Kymmenen myyttiä lemmikin hampaiden hoidosta

MYYTTI 1: Koira tai kissa syö reippaasti, joten sen suu ei voi olla kipeä.

Koira ja kissa eivät usein näytä suu- tai hammaskivun oireita. Ne voivat jatkaa syömistä, vaikka suu olisikin kipeä.

Kipeäsuisen kissan ja koiran syömiskäyttäytyminen voi kuitenkin muuttua:

• Eläin voi välttää kovan ruoan syömistä tai käyttää puremiseen vain leukojen toista puolta.
• Eläin voi syödä ruokansa hotkimalla, jotta pureskeluun liittyvä kipukokemus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Omistaja saattaa tulkita tämän niin, että ”lemmikkini syö vaivattomasti ja hyvällä ruokahalulla.”

Suukipu voi ilmetä myös muun muassa aggressiivisuutena, kuolaamisena tai apaattisuutena. Kissat voivat lopettaa turkkinsa hoidon ja suuhun katsoessa värisyttää leukojaan.

Koira ja kissa ovat alkujaan olleet sekä saalistajia että saalistuksen kohteita. Niille on kehittynyt taipumus kätkeä sairauksien oireita, koska sairauden tai heikkouden näyttäminen houkuttaisi saalistajia paikalle. Koira ja kissa ovat myös lauman jäseniä, ja laumassa sairaus ja heikkous on syytä kätkeä.

Koska kissa ja koira eivät usein ilmaise kipua selvästi, on tärkeää, että omistajalle annetaan tietoa siitä että lieväkin oire voi olla merkki vakavasta sairaudesta.

MYYTTI 2: Lemmikin pahanhajuinen hengitys johtuu sen syömästä ruuasta.

Lemmikin satunnainen pahanhajuinen hengitys saattaa johtua esimerkiksi voimakkaan hajuisen ruuan tai ulosteen syömisestä. Myös hampaiden väliin jääneet vierasesineet saattavat aiheuttaa tulehduksen ympäröivään kudokseen ja sitä kautta pahanhajuisen hengityksen.

Mikäli lemmikin hengitys haisee jatkuvasti erityisen pahalta, saattaa olla aihetta huoleen. Tavallisin syy pahanhajuiseen hengitykseen on hampaan pinnalle kertynyt bakteerikerros eli plakki ja hammaskivi, sekä niiden aiheuttama ientulehdus.

Paras tapa ehkäistä plakin muodostumista ja sen kehittymistä hammaskiveksi on hoitaa lemmikin hampaita säännöllisesti harjaamalla ne päivittäin ja viemällä lemmikki hammaskivenpoistoon eläinlääkärille.

MYYTTI 3: Lemmikin hampaat voi tarkastaa sen ollessa hereillä, koska nukutus on riskialtista.

Koiran tai kissan suun ja hampaiden perusteellinen tutkiminen ei ole mahdollista ilman anestesiaa.

Nukutuksessa tehty hammastarkastus sisältää huolellisen suun tarkastuksen ja jokaisen hampaan tutkimuksen. Löydökset kirjataan hammaskarttaan. Hammasröntgenkuvaus antaa hampaiden kunnosta huomattavasti lisätietoa, ja se on mahdotonta tehdä lemmikin ollessa hereillä. Hammastarkastuksen yhteydessä poistetaan hampaiden pinnalle kertynyt plakki ja hammaskivi ja lopuksi kaikki hampaan pinnat kiillotetaan, jotta saadaan aikaan tasainen ja helposti puhtaana pidettävä pinta.

Nykyään anestesian riski on hyvin pieni, ja hammashoito kuuluu jokapäiväisiin toimenpiteisiin eläinlääkäriasemillamme. Ennen nukutusta eläimelle tehdään yleistutkimus ja siltä saatetaan ottaa verinäyte. Anestesia suunnitellaan aina yksilöllisesti ja potilaan elintoimintoja seurataan tarkasti, jotta toimenpide on mahdollisimman turvallinen.

Tutustu hammastarkastukseen koirille
Tutustu hammastarkastukseen kissoille

MYYTTI 4: Koiran hammaskiven kertymistä voi hillitä raakaluilla, merilevällä tai esimerkiksi piimällä.

Paras tapa ehkäistä plakin kertymistä ja hammaskiven muodostumista on huolehtia lemmikin hampaiden säännöllisestä kotihoidosta harjaamalla hampaat päivittäin.

Toisille lemmikeille hammaskiveä kertyy helpommin kuin toisille, riippuen koiran tai kissan suun bakteerifloorasta, syljen koostumuksesta, suun ja hampaiden anatomiasta ja lemmikin syömästä ravinnosta.

Tietyt kuivamuonat ehkäisevät hammaskiven muodostumista muita paremmin, ja eläinlääkäriasemilta saatavat klooriheksidiiniä sisältävät suuhuuhteet ja -geelit ovat tehokas apu ientulehduksen hoitoon.

Lemmikkikaupoissa myydään paljon erilaisia tuotteita, joiden kerrotaan ehkäisevän hammaskiven muodostumista. Suurinta osaa näistä tuotteista ei kuitenkaan ole tutkittu, ja siten niiden teho on kyseenalainen. 

MYYTTI 5: Pennun hampaat eivät tarvitse hoitoa.

Vaikka hammaskiveä kertyy harvemmin pennuille, on hampaiden käsittelyn ja säännöllisen hammashoidon harjoittelu ensisijaisen tärkeää jo pienestä pitäen. Pennun maitohampaat voivat myös katketa esimerkiksi vetoleikeissä, joten hammaskaluston kehitystä on syytä seurata säännöllisesti.

Maitohampaista kulmahammas katkeaa helpoimmin. Tyypillisesti kulmahammas irtoaa reilun viiden kuukauden iässä.

Jos kulmahammas katkeaa esimerkiksi 12 viikon iässä, pentu joutuu elämään tämän kivuliaan hampaan kanssa yli kahden kuukauden ajan.

Bakteerit tunkeutuvat katkenneen maitohampaan ytimen kautta juuren kärkeen ja aiheuttavat siellä tulehduksen jolloin pysyvän hampaan kehitys häiriintyy ja alueelle voi muodostua hammasjuuripaise. Katkennut maitohammas tuleekin poistaa varovasti kokonaan mahdollisimman pian sen katkeamisen jälkeen.

MYYTTI 6: Hammaskiven voi poistaa ilman nukutusta esimerkiksi rapsuttamalla tai ultraäänihammasharjalla.

Hereillä tehtävä hammaskiven poisto aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi siitä olisi kieltäydyttävä. Hammaskivenpoisto hampaiden väleistä, ientaskuista, kielenpuoleisilta pinnoilta ja suun takaa ei ole mahdollista lemmikin ollessa hereillä.

Jos hammaskiveä rapsutetaan lusikan kärjellä tai muulla terävällä instrumentilla, hampaan kiille voi naarmuuntua, jolloin epätasaiselle pinnalle kertyy hammaskiveä jatkossa aiempaa nopeammin. Käytettäessä teräviä instrumentteja hereillä olevalle lemmikille voidaan myös vaurioittaa sen suun limakalvoja ja ikeniä.

Plakki ja hammaskivi on poistettava hampaiden pinnoilta ja ientaskuista nimenomaan eläinlääkärin käytössä olevalla ultraäänihammaskivenpoistolaitteella, ei ultraäänihammasharjalla, joka on huomattavaksi tehottomampi. Epänormaalin syvät ientaskut tulee puhdistaa huolellisesti erikseen, mikä ei ole mahdollista ilman anestesiaa. Jos syviin ientaskuihin jää plakkia tai hammaskiveä, bakteerit aiheuttavat hampaan tukikudosten menetystä ja lopulta hammas joudutaan poistamaan.

Lemmikit, joille on tehty hammaskivenpoisto hereillä esimerkiksi rapsuttamalla tai ultraäänihammasharjalla, tulevat usein myöhemmin hammashoitoihin erikoistuneille eläinlääkäreille laajoihin hammastoimenpiteisiin. Toimenpiteissä saatetaan joutua poistamaan useita huonokuntoisia hampaita pitkälle edelleen parodontiitin eli hampaan tukikudoksen sairauden vuoksi. 

MYYTTI 7: Hampaiden röntgenkuvaus on tarpeetonta.

Hammastarkastuksen lisäksi röntgenkuvaus antaa tärkeää lisätietoa koiran hampaiden ja leukaluun tilasta muun muassa hampaiden kiinnityskudoksen tulehduksen eli parodontiitin, hammassyöpymän, hammas- ja leukamurtumien, suun kasvainsairauksien, hammasvärjäymien, kuluneiden hampaiden sekä puuttuvien hampaiden yhteydessä.

Hammasröntgen parantaa merkittävästi diagnostiikkaa suun ja hampaiden ongelmien syiden selvittämisessä ja hoidon suunnittelussa sekä näin ollen myös nopeuttaa potilaan parantumista.

Laajassa amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että sellaisilla lemmikeillä, joilla ei hammastarkastuksessa todettu epänormaaleja löydöksiä, koko hampaiston röntgenkuvauksessa löytyi merkittäviä löydöksiä 28 prosentilla koirista ja 42 prosentilla kissoista. Koska eläimet eivät usein ilmaise kipua, hammasröntgenkuvaus on oleellinen osa sekä perushammastoimenpiteitä että erikoistoimenpiteitä.

Lue lisää hammasröntgekuvauksesta

MYYTTI 8: Vanhan lemmikin hampaita ei kannata hoitaa.

Hammaskiven ja hampaan tukikudoksen tulehduksen eli parodontiitin on uskottu olevan lemmikin ikääntymisen väistämätön seuraus. Näin ei kuitenkaan ole.

Parodontiitin kehittymistä voidaan hidastaa ja jopa ehkäistä. Kaikkein tehokkaimpia keinoja ovat hampaiden päivittäinen harjaus ja ajoissa tehty, säännöllinen anestesiassa suoritettu hammashoito.

Hampaiden hoitamatta jättäminen on vanhalle lemmikille selvästi suurempi riski kuin hampaiden hoito nukutuksessa, sillä hoitamatta jättäminen voi aiheuttaa kroonista kipua. Lisäksi jatkuva bakteremia (bakteerit verenkierrossa) voi väsyttää eläintä ja altistaa tulehduksille muualla elimistössä (maksa, munuaiset, sydän, keuhkot). Suun tulehdus myös heikentää muun muassa diabeteksen hoitovastetta.

MYYTTI 9: Lemmikki ei pärjää ilman hampaita.

Ajatus siitä, että ruokaa rakastava lemmikki pärjäisi ilman hampaita, saattaa tuntua omistajasta omituiselta ja jopa pelottavalta.

Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä lemmikin on parempi olla ilman huonokuntoisia, tulehtuneita ja kivuliaita hampaita.

Kun lemmikiltä poistetaan huonokuntoisia hampaita, se voi edelleen syödä lähes kaikkea sitä ravintoa, mitä se on aiemman kattavammalla purukalustollakin syönyt. Usein eläimet syövät hammaspoistojen jälkeen entistä paremmin, koska suu ei ole enää kivulias.

MYYTTI 10: Koiran hampaat eivät vaadi yhtä paljoa hoitoa kuin ihmisten.

Lemmikki kärsii hyvin saman tyyppisistä hammasvaivoista kuin me ihmisetkin: plakki aiheuttaa sillekin hammaskiveä ja hammaskivi ientulehdusta sekä parodontiittia. Lisäksi koira käyttää purukalustoaan huomattavasti omistajaansa enemmän, joten kivuliaat hammasmurtumat ovat hyvin yleisiä.

Lemmikin terveys ja hyvinvointi kärsivät huomattavasti, jos sen suu ja hampaat eivät ole kunnossa.

Vaikka eläinkin tuntee kipua, se ei välttämättä näytä sitä, joten vaivat huomataan usein vasta niiden kehityttyä pahoiksi. Säännöllinen hampaiden kotihoito ja vuosittainen hammastarkastus ovatkin siis yksi tärkeimmistä lemmikin terveyttä parantavista toimista.