Eläinsairaala Vettorissa Raisiossa työskentelee ortopedian huippuosaajia

Pieneläinortopedin työ vaatii mittavaa koulutusta, erikoisaosaamista ja jatkuvaa tietojen ja taitojen päivittämistä. Eläinlääketieteessä lemmikkien tuki- ja liikuntaelisairauksiin perehtyneitä ortopedejä on kansainvälisestikin vähän. Alan taitajista peräti kolme työskentelee Eläinsairaala Vettorissa.

Heli Brander on tullut pian viisikuukautisen Lilyn kanssa kontrollikäynnille Eläinsairaala Vettoriin Raisioon. Lily on vauhdikas whippet, joka pinkoessaan pistää kodin matot rullalle. Pennulle on ehtinyt sattua jo toinen tapaturma lyhyen elämänsä aikana.

‒ Lily sai lapaluun harjanteen murtuman juostuaan päin sohvapöytää. Kävi niin hassusti, että jo runsas kuukausi sitten tuli samanlainen trauma, murtuma, joka parani oikein hienosti itsestään. Ei tarvinnut muuta kuin rajoittaa olemista. Meni vähän aikaa, taas koira juoksi ja sama lapaluu murtui uudestaan, kuvailee ortopedi Mikael Granholm.

Granholm tarkastelee Lilystä hetki sitten otettua röntgenkuvaa. Lapaluu on paranemassa hyvin.

‒ Kuten viime kerrallakin, murtuma on myös nyt hyvin paikallaan ja hoidoksi on riittänyt lepo. Estetään koiraa ottamasta spurtteja eli estämällä liikkumista murtuma saa rauhaa parantua. Tapahtuneesta on kaksi viikkoa, ja kaikki näyttää röntgenkuvassa siltä kuin murtuman parantuessa pitääkin.

Molemmilla kerroilla Lilylle on suositeltu hoidoksi häkitystä eli täyslepoa.

‒ Käytännössä olemme pitäneet Lilyä taluttimessa kotona. Sitä ei ole voinut laittaa häkkiin tai aitaukseen, koska voimakastahtoisena se ei ole hetkeäkään paikoillaan, vaan alkaa hyppiä ja melskata, mikä vain pahentaa tilannetta, Brander huokaisee.

Brander kertoo, että pentukoiran hillitseminen kotona on käynyt työstä.

‒ Lily on hyvinvoiva, vanhemmat eivät niinkään. Meillä on eletty poikkeustilaa, olen saanut olla pennun kanssa kiinni 24/7. On pitänyt miettiä tarkkaan, milloin voi mennä suihkuun.

Lilyn on maltettava odottaa kahdesta kolmeen viikkoa ennen kuin se voi jälleen juosta ja palata normaalielämään.

‒ Kasvavat eläimet ovat ihmeellisiä, luonto korjaa todella nopeasti tällaiset murtumat.  Todennäköisesti mitään haittaa ei jää, koska murtuma on niin hyvin paikallaan ja näyttää paranevan normaalianatomian mukaiseen asentoon, rohkaisee Granholm.

Ortopedit Mikael Granholm (vasemmalla), Karoliina Mikola ja Jan Ivén iloitsevat kutsumustyöstään. Eläinsairaala Vettorissa Raisiossa on mahdollisuus tehdä vaativaa ortopediaa erinomaisten työvälineiden ja tilojen turvin.

Vettoriin on keskittynyt ortopedian huippuosaamista

 Eläinsairaala Vettorissa työskentelee kolme kokenutta, pieneläinortopediaan perehtynyttä huippuosaajaa. Mikael Granholmin (Ell) ohella Jan Ivénillä (Ell) ja Karoliina Mikolalla (Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) on vuosien kokemus tuki- ja liikuntaelinten sairauksien diagnostiikasta, hoidosta ja kirurgiasta. Lisäksi eläinlääkäri Iiris Sirviö harjoittelee parhaillaan sairaalan neljänneksi ortopediksi.

Pieneläinortopedia on verrattain nuori ala. On sanottu, että maailman kaikki pieneläinortopedit mahtuisivat jalkapallokentälle. Ortopediaan perehtyneet eläinlääkärit ovat perinteisesti olleet miehiä, mutta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on viime vuosina naisortopedejä tullut alalle yhä enemmän.

‒ Tällä hetkellä mennään lujaa eteenpäin ja tutkimustuloksia tulee enenevässä määrin. Opiskelu ja tietojen päivittäminen ovat arkipäivää, toteaa Ivén.

Kaikkien neljän kohdalla rakkaus eläimiin on ohjannut uravalintaa. Mikael Granholm on ollut perustamassa Vettoria jo vuonna 1997. Koulutuspolku ortopediksi on ollut pitkäjänteinen.

‒ Meillä eläinlääkäreillähän ei ole samanlaista virallista ortopedikoulutusta kuin ihmispuolella. Olemme ortopediaan perehtyneitä eläinlääkäreitä. Kävin ensimmäisellä ortopediakurssilla Davosissa Sveitsissä vuonna 1996 ja innostuin toden teolla. Olen vähitellen kartuttanut osaamista, käynyt kursseilla ja tekemällä oppinut, Granholm kertoo.

Jan Ivénillä on 25 vuoden kokemus eläinlääkärinä. Hän on työskennellyt yksityisellä puolella omassa yrityksessään ja Vettorissa nyt vuoden ajan.

‒ Näissä sairaalaolosuhteissa tapauksia on enemmän ja ne ovat yhä monimutkaisempia. Toimikenttä on mielenkiintoinen, luovuutta vaativa ja haastava.

Kolmikosta nuorin, Karoliina Mikola, tuli kymmenisen vuotta sitten Vettoriin perehtymään ortopediaan Granholmin opastuksella. Kirurgia ja ortopedia vetivät häntä puoleensa jo opintojen alussa.

‒ Suurin syy siihen on oma voimistelutaustani. Olen voimistellut, valmentanut ja edelleenkin tuomaroin. Itseäni kiinnostaa se, kuinka mekaniikka toimii. On tosi mielenkiintoista miettiä, mitkä ovat ne kompensatoriset ongelmat, jotka seuraavat, kun ontuu jalkaa tai kun jossain muualla on vaurio. Ja kirurgia ‒ se on parasta!

Hyvät kuvantamismahdollisuudet ovat ortopedin työssä tärkeitä. Klinikkaeläinhoitaja Emma Juura valmistelee pienen Lilyn kontrollikuvauksiin.

Hyvät valmiudet hoitaa ortopedisiä potilaita

 Suurin osa ortopedian toimenpiteistä on perusleikkauksia, joita tehdään Vettorissa viikoittain viidestätoista kahteenkymmeneen.

Lemmikeillä esiintyy tyyppivammoja kuten polvilumpion luksaatiota ja ristisidevammoja. Erityisesti liikenneonnettomuuksissa lonkan luksaatiot ja murtumat sekä lantion alueen murtumat ovat tavallisia. Kääpiöroduilla tyypillinen ortopedinen vamma on kyynär- ja värttinäluun murtuma. Niillä esiintyy myös Legg Perthes -kasvuhäiriötä. 

Ristisideleikkauksia tehdään usealla eri tekniikalla kuten TPLO-, TTA-, lateral suture- sekä CBLO-tekniikoilla.

‒ Hoidamme kaikki sairaalan ovesta sisään tulevat potilaat. Kaikilla meillä on pitkä kokemus ja osaamme hoitaa myös vaikeampia murtumia, vakuuttaa Ivén.

Eläinsairaala Vettorissa on ortopediaan hyvät valmiudet, nykyaikaiset diagnostiset laitteet sekä korkea hygieniataso. Ortopedisten potilaiden valmistelutilojen lisäksi on kolme leikkaussalia ja heräämötilat. Tarvittaessa on mahdollista järjestää ympärivuorokautinen jälkihoito leikkauspotilaille.

‒ Tutkimuksissa käytämme röntgen- ja ultraäänilaitteita ja meillä on myös CT- eli tietokonetomografialaite, joka on ortopediassa todella hyvä työväline. Teemme myös laboratoriotutkimuksia, eli ortopediassa voidaan tutkia myös näytteitä ottamalla, Ivén luettelee.

‒ Lihasten ja jänteiden tutkimuksessa hyvä ultraäänilaite on tärkeä työväline, joka antaa paljon informaatiota. Ultraäänitutkimuksen perusteella voidaan päättää, onko tarpeellista jatkaa esimerkiksi magneettitutkimukseen sekä asettaa hoitosuunnitelma, jos päästään diagnoosiin, korostaa Mikola.

Vettorin maaliskuussa valmistuviin tiloihin on varattu paikka myös toivelistalla olevalle MRI- eli magneettikuvauslaitteelle. Kaikki kolme ortopediä tekevät myös niveltähystyksiä.

‒ Siinä pääsee nivelen sisään katsomaan ja tutkimaan pienestä kurkistusreiästä. Se on oikeastaan paras tapa tutkia niveltä ja myös hyvin atraumaattinen eli itse tutkimus ei aiheuta vauriota nivelelle, Granholm kuvailee.

Granholm leikkaa myös välilevytyriä, jotka ovat leikkauksia vaativista selkäongelmista yleisimpiä. Täällä hoidetaan myös lemmikkien kroonista kipua, tyypillinen kipupotilas kärsii nivelrikosta.

Lisäksi Vettorissa tehdään jalostustutkimuksia eli virallisia lonkka- ja kyynärkuvauksia.

‒ Suomen Kennelliitolla on tietyt kriteerit, jotka eläinten pitää täyttää lonkka- ja kyynärnivelterveyden suhteen. Täällä katsotaan, että eläin on kunnossa, ja että sitä voi käyttää jalostukseen, kertoo Granholm.

Lähitulevaisuuden kehittymiskohde Vettorissa ovat lonkkaproteesileikkaukset.

Ortopedi Mikael Granholm toteaa Lilyn murtuman olevan hyvää vauhtia paranemassa.

Hoitajat korvaamattomana apuna

Ortopedien apuna toimivat ortopediaan ja leikkaussalityöskentelyyn perehtyneet hoitajat.

‒ Meidän kokeneet hoitajamme ovat kultaakin kalliimmat. Olisimme hitaampia ja tehottomampia, jos taitavat hoitajat eivät olisi meitä avustamassa. Kun leikkaat, et pysty samalla valvomaan potilasta, vaan siinä pitää olla osaava ihminen havainnoimassa mahdollisia ongelmia ja puuttumassa niihin, muistuttaa Mikola.

‒ Meillä on myös hyvä ja ammattitaitoinen välinehuoltaja.  Niin sanottua ’romua’ on näissä leikkauksissa hirveän paljon, on erikoisosia, nippeliä ja nappelia. On tärkeää, että ne tarvittaessa löytyvät ja homma toimii, Ivén kiittelee.

Granholm, Ivén ja Mikola toivovat, että nuoret kollegat rohkaistuisivat perehtymään ortopediaan.

‒ Ihmettelemme, miksi ortopedia ei ole kovin suosittua eläinlääkäreiden keskuudessa. Kirurgia on haastavaa ja siinä pitää olla nöyrä. Se on myös palkitsevaa: Iloa tuottaa se, kun onnistuu ja saa potilaan kuntoon.

Ortopedi Karoliina Mikola ja klinikkaeläinhoitaja Tytti Tuomi tekevät saumatonta yhteistyötä. Hoitajien apu klinikka- ja sairaalatyöskentelyssä on eläinlääkäreille kultaakin kalliimpaa.