Koiran sikaripunkki ja demodikoosi

Koiralla tunnetaan useita erilaisia sikaripunkkeja, joista yleisin on Demodex canis. Sikaripunkkeja tavataan pieniä määriä jokaisella koiralla, ja normaalisti koiran oma immuniteetti pitää punkkikannan pienenä. Vasta lisääntyessään hallitsemattomasti punkit saavat aikaan demodikoosin.

Alttius yleistyneeseen demodikoosiin sairastumiselle on todennäköisesti perinnöllistä, joten sairaita tai joskus sairastaneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.

Koiran demodikoosi ja sairauden riskitekijät

Tietyt koirarodut ja suvut ovat muita alttiimpia demodikoosille. Yleistyneeseen demodikoosiin sairastuneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen, sillä sairastumisalttiuden voi olettaa olevan perinnöllistä. Perimän lisäksi riskitekijöitä ovat stressi, puutteellinen ravitsemus, eläimen omaa vastustuskykyä alentavat sairaudet kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, lisämunuaisen liikatoiminta ja kasvaimet ja lääkitykset, varsinkin immuunijärjestelmää lamaavat lääkkeet. Demodex canis –sikaripunkin aiheuttama demodikoosi ei tartu koirasta toiseen.

Nuoren koiran juveniili demodikoosi

Juveniililla koiran demodikoosilla tarkoitetaan nuorella alle puolitoistavuotiaalla koiralla esiintyvää demodikoosia.  Jos pennulla on yksi tai muutama pienehkö karvaton alue, joista löytyy sikaripunkkeja, puhutaan paikallisesta juveniilista demodikoosista. Se paranee usein itsekseen.

Koiran demodikoosi määritellään yleistyneeksi, kun karvattomia läikkiä on useita tai läikät ovat levinneet raajoihin, kun sairaus leviää edelleen tai ei ole parantunut puolen vuoden aikana. Juveniilin muodon syyksi arvellaan häiriötä elimistön puolustusjärjestelmän toiminnassa. Juveniili demodikoosi paranee yleensä kokonaan oikealla lääkityksellä.

Demodikoosin aikuismuoto

Aikuisella iällä puhkeavan demodikoosin sairauden kulku on yleensä vakavampi ja ennuste huonompi kuin juveniilin demodikoosin, eikä se parane itsekseen ilman asianmukaista sikaripunkkeja tappavaa lääkitystä.

Aikuisella koiralla sairauden taustalla on usein pitkäaikainen kortisoni- tai muu immunosupressiivinen lääkitys. Tällöin immunosupressiivisen lääkityksen muuttaminen on välttämätöntä sairauden paranemiseksi. Taustalla voi olla myös eläimen omaa immuniteettia laskeva vakava sairaus, jonka selvittäminen ja hoito ovat edellytyksiä demodikoosin paranemiselle. Koiran demodikoosi voi joskus vaatia elinikäistä punkkeja tappavaa lääkitystä sairauden kurissa pitämiseksi.

Koiran demodikoosin oireet

Juveniilin demodikoosin paikallinen esiintymä on lievimmillään vain kolikon kokoinen karvaton alue, joka ei ole erityisesti ärtynyt tai tulehtunut. Toisessa ääripäässä taas yleistynyt demodikoosi voi johtaa laajoilla alueilla karvattomuuden lisäksi syviin, märkiviin ihotulehduksiin, pyodermoihin. Muita oireita voivat olla hilseily, ihon tummuminen tai punoitus.  Koiran demodikoosi ei alussa aiheuta kutinaa, mutta jos iho tulehtuu sekundaarisesti, voi kutina olla voimakasta.

Koiran demodikoosi diagnosoidaan raapenäytteestä

Demodikoosin diagnosointia varten ihosta otetaan raapenäytteitä. Näytteet tutkitaan mikroskoopin alla, jotta saadaan selville, minkälaisia sikaripunkkeja näytteessä esiintyy, ja kuinka paljon.  Toipumista tarkkaillessa on hyvä merkki, jos näytteissä näkyy lähinnä aikuisia ja kuolleita loisia, munien ja nymfimuotojen esiintyminen on merkki aktiivisesta infektiosta. Ihon pinnasta otetun näytteen lisäksi koirasta voidaan ottaa näytteeksi karvoja, joiden juuria tarkastellaan mikroskoopilla samoin kuin raapenäytteitä.

Koiran demodikoosi voi vaatia pitkäaikaisen hoidon

Juveniilin demodikoosin paikallisen muodon annetaan yleensä parantua itsekseen. Suurimmalla osalla koirista niiden oma immuniteetti korjaa tilanteen kuukauden tai kahden sisällä. Jos sairaus leviää tai on jo päässyt yleistymään, se vaatii sekä oireenmukaista että loisia tappavaa hoitoa. Aikuisella koiralla demodikoosin hoito edellyttää aina myös sairauden taustalla olevan syyn selvittämistä ja hoitoa.

Kotilääkintä ei ole suositeltavaa, sillä esimerkiksi kortisoni voi tehostaa demodikoosin etenemistä. Demodikoosin hoidon ja hoidon seurannan tulisi tapahtua eläinlääkärin ohjeilla ja valvonnassa.  Hoito saattaa olla aikaa vievää, ja se vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Kontrolliraapenäytteitä otetaan yleensä noin kerran kuukaudessa. Hoito voidaan yleensä lopettaa vasta sitten, kun kahdessa perättäisessä kuukauden välein otetussa raapenäytteessä ei löydy enää yhtään sikaripunkkeja. Suurin syy yleistyneen demodikoosin hoidon epäonnistumiseen onkin se, että koiran omistajat keskeyttävät hoidon antamisen liian aikaisin.

Jos iho-oireisiin kuuluu märkiviä tulehduksia, niiden hoitaminen on ensisijaisen tärkeää. Itse demodikoosia hoidetaan sikaripunkkeja tappavilla lääkkeillä. Koiran säännöllinen pesu antibakteerisella ja karvatuppia huuhtovalla shampoolla voi nopeuttaa paranemista.

Mirja Kaimio
ELT, pieneläisairauksien erikoiseläinlääkäri
Evidensia Eläinlääkäripalvelut