Koiran epilepsia

Koiran epilepsiakohtaus – laukeaminen ja kesto

Tulevaa kohtausta saattaa edeltää niin sanottu esitila, jolloin koira voi vaikuttaa hiukan poissaolevalta ja käyttäytyä levottomasti. Esitilan aikana koira voi hakeutua isäntäväen läheisyyteen pelokkaana tai mennä piiloon. Epilepsiakohtaus alkaa usein levossa, mutta sen voi myös laukaista jokin ulkoinen ärsyke.

Koiran epilepsia aiheutuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä. Epilepsiakohtauksen laatu riippuu sähköpurkauksen paikasta koiran aivoissa. Paikallisessa epilepsiakohtauksessa vain jokin osa koiran ruumiista kouristelee. Paikallinen kohtaus voi myös levitä yleistyneeksi, jolloin koira menettää tajuntansa ja kouristelee.

Jos kohtaus kestää yli puoli tuntia, puhutaan tällöin jatkuvasta kohtauksesta (status epilepticus). Jatkuva kohtaus voi aiheuttaa pysyviä muutoksia tai vajaatoimintaa sekä aivoissa, munuaisissa, maksassa ja sydämessä ja tämän vuoksi on tärkeää hakeutua välittömästi eläinlääkäriinkohtauksen kestäessä yli 5 minuuttia.

Koiralla kohtauskynnystä laskevat samat seikat kuin ihmisellä: kirkkaat valot tai äänet, kuume, väsymys, hormonaaliset tekijät, lääkkeet tai koiraa stressaava tilanne. Koirilla epilepsiaan sairastuneista 60% on uroksia, joten urosten hormonitoiminta ilmeisesti altistaa sairauden puhkeamiselle.

Koiran epilepsian oireet

Yleistyneessä epilepsiakohtauksessa koira menettää tajuntansa, kouristelee, kuolaa, pää ja niska ovat usein voimakkaasti taaksepäin taivutettuna. Lisäksi koira voi ulostaa tai virtsata alleen kohtauksen aikana. Kohtaus kestää muutamista sekunneista joihinkin minuutteihin.

Kohtauksen jälkitilavaiheissa koirat ovat väsyneitä ja poissaolevia. Jälkivaihe kestää muutamista minuuteista aina kahteen päivään. Osa koirista vetäytyy omiin oloihinsa tai voi olla jopa aggressiivinen jälkivaiheen aikana. Kohtauksen jälkeen koira voi olla sekava ja väsynyt. Koiran on parasta antaa toipua kohtauksesta kaikessa rauhassa.

Koiran epilepsian diagnosointi

Koiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).

Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.

Koiran epilepsian hoito ja lääkitys

Kun diagnoosiksi varmistuu idiopaattinen koiran epilepsia, voidaan aloittaa lääkitys. Fenobarbitaali on tunnetuin epilepsialääke koiralla. Sen käyttö vaatii seurantaa, jotta löydetään matalin toimiva annostus. Myös muita epilepsialääkkeitä käytetään. Idiopaattista epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee siihen lääkitystä loppuelämänsä. Lääkitystä suositellaan, jos koira saa kohtauksia useammin kuin kuuden viikon välein.

Lääkitys vähentää kohtausten määrää, kestoa ja voimakkuutta, ja koira voi yleensä elää normaalia elämää. Ilman lääkitystä sairaus pahenee, sillä pitkät, hallitsemattomat kohtaukset vaurioittavat aivoja ja altistavat koiran uusien kohtausten synnylle. Tällöin myös koiran persoonallisuus voi muuttua.

Koiran epilepsia on tarkoin seurattava tauti. Koira tulee käyttää puolivuosittain kontrollikäynneillä, joissa koiralta otetaan verinäyte. Verikoetulosten perusteella epilepsialääkkeen annosta korjataan tarvittaessa. Esimerkiksi fenobarbitaali on maksatoksinen lääkeaine ja tämän takia annos säädellään mahdollisimman matalaksi.

Epilepsiaa sairastavan koiran hoito

Kun koira saa epilepsiakohtauksen, tulisi mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että se ei loukkaa itseään. Älä yritä rauhoitella koiraa äläkä koske siihen turhaan, mutta siirrä se tarvittaessa pois esimerkiksi portaiden lähettyviltä. Älä päästä muita eläimiä koiran läheisyyteen, kun sillä on kohtaus. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei kannata jättää samaan tilaan toisten koirien kanssa, sillä jos se saa kohtauksen omistajien poissaollessa, toiset koirat voivat suhtautua kouristelevaan yksilöön aggressiivisesti.

Yli viisi minuuttia kestävät kohtaukset vaativat aina välitöntä ensiapua, jollaiseksi käy esimerkiksi diatsepaami suppona tai injektiona. Kohtauksen aikana koiraa ei voi lääkitä suun kautta.

Omistajan vastuulla on muistaa antaa koiralle säännöllisesti lääke ja käyttää koira eläinlääkärin ohjeiden mukaan kontrollikäynneillä. Pitkittyneitä kohtauksia varten on hyvä pitää kotona diatsepaamia suppona.

Kohtauksen jälkeen koiran tulisi saada olla rauhallisessa ympäristössä, kunnes se on täysin normaali. Älä siis päästä koiraa heti kohtauksen jälkeen toisten koirien seuraan tai ulkona vapaasti juoksemaan, sillä se voi käyttäytyä itselleen epätyypillisesti.

Koiran epilepsia periytyy

Koiran epilepsia on vahvasti periytyvää, joten epilepsiaa sairastavaa koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Kun yhdistetään kaksi epileptikkoa, jälkeläisistä 40–100% sairastuu epilepsiaan. Kasvattajien avoimuus ja rehellisyys on tärkeässä asemassa myös epilepsian, kuten minkä tahansa muunkin perinnöllisen sairauden torjunnassa.