Kissan diabetes

Kissan diabetes on verraten yleinen sairaus, jolle erityisesti ylipaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus altistavat. Kissan diabetesta voikin verrata ihmisen aikuis- eli kakkostyypin diabetekseen. Aivan kuten ihmisilläkin, myös kissalla elämäntaparemontti voi sekä auttaa ehkäisemään diabetesta että olla oleellinen osa sairauden hoitoa. tarkan sokeritasapainon hallinnan, ylipainon laihduttamisen ja liikunnan lisäämisen avulla kissa saattaa jopa parantua diabeteksesta niin, ettei se enää tarvitse säännöllisiä insuliinipistoksia. Diabetes on aina sekä potilaalle että omistajalle sitoumista vaativa vakava sairaus.

Kissoilla saatetaan tavata myös niin sanottua transient-diabetesta, jolloin verensokeri saattaa nousta liian korkeaksi ja kissa saada diabetes-oireita esimerkiksi jonkin muun sairauden, lääkityksen tai jopa henkisen stressin seurauksena.

Kissan diabeteksen oireet ja diagnoosi

Tyypilliset diabeteksen oireet ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Kissa saattaa myös olla tavanomaista nälkäisempi, mutta laihtua, vaikka se söisikin hyvin.

Diabeteksen diagnoosi vaatii aina eläinlääkärikäynnin. Käynnillä otetaan yleensä veri- ja virtsanäyte, joista voidaan todeta diabetespotilaalle tyypilliset muutokset eli epänormaalin korkea verensokeri sekä virtsassa sokeria (normaalista virtsassa ei ole sokeria lainkaan). Kissalla saatetaan todeta myös ketoaineita ja muitakin verimuutoksia, jotka ovat seurausta diabeteksen aiheuttamista muutoksista elimistön toiminnassa. Virtsassa saattaa olla myös bakteereita, sillä diabeetikkokissa saa virtsatietulehduksen muita helpommin. 
 

Kissan diabeteksen hoito

Lähes poikkeuksetta diabeteksen hoito aloitetaan päivittäisillä insuliinipistoksilla. Yleensä on tarpeen antaa pistos sekä aamuisin että iltaisin. Oikea pistotekniikka ja insuliinin käsittely on oleellista, siksi tämä asia käydään tarkasti läpi vastaanotolla. Kissoilla on tavallisesti käytössä ihmisille tarkoitettu insuliinikynä, jonka käyttö on yksinkertaista ja sillä saadaan myös annosteltua insuliinia tarkasti. Hoidon ensisijaisena tarkoituksena on saada kissan oma verensokerijärjestelmä toimimaan taas niin hyvin, että insuliinipistoksia ei enää tarvita. Huolellisella hoidolla jopa yli 50 prosenttia diabeetikkokissoista saadaan parannettua niin, että insuliinilääkitys voidaan lopettaa.

Oikea ruokavalio on myös tärkeä osa hoitoa. Vastaanotolta saa ostaa erityisesti diabeetikkokissoille tarkoitettua erikoisruokaa, joka auttaa verensokerin säätelyssä ja tukee elimistön oman verensokerijärjestelmän toimintaa. Ylipainoinen kissa on syytä laihduttaa, sillä laihtumisen myötä se saattaa tervehtyä niin, ettei insuliinilääkitystä enää tarvita. 

Etenkin alkuun on usein tarpeen käydä eläinlääkärissä riittävän usein, jatkossakin säännölliset kontrollikäynnit ovat tarpeen. Tarvittava kontrollien määrä ja niiden tiheys on kissakohtaista. Verensokeria on hyvä mitata myös kotona, jotta voidaan seurata insuliinilääkityksen tehoa, ja sitä, ettei verensokeri painu liian matalaksi. Vastaanotolla on myynnissä kissoille tarkoitettuja verensokerimittareita. Ihmisille tarkoitettu mittari ei anna luotettavaa tulosta. 

Verensokerin mittaamisen lisäksi kissan hoitovasteesta ja voinnista kertovat myös sen vedenkulutus ja virtsaaminen. Hyvässä hoitotasapinossa ylenmääräinen juominen rauhoittuu ja pissapaakut hiekkalaatikossa pienenevät. Myös kissan ruokahalua, syömistä ja yleistä vireystilaa tulee seurata.
 

Kissan diabeteksen hoidon tavallisimmat haasteet

• Alhainen verensokeri, tila, joka voi aina kehittyä hengenvaaralliseksi. Oireina väsymys, velttous, heikotus. Alkuvaiheessa tällainen kissa vain piileskelee tai nukkuu tavallista enemmän. Liian matala verensokeri voi aiheuttaa sekavuutta, hoippumista ja jopa kouristuksia. Näiden oireiden ilmetessä on syytä olla välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin.
• Ketoasidoosi eli ”happomyrkytys” voi kehittyä, jos insuliinia ei anneta, annos on liian pieni tai kissalla on ns insuliiniresistenssi (elimistö ei kykene käyttämään insuliinia hyväkseen). Ketoasidoosiin liittyy myös väsymys, mahdollisesti sekavuus ja usein oksentelua. Kissan henki voi myös haista oudolle. Ketoasidoosi voi olla hengenvaarallinen, joten jos sitä epäilee, on kissan toimitettava viipymättä eläinlääkäriin!