Resistentit bakteerit lemmikeillä – ESBL, MRSP ja MRSA

Päivitetty 10.1.2023

Artikkelin sisältö

Mikä on ESBL?
Mikä on MRSP?
Mikä on MRSA?
Voiko resistentti bakteeri siirtyä eläimestä ihmiseen?
Miten resistentit bakteerit diagnosoidaan?
Toimi näin, jos lemmikilläsi todetaan resistentin bakteerin aiheuttama infektio tai kantajuus

Bakteerien vastustuskyky antibiooteille on maailmanlaajuisesti kasvava ongelma. Niin sanotusti multiresistenttejä eli monille antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja tavataan jonkin verran myös lemmikeissä, erityisesti koirissa.

Riskiryhmässä ovat etenkin tuontikoirat maista, joissa antibioottikäytännöt ovat Suomea löyhempiä, raakaravintoa saavat koirat sekä suomalaiset koirat, jotka ovat joutuneet saamaan useita antibioottikuureja, esimerkiksi kroonisiin iho- ja korvatulehduksiin.

Mikä on ESBL?

ESBL-entsyymin (Extended Spectrum Beta Lactamsase) omaavalla bakteerilla on entsyymin takia resistenssi monia antibiootteja kohtaan. Tämän takia yleisimmin käytetyt antibiootit eivät tehoa bakteerin aiheuttamiin infektioihin ja ne ovat usein vaikeammin hoidettavissa. Yleisimmin entsyymi on Escherichia coli – tai Klebsiella -bakteereissa, joita löytyy terveiden koirien ja kissojen limakalvoilta ja suolistosta. E. coli -bakteeri on tavanomainen infektion aiheuttaja esim. virtsatietulehduksissa. Joskus bakteerilla voi olla ESBL-entsyymi, mikä hankaloittaa sairauden hoitoa.

Mikä on MRSP?

MRSP eli metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius on bakteeri, jolla voi olla resistenssi monia antibiootteja kohtaan. S. pseudintermedius -bakteeria löytyy terveiden koirien ja kissojen iholta, sieraimista, suusta sekä perianaalialueelta. Yleisimmin käytetyt antibiootit eivät tehoa MRSP:n aiheuttamaan infektioon ja infektio on usein vaikeammin hoidettavissa. Parannuttuaan potilas jää usein MRSP-bakteerin oireettomaksi kantajaksi. Eläin voi olla MRSP-bakteerin oireeton kantaja myös ilman edeltävää infektiota.

Mikä on MRSA?

MRSA on metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus -bakteeri. Staphylococcus aureus on yleinen bakteeri ihmisen iholla ja nenän limakalvoilla. Lemmikillä MRSA on harvinainen, mutta joskus se voi aiheuttaa lemmikille infektion. Joskus lemmikki voi olla myös MRSA bakteerin oireeton kantaja. Resistenssin takia yleisimmin käytetyt antibiootit eivät tehoa sen aiheuttamaan infektioon, jonka vuoksi infektio on usein vaikeammin hoidettavissa. Onneksi tästä huolimatta lemmikki pystytään useimmiten hoitamaan jälleen terveeksi.

Voiko resistentti bakteeri siirtyä eläimestä ihmiseen?

Sekä MRSP, MRSA että ESBL voi siirtyä eri lajien välillä, jolloin puhutaan ns. zoonoosista. Bakteerien tai resistenssigeenien siirtyminen lajien välillä on hyvin harvinaista, mutta tartunta on kuitenkin mahdollinen.

MRSA:n lemmikki saa yleensä omistajalta tai lähipiiristään, ihmiseltä joka työskentelee terveydenhuollossa tai sairastaa kroonista sairaala- tai perusterveydenhuollon käyntejä vaativaa perussairautta. MRSA siirtyy harvoin ihmisestä lemmikkiin, kuten MRSP tai ESBL siirtyvät harvoin lemmikistä ihmiseen.

Kun on kyse terveestä aikuisesta ihmisestä, tartuntariski on hyvin pieni. Riski nousee hieman korkeammaksi, jos lemmikin kanssa on läheisessä kontaktissa ihminen, jonka immuunipuolustus on vajavainen (esim. syöpäpotilas tai elinsiirteen saanut henkilö) tai kyseessä on pieni lapsi.

Miten resistentit bakteerit diagnosoidaan?

ESBL, MRSP ja MRSA diagnosoidaan bakteeriviljelystä. Viljelystä tehtävästä herkkyysmäärityksestä selviävät myös bakteeriin edelleen tehoavat antibiootit. Myös resistenttien bakteerien aiheuttamat infektiot voidaan kuitenkin usein hoitaa onnistuneesti herkkyysmäärityksen pohjalta tehdyllä hoitosuunnitelmalla.

Lue lisää resistenttien bakteerien seulonnasta

Toimi näin, jos lemmikilläsi todetaan resistentin bakteerin aiheuttama infektio tai kantajuus

Jos lemmikilläsi havaitaan antibiooteille resistenttien bakteerien aiheuttama infektio, on tärkeintä hoitaa lemmikkiä seuraten tarkasti eläinlääkärin antamia ohjeita. Infektioita saatetaan hoitaa antibioottien sijaan esimerkiksi paikallishoidolla.

Jos lemmikkiä hoitanut eläinlääkäri on suositellut kontrollikäyntejä paranemisen seurantaan liittyen, on ohjeistusta tärkeää noudattaa. On ensiarvoisen tärkeää hoitaa lemmikki terveeksi asti, varsinkin jos hoidossa on jouduttu käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja.

Huolehdi tarkoin omasta käsihygieniastasi, kun kosketat lemmikkiäsi. Pese kädet huolellisesti saippualla ja vedellä tai käytä desinfioivaa, alkoholipohjaista käsihuuhdetta. Vältä infektoituneen alueen turhaa koskettamista.

Kun hoidat lemmikkisi infektoitunutta aluetta, kuten esimerkiksi haavaa, käytä hoidon aikana kertakäyttöisiä hanskoja ja käsihuuhdetta hanskojen poiston jälkeen. Laita kaikki käytetyt taitokset tms. suoraan roskiin.

Vältä lemmikin kanssa perheen ulkopuolisia lemmikkikontakteja, kunnes infektio on kokonaan parantunut. Älä anna lemmikin olla tekemisissä henkilöiden kanssa, joiden immuunipuolustus on puutteellinen, koska he ovat herkempiä saamaan bakteerin.

Hyvä käsihygienia on paras ja helpoin tapa ehkäistä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien siirtyminen lemmikistä omistajaan tai muihin eläintä käsitteleviin ihmisiin.

Suosittelemme, ettei lemmikki nukkuisi samassa sängyssä kanssasi etkä antaisi sen nuolla itseäsi, kunnes infektio on parantunut. Huolehdi lemmikin kuppien, pedin sekä hoitovälineiden perusteellisesta puhdistamisesta. Siivoa lemmikin ulosteet ulkoa, jotta muut lemmikit välttyvät tartunnalta.

Kun asioit eläinlääkärillä lemmikkisi kanssa, mainitsethan ESBL-, MRSP- tai MRSA-infektiosta tai -kantajuudesta ajanvarauksen yhteydessä. Eläinlääkäriasemilla käytetään erityisiä varotoimia hoidettaessa moniresistenttiä bakteerikantaa kantavia eläimiä, jotta voidaan välttää mikrobin leviäminen muihin potilaisiin, jotka esimerkiksi perussairauksiensa vuoksi ovat alttiita infektioille.

Mikäli joudut itse sairaalahoitoon, kerrothan hoitavalle lääkärille että lemmikilläsi on todettu monille antibiooteille vastutustukykyinen bakteeri. Hoitava lääkäri päättää, vaikuttaako se hoitoosi jollain tavalla.

Lemmikki voi vapautua resistenttien bakteerien kantajuudesta ajan kanssa. Ensimmäinen seulontanäyte voidaan ottaa 4–6 viikon kuluttua infektion toteamisesta, seuraava näyte edellisestä 4–6 viikon kuluttua ja kolmas näyte taas edellisestä 4–6 viikon kuluttua. Kun kolme peräkkäistä näytettä saadaan negatiivisina, voidaan lemmikki todeta vapautuneeksi kantajuudesta.