Lumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.

Lumpion sijoiltaanmeno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla kuten kääpiövillakoira, yorkshirenterrieri, pomeranian, pekingeesi, chihuahua ja bostoninterrieri. Lumpion sijoiltaanmenoa esiintyy myös isokokoisilla koiraroduilla ja kissoilla, kuten devon rex ja abessinialainen.

Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaanmenon tärkein syy. Jos takaraajat ovat länkisääriset (”cowboy –jalat”), nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaanmenolle ulkosivulle päin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.

Patellaluksaatio – oireet ja diagnoosi

Tavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira tai kissa jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireena voi olla myös haluttomuus tai kyvyttömyys hypätä. Molemminpuolisessa, vaikea-asteisessa lumpion sijoiltaanmenossa osa potilaista liikkuu vaivalloisesti molemmat polvet koukussa. Lumpion sijoiltaanmenon oireet voivat vaihdella huomattavasti eikä lumpioluksaation vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaanmenon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaanmeno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.

Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on tarpeen hoidon suunnittelussa.

Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen:

Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu (ei mene sijoiltaan).

Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja lumpio saadaan pois paikoiltaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Lumpio saattaa mennä pois sijoiltaan ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen.

Aste 3: Polvilumpio on yleensä koko ajan pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen.

Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. 

Tätä lumpioluksaation luokitusta käytetään virallisissa polvitarkastuksissa. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että lumpioluksaatio on perinnöllinen ongelma ja että yksilöitä, joilla on (vakava-asteinen) lumpioluksaatio, ei pidä käyttää jalostukseen. Joskus hämmennystä herättää se, että koira on virallisessa tutkimuksessa todettu lumpioluksaation suhteen terveeksi (aste 0), mutta myöhemmin polvissa todetaan esim. 2 asteen lumpioluksaatio. Tämä on kuitenkin täysin mahdollista: lumpion sivusiteet voivat ajan myötä löystyä takaraajojen rakennevirheiden seurauksena ja tämä johtaa lumpioluksaatioon.

Lumpion sijoiltaanmenon leikkaushoito

Lumpion sijoiltaanmenon leikkaushoito on aiheellista suorittaa kaikille koira- ja kissapotilailla, joilla on 2. asteen tai vakava-asyeisempi lumpion sijoiltaanmeno, joka aiheuttaa oireita. Leikkaushoito voi olla aiheellista suorittaa myös oireettomille koirille ja kissoille, koska lumpion sijoiltaanmeno altistaa lumpion nivelruston vaurioille ja eturistisiteen repeämälle.

Leikkaushoidossa tehdään tarpeen mukaan useita eri toimenpiteitä. Sääriluun ja/tai reisluun luisia rakenteita muutetaan.

Lumpioluksaation leikkaushoidon ennuste on hyvä. 

Leikkaushoito on tarpeen suorittaa mahdollisimman pian sellaisille nuorille kissa- ja koirapotilailla, joilla lumpiot ovat syntymästä lähtien pois paikoiltaan. Hoitamattomana tällainen tila johtaa nopeasti reisiluun, polven ja sääriluun vaikeaan asentovirheeseen. Näillä potilailla polvilumpiot vedetään paikoilleen käyttäen tukiompeleita ja polven pehmytosiin kohdistuvia tekniikoita. Osa näin hoidetuista potilaista tarvitsee edellä kuvattua luisiin rakenteisiin kohdistuvaa kirurgista hoitoa kasvuiän jälkeen.