Koiran kielimato

Kielimatoa tavataan yleisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Euroopassa loishavaintoja on tehty erityisesti Romaniasta tuoduilla koirilla. Suomessa kielimato on löydetty Espanjasta tuodulla koiralla, mutta Espanjassa sitä on havaittu vain harvoin. Toinen Suomessa löydetty kielimatotapaus on löytynyt koirasta, joka tuotiin Suomeen Kreikasta. Siellä kielimato on yleinen loinen.

Koiran kielimadon (linguatula serrata) nimi tulee sen kielimäisen litteästä madon ulkonäöstä, vaikka itseasiassa kyseessä on äyriäinen. Se muistuttaa ennemminkin melaa, etupää on litteä ja leveä, takapää kapea ja sylinterimäinen. Aikuisen naaraan pituus on noin 8 senttimetriä ja leveimmillään se on sentin paksuinen. Uros on kooltaan pienempi, noin 2 senttimetrin pituinen ja vain 3–4 millimetriä leveä.

Kielimato kiinnittyy koiran nenäonteloon

Aikuiset ja aikuistuvat kielimadot elävät koiran ja muiden koiraeläinten nenäontelossa koukkumaisilla ulokkeilla limakalvoon kiinnittyneinä. Ravintona äyriäinen käyttää verta ja kudosnestettä.

Naaras tuottaa tehokkaasti munia, jotka leviävät eläimen ulosteen, yskösten ja nenäeritteiden mukana ympäristöön. Koira saa useimmiten tartunnan syömällä märehtijän elimiä tai teurasjätteitä. Loisen aikuistuminen ja munanerityksen alkaminen kestää noin puoli vuotta.

Kuvassa koiran kielimato (liguatula serrata).

Kielimadon aiheuttamat oireet ja havaitseminen

Lievät tartunnat ovat usein oireettomia. Oireilevilla yksilöillä on vetistä tai jopa veristä sierainvuotoa. Koira voi niiskuttaa ja tukkoiset ylähengitystiet voivat aiheuttaa korostunutta ja äänekästä hengitystä.

Aikuisia kielimatoja ja niiden munia voidaan havaita tutkimalla koirien sieraineritteitä tai hengitysteiden tähystyksellä. Kielimadon munia on mahdollista löytää myös ulostenäytteistä, vaikka loinen ei suolistossa viihdy. Loinen päätyy suolistoon, jos koira syö omia ysköksiään tai muuten nielee nenävuotoja.

Tartuntaa ei kuitenkaan aina huomata ulostenäytteestä, sillä aikuiset kielimatonaaraat erittävät munia jaksottaisesti. Munien määrä näytteessä vaihtelee siis tutkimisajankohdan ja suolistossa olevien aikuisten naaraskielimatojen määrän mukaan.

Laboratoriotutkimuksien haasteena on myös se, että aina loinen ei tuota munia, jolloin sitä on vaikeaa havaita ulostenäytteistä. Useampana päivänä kerätyt ulostenäytteet ja riittävä näytemäärä parantavat ulostetutkimuksen tarkkuutta.

Kielimato voi tarttua myös ihmiseen

Ihminen voi saada tartunnan koiran ulosteen tai nenäeritteiden munien mukana. Koiralta saadussa tartunnassa munat eivät kehity aikuisiksi, vaan jäävät elimistöön toukkamuotoina.

Märehtijöiden kuten lampaan tai vuohen raa’asta lihasta saadusta tartunnasta voi kehittyä ihmiselle nenänielussa asustavia aikuisia yksilöitä, mutta tämä on erittäin harvinaista. Kielimatoon rekisteröityä lääkettä ei ole. Suomessa havaitun tapauksen hoitoon on käytetty lääkettä nimeltä fluralaneeri.

Ihmiset voivat ehkäistä loistartunnan saamista hyvällä käsihygienialla sekä riittävällä lihan kypsentämisellä.

Eläinten vastuullinen maahantuonti ehkäisee sisäloistartuntojen leviämistä

Sisäloistartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi eläinten vastuullinen tuonti Suomeen on erittäin tärkeää. Ulostetutkimus tulee tehdä lähtömaassa ennen Suomeen tuontia. Näin loistartunnat voidaan saada selville ajoissa ja hoitaa jo ennen Suomeen saapumista.

Kaikki sisäloiset eivät kuitenkaan näy ulostenäytteessä. Suomessa ulostenäytteiden tutkimuksia olisi hyvä jatkaa tuontikoirilla jopa kuukauden välein puolen vuoden ajan tuontimaasta riippuen. Jos tuontikoira oireilee, kannattaa olla herkästi yhteydessä eläinlääkäriin.

Lähteet:

Sievänen, M., Pohjoismäki J., Saari S., Miro G., Näreaho A. (2021) The first Linguatula serrata case in an imported dog in Finland. Veterinary Parasitology: Regional Studies and Reports Volume 26.

Saari, S., Näreaho, A. & Nikander, S. (2016). Elinympäristönä koira: Koiran loiset ja loissairaudet (1. painos.). Fennovet.