Kissan ulkoloiset

Korvapunkki

Korvapunkki (Otodectes cynotis) on suomalaisten kissojen ulkoloisista yleisin. Sen tunnistaa korvissa olevasta kahvinporomaisesta tummasta eritteestä. Itse punkkia on vaikea paljain silmin havaita, ja punkkidiagnoosi varmistetaan yleensä eläinlääkärin vastaanotolla tutkimalla korvan eritettä mikroskoopilla. Kaikki talouden kissat ja koirat on käsiteltävä samanaikaisesti korvapunkkeja vastaan, vaikka vain yhdellä olisi näkyvä tartunta.

Väive

Väive (Felicola subrostratus) on vaalea, täitä muistuttava hyönteinen, joka elää kissan iholla ja aiheuttaa kovaa kutinaa ja karvanlähtöä. Väive käyttää ravinnokseen ihon eritteitä. Väiveet tarttuvat eläimestä toiseen, mutta ihmiselle niistä ei ole vaaraa. Kissan väive on Suomessa melko harvinainen.

Sikaripunkki

Kissan sikaripunkki (Demodex cati) tarttuu kissanpennulle jo sen emolta, ja suurimmalla osalla kissoista on sikaripunkkitartunta. Suurimmalla osalla tartunta ei myöskään oireile mitenkään, mutta joskus eläimen vastustuskyvyn alentuessa sikaripunkit lisääntyvät ja aiheuttavat karvattomia, tulehtuneita ja kutisevia ihoalueita. Jos aikuisella kissalla tavataan sikaripunkki, tutkitaan se yleensä huolella altistavan, yleiskuntoa heikentävän sairauden varalta. Kissoilla tunnetaan myös tarttuva sikaripunkki (Demodex gatoi) joka voi aiheuttaa kutinaa ja karvanlähtöä.

Kissan kirppu

Kissan kirppu (Ctenocephalides felis) on muualla Euroopassa yleinen riesa, mutta Suomessa vielä kohtalaisen harvinainen. Kirppujen tarttumista voi ennaltaehkäistä suojaamalla kissa kissoille soveltuvalla ulkoisiin tehoavalla lääkevalmisteella. Kirput imevät eläimestä verta ja voivat suurina määrinä esiintyessään aiheuttaa anemiaa. Suurin harmi kirpuista on niiden aiheuttama kirppuallergia josta seuraa kutinaa ja iho-oireita. Suomessa kissaa voi lyhytaikaisesti kiusata lintujen, siilien ja oravien kirput.

Hilsepunkki

Hilsepunkki (Cheyletiella blakei) tarttuu helposti kissasta toiseen ja voi aiheuttaa voimakasta hilseilyä ja kutinaa. Ilman isäntäeläintä hilsepunkit säilyvät ympäristössä noin kymmenen päivän ajan. Hilsepunkki voi aiheuttaa iho-oireita myös ihmiselle, mutta se ei lisäänny ihmisessä. Se voi tarttua myös muihin lemmikeihin. Kissan hilsepunkkitartunta voi olla myös oireeton tai aiheuttaa vain lievää hilseilyä.

Syyhypunkki

Syyhypunkki (Notoedres cati) on kissalla erittäin harvinainen pienikokoinen punkkilaji, joka elää kissan ihon sisällä. Suomessa sitä ei ole tavattu. Se tarttuu suoraan kissasta toiseen eikä selviä pitkään isäntäeläimen ulkopuolella. Syyhypunkki aiheuttaa voimakkaasti kutisevia, karstan peittämiä tulehdusalueita iholle. Oireet alkavat yleensä pään alueelta. Koiran syyhypunkki (Sarcoptes scabiei) tarttuu erittäin harvoin kissaan.

Puutiainen

Punkki eli puutiainen (Ixodes ricinus) on lämpimien vuodenaikojen riesa ulkona liikkuvalle kissalle. Punkkien tarttumista voi ennaltaehkäistä käsittelemällä kissan loishäätölääkkeellä. Huom! Kissoille saa käyttää ainoastaan kissoille tarkoitettuja loishäätölääkkeitä sillä koirien loishäätölääkkeet saattavat aiheuttaa kissoille vakavan myrkytyksen. Kissa kuitenkin huoltaa turkkiaan ahkerasti ja saattaa usein poistaa punkit itse.

Kissaan tarttuneet punkit tulisi poistaa mahdollisimman nopeasti, sillä punkkien kantamat taudit leviävät isäntäeläimeen yleensä vasta useamman tunnin kiinnittymisajan jälkeen. Apteekeissa ja eläintarvikeliikkeissä myydään punkkien poistoon sopivia välineitä.