Koiran elimistössä asustavat sisäloiset käyttävät ravinnokseen verta ja muita kudosnesteitä. Etenkin nuoret koiran pennut voivat sairastua vakavasti suolinkaisten ja hakamatojen aiheuttamiin tartuntoihin. Koiran loiset aiheuttavat pennuilla huonokasvuisuutta, ripulia ja yskää loisten tunkeutuessa keuhkoihin. Säännöllinen koiran madotus ennaltaehkäisee loisten aiheuttamilta terveysongelmilta.
Koiran suolinkainen
Suomessa yleisin koiran sisäloinen on suolinkainen (Toxocara canis), joka kuuluu sukkulamatoihin. Suolinkaisen aikuismuoto on noin 10-15 senttimetrin mittainen vaalea spagettia ulkonäöltään muistuttava mato. Aikuinen loinen erittää jopa 200 000 munaa vuorokaudessa ja nämä munat kehittyvät hyvissä olosuhteissa tartunnallisiksi toukiksi kuudessa viikossa.
Aikuiset suolinkaiset asustavat koiran ohutsuolessa. Aikuinen koira saa suolinkaistartunnan syötyään ympäristöstä tartunnallisen toukan tai ns. väli-isäntäeläimen, jossa on suolinkaisen toukkamuotoja.
Pentuun suolinkainen tarttuu emon istukan kautta tai maidon välityksellä. Suolinkainen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koiranpennun kuoleman suolen tukkeutumisen seurauksena.
Suolinkaisen toukkamuodot kulkeutuvat pennun ohutsuoleen ja siirtyvät sieltä verenkierron välityksellä pennun keuhkoihin. Pennuilla suolinkaiset voivat aiheuttaa keuhkotulehduksen. Kun pentu yskii, toukat siirtyvät ysköksen mukana nieluun ja nielemisen seurauksena päätyvät takaisin suolistoon ja kehittyvät siellä aikuisiksi loisiksi. Jos toukkia on paljon, yskiminen voi olla voimakasta ja pennun yleiskunto saattaa nopeasti heiketä.
Täysikasvuiset loiset taas aiheuttavat ripulia ja oksentelua ja suurina määrinä näkyvää vatsan turvotusta. Suolinkaisen lisäksi koirilla tavataan Suomessa hakamatoja ja tätä harvemmin piiskamatoja ja heisimatoja.
Koiran hakamato
Hakamato on pieni alle senttimetrin mittainen koiran sisäloinen. Koira saa hakamatotartunnan syödessään hakamadon toukkamuodon tai hakamato voi tunkeutua koiraan ihon lävitse.
Hakamato käyttää ravinnokseen koiran elimistön nesteitä, kuten verta. Jos koiralla on hakamatoja runsaasti, niin madoista voi seurata anemiaa, syömättömyyttä, ripulia, suolistotulehdus, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Iholle voi muodostua punoittavia ja kutisevia alueita hakamatojen tunkeutuessa ihoon.
Loishäätölääkitys ulostenäytteen perusteella
Eri loishäätölääkkeet tehoavat eri loislajeihin. Eläinlääkäri voi tutkia koiran loiskannan ulostenäytteestä. Aikuisen koiran madotus tehdään mieluiten ulostenäytteen tutkimisen tai yksilöllisen riskiarvion perusteella. Kennelolosuhteissa asuvalle koiralle, tiineelle nartulle ja koiranpennulle madotus on tehtävä huolellisesti.
Lue lisää koiran sisäloishäädöstä
Kantavan nartun madotus
Jos nartulla on joskus ollut suolinkaistartunta, on sen elimistössä todennäköisesti suolinkaistoukkien lepomuotoja. Loishäätölääkitys tehoaa vain suolistossa oleviin täysikasvuisiin loisiin, ei muualla elimistössä koteloituneisiin toukkiin.
Tiineenä olevan nartun elimistössä olevat toukkamuodot aktivoituvat keskimäärin tiineyspäivänä 42. Aktivoiduttuaan toukat vaeltavat emän elimistössä ja läpäisevät istukan siirtyen näin sikiöiden maksaan odottamaan pentujen syntymistä. Tämän vuoksi nartun madotus tulee tehdä ennen astutusta, tiineyden aikana kahdesti (tiineyspäivinä 35 ja 51) ja vielä useaan otteeseen yhdessä pentujen kanssa.
Toinen tapa hoitaa nartun madotus on lääkitä narttu päivittäin lopputiineyden ajan tiineyspäivän 40 jälkeen ja jatkaen päivittäistä loishäätölääkkeen annostelua pentujen syntymisen jälkeen kahden viikon ajan. Kahden viikon kuluttua penikoimisesta siirrytään emon ja pentueen loishäätöön.
Koiranpennun madotus
Emän ja koiranpennun madotus aloitetaan pentujen ollessa 2-viikkoisia. Nartun ja koiranpennun madotus toistetaan kahden viikon välein, kunnes pennut ovat 12 viikon ikäisiä. Seuraava koiranpennun madotus tehdään 15 viikon iässä viikkoa ennen uusintarokotusta tai tutkitaan tässä vaiheessa ulostenäyte loishäätötarpeen arvioimiseksi. Tästä eteenpäin kasvavan koiranpennun madotus tehdään vastaavasti kuin aikuisilla koirilla: mieluiten ulostenäytetutkimuksen tai yksilöllisen riskiarvion perusteella.
Koiran loiset voivat tarttua myös ihmiseen
Suolinkaiset voivat tarttua myös ihmisiin, jos tartuntakykyisiä munia joutuu ihmisen elimistöön. Elimistöön joutuneet suolinkaistoukat aloittavat ihmisessä toukkavaelluksen, josta voi seurata niin sanottu larva migrans syndrooma.
Larva migrans syndroomaa esiintyy pääasiassa lapsilla. Tartunnasta seuraa kuumeilua, yskää, keuhkokuumetta ja pahimmillaan toukkia voi kulkeutua silmän sisäosiin aiheuttaen voimakasta kipua silmässä ja jopa silmän sokeutumisen.
Hyvä hygienia loistorjunnan perustana
Tartuntavaaran takia koiran pitoympäristö ja makuualustat tulisi säännöllisesti puhdistaa ja pestä loisten ja loisten munien vähentämiseksi. Loisten munat ovat kuitenkin hyvin kestäviä ja rakenteisiin saattaakin jäädä loisten munia desinfioimisesta huolimatta. Kuivumista munat eivät kestä. Säännöllinen koiran madotus ja koiran makuualustojen puhtaana pitäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä myös ihmistartuntojen ehkäisemiseksi.
