sen koiran alle. Myös varrellinen ja puhdas saunakauha voi olla kätevä väline näytteenotossa.Laita purkki rauhallisesti alle, kun lemmikkisi pissaa ensimmäisen kerran aamulla. Paras näyte saadaan aamuvirtsasta, joka on seissyt rakossa useamman tunnin ajan. Vältä roskien joutumista purkkiinVirtsanäytteen ottaminen kissaltaKissan virtsanäytteen voi yrittää pyydystää kauhalla tai sujauttamalla syvän kertakäyttölautasen tai huolellisesti puhtaaksi pestyn lasipurkin kannen kissan pepun alle sen mennessä hiekkalaatikolle. Vaihtoehtoisesti hiekkalaatikon voi peittää muovikelmulla, jolloin virtsaa saattaa jäädä poimuihin. Virtsanäytteen keräämiseen voi käyttää myös erikoishiekkaa, johon virtsa ei imeydy.Tuo lemmikin virtsanäyte Evidensiaan viimeistään kahden tunnin sisällä sen otosta. Säilytä näyte siihen asti jääkaapissa. Näyte voidaan tarvittaessa ottaa myös klinikalla.Epäiltäessä virtsatieinfektiota lemmikin virtsanäyte suositellaan aina otettavaksi ensisijaisesti klinikalla sekä kissoilla että koirilla.

Lemmikin hampaat kuntoon Evidensiassa

Paras tapa huolehtia eläinkaverin suun ja hampaiden terveydestä on harjata hampaat päivittäin ja tutkituttaa suu säännöllisesti eläinlääkärin vastaanotolla.Varaa aika hammastarkastukseenHammastarkastuksen ja hammasröntgenkuvauksen avulla voidaan ennaltaehkäistä monien hammasongelmien kehittyminen sekä löytää mm. tulehtuneet tai kipeät hampaat, jotka omistajan on itse lähes mahdotonta huomata.Anestesiassa tehtävä hammashoito (sis. hammastarkastuksen ja hammaskiven poiston) hinnoitellaan klinikkakohtaisesti. Palvelun lopulliseen hintaan vaikuttavat muun muassa lemmikin koko, hammaskiven määrä ja tehtävät toimenpiteet. Palvelun saatavuus vaihtelee klinikkakohtaisesti. Katso hinta-arvio hammashoidolle lähimmällä Evidensia-eläinlääkäriasemallasi“Oma koirani on samalla myös paras ystäväni ja haluankin tehdä kaikkeni, että hän saa elää elämänsä niin terveenä kuin mahdollista”, kirjoittaa bloggaaja Annika Ollila.Ollila pääsi seuraamaan 4-vuotiaan Luka-koiransa hammashoitoa Evidensia Tammistoon. Mitä Lukan suusta paljastui ja mitä ajatuksia hampaiden hoito koiran omistajassa herättää? Lue bloggaajan ajatuksia ja kokemuksia pörröisen kaverin hampaiden hoidostaKuusi kysymystä nukutuksesta – Eläinlääkäri vastaa!Anestesia eli nukutus ja rauhoitus ovat jokapäiväisiä toimenpiteitä eläinlääkäriasemilla ja välttämätön osa laadukasta hammashoitoa. Nukutus ja siihen liittyvät mahdolliset riskit aiheuttavat kuitenkin monissa lemmikinomistajissa huolta. Anestesiaan perehtynyt ja aiheesta väitöskirjatutkimustaan tekevä eläinlääkäri Heta TurunenEvidensia Hattulan eläinsairaalasta vastaa yleisimpiin anestesiaan liittyviin kysymyksiin.Lue artikkeli kokonaisuudessaan tästäMitä koiran hammastarkastuksessa ja -hoidossa tapahtuu? Katso video!Milloin eläinkaverisi purukalusto on tarkastettu viimeksi?Jopa 70–80 prosenttia yli kolmevuotiaista koirista ja kissoista kärsii ientulehduksesta tai parodontiitista omistajan tietämättä. Hoitamattomana suun tulehdukset saattavat heikentää lemmikin yleiskuntoa ja jopa johtaa hampaiden irtoamiseen. Tuo lemmikkisi hammastarkastukseen ennen kuin on liian myöhäistä. Lue lisää hampaidenhoidon palveluistamme ja varaa aika!Koiran hammastarkastusKissan hammastarkastusHammasröntgenkuvausHammassairauksien erikoisklinikat apunasi vaativissa hammasongelmissaVaativissa hammasongelmissa sinua palvelevat hammassairauksien Evidensia-erikoisklinikat. Erikoisklinikat tarjoavat viimeisimmän osaamisen ja uusimmat menetelmät erikoisosaamista vaativiin suun ja hampaidenhoidon tapauksiin.Katso lähin Evidensia-erikoisklinikkasi Myös kanit ja jyrsijät voivat kärsiä hammasvaivoistaJos lemmikkisi ei halua syödä tai sen syöminen vaikuttaa kivuliaalta, voi syy olla hampaissa. Hammasvaivat ovat yleisiä kaneille, marsuille, chinchilloille ja deguille ja harvinaisempia pienemmille jyrsijöille.Jyrsijöillä hampaat kasvavat läpi elämän. Joskus purentavika alkaa aiheuttaa ongelmia, kun hampaat kuluvat epätasaisesti ja suuhun pääsee muodostumaan hammaspiikki. Tällöin lemmikin hampaat tulee leikata tai hioa eläinlääkärillä niin, että purenta korjaantuu ja kipu hellittää.Lue lisää kanin ja jyrsijöiden hammassairauksista

Kyyn purema kissalla

Kyy on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Kyyn puremaan kannattaa aina suhtautua vakavasti, sillä se voi olla kissalle kohtalokas. Jos käärme puree kissaasi, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.Kyy puree kissaa usein tassuihin. Pureman tavallisin oire on voimakas turvotus purema-alueella. Kissa muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi, joskus esiintyy myös kuolaamista ja oksentelua. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä. Oireiden voimakkuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten kissan ikä, pureman sijainti ja ruiskutetun myrkyn määrä.Vaikutukset elimistöönKyyn myrkky vaikuttaa kissan verenkiertoelimistöön ja veren hyytymisjärjestelmään ja siksi kissa tarvitseekin pureman jälkeen eläinlääkärin antamaa hoitoa. Jos kissa saa paljon myrkkyä, oksentelu ja ripuli ovat melko yleisiä oireita. Verenvuotohäiriöt ja sisäelinvammat ovat vakavia mutta harvinaisia oireita. Pahimmillaan kyyn purema voi olla kissalle kohtalokas.Kyyn pureman hoitoJos huomaat kyyn purreen kissaasi, ota yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka lemmikin vointi vaikuttaisikin normaalilta. Pidä kissa levossa ja vältä puremakohdan käsittelyä ja liikuttelua estääksesi myrkyn leviämisen sen elimistöön. Kanna kissaasi, jotta myrkyn leviäminen kehossa hidastuu. Älä aseta sille kiristyssidettä äläkä yritä imeä myrkkyä pois puremakohdasta.Ei kyytablettia kissalle!Aikaisemmin käärmeenpureman aiheuttamat turvotukset hoidettiin tavallisesti kortisonia sisältävillä kyytableteilla. Kortisonin on kuitenkin havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa kyyn pureman hoitoa. Nykyään kyytablettien antamista ensiavuksi ei enää suositella. Ainoastaan silloin, jos kissallasi on hengitysvaikeuksia aiheuttava voimakas turvotus pään alueella, voi kyytabletista olla hyötyä. Keskustele aina eläinlääkärin kanssa, ennen kuin annat kissallesi kortisonia.Lue lisää kyyn pureman hoidosta eläinlääkäriasemallaKyyn pureman jälkeen kissa on hyvä pitää levossa 10–14 päivää. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat kyynpureman jälkeen epätavallisia.

Kymmenen myyttiä lemmikin hampaiden hoidosta

MYYTTI 1: Koira tai kissa syö reippaasti, joten sen suu ei voi olla kipeä.– Koira ja kissa eivät usein näytä suu- tai hammaskivun oireita. Ne voivat jatkaa syömistä, vaikka suu olisikin kipeä, paljastaa ELT, suu- ja hammassairauksien dosentti, DiplAVDC, EVDC Eva Sarkiala Evidensia Tammistosta.Kipeäsuisen kissan ja koiran syömiskäyttäytyminen voi kuitenkin muuttua:Eläin voi välttää kovan ruoan syömistä tai käyttää puremiseen vain leukojen toista puolta.Eläin voi syödä ruokansa hotkimalla, jotta pureskeluun liittyvä kipukokemus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Omistaja saattaa tulkita tämän niin, että ”lemmikkini syö vaivattomasti ja hyvällä ruokahalulla.”Suukipu voi ilmetä myös muun muassa aggressiivisuutena, kuolaamisena tai apaattisuutena. Kissat voivat lopettaa turkkinsa hoidon ja suuhun katsoessa värisyttää leukojaan.Koira ja kissa ovat alkujaan olleet sekä saalistajia että saalistuksen kohteita. Niille on kehittynyt taipumus kätkeä sairauksien oireita, koska sairauden tai heikkouden näyttäminen houkuttaisi saalistajia paikalle. Koira ja kissa ovat myös lauman jäseniä, ja laumassa sairaus ja heikkous on syytä kätkeä.– Koska kissa ja koira eivät usein ilmaise kipua selvästi, on tärkeää, että omistajalle annetaan tietoa siitä että lieväkin oire voi olla merkki vakavasta sairaudesta.MYYTTI 2: Lemmikin pahanhajuinen hengitys johtuu sen syömästä ruuasta.Lemmikin satunnainen pahanhajuinen hengitys saattaa johtua esimerkiksi voimakkaan hajuisen ruuan tai ulosteen syömisestä. Myös hampaiden väliin jääneet vierasesineet saattavat aiheuttaa tulehduksen ympäröivään kudokseen ja sitä kautta pahanhajuisen hengityksen.Mikäli lemmikin hengitys haisee jatkuvasti erityisen pahalta, saattaa olla aihetta huoleen. Tavallisin syy pahanhajuiseen hengitykseen on hampaan pinnalle kertynyt bakteerikerros eli plakki ja hammaskivi, sekä niiden aiheuttama ientulehdus.– Paras tapa ehkäistä plakin muodostumista ja sen kehittymistä hammaskiveksi on hoitaa lemmikin hampaita säännöllisesti harjaamalla ne päivittäin ja viemällä lemmikki hammaskivenpoistoon eläinlääkärille, Sarkiala muistuttaa.MYYTTI 3: Lemmikin hampaat voi tarkastaa sen ollessa hereillä, koska nukutus on riskialtista.Koiran tai kissan suun ja hampaiden perusteellinen tutkiminen ei ole mahdollista ilman anestesiaa, Sarkiala painottaa.Nukutuksessa tehty hammastarkastus sisältää huolellisen suun tarkastuksen ja jokaisen hampaan tutkimuksen. Löydökset kirjataan hammaskarttaan. Hammasröntgenkuvaus antaa hampaiden kunnosta huomattavasti lisätietoa, ja se on mahdotonta tehdä lemmikin ollessa hereillä. Hammastarkastuksen yhteydessä poistetaan hampaiden pinnalle kertynyt plakki ja hammaskivi ja lopuksi kaikki hampaan pinnat kiillotetaan, jotta saadaan aikaan tasainen ja helposti puhtaana pidettävä pinta.Nykyään anestesian riski on hyvin pieni, ja hammashoito kuuluu jokapäiväisiin toimenpiteisiin eläinlääkäriasemillamme. Ennen nukutusta eläimelle tehdään yleistutkimus ja siltä saatetaan ottaa verinäyte. Anestesia suunnitellaan aina yksilöllisesti ja potilaan elintoimintoja seurataan tarkasti, jotta toimenpide on mahdollisimman turvallinen.Tutustu hammastarkastukseen koirilleTutustu hammastarkastukseen kissoilleMYYTTI 4: Koiran hammaskiven kertymistä voi hillitä raakaluilla, merilevällä tai esimerkiksi piimällä.Paras tapa ehkäistä plakin kertymistä ja hammaskiven muodostumista on huolehtia lemmikin hampaiden säännöllisestä kotihoidosta harjaamalla hampaat päivittäin.– Toisille lemmikeille hammaskiveä kertyy helpommin kuin toisille, riippuen koiran tai kissan suun bakteerifloorasta, syljen koostumuksesta, suun ja hampaiden anatomiasta ja lemmikin syömästä ravinnosta.Tietyt kuivamuonat ehkäisevät hammaskiven muodostumista muita paremmin, ja eläinlääkäriasemilta saatavat klooriheksidiiniä sisältävät suuhuuhteet ja -geelit ovat tehokas apu ientulehduksen hoitoon.– Lemmikkikaupoissa myydään paljon erilaisia tuotteita, joiden kerrotaan ehkäisevän hammaskiven muodostumista. Suurinta osaa näistä tuotteista ei kuitenkaan ole tutkittu, ja siten niiden teho on kyseenalainen, Sarkiala kertoo.MYYTTI 5: Pennun hampaat eivät tarvitse hoitoa.Vaikka hammaskiveä kertyy harvemmin pennuille, on hampaiden käsittelyn ja säännöllisen hammashoidon harjoittelu ensisijaisen tärkeää jo pienestä pitäen. Pennun maitohampaat voivat myös katketa esimerkiksi vetoleikeissä, joten hammaskaluston kehitystä on syytä seurata säännöllisesti.Maitohampaista kulmahammas katkeaa helpoimmin. Tyypillisesti kulmahammas irtoaa reilun viiden kuukauden iässä.– Jos kulmahammas katkeaa esimerkiksi 12 viikon iässä, pentu joutuu elämään tämän kivuliaan hampaan kanssa yli kahden kuukauden ajan, Sarkiala sanoo.Bakteerit tunkeutuvat katkenneen maitohampaan ytimen kautta juuren kärkeen ja aiheuttavat siellä tulehduksen jolloin pysyvän hampaan kehitys häiriintyy ja alueelle voi muodostua hammasjuuripaise. Katkennut maitohammas tuleekin poistaa varovasti kokonaan mahdollisimman pian sen katkeamisen jälkeen.MYYTTI 6: Hammaskiven voi poistaa ilman nukutusta esimerkiksi rapsuttamalla tai ultraäänihammasharjalla.– Hereillä tehtävä hammaskiven poisto aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi siitä olisi kieltäydyttävä. Hammaskivenpoisto hampaiden väleistä, ientaskuista, kielenpuoleisilta pinnoilta ja suun takaa ei ole mahdollista lemmikin ollessa hereillä, Sarkiala sanoo.Jos hammaskiveä rapsutetaan lusikan kärjellä tai muulla terävällä instrumentilla, hampaan kiille voi naarmuuntua, jolloin epätasaiselle pinnalle kertyy hammaskiveä jatkossa aiempaa nopeammin. Käytettäessä teräviä instrumentteja hereillä olevalle lemmikille voidaan myös vaurioittaa sen suun limakalvoja ja ikeniä.Plakki ja hammaskivi on poistettava hampaiden pinnoilta ja ientaskuista nimenomaan eläinlääkärin käytössä olevalla ultraäänihammaskivenpoistolaitteella, ei ultraäänihammasharjalla, joka on huomattavaksi tehottomampi. Epänormaalin syvät ientaskut tulee puhdistaa huolellisesti erikseen, mikä ei ole mahdollista ilman anestesiaa. Jos syviin ientaskuihin jää plakkia tai hammaskiveä, bakteerit aiheuttavat hampaan tukikudosten menetystä ja lopulta hammas joudutaan poistamaan.– Lemmikit, joille on tehty hammaskivenpoisto hereillä esimerkiksi rapsuttamalla tai ultraäänihammasharjalla, tulevat usein myöhemmin hammashoitoihin erikoistuneille eläinlääkäreille laajoihin hammastoimenpiteisiin. Toimenpiteissä saatetaan joutua poistamaan useita huonokuntoisia hampaita pitkälle edelleen parodontiitin eli hampaan tukikudoksen sairauden vuoksi.MYYTTI 7: Hampaiden röntgenkuvaus on tarpeetonta.Hammastarkastuksen lisäksi röntgenkuvaus antaa tärkeää lisätietoa koiran hampaiden ja leukaluun tilasta muun muassa hampaiden kiinnityskudoksen tulehduksen eli parodontiitin, hammassyöpymän, hammas- ja leukamurtumien, suun kasvainsairauksien, hammasvärjäymien, kuluneiden hampaiden sekä puuttuvien hampaiden yhteydessä.– Hammasröntgen parantaa merkittävästi diagnostiikkaa suun ja hampaiden ongelmien syiden selvittämisessä ja hoidon suunnittelussa sekä näin ollen myös nopeuttaa potilaan parantumista, Sarkiala kertoo.Laajassa amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että sellaisilla lemmikeillä, joilla ei hammastarkastuksessa todettu epänormaaleja löydöksiä, koko hampaiston röntgenkuvauksessa löytyi merkittäviä löydöksiä 28 prosentilla koirista ja 42 prosentilla kissoista. Koska eläimet eivät usein ilmaise kipua, hammasröntgenkuvaus on oleellinen osa sekä perushammastoimenpiteitä että erikoistoimenpiteitä.Lue lisää hammasröntgekuvauksestaMYYTTI 8: Vanhan lemmikin hampaita ei kannata hoitaa.Hammaskiven ja hampaan tukikudoksen tulehduksen eli parodontiitin on uskottu olevan lemmikin ikääntymisen väistämätön seuraus. Näin ei kuitenkaan ole.– Parodontiitin kehittymistä voidaan hidastaa ja jopa ehkäistä. Kaikkein tehokkaimpia keinoja ovat hampaiden päivittäinen harjaus ja ajoissa tehty, säännöllinen anestesiassa suoritettu hammashoito, Sarkiala kertoo.Hampaiden hoitamatta jättäminen on vanhalle lemmikille selvästi suurempi riski kuin hampaiden hoito nukutuksessa, sillä hoitamatta jättäminen voi aiheuttaa kroonista kipua. Lisäksi jatkuva bakteremia (bakteerit verenkierrossa) voi väsyttää eläintä ja altistaa tulehduksille muualla elimistössä (maksa, munuaiset, sydän, keuhkot). Suun tulehdus myös heikentää muun muassa diabeteksen hoitovastetta.MYYTTI 9: Lemmikki ei pärjää ilman hampaita.Ajatus siitä, että ruokaa rakastava lemmikki pärjäisi ilman hampaita, saattaa tuntua omistajasta omituiselta ja jopa pelottavalta.– Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä lemmikin on parempi olla ilman huonokuntoisia, tulehtuneita ja kivuliaita hampaita, Sarkiala vakuuttaa.Kun lemmikiltä poistetaan huonokuntoisia hampaita, se voi edelleen syödä lähes kaikkea sitä ravintoa, mitä se on aiemman kattavammalla purukalustollakin syönyt. Usein eläimet syövät hammaspoistojen jälkeen entistä paremmin, koska suu ei ole enää kivulias.MYYTTI 10: Koiran hampaat eivät vaadi yhtä paljoa hoitoa kuin ihmisten.Lemmikki kärsii hyvin saman tyyppisistä hammasvaivoista kuin me ihmisetkin: plakki aiheuttaa sillekin hammaskiveä ja hammaskivi ientulehdusta sekä parodontiittia. Lisäksi koira käyttää purukalustoaan huomattavasti omistajaansa enemmän, joten kivuliaat hammasmurtumat ovat hyvin yleisiä.– Lemmikin terveys ja hyvinvointi kärsivät huomattavasti, jos sen suu ja hampaat eivät ole kunnossa, Sarkiala sanoo.Vaikka eläinkin tuntee kipua, se ei välttämättä näytä sitä, joten vaivat huomataan usein vasta niiden kehityttyä pahoiksi. Säännöllinen hampaiden kotihoito ja vuosittainen hammastarkastus ovatkin siis yksi tärkeimmistä lemmikin terveyttä parantavista toimista.

Koirille myrkylliset sienet

Tietyt sienet ovat myrkyllisiä ja vaarallisia koirille, joten loppukesästä ja syksyllä tulee lemmikinomistajan olla tarkkana, ettei koira pääse maistelemaan sieniä.– Syksy on sienien ja valitettavasti myös sienimyrkytysten aikaa. Päivystyksessä nähdään syksyisin kohtalaisen runsaasti koirapotilaita, joiden oireiden tiedetään tai epäillään johtuvan koiran ulkona popsimista sienistä. Kissat ovat huomattavasti koiraa nirsompia, joten sienimyrkytykset niillä ovat harvinaisia, kertoo pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Hagman, Evidensia Tammistosta.Sienimyrkytyksen oireet ja hoitoMyrkyllisyys ja siten koiralla mahdolliset olevat oireet riippuvat paljon myrkkysienilajista. Vaarallisimpia ovat amanitiinia sisältävät sienet, kuten valkokärpässieni ja kavalakärpässieni. Nämä sienilajit voivat aiheuttaa akuutin, usein kuolemaan johtavan maksavaurion. Tämän kaltaiset vakavat myrkytykset ovat onneksi kuitenkin harvinaisia.Muskariinia sisältävät sienet, kuten risakkaat ja malikkaat sen sijaan aiheuttavat niin sanottuja kolinergisiä oireita. Koira saattaa kuolata, oksennella ja ripuloida rajusti. Pupillit voivat olla pienet ja sydämen syketaso matala. Punainen kärpässieni ja ruskokärpässieni aiheuttavat edellä mainittujen oireiden lisäksi neurologisia oireita, koira saattaa esimerkiksi hoiperrella ja vaikuttaa uneliaalta.Sienimyrkytyksen hoito on oireenmukaista tukihoitoa, joka on aina tapauskohtaista. Tukihoito voi pitää sisällään esimerkiksi potilaan oksettamisen, lääkehiilen annon, nestehoidon ja pahoinvoinninestolääkityksen. Tiettyjen sienten aiheuttamia kolinergisiä vaikutuksia voidaan kumota antikolinergisellä lääkkeellä. Vakavissa tapauksissa potilas voi vaatia teho-osastohoitoa. Useimmissa tapauksissa ennuste on kuitenkin hyvä.Jos epäilet, että koirasi on syönyt myrkyllisiä sieniä, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin. Jos mahdollista, ota mukaasi sieni tai kuva sienestä, jota epäilet tai tiedät koirasi syöneen.

Koiran tai kissan rotanmyrkkymyrkytys

Rotanmyrkky aiheuttaa koiralle tai kissalle veren ohenemista, mikä voi aiheuttaa sisäistä verenvuotoa esimerkiksi ruuansulatuskanavassa, keuhkoissa tai muissa elimissä. Myös rotanmyrkkyä saaneen hiiren syöminen voi johtaa myrkytykseen. Myrkytyksen oireita ovat mm. uneliaisuus ja apaattisuus, vaaleat limakalvot, raskas hengitys ja verinen uloste.Valvo lemmikkiäsi sen ulkoillessa äläkä käytä rotanmyrkkyä, mikäli pihapiirissäsi liikkuu kissoja. Jos eläinystäväsi suuhun päätyy rotanmyrkkyä ota yhteyttä eläinlääkäriin.Milloin haen apua?Jos kissasi tai koirasi on syönyt rotanmyrkkyä ota yhteyttä eläinlääkäriasemalle saadaksesi lisäohjeita. Eläinlääkäriasemalla kissa tai koira voidaan oksennuttaa lääkkeillä, eläinlääkärin valvonnassa.Myrkytys voi olla vaikeaa havaita, sillä oireet voivat olla epämääräisiä ja ilmaantua vasta myöhemmin. Ota yhteys eläinlääkäriin, mikäli lemmikilläsi on seuraavia oireita:Uneliaisuus ja apaattisuusVaaleat limakalvotRaskas tai tihentynyt hengitysVerinen ulosteRotanmyrkkymyrkytyksen kotihoitoMikäli koiran havaitaan tai sen epäillään hiljattain syöneen rotanmyrkkyä, se voidaan oksettaa. Turvallisimmin tämä tapahtuu eläinlääkärissä. Jos eläinlääkäriin on pitkä matka, voidaan koira yrittää oksettaa laimealla (3 %) vetyperoksidiliuoksella. Vetyperoksidia voi antaa noin ruokalusikallisen per 10 painokiloa, ei kuitenkaan yli 50 millilitraa suurellekaan koiralle. Helpoiten sen saa juotettua koiralle ruiskulla. Ennen vetyperoksidin juottamista koiralle voi antaa pienen määrän ruokaa. Oksettamisen hyöty on suurin alle tunnin sisällä myrkyn syömisestä.Jos vetyperoksidia ei ole saatavilla, ja eläinlääkäriin on pitkä matka, oksettamista voi yrittää myös ruokasuolalla. Koiran koosta riippuen 1–3 teelusikallista suolaa pyöritellään vedellä kostutettuna palloksi, joka työnnetään mahdollisimman syvälle koiran kurkkuun. Koiran kuonosta pidetään kiinni, kunnes koira nielaisee. Yleensä suola laukaisee oksennusreaktion muutaman minuutin kuluttua. HUOM! Suolalla oksettamisessa on suolamyrkytyksen riski, eikä sitä saa yrittää kuin kerran. Koiran tulisi juoda riittävästi vettä suolalla oksettamisen jälkeen.Lue lisää kissojen myrkytyksistäLue lisää koirien myrkytyksistä

Koiran tai kissan lääkemyrkytys

Ihmisille tavalliset lääkkeet, esimerkiksi särkylääkkeet, voivat olla lemmikeille vaarallisia. Esimerkiksi Panadolin vaikuttava aine parasetamoli voi olla väärin annosteltuna lemmikille hyvin haitallista.Jotkut ihmisten lääkkeet voivat aiheuttaa kissalle tai koiralle sisäistä verenvuotoa vatsassa ja suolistossa. Vaarana ovat myös munuais- ja maksavauriot sekä jopa kuolema. Oireet ilmenevät usein vasta muutaman päivän kuluttua lääkkeen syömisestä. Munuaisvaurion ilmenemisessä voi kestää useita viikkoja.Älä jätä ihmisten lääkkeitä lemmikkisi ulottuviin ja käytä eläinystäväsi hoitoon vain lemmikeille tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä, ellei eläinlääkäri toisin ohjeista. Mikäli lemmikkisi hoitoon käytetään parasetamolia tai muita ihmisten lääkkeitä, noudata aina eläinlääkärin määräämää annostelua.Jos lemmikkisi suuhun päätyy epähuomiossa yliannos ihmisten lääkeaineita, ota pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin.Lääkemyrkytyksen hoitoMikäli epäilet lemmikkisi syöneen ihmisten lääkkeitä, ota yhteys eläinlääkäriin. Myrkytys voi olla vaikeaa havaita, sillä oireet voivat olla epämääräisiä ja ilmaantua vasta myöhemmin. Ota yhteys eläinlääkäriin, mikäli lemmikilläsi on seuraavia oireita:KuumeiluVäsymys ja apaattisuusRuokahaluttomuusVaaleat limakalvotOksentaminen tai ripuliKiihtynyt hengitys tai levottomuusÄlä yritä oksennuttaa lemmikkiäsi kotikonstein, sillä esimerkiksi suolalla oksennuttaminen voi johtaa suolamyrkytykseen. Eläinlääkäriasemalla kissa tai koira voidaan oksennuttaa lääkkeillä, eläinlääkärin valvonnassa.Lue lisää kissojen myrkytyksistäLue lisää koirien myrkytyksistä

Koiran tai kissan hampaiden kotihoito

Ihmiset käyvät hammaslääkärissä vuosittain ja harjaavat hampaitaan päivittäin. Jos me lopettaisimme päivittäisen hampaiden harjauksen, kertyisi hampaiden pinnoille nopeasti plakkia ja hammaskiveä ja ikenet tulehtuisivat.Sama prosessi tapahtuu eläimille. Hampaiden kotihoidolla eli säännöllisellä harjaamisella voidaan ehkäistä ientulehdusta ja parodontiittia. Lisäksi hampaita harjattaessa voidaan huomata aikaisemmassa vaiheessa myös muita suun sairauksia, esimerkiksi hampaiden murtumia tai suun kasvainmuutoksia.Aloita hampaiden harjaaminen jo pentunaHampaiden kotihoito pitäisi aloittaa silloin, kun hampaat ovat vielä hyvässä kunnossa. Paras aika aloittaa hampaiden harjaus on siis pentuiässä. Keski-ikäisen tai vanhan lemmikin hampaiden harjaus kannattaa aloittaa vasta sen jälkeen, kun eläinlääkäri on puhdistanut ja tutkinut hampaat ja varmistanut, että kivuliaita hampaita ei ole. Hampaiden harjaus voi aiheuttaa lemmikille kipua esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: hammasresorptiot (syöpymät), murtuneet hampaat, vakava ientulehdus,suun haavaumat, liikkuvat hampaat.Säännöllinen harjaaminen pehmeällä hammasharjalla ja eläimille tarkoitetulla tahnallaHarjaamisesta kannattaa tehdä samaan aikaan päivittäin toistuva rutiini, jonka jälkeen lemmikki palkitaan esim. kävelylenkillä tai leikillä. Harjana voidaan käyttää tavallista pehmeää hammasharjaa tai sormiharjaa. Hammastahnan tulee olla eläimille tarkoitettu. Hammastahnan merkitys on vähäinen, mutta eläimille tarkoitetut tahnat maistuvat hyvältä ja siten tekevät harjauksesta eläimelle mieluisamman kokemuksen. Ihmisten tahnaa ei eläimille saa käyttää.Tärkeintä on harjata yläposkihampaiden ulkopintoja, sillä niihin plakkia kertyy eniten. Sen jälkeen harjataan kaikki muut ulkopinnat ja jos lemmikki on edelleen yhteistyöhaluinen, voidaan harjata hampaiden sisäpinnat.Hammaskivenpoisto eläinlääkärilläSäännöllinen hampaiden kotihoito ei kuitenkaan poista säännöllisesti tehtävän hammaskivenpoiston tarvetta. Vaikka hampaita harjataankin säännöllisesti ja hampaiden kruunut näyttävät puhtailta, hammaskiveä voi silti olla kertynyt ikenien alle, sillä hammasharja ei poista plakkia syvältä ientaskuista. Ikenien alla oleva hammaskivi ja plakki poistetaan eläinlääkärin toimesta, sillä muuten se aiheuttaa parodontiittia ja lopulta hampaan menetyksen.Hampaiden harjaus on ehdottomasti tehokkain keino ehkäistä plakin kertymistä. Muita keinoja ovat puruluut, plakin ehkäisyyn tarkoitetut erikoisruokavaliot, klorheksidiinipitoiset suuhuuhteet ja juomaveteen lisättävät aineet. Kivikovia puruluita ei kannata koirille antaa, sillä ne voivat aiheuttaa hammasmurtuman.Miksi sitten villieläimet eivät tarvitse hampaidenhoitoa? Villieläimet syövät raakaa lihaa ja muita ruhon osia, jotka pitävät hampaat puhtaimpina kuin kaupalliset eläinten ruoat. Lemmikit myös elävät monia villieläimiä pidempään ja siksi parodontiitti muodostuu niille aikaa myöten ongelmaksi.Kirjoittanut ELT, Dosentti, DiplAVDC, EVDC Eva Sarkiala

Koiran ja kissan silmävammojen ensiapu

Ensiavun tärkein tehtävä on estää lisävahinkojen syntyminen. Tämän jälkeen potilas on kaikissa tapauksissa toimitettava pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.Lisävahinkojen välttäminenKoira tai kissa ei saa vahingoittaa silmää lisää raapimisellaan tai pään hankaamisella maahan. Tämä onnistuu kaulurin tai huolellisen kiinnipidon turvin siihen saakka, kun potilas saadaan eläinlääkärin vastaanotolle.Vieraiden esineiden poistaminenPoista isoimmat helposti irtoavat vierasesineet, kuten tikut ja muut roskat kehonlämpöisen puhtaan veden avulla (mieluiten ensiapuun tarkoitettu silmähuuhdevesi: 0,9 % natriumkloridi -liuos). Mikäli vierasesine ei ota irrotakseen, eläinlääkäri irrottaa vierasesineen paikallispuudutuksessa tai tarvittaessa rauhoituksessa.Terävät pistot ja esineetMikäli epäilet silmämunaa lävistänyttä vammaa, peitä molemmat silmät. Tämä estää vahingoittuneen silmän liikkumisen katseen mukana ja siten mahdollisten lisävahinkojen syntymistä.Silmän ulospullahtaminenUlkonevan silmämunan omaavilla koira- ja kissaroduilla silmän pullahtaminen ulos silmäkuopasta voi tapahtua suhteellisen helposti. Suojaa tällöin vahingoittunut silmä kehon lämpöiseen puhtaaseen veteen kastetulla puhtaalla puuvillaisella kankaalla ja toimita potilas pikaisesti eläinlääkärille.Kemialliset palovammatKotitalouksien puhdistusaineiden, lipeän, sementin ym. sisältämät emäksiset aineet ovat syövyttäviä ja usein silmälle erittäin haitallisia. Ensiavuksi vahingoittunut silmä huuhdotaan heti runsaalla haalealla puhtaalla vedellä tai silmähuuhdevedellä (0,9 % natriumkloridi) 20-30 minuutin ajan ennen eläinlääkärille vientiä.Samoin on toimittava hapon joutuessa silmään. Hapot ovat onneksi kuitenkin yleensä vähemmän vahingoittavia kuin emäkset.Lisäksi olisi hyvä selvittää myrkytystietokeskuksesta (puhelinnumero: 09-471 977, varanumero 09-4711) silmään joutuneen kemiallisen aineen luonne. Eläinlääkäri voi vielä huuhtomista jatkaessa tarvittaessa tapauskohtaisesti neutraloida silmään joutunutta ainetta. Kotona neutraloimista ei suositella missään tapauksessa.Ensiapukaapin sisältö silmävammojen varaltaSilmähuuhdevettä: 0,9 % natriumkloridia (puhdas kraanavesikin käy paremman puutteessa mainiosti !)Puhdasta puuvillaista pehmeää kangasta / pumpuliaKauluriSari Jalomäki, ELL, Evidensia MalmiPieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri

Koiran ja kissan nivelrikko

Nivelrikon oireetNivelrikon tavallinen oire on ontuma ja jäykkyys sekä haluttomuus liikkua tai esim. hypätä autoon. Oireet ovat tyypillisesti pahimmat kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Taudin edetessä nivel saattaa paksuuntua kun nivelen reuna-alueille kehittyy luupiikkejä ja sidekudosta. Samalla nivelen liikkuvuus vähenee.Kissoilla nivelrikon oireita, kuten kissojen muidenkin sairauksien oireita, voi omistajan olla vaikea havaita.Nivelrikon aiheuttajaNivelrikko ei nykyisen tietämyksen mukaan ole pelkästään nivelruston eli nivelen liukupinnan passiivista kulumista. Kyseessä on tapahtumasarja, jossa ruston hajoaminen tapahtuu nopeammin kuin rusto ehtii korjaantua. Sen seurauksena rusto alkaa rappeutua, siihen syntyy vauriokohtia sekä puutosalueita ja rusto saattaa kulua jopa kokonaan pois. Niveleen kehittynyt tulehdusreaktio aiheuttaa kipua ja turvotusta.Koirilla kyynärnivelen, olkanivelen, lonkan ja kinnernivelen kehityshäiriöt ovat nivelrikon tavallinen syy. Kasvuiässä em. nivelten nivelrustosta voi irrota rustokappaleita (osteokondroosi eli OCD) tai nivelen muovautuminen voi häiriintyä, jolloin nivelpinnat eivät ole yhteensopivat (lonkka- ja kyynärdysplasia). Näiden ongelmien hoito varhaisessa vaiheessa voi jopa estää nivelrikon kehittymisen.Koiran polven ristisiteen repeämä on myös hyvin tavallinen ongelma ja se aiheuttaa nopeasti nivelrikkomuutoksia polveen.Nivelrikon diagnostiikkaDiagnoosi tehdään oireiden, kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvauksen perusteella. Röntgenkuvassa voidaan nähdä luupiikkejä eli osteofyyttejä nivelen reuna-alueilla, rustonalaisen luun lisääntymistä sekä merkkejä nivelen muovautumishäiriöstä eli dysplasiasta. Tarvittaessa nivel voidaan tutkia tähystämällä tai magneetti- tai tomografiakuvauksella.Lonkkanivelen dysplasia 14 kuukautisella koiralla. Lonkkanivelen kehityshäiriö altistaa nivelrikon muodostumiselle.Nivelrikon hoitoYlipainoisen lemmikin laihduttaminen on ehkä tehokkain yksittäinen nivelrikon hoitomuoto.Säännöllinen liikunta auttaa painon hallinnassa ja pitää yllä lihasvoimaa ja nivelten liikkuvuutta. Liikkuminen pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa sekä uiminen ja vedessä kahlailu ovat yleensä hyviä liikuntamuotoja. Vesijuoksumatto –laitteet ja koirille tarkoitetut uimahallit mahdollistavat vesiharjoittelun myös talviaikaan. Sellaista (rajua ja repivää) liikuntaa on kuitenkin syytä välttää, mikä kipeyttää nivelet.Myös fysioterapeutin antamia hoitoja kannattaa harkita, kuten liikkuvuushoidot ja vesijuoksumattoharjoittelu.AkupunktioAkupunktio ja sähköakupunktio lievittävät kipua. Akupunktio sopii hyvin käytettäväksi yhdessä lääkehoidon, fysioterapian ja ravitsemusterapian kanssaLääkehoidota) TulehduskipulääkkeetTulehduskipulääkkeet ovat eniten käytetty nivelrikon lääkehoito. Tulehduskipulääkkeitä voidaan antaa lemmikille kuureina tarvittaessa tai jopa jatkuvana lääkityksenä. Eläimen terveydentilaa on kuitenkin seurattava ja eläinlääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos ilmenee oireita kuten oksentelu, ripulointi, ruokahaluttomuus, tummat ulosteet. Perusverinäytteet on syytä ottaa kerran vuodessa, jos potilas on jatkuvalla tulehduskipulääkityksellä.b) OpioidikipulääkkeetOpioidikipulääkkeistä tramadolin pääasiallinen vaikutus on koirilla kipuratojen toiminnan muuttaminen (monoamiinin takaisinoton estäjä). Kissoilla tramadolilla on myös merkittävä opioidivaikutus.Opioidien pitkäaikaiskäytön ongelmina ovat mm. elimistön tottuminen oipioideihin (kivun lievitystä ei enää saada samalla annoksella), sekavuus isoilla annoksilla sekä ummetus.c) Kivun aistimista lievittävät lääkkeetKipu herkistää kivun aistimiselle: samanlaisena jatkuva kipuärsyke aistitaan ajan mittaan voimakkaampana. Pitkään jatkunut kipu saa kipujärjestelmän sekaisin, niin että kipu jää päälle, vaikka sen alkuperäinen aiheuttaja (vamma, kudosvaurio) olisi jo parantunut. Kipu sinänsä on siis sairaus, jota pitää hoitaa.Tämän vuoksi kroonisen kivun, nivelrikon hoidossa käytetään lääkkeitä, jotka vaikuttavat kivun aistimiseen keskushermostossa. Näistä lääkkeistä yleisimmin käytettyjä ovat amantadiini (NMDA antagonisti) ja gabapentiini (Ca-kanavan blokkeri). Ne sopivat hyvin kivun hoidossa pitkäaikaiskäyttöön ja niitä annostellaan vasteen mukaan: annosta nostetaan ja lääkkeiden määrää lisätään eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan kunnes kipu ei enää haittaa potilasta.Lääkeainepistokset niveliina) HyaluronaattiHyaluronaatti on hyvin viskoosia nestettä, jota annetaan pistoksena niveliin, nivelrikon tukihoitona.Se näyttää lievittävän nivelrikon oireita useilla eri tavoilla:Normaali nivelneste on viskoosia ja liukasta ja se voitelee niveliä kuin öljy moottoria. Nivelrikossa nivelneste muuttuu vesimäiseksi (matala viskositeetti) ja nivelnesteen voitelukyky heikkenee. Hyaluronaatti parantaa ainakin tilapäisesti nivelnesteen voitelevia ominaisuuksia.Pistoksena annettu hyaluronaatti näyttää myös lisäävän nivelen omaa hyaluronaatti-tuotantoa.Nivelrikossa ärsytystulehdus (inflammaatio) aiheuttaa kipua ja kudostuhoa. Hyaluronaatti näyttää estävän tulehduksen välittäjäaineiden toimintaa nivelessä.Hoitoprotokolla:2-3 pistoskertaa 1-2 viikon väleinpistossarja voidaan uusia tarvittaessab) KortisoniKortisoni on voimakas tulehdusta rauhoittava lääkeaine. Niveleen pistettynä se rauhoittaa tehokkaasti nivelrikkoon liittyvää ärsytystulehdusta. Sitä käytetään yleensä silloin, kun vaikea-asteisesti nivelrikkoinen nivel kipeytyy ja muu lääkitys auttaa huonosti.Hoitoprotokolla:nivelpistos 1-3 (-4) kertaa vuodessaPRP-hoito ja kantasolu-PRP-hoitoPRP-hoito tarkoittaa sitä, että potilaalta otetaan verta, josta sentrifugoidaan erilleen veriplasma ja siitä vielä erotetaan verihiutalepitoinen osa. Tämä osaa käytetään injektioina niveliin tai jännekudoksiin.Lue lisää PRP-hoidosta ja muista kudosten uusiutumista edistävistä hoidoistaRavintolisätNivelruston rakennusaineilla, kondroitiinisulfaatilla ja ja glukosamiinilla, näyttäisi olevan nivelrikon oireita lieventävä vaikutusta. Tutkimustieto tästä asiasta on ristiriitaista.Myös näiden aineiden annostusohjeet vaihtelevat. Suositeltu annos 30 kg koiralle on: kondroitiinisulfaattia n. 1500 mg/vrk ja glukosamiinia n. 1200 mg/vrk, pitkäaikaiskäytössä annos puolitetaan.Myös rasvahappojen antamisella näyttäisi olevan nivelrikon oireita lievittävää vaikutusta. Ne näyttävät rauhoittavan tulehdusreaktiota nivelissä. Niitä käytetään usein yhdessä tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tulehduskipulääkkeitä tarvitaan tällöin ehkä vähemmän. Tärkeimmät rasvahapot tässä yhteydessä ovat EPA (eicosapentaenoic acid) ja DHA (docosahexaenoic acid).EPA- ja DHA-rasvahappoja on kalaöljyssä, jossa EPA ja DHA voivat esiintyä eri muodoissa (triglyserideinä, etyyliestereinä). Parhaita EPAn ja DHAn lähteitä ovat valmisteet, joissa EPA ja DHA ovat vapaina rasvahappoina. Näissä valmisteissa EPAn ja DHAn pitoisuus on korkea ja rasvahappojen imeytyvyys on hyvä. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi FreeForm Snip Tips ja – Oil (Teva Animal Health) sekä Derma-3 Caps and Liquid (Sogeval).Hill’s –rehufirman teettämässä kaksoissokkokokeessa voitiin osoittaa, että 3,5 % kalaöljyä sekä kondroitiinisulfaattia ja glukosamiinia sisältävä erikoisruoka (Hill´s j/d) vähensi nivelrikkoisten labradorinnoutajien oireita tilastollisesti merkitsevästi.LeikkaushoidotJoissakin tilanteissa, varsinkin jos edellä mainittujen hoitomuotojen teho on huono, on tarpeen turvautua kirurgiseen hoitoon.Vaikeissa lonkkanivelen ja polvinivelen nivelrikoissa voidaan nivel korvata tekonivelellä.Kyynärnivelen nivelrikon hoitoon käytetään myös osaproteesia, joka korvaa kyynärnivelen sisäsivulta puhki kuluneen nivelruston (Arthrex CUE). Tämän hoitomuodon antama apu on kyseenalainen.Tähystystekniikalla tehty nivelen puhdistus (mm. luu-rustokappaleiden poisto) saattaa myös olla joissain tilanteissa antaa apua.Kyynärnivelen nivelrikon hoidossa käytetään myös leikkausta, jossa luisia rakenteita muutetaan niin, että askeltamiseen aiheuttama paine siirtyy kyynärnivelen puhki kuluneelta sisäsivulta ehjälle ulkosivulle (SHO-leikkaus). Tämä saattaa antaa tilapäistä apua. Valitettavasti kyynärnivelen ulkosivun rusto näyttää myös kuluvan puhki, kun potilaan koko paino kohdistuu nivelen ulkosivulle SHO-leikkauksen jälkeen.Polven nivelrikon tavallisin syy, ristisiteen pettäminen, on myös yleensä hoidettava kirurgisesti.Nivelrikkoon liittyvä kipu heikentää koiran elämänlaatua. Kipua voidaan hoitaa tehokkaasti lääkityksellä.Nivelrikon ennusteNivelrikkoon ei ole tähän mennessä löydetty parantavaa lääkehoitoa. Fysioterapialla, lääkehoidolla, nivelinjektiolla ja painonhallinnalla voidaan rajoittaa taudin etenemistä. Jos nivelrikko kuitenkin etenee riittävän pitkälle, ainoa ns. parantava hoito on tekonivelleikkaus.Ortopedian Evidensia-erikoisklinikat ovat sinun ja lemmikkisi apuna nivelvaivoissa ja muissa tuki- ja liikuntaelinten ongelmissa. Katso lähin erikoisklinikka tästäEsa EskelinenELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriEläinsairaala Evidensia Tammisto

Koiran ja kissan kipu ja sen hoito

Ihmisten käsitys tai oletus eläinten kivusta perustuu ihmisten omille kokemuksille. Ei ole mitään syytä olettaa, että selkärankaiset eläimet tuntisivat ihmiseen verrattuna vähemmän kipua. Eläimet, koirat ja kissat mukaan lukien, eivät yleensä näytä kipua niin selvästi kuin ihminen. Koira- ja kissaeläimet ovat lajikehityksensä aikana olleet myös saaliseläimiä: kipuoireiden peittäminen on ollut eloonjäämisen kannalta edullista. Kivun ja sairauden näyttäminen houkuttelisi saalistajat paikalle.Lajikehityksen ja yksilönkin kannalta kipu on terveyttä ja lajin säilymistä edistävää: eläin osaa kivun vuoksi varoa vahingoittunutta aluetta ja oppii tulevaisuudessa välttämään kipua aiheuttavia tapahtumia. Sen sijaan pitkittyneestä ja voimakkaasta kivusta ei ole mitään hyötyä, mutta siitä on useita haittavaikutuksia:Se rasittaa eläintä ja aiheuttaa kärsimystä.Leikkauksen jälkeinen kipu aiheuttaa stressireaktion, joka hidastaa kudosten paranemista.Leikkauksen jälkeinen kipu voi vaikeuttaa hengittämistä ja yskimistä ja voi siten aiheuttaa hapenpuutetta ja mm. keuhkoputkentulehdusta.Kipu voi johtaa itseä tuhoavaan käyttäytymiseen: voimakkaan kivun seurauksen koira tai kissa voi järsiä ihon rikki esim. etutassusta.Kipu herkistää kivun aistimiselle: samanlaisen jatkuva kipuärsyke aistitaan ajan mittaanMyös kivun ilmeneminen vaihtelee eri yksilöiden välillä. Puhutaan, että kipukynnys on erilainen. Asia lienee kuitenkin niin, että kipukynnys on suunnilleen sama eri yksilöiden välillä, mutta kivunsietokyky vaihtelee. Niinpä nivelrikkoinen koira voi olla haluton syömään ja leikkimään, kun taas toinen nivelrikkoinen koira leikkii innostuessaan ihan normaalisti ja ruoka maittaa, mutta lepotilassa oireet näkyvät. Myös koirarotujen välillä näyttää olevan eroja kivunsietokyvyssä. Saksanmetsästysterriereillä näyttää olevan erityisen hyvä kivunsietokyky.Kivun oireet koiralla ja kissallaMuuttunut käyttäytyminen ja suhtautuminen ihmiskontaktiin on ensimmäisiä kivun oireita koiralla. Joku voi olla aggressiivinen ja välttää ihmisen läheisyyttä, kun taas toinen koirayksilö hakee lohtua ihmisen läheisyydestä. Kivulias koira voi myös olla pelokas tilanteissa, joissa se tuntee itsensä epävarmaksi. Koira voi myös tulla alakuloiseksi ja välinpitämättömäksi ympäristöstään. Joskus kipu ilmenee läähättämisenä, uikuttamisena ja ruokahaluttomuutena. Unen määrän väheneminen on myös merkki epämukavuudesta. Erityisesti rintaontelon kiputilat tekevät eläimen haluttomaksi menemään makuulle.Kipu raajassa ilmenee ontumisena. Jos molemmat etujalat tai molemmat takajalat ovat kipeät, eläin kuormittaa tervettä raajaparia ja sairaiden raajojen kipuoireet saattavat jäädä huomaamatta. Jäykkyys ja ontuminen liikkeelle lähtiessä ovat tyypillisiä nivelperäisen kivun oireita. Kipu ei näy röntgenkuvissa: nivel jossa on röntgenkuvissa vain vähäiset nivelrikkomuutokset voi olla hyvin kipeä ja toisaalta nivel, jossa muutokset ovat suuret voi olla melko kivuton.Selkärangan kipu ilmenee haluttomuutena hypätä tai kääntyä. Varomaton liike tai koirannostaminen voi aiheuttaa niin voimakkaan kivun, että koira ulvoo tuskasta. Keskiselältään kipeät koirat menevät usein köyryyn asentoon. Välilevyn pullistuma voi kivun lisäksi aiheuttaa myös halvausoireita. Kaulan alueen välilevyn pullistumat aiheuttavat erityisen voimakkaat kipuoireet. Välilevyn pullistuma voi aiheuttaa heijastuskipua ja ontumista myös raajaan.Sisäelimistä tuleva kipu on vaikeampi havaita kuin tuki- ja liikuntaelinten kipu. Lievä sisäelinkipu aiheuttaa ehkä vain käytöksen muuttumista. Voimakkaan sisäelinkivun seurauksena koira voi asettua epätavalliseen asentoon (esimerkiksi rintakehä maahan ja pylly pystyyn) helpottaakseen vatsan alueen kipua.Kissalla kivun oireet ovat vaikeammin havaittavissa kuin koiralla. Tavallisimmin havaittavat oireet ovat laihtuminen kun syöminen ja juominen vähenee. Myös kissan normaalit aktiviteetit kuten leikkiminen ja muu liikkuminen sekä ”seurustelu” omistajan kanssa vähenee.Kivun hoitoKivun hoidossa ensimmäinen tehtävä on pyrkiä selvittämään kivun syy: mikä sairaus kivun aiheuttaa. Seuraava tehtävä on hoitaa kipua aiheuttava sairaus, mikäli hoito on mahdollista.Esimerkiksi vatsakipua ei pidä tutkimatta alkaa hoitaa särkylääkkeillä (esim. asetyylisalisyylihappo), koska vatsakivun syy voi olla vatsalaukun ja suolen limakalvon haavautuminen. Särkylääkkeet heikentävät vatsalaukun ja suolen limakalvon kuntoa. Jos koira- tai kissapotilaan kipu on voimakasta, joudutaan kipua lievittämään ennen kivun syyn selvittämistä.Tulehduskipulääkkeet koiran kivun hoidossaTulehduskipulääkkeet (eli särkylääkkeet eli ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet eli nonsteroidal anti-in_ammatory drugs eli NSAIDs) ovat kivun hoidossa yleisimmin käytetty lääkeryhmä. Tulehduskipulääkkeitä tulee koiralle ja kissalle käyttää vain eläinlääkärin ohjeen mukaan. Tulehduskipulääkkeiden väärä käyttö voi johtaa vakaviin sivuvaikutuksiin. Sivuvaikutuksista tavallisin on vatsahaava. Myös munuaiset voivat vaurioitua vakavasti. Useita eri tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää samanaikaisesti.Useat ihmisille tarkoitetut tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeiini (esim. ”Burana”, ”Ibusal”) eivät sovellu koiralle ollenkaan. Monet ihmisen tulehduskipulääkkeistä, kuten asetyylisalisyylihappo (esim. ”Asperin”, ”Disperin”) tai ketoprofeiini (esim. ”Ketorin”) aiheuttavat koirille melko usein vatsaoireita. Uudemmat tulehduskipulääkkeet, kuten karprofeeni ja meloksikaami soveltuvat useimmille koirille myös jatkuvaan lääkitykseen.Tulehduskipulääkkeet kissan kivun hoidossaKissan elimistöstä tulehduskipulääkkeet erittyvät hitaammin kuin koiralla, koska kissan maksan entsyymitoiminta on erilainen. Tulehduskipulääkkeitä on kissalla sen vuoksi käytettävä erityistä varovaisuutta noudattaen.Suomessa kissakäyttöön tulehduskipulääkkeistä on rekisteröity meloksikaami ja robenakoksibi.OpioiditOpioidit ovat voimakkaampia kipulääkkeitä kuin tulehduskipulääkkeet. Niitä käytetään voimakkaissa kiputiloissa ja leikkaushoitojen yhteydessä yleensä tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tämä yhdistelmähoito antaa paremman kivunlievitystehon kuin opioidit tai tulehduskipulääkkeet yksin. Opioideja on saatavana myös lääkelaastarina, josta lääke imeytyy elimistöön ihon läpi.Kivun astimista lievittävät lääkkeetKipu herkistää kivun aistimiselle: samanlaisen jatkuva kipuärsyke aistitaan ajan mittaanvoimakkaampana. Tämän vuoksi kroonisen kivun, esim. nivelrikon hoidossa käytettään tarvittaessa lääkkeitä, jotka vaikuttavat kivun aistimiseen keskushermostossa. Näistä lääkkeistä yleisimmin käytettyjä ovat amantadiini ja gabapentiini. Ne sopivat hyvin koirien kroonisen kivun hoitoon.Kivun hoito leikkauksen yhteydessäLeikkauksen jälkeinen kipu ei ole koskaan hyödyllistä. Vieläkin kuulee väitettävän, että kivusta on hyötyä esim. ortopedisen leikkauksen jälkeen sen vuoksi, että koira osaa varoa leikattua raajansa tai selkäänsä kivun vuoksi. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kivun vuoksi levoton koira tai kissa on alttiimpi vammauttamaan leikatun raajansa tai selkänsä. Koiran tai kissan rauhoittamiseksi leikkauksen jälkeen voi tarvittaessa käyttää rauhoitusaineita, ei kipua.Jos kipua ei hoideta, erityisen kivuliaita leikkauksia ovat rintaontelon, selkärangan, korvan alueen ja peräaukon alueen leikkaukset.Leikkauksesta aiheutuvan kivun hoito alkaa jo ennen leikkausta. Ennen leikkausta annettu opioidi ja tulehduskipulääkitys on tehokkaampi, kuin leikkauksen jälkeen annettu vastaava lääkitys. Leikkauksen yhteydessä käytetään tarvittaessa paikallispuudutetta.Selkäydinkanavaan annettu puudutteen ja opioidin yhdistelmä on erittäin tehokas leikkauksen jälkeisen kivun poistaja. Kivun hoitoa jatketaan muutaman vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen. Ensimmäisten vuorokausien jälkeen kivun lievitykseen käytetään yleensä vain tulehduskipulääkettä.

Kissojen sydänsairaudet – hypertrofinen kardiomyopatia

Kissan hypertrofinen kardiomyopatia – yhteenvetoSairastua voi jokainen kissa, mutta se on useilla roduilla perinnöllinen sairaus. Yleisimmin sairastuvat keski-ikäiset uroskissat, mutta joillakin roduilla /yksilöillä sairaus puhkeaa jo 1-2 vuoden iässä. Sairastunut kissa voi olla oireeton, sairaus johtaa sydämen vajaatoiminnan oireisiin tai aiheuttaa äkkikuoleman. Ainoa ja ensimmäinen oire voi myös olla valtimoveritulppa, joka kulkeutuu useimmiten aortan loppupäähän ja aiheuttaa takaruumiin eriasteisia verenkiertohäiriöitä ja halvaantumisoireita.Kardiomyopatian tärkein diagnostinen tutkimusmenetelmä on sydämen ultraäänitutkimus. Sekundaariset eli toissijaisista syistä johtuvat hypertrofiset kardiomyopatiat, kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta johtuva ja kohonneesta verenpaineesta johtuvat, täytyy sulkea pois. Myös lääkitykset, kuivumistila, tiineys ja imetys vaikuttavat sydänlihaksen paksuuden mittaustuloksiin. Veri- tai limakalvonäytteiden geenitestejä käytetään myös HCM:n diagnostiikassa ja seulontatutkimuksissa, mutta tärkeätä on tiedostaa, ettei negatiivinen tulos poissulje kardiomyopatian mahdollisuutta. Röntgen- ja elektrokardiografia(EKG)-tutkimuksissa voi esiintyä sydänsairauteen viittaavia muttei kardiomyopatialle spesifisiä muutoksia. Sydänauskultaatiossa eli stetoskoopilla kuunnellen voi kuulua sivuääni, nopea syke ja rytmihäiriöitä. Tiheä, vaikeutunut hengitys ja rahinat viittaavat keuhkopöhöön ja/tai rintaontelon nestekerääntymään. Alilämpöisyys, väsymys ja ruokahaluttomuus ovat tyypillisiä yleistilan muutoksia. Vasemman kammion seinämäpaksuuntumamuutokset ultraäänitutkimuksessa vaihtelevat lievästä paikallisesta muutoksesta koko seinämän käsittävään vasemman kammion seinämien hypertrofiaan (sydänlihaksen lepotilapaksuus >5 mm). Paikallinen sydämen väliseinämän tai ns papillaarilihasten paksuuntuminen voi johtaa vasemman kammion ulosvirtausalueen ahtautumiseen. Myös vasemman eteiskammioläpän poikkeava liike sydämen supistumisvaiheessa voi aiheuttaa vasemman kammion ulosvirtausalueen dynaamisen ahtauman (obstruktiivinen kardiomyopatia).Muita kardiomyopatiatyyppejä ovat restriktiivinen kardiomyopatia, dilatoiva kardiomyopatia sekä luokittelemattomat kardiomyopatiat. Restriktiivisessä kardiomyopatiassa sydänlihaksen sidekudosmäärä lisääntyy tuntemattomasta syystä ja lihas muuttuu jäykäksi ja voimakaskaikuiseksi ultraäänitutkimuksessa. Dilatoivan kardiomyopatian tärkein syy on tauriinin puute ravinnossa, ja kaupallisten ruokien tauriinilisän johdosta sairaus on harvinaistunut. Synnynnäinen aorttaläpän ahtauma aiheuttaaa myös seinämäpaksuuntuman, ja tila voi olla hankala erottaa vasemman kammion ulosvirtausalueen ahtauttavasta hypertrofisesta kardiomyopatiasta. Kissoilla on todettu myös rytmihäiriöitä aiheuttava oikean kammion kardiomyopatia (arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy, ARVC), johon liittyy voimakas oikean eteisen ja kammion laajentuma sekä eteis- että kammioperäisiä rytmihäiriöitä.Kissan systolisen sivuäänen on todettu liittyvän myös oikean kammion dynaamiseen (toiminnaliseen) ahtaumaan (dynamic right ventricular outflow obstruction, DRVO). Suurimmalla osalla kissoista, joilla tämä ääni kuului oli muu kuin sydänsairaus, yleisimmin tulehdus, hypertyreoosi, anemia tai munuaisvika. Sivuääni ei liioin liittynyt rakenteellisiin oikean kammion muutoksiin tai sydänoireisiin.Kuten koirilla, myös kissoilla esiintyy synnynnäisä sydänvikoja. Kammio/eteisväliseinämäaukileet, aortan tai keuhkovaltimon ahtaumat, eteiskammioläppien kehityshäiriöt, verisuonikehtityshäiriöt tai näiden yhdistelmät ovat mahdollisia. Kardiomyopatiapotilaan hoito riippuu potilaan oireiden vakavuudesta, onko kyse kotihoidolla pärjäävästä vai sairaalahoitoa vaativasta potilaasta. Jatkuvan kotona annettavan lääkityksen vaihtoehtoja on useita, yleistä laajaan tutkimusmateriaaliin perustuvaa ohjenuoraa lääkityksestä ei ole olemassa, kuten esim koirilla on.Hypertrofisen kardiomyopatian muutokset, etiologia ja patogeneesiHCM on sydänlihaksen sairaus, jolle on tyypillistä vasemman kammion seinämien paksuuntuminen. Tämän seurauksena kammion tilavuus pienenee eikä kammio kykene täyttymään sydämen lepovaiheessa. Sairauteen liittyy yleisesti vasemman eteisen laajeneminen sekä vasemman eteiskammio- eli mitraaliläpän etupurjeen poikkeava liike supistumisvaiheessa eli systolessa (systolic anterior motion, SAM).Geeneillä on merkitystä useiden kissarotujen, kuten Maine Coon- ja ragdoll-rotujen kardiomyopatian synnyssä. HCM:n tunnettu periytymismalli on autosomaalinen vallitseva. Kissan HCM-geenimutaatioita on vilkkaasta tutkimuksesta huolimatta toistaiseksi eristetty vain kolme, kaksi Maine Coon- ja yksi ragdoll-rodulla. Kaikissa todetuissa mutaatioissa on kyse saman, lihaksen sarkomeerin proteiinirakennetta koodaavan geenin (”myosin binding protein C”, MYBPC3) mutaatioista. Sydänlihasmuutosten voimakkuudessa on huomattavaa yksilöiden ja rotujen välistä vaihtelua.Esiintyminen ja sairauden eteneminenHCM on kissojen yleisin sydänsairaus ja kardiomyopatiatyyppi. Sairaus on todettu useimmilla roduilla ja sekarotuisilla. HCM:n tarkkaa yleisyyttä kissapopulaatiossa ei tunneta, koska sairaus esiintyy usein oireettomana, mutta eräässä tutkimuksessa esiintyvyys oli 1.6%. Esiintyminen uroksilla on yleisempää kuin nartuilla, joskin useissa tutkimuksissa ei ole todettu eroja sairastuvuudessa sukupuolen perusteella. Maine Coon-uroksilla on todettu nuorena, yleensä toisella ikävuodella ilmaantuva HCM, myös ragdoll-kissoilla esiintyvä, usein kuolemaan johtava HCM kehittyy myös nuorena, jopa ennen ensimmäistä ikävuotta.HCM voi esiintyä oireettomana, yleensä sydänlihasmuutokset ovat tällöin lieviä tai keskinkertaisia. Voimakas hypertrofia johtaa usein vasemman puolen vajaatoimintaoireisiin eli keuhkopöhöön ja/tai nesteen kerääntymiseen rintaonteloon. Oireettomat HCM-tapaukset voivat tulla ilmi monissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos oireeton kissa kehittää keuhkopöhön anestesian, rauhoituksen tai laskimonsisäisen nestehoidon yhteydessä, on HCM-epäily aiheellinen. Epäilyttävää on myös rytmihäiriön, sivuäänen tai laukkarytmin kuuluminen muutoin oireettomalta kissalta tai sydänlaajentuman havaitseminen rintaontelon röntgentutkimuksessa. Aortan valtimoveritulppa voi myös olla ensimmäinen kliininen oire. Muita mahdollisia oireita voivat lisäksi olla pyörtyily ja äkkikuolema, joka voi olla ensioire jopa 30 prosentissa kaikista HCM-tapauksista.Keskimääräinen elinaika vaihtelee eri tutkimuksissa riippuen siitä onko mukaan laskettu oireettomat ja oireiset HCM-kissat ja kuinka sairaudet on luokiteltu. Pisin elinaika oli oireettomilla (jopa >1800 vrk) , veritulppapotilailla lyhin (noin 2-6 kk) ja kongestiivista vajaatoimintaa sairastavilla elinaika vaihteli eri tutkimuksissa (noin 3 kk-1.5 v).ValtimoveritulppaVeren virtaus hidastuu laajentuneessa vasemmassa eteisessä, erityisesti eteiskorvakkeessa, mikä altistaa hyytymämuodostukselle kaikissa kardiomyopatiatyypeissä. Usein hyytymä kasvaa eteisessä kooltaan niin suureksi, että lähtiessään sydämestä se todennäköisimmin päätyy vatsa-aortan loppupäähän, eikä pääse aortasta haarautuviin pikkuvaltimoihin. Tavallisimmin tulppa aiheuttaa takajalkojen hapenpuutteesta aiheutuvia oireita, kuten osittaista tai täydellistä halvaantumista, voimakasta kipua, viileyttä tai pulssin puuttumista. Oireet riippuvat muun muassa siitä onko tukos osittainen vai täydellinen. Pienet tulpat voivat nopeasti hävitä trombolyysin seurauksena mutta suurista tulpista voi seurata laajoja, parantumattomia kuolioita. Diagnostiikassa keskeisiä ovat kliiniset oireet, mutta dopplertutkimuksella on mahdollista tutkia, onko veren virtaus normaalia epäilyttävällä alueella. Joskus on mahdollista nähdä verihyytymä laajentuneessa eteisessä tai eteiskorvakkeessa.Diagnostiikka ja seulontatutkimuksetDiagnostiikassa tärkeimmät menetelmät ovat kliininen tutkimus, geenitestit sekä sydämen ultraäänitutkimus. EKG- ja röntgentutkimukset sekä verinäytteestä määritettävät natriureettisten peptidien ja troponiini I-pitoisuudet ovat melko herkkiä, mutta epäspesifisiä sydänsairauden diagnostiikkamenetelmiä. Jalostukseen käytettävien oireettomien rotukissojen seulontatutkimuksiin käytetään sekä ultraääni- että geenitutkimuksia.Kliininen tutkimusKliinisessä tutkimuksessa voidaan todeta yleisesti systolinen sivuääni, joka kuuluu selvimmin rintalastan keskeltä tai sydämen kärkialueelta, vasemmalta puolelta rintakehää. Sivuäänen voimakkuus voi lisääntyä kissan stressaantuessa ja alueella voi tuntua palpaatiovärinä eli -trilli. Sivuääni aiheutuu yleensä SAM-ilmiöstä tai mitraaliläpän vuotovirtauksesta tai molemmista. Laukkarytmi esiintyy noin kolmasosalla kardiomyopatiaa sairastavista kissoista ja se aiheutuu kolmen sydänäänen kuulumisesta (kuuluvaksi tulee joko kolmas tai neljäs sydänääni, jotka eivät normaalisti kissalla kuulu). Selityksenä kammioperäisen äänen kuulumiseen on esitetty jäykän sydänlihaksen aiheuttamaa värinää. Laukkarytmiä on kuvattu satunnaisesti myös normaaleilla kissoilla stressitilanteissa, kun syke nousee korkeaksi. Laukkarytmi ja sivuääni voivat esiintyä myös yhdessä. Hengenahdistus ja keuhkojen rahina auskultaatiossa sekä nopeutunut ja vaikeutunut hengitys ovat keuhkopöhöön ja/tai rintaonteloon kertyneeseen nesteeseen viittaavia oireita. Neste vatsaontelossa eli askites on oikean puolen vajaatoimintaan viittaava oire ja selvästi harvinaisempi kuin edellämainitut. Kissa ei yleensä yski sydänvian johdosta. Joskus kissa hengittää suu auki mutta oire ei ole sydämen vajaatoiminnalle spesifinen. Alilämpö ja nestehukka ovat muita mahdollisia löydöksiä.RöntgentutkimusHCM ei ole röntgentutkimuksessa eroteltavissa muista sydänsairauksista. Laajentunut vasen eteinen, keuhkopöhö ja neste rintaontelossa ovat mahdolliset mutta epäspesifiset muutokset. Sydänperäisessä keuhkopöhössä tiivistymät voivat olla diffuuseja, läiskittäisiä tai paikallisia, eivätkä yhtä helposti erotettavissa muista keuhkomuutoksista kuin koirilla.UltraäänitutkimusSydämen ultraäänitutkimus on välttämätön tarkan diagnoosin saamiseksi ja poikkeavan toiminnan osoittamiseksi. Tärkeimmät tutkittavat mitat ja kardiomyopatiaan viittaavat muutokset ilmenevät myös tavallisimmin käyettävissä sydäntutkimuskaavakkeissa: vasemman kammion väli- tai takaseinän paksuuntuma, paikalliset väli- tai takaseinän ja papillaarilihasten paksuuntumat, vasemman kammion sisätilan pienentyminen, vasemman eteisen laajentuma, SAM-ilmiö eli vasemman kammion ulosvirtausalueen ahtautuminen sekä mitraaliläpän vuotovirtaus. Supistusvoima on yleensä normaali tai voi olla lisääntynyt.Koska nestehukka aiheuttaa vasemman kammion seinämien paksuuntumisen ultraäänitutkimuksessa (pseudohypertrofia), tulee tutkimus toistaa, jos kissa on tutkimushetkellä kärsinyt nestehukasta. Rauhoitus voi aiheuttaa alentuneen verenvirtauksen sydämeen ja vastaavanlaisen tuloksen. Tutkimuksessa pitää kiinnittää huomioita myös tutkumslaitteistn ominaisuuksiin ja tutkijan kokeneisuuteen.Tulosten kirjaaminenSuomen Eläinlääkäripraktikkojen kotisivuilla on nähtävissä/käytettävissä lomake, johon tutkimustuloksia voidaan koota. Monikansallinen Pawpeds lemmikien terveystietokanta sisältää myös tietoa ja ohjeita HCM-tutkimuksesta.DNA-tutkimuksetJalostukseen käytettäville Maine Coon-ja ragdollkissoille suositellaan geenitestiä yhden vuoden iässä, ei ole näyttöä siitä, että jo to todettuja geenimutaatioita esiintyisi muillakin roduilla kuin Maine Coon- tai ragdoll-roduilla. Geenitestin tulos on joko negatiivinen vai positiivinen. PCR-pohjaista geenitestiä pidetään luotettavimpana. Positiivinen tulos voi tarkoittaa homotsygoottia eli HCM-geeni on saatu molemmilta vanhemmilta tai heterotsygoottia, jolloin geenimutaatio on vain toiselta vanhemmalta. Vallitsevan periytymismallin vuoksi voidaan molemmissa tapauksissa odottaa sydänmuutoksia ilmaantuvan jossakin elämän vaiheessa, yleensä homotsygooteilla vakavampina, heterotsygootit sairastuvat lievemmin tai eivät lainkaan ilmennä tautia. 50 prosenttia positiivisten kissojen jälkeläisistä saa poikkeavan geenin. Geenitestit voidaan suorittaa verinäytteistä tai laboratorion ohjeiden mukaan otetusta posken limakalvonäytteestä.Mikäli DNA-testi on kielteinen, suositellaan sydämen ultraäänitutkimuksia ennen kuin kissaa käytetään jalostukseen, sekä 3 ja 5 vuoden ja joissakin tapauksissa vielä 8 vuoden iässä. Rajatapauksissa tutkimuksia suositellaan uusittavaksi, ennen kuin kissaa käytetään jalostukseen.Koska HCM-mutaatio on yleinen Maine coon- ja ragdollroduilla, ei ole viisasta sulkea pois jalostuksesta kaikkia geenin kantajia, sillä geenipooli kaventuisi ja esiin saattaisi tulla uusia ikäviä yllätyksiä. Homotsygootit suljetaan pois jalostuksesta, mutta heterotsygootit ovat usein ilmiasultaan terveitä. Heterotsygootit jalostuskissat tulisi ”ultrata” vuosittain ja poistaa jalostuksesta, mikäli HCM-muutoksia ilmenee.LaboratoriotutkimuksetKissan sydänsairauksien biokemiallisia diagnostisia tutkimuksia (”biomarkkerit”) suoritetaan kaupallisissa laboratorioissa. Seerumin troponiini I:n (cTnI) pitoisuus kuvastaa akuutin sydänlihasvaurion voimakkuutta. Selvin lisääntyminen HCM-potilailla on keskivaikeissa ja vakavissa hypertrofiamuutoksissa, mutta pitoisuuden mittaus verestä saattaa olla hyödyllinen lisätesti rajatapaukseksi ultraäänitutkimuksessa todetun kissan diagnostiikassa. Verinäytteen natriureettisten peptidien, ANP:n ja BNP:n pitoisuuksien lisääntyminen on suoraan verrannollinen vajaatoiminnan asteen voimakkuuteen. Määrityksiä voidaan käyttää täydentävänä tutkimuksena arvioitaessa HCM:n vaikeusastetta ja ennustetta. Toistaiseksi käyttö on keskittynyt lähinnä erottelemaan hengenahdistusoireita potevien kissojen oireiden alkuperää hengitystie- tai sydänperäisiksi. Uusimpien tutkimusten mukaan ANP- ja BNP-määritykset soveltuvat myös oireettomien HCM-kissojen seulontaan, joskaan tulokset eivät ole luotettavia.HoitoToisin kuin koirilla, kissoilla ei ole saatavilla kattavaan tutkimusmateriaaliin perustuvaa hoitokäytäntösuositusta sydämen vajaatoimintaan. Lisäksi kissoilla joudutaan koiria useammin ottamaan huomioon potilaan hoitomyönteisyys.Diagnoosin asettamisen jälkeen ja sydämen vajaatoiminnan vakavuuden arvionnin jälkeen käytettävissä on sydämen kuormitusta vähentävät ja suorituskykyä parantavat lääkkeet, rytmimuutoksien hoitoon tähtäävät lääkkeet ja nesteenpoistoon ja veritulpan ehkäisyyn/hoitoon käyettävät lääkkeet.Artikkelin kirjoittaja: ELL Sari Granholm

Kissojen myrkytykset

Kissojen myrkytykset – aiheuttajatOn selvää, että esimerkiksi rotanmyrkky ja jäähdytysneste ovat kissoille haitallisia, mutta osa lemmikeille haitallisista aineista saattaa hämmästyttää. Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että tavallinen ihmisten päänsärkytabletti voi olla kissalle erittäin vaarallinen. Myös tumma suklaa ja monet kasvit voivat olla lemmikille haitallisia.Liljat ja muut kissalle haitalliset kasvitKissalle myrkylliset ruoka-aineetRotanmyrkyn aiheuttama myrkytysAlfakloraloosimyrkytysLääkeainemyrkytysEtyleeniglykoli- eli jäähdytysnestemyrkytysMyrkytyksen hankalasti havaittavat oireetMyrkytyksiä ei usein huomata heti, sillä oireet voivat olla epämääräisiä tai ilmetä vasta myöhemmin. Kissalle voi nousta kuume, se voi olla väsynyt, apaattinen tai ruokahaluton ja sen limakalvot voivat muuttua vaaleiksi. Muita oireita ovat oksentelu ja ripulointi, kiihtynyt hengitys sekä yliaktiivisuus.Kissan myrkytyksen hoitoHoito riippuu myrkytyksen laadusta sekä myrkytyksen aiheuttamista vaurioista. Mikäli myrkyn syömisestä on vähän aikaa, korkeintaan pari tuntia, eläinlääkäri voi oksennuttaa kissan tai kissaa voidaan nesteyttää suonensisäisesti elimistön huuhtelemiseksi. Joissakin tapauksissa kissalle voidaan antaa lääkehiiltä myrkyllisten aineiden imeytymisen estämiseksi.Jos myrkytys on vakava, kissa voi joutua jäämään eläinlääkäriasemalle nesteytystä ja suonensisäisesti annettavaa lääkitystä varten. Jos myrkytyksestä on kulunut pitkä aika, kissaa ja sen vaurioituneita elimiä hoidetaan oireiden mukaan. Myös vastamyrkkyä voidaan antaa.Mikäli epäilet kissasi saaneen suuhunsa jotain sille myrkyllistä, ota yhteyttä eläinlääkäriin.