Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Sairaus puhkeaa tavallisesti keski-ikäisille ja vanhemmille kissoille. Liiallisen hormonituotannon taustalla on tyypillisimmin hyvänlaatuinen rauhaskasvain, pahanlaatuset kasvaimet ovat harvinaisia.

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: oireet

Hypertyreoosin oireet ovat hyvin vaihtelevia ja moninaisia. Kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää kissoilla sekä aineenvaihduntaa että vaikuttaa käyttäytymiseen. Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Käsittely voi siitä syystä aiheuttaa kissalle paniikkireaktioita, läähätystä tai jopa hengitysvaikeuksia.

Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään. Hoitamattomana hypertyreoosi voi johtaa sydänlihassairauteen, hypertrofiseen kardiomyopatiaan, jonka seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoiminta.

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: diagnosointi

Kilpirauhasen liikatoiminnan diagnosointi perustuu kissan kliinisiin oireisiin sekä laboratoriotutkimuksiin. Yleistutkimuksessa voidaan melko usein tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen, mutta aina kilpirauhanen ei ole havaittavasti suurentunut. Diagnoosi varmistetaan verinäytteistä tutkittavan seerumin kilpirauhashormoni (tyroksiini) pitoisuuden avulla.

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta: hoito ja ennuste

Radiojodihoitoa pidetään kissojen kilpirauhasen liikatoiminnan ensisijaisena hoitovaihtoehtona. Leikkaus ja lääkehoito sekä niukkajodinen ruokavalio ovat myös tehokkaita hoitomuotoja. Radiojodi ja leikkaus ovat parantavia hoitoja, kun taas lääkkeillä ja niukkajodisella ruokavaliolla ehkäistään ainoastaan kilpirauhashormonin syntyminen, jolloin sairauden oireet helpottavat, mutta sairaus ei parane.

Kissan huono yleiskunto tai liitännäissairaudet saattavat estää leikkauksen. Myös radiojodihoidon edellytyksenä on, että kissa on riittävän hyväkuntoinen. Tämän vuoksi usein päädytäänkin lääkkeelliseen hoitoon, joka on elinikäinen. Taudin hoito vaatii tällöin myös säännöllistä seurantaa (3-6 kk välein), jotta hoidon tehoa ja lääkkeen annostasoa voidaan arvioida ja säätää sopivaksi.

Lääkitys estää kilpirauhashormonien synteesiä. Lääkkeen sivuvaikutuksina voi esiintyä oksentelua, ruokahaluttomuutta ja voimattomuutta. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Noin 10 %:lla potilaista lääkitys saatetaan joutua lopettamaan merkittävien sivuvaikutusten vuoksi.

Radiojodihoito on parantava hoitomuoto noin 95%:lla potilaista. Pienellä osalla hoito saatetaan joutua uusimaan, ja noin 15 %:lla esiintyy ohimenevää kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Hypertyreoosia sairastavan kissan vointi paranee usein nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen ja ennuste hyvällä hoidolla on hyvä. Ennusteeseen vaikuttavat kuitenkin myös kissan yleiskunto, ikä sekä mahdolliset muut samanaikaiset sairaudet.