Koiran virtsakivet
Artikkelin sisältö
Koiran virtsakiteet ovat pieniä (yleensä mikroskooppisia) mineraalikertymiä koiran virtsarakossa ja virtsateissä. Virtsakiteet syntyvät, kun mineraalien ja muiden kuona-aineiden osuus koiran virtsassa kasvaa liian korkeaksi, ja osa näistä saostuu suolan kaltaisiksi virtsakiteiksi, jotka yhteen kerääntyessään voivat muodostaa virtsakiviä.
Lue lisää virtsakivien oireista
Virtsakiviä voi muodostua koiran munuaisiin, virtsanjohtimiin tai virtsarakkoon, ja etenkin uroskoirilla virtsakivet voivat juuttua pitkään ja kapeaan virtsaputkeen. Yleisimmin virtsakivet kehittyvät koiran virtsarakossa. Pahimmillaan kiven läpimitta voi olla useita senttejä, ja se voi jopa tukkia koiran virtsatien. Tällöin tilanne on jo vakava.
Hoitomuoto valitaan kivien koon ja tyypin mukaan
Virtsakivet saattavat aiheuttaa verivirtsaisuutta ja altistaa toistuville virtsatietulehduksille. Jos huono tuuri käy, ne voivat aiheuttaa virtsatietukoksen, jolloin koira ei saa virtsattua, vaikka yrittää kovasti. Tukos on kivulias ja saattaa johtaa hengenvaaralliseen myrkytystilaan, joten virtsaamisvaikeuksista kärsivä koira tulee aina viedeä eläinlääkäriin.
Vastaanotolla virtsakivet havaitaan röntgen- tai ultraäänitutkimuksella, jolloin myös kivien tarkka määrä ja sijainti saadaan selville.
Virtsanäytteen tutkiminen on myös tärkeää. Edustavin virtsanäyte saadaan punktoimalla näyte suoraan virtsarakosta vatsanpeitteiden läpi. Tämä on koiralle kivuton toimenpide. Virtsan pH, väkevyys ja sakka tutkitaan ja mahdollisten virtsakiteiden koostumus selvitetään. Lisäksi virtsanäyte viljellään, sillä virtsakivet altistavat koiran virtsateiden bakteeritulehdukselle; tai olla seurausta virtsatietulehduksesta. Kiteiden koostumuksen ja virtsan pH:n avulla voidaan saada viitteitä siitä, minkä tyyppisistä virtsakivistä on kysymys. Tämä auttaa hoidon suunnittelussa.
Koiralta voidaan ottaa myös verinäyte, josta tutkitaan mm. tulehdus- ja munuaisarvot lemmikin yleistilan kartoittamiseksi.
Virtsakivien hoitomuoto valitaan kivien koon ja tyypin sekä koiran kunnon mukaan. Kiviä voidaan yrittää huuhdella virtsarakosta pois ja etenkin narttukoirilla, joilla on lyhyt ja leveä virtsaputki, tämä saattaa onnistua. Kiviä voidaan myös liuottaa pois erikoisruokavaliolla, mutta tämä on hidas hoitomuoto, joka ei tehoa kaikkiin virtsakiviin. Leikkaushoito sen sijaan tuo nopean avun, jos tilanne on kehittynyt akuutiksi.
Jos virtsakivi on juuttunut virtsaputkeen, se voidaan saada katetroimalla työnnettyä virtsarakkoon, jolloin virtsa pääsee taas kulkemaan esteettä.
Erikoisruokavalio hoidon tukena
Virtsakivistä kärsiville koirille on suunniteltu erikoisruokia, joissa voi olla esimerkiksi vähemmän proteiinia, magnesiumia ja fosforia kuin tavallisissa koiranruuissa. Ruokavalioita on erilaisia, riippuen kyseessä olevien virtsakivien laadusta. Joissain tapauksissa ruokavaliohoitoon yhdistetään lääkitys. Ruokavalio- ja lääkehoitoa voidaan käyttää yksinään tai leikkaushoidon tukena. Mikäli koiralla on alttius virtsakivien kehittymiselle, eläinlääkäri laatii sille hoitosuunnitelman, johon kuuluu muun muassa virtsanäytteen tutkiminen säännöllisesti.
Tärkeä osa virtsakivien ennaltaehkäisyssä on koiran riittävästä nesteen saannista huolehtiminen, sillä laimeassa virtsassa kehittyy vähemmän herkästi virtsakiviä. Kun koira juo enemmän, se myös virtsaa enemmän, mikä huuhtoo jo muodostuneita kiteitä tehokkaammin pois rakosta. Virtsakiville alttiin koiran ruokaan voi lisätä vettä, ellei koira muuten juo tarpeeksi.
-
