Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Koiran virtsankarkailu

Käyttäytymiseen liittyvät syyt ovat varsinkin nuorella koiralla hyvin tavallisia. Tahdonalainen virtsaaminen ”väärään” paikkaan voi liittyä sukukypsyyteen tai ympäristön muutokseen, ja se paranee yleensä palaamalla sisäsiisteyskasvatuksessa askeleen taaksepäin.Koiran oleskelua asunnossa voi joutua rajoittamaan, sillä varsinkin pienet rodut saattavat aikuisenakin nähdä asunnon jotkut osat sopivina tarpeiden teolle. Koiran virtsankarkailu voi liittyä myös alistumiseleisiin. Yhtäkkisen ilahtumisen tai säikähtämisen aiheuttama virtsaaminen on tavallista nuorilla koirilla. Aikuisen koiran virtsankarkailu on kiusallinen vahinko, jonka tausta on syytä selvittää ajoissa. Mikäli koirasi kärsii virtsankarkailusta, ota yhteyttä eläinlääkäriin vaivan tutkimiseksi.Terveyteen liittyvä koiran virtsankarkailuVarsinaisen terveydellisen virtsankarkailun ensioire on usein se, että koira virtsaa unissaan tiedostamatta sitä itse. Täysikasvuisen koiran virtsankarkailu johtuu useimmiten virtsaputken sulkijalihaksen vajaatoiminnasta.Terveellä koiralla virtsaputken sulkijalihas sulkee virtsaputken lepopuristuksella ja rakko laajenee, kunnes sen täyttymiskynnys tulee vastaan. Rakon sisäisen paineen kasvaessa sen reseptoreista lähtee viesti keskushermostoon. Eläin kokee virtsaamisen tarvetta ja hakeutuu sopivaan paikkaan. Tahdonalaisen virtsaamisen käynnistyessä virtsaputken sulkijalihakset rentoutuvat ja vatsalihakset supistuvat, mikä saa aikaan virtsaamisen. Kun joku osa tästä ketjusta ei toimi niin kuin pitäisi, virtsaaminen saattaa tapahtua esimerkiksi koiran nukkuessa tai kävellessä.Nuoren koiran virtsankarkailuNuoren koiran virtsankarkailu johtuu yleisimmin niin kutsutuista ektooppisista virtsanjohtimista eli anatomisesti väärään paikkaan kiinnittyneistä virtsanjohtimista. Virtsanjohtimet saattavat avautua jopa suoraan virtsaputkeen tai niin lähelle virtsarakon suuta, että sulkijamekanismin toiminta häiriintyy.Toinen nuorille koirille tyypillinen virtsankarkailua aiheuttava ongelma on virtsaputken sulkijamekanismin vajaatoiminta. Sulkijamekanismin toiminta paranee usein ensimmäisen kiiman jälkeen. Nuoren koiran virtsankarkailu voi myös liittyä harvinaisempiin syihin kuten virtsarakon kehityshäiriöihin, neurologisiin ongelmiin, sukupuolielinten kehityshäiriöihin tai virtsarakko-napajäänteeseen.Virtsankarkailu steriloiduilla nartuillaNartun sterilointi lisää riskiä sulkijalihaksen vajaatoiminnalle, samoin narttukoiran suuri koko. Keski- ja suurikokoisilla nartuilla sairastumisriski on kolminkertainen verrattuna pienikokoisiin.Steriloinnin ja virtsankarkailun yhteyttä ei ole täysin pystytty selvittämään. Tutkimuksissa on todettu steriloinnin aiheuttavan hormonaalisia ja hermostollisia muutoksia sekä virtsaputken sulkijalihaksen kudoksen ohentumista, mikä voi johtaa sulkijapaineen heikkenemiseen. Leikkauksella saattaa olla myös mekaanisia vaikutuksia, jotka hankaloittavat virtsan pidättämistä, kuten kohdun kannatinsiteiden vaurioituminen ja virtsarakon siirtyminen kohti lantion aluetta.Virtsankarkailua esiintyy myös uroskoirilla, mutta huomattavasti vähemmän kuin nartuilla. Uroskoirien virtsankarkailua on vaikeampi diagnosoida kuin narttujen ja ne vastaavat lääkehoitoon heikommin.Koiran virtsankarkailun tutkiminenVirtsankarkailusta kärsivä koira tulisi viedä perusteellisiin eläinlääkärin tutkimuksiin, jotta saadaan poissuljettua esimerkiksi virtsakivet tai virtsatietulehdus virtsankarkailun syinä. Erittäin suotavaa olisi, että omistaja pitäisi koiran virtsaamispäiväkirjaa ainakin viikon ajalta. Virtsaamispäiväkirjaan kirjataan koiran ulkona pissaamiset ja sisällä tapahtuneet virtsankarkaamiset. Tärkeää on merkitä virtsankarkailun ajankohta ja paikka virtsaamispäiväkirjaan.Fyysisessä tutkimuksessa arvioidaan koiran ulkoiset sukuelimet ja tunnustellaan virtsarakon koko. Uroksilla tutkitaan eturauhasen koko ja mahdollinen aristaminen. Tarvittaessa tehdään neurologiset tutkimukset peräaukon ja sen ympäristön hermotuksesta. Verikokeella ja virtsanäytteellä varmistetaan, että munuaisten vajaatoiminnalla, virtsatietulehduksella tai hormoneja tuottavilla elimillä (sokeritauti ym.) ei ole osuutta oireisiin. Tarkempia tutkimuksia saatetaan tehdä mahdollisuuksien mukaan ultraääni- ja röntgeniin perustuvilla kuvantamismenetelmillä.Lääkehoidon aloittaminen on yleisesti käytetty diagnosointikeino. Jos koira vastaa seitsemän päivän kuluessa fenyylipropanoliamiinilääkitykseen, ei ole aihetta epäillä ektooppisia virtsanjohtimia virtsankarkailun syyksi.Koiran virtsankarkailun lääkehoitoVirtsaputken sulkijalihaksen vajaatoiminnasta johtuvaan virtsankarkailuun on olemassa tehokas lääkitys. Fenyylipropanoliamiini stimuloi virtsaputken sileän sulkijalihaksen reseptoreita ja kasvattaa näin sulkupainetta. Suurimmalla osalla lääke auttaa ja koiran virtsankarkailu loppuu.Tukihoitona lääkitykselle eläin tulisi pitää normaalipainoisena ja hyvässä lihaskunnossa. Ylipaino pahentaa ongelmaa, sillä sisäelinten ympärille varastoituva rasva painaa virtsarakkoa aiheuttaen siinä painetta. Ylipainoon usein liittyvä huono lihaskunto voi aikaistaa sairastumista.Nartuilla saatetaan käyttää lääkehoitona myös estriolia eli estrogeenihormonia, joko yhdessä fenyylipropanoliamiinin kanssa tai ainoana lääkkeenä. Pelkästään estriolilla hoidetuista nartuista kuusi kymmenestä paranee täysin virtsanpidätyskykyisiksi. Estriolilääkityksen huonoja puolia ovat vaikea annosteltavuus, ulkoisten sukuelinten turvotus, nisäkasvainten riski ja uroskoirien lisääntynyt kiinnostus narttua kohtaan.Koiran virtsankarkailun leikkaushoitoNiille, joita lääkitys ei auta, voidaan kokeilla leikkaushoitoa. Kirurgisessa hoitomuodossa, kolposuspensiossa, siirretään virtsarakkoa ylemmäs ja saadaan virtsaputki pitenemään. Virtsarakon kaulan sijainti lantion alueella aiheuttaa sen, että vatsaontelon paine lisää virtsarakon painetta mutta ei virtsaputken sulkupainetta. Kun virtsarakko siirretään leikkauksella pidemmälle vatsaontelon alueelle, vatsaontelon paine kohdistuu myös virtsaputkeen. Noin puolella nartuista virtsankarkaaminen saadaan loppumaan leikkaushoidon avulla.Lue myösKoira juo paljon ja virtsaa usein

Koiran verinen ripuli (AHDS)

Sairastuneen koiran uloste on löysää, veristä ja mahdollisesti limaista. Muita mahdollisia oireita ovat oksentaminen, ruokahaluttomuus ja voimattomuus. Sairaus saattaa johtaa elimistön kuivumiseen ja koira voi mennä tästä nopeasti shokkiin, ellei nestehoitoa aloiteta ajoissa. Koiran verinen ripuli on aina eläinlääkärin hoitoa vaativa sairauden tila.Lue myös: Koiran ripuliKoiran verinen ripuli – syytVerisen ripulin aiheuttajaa ei tarkalleen tunneta, mutta ripulin taustalla on usein bakteereiden ja niiden erittämien toksiineiden aiheuttama tulehdus, epäsopiva ruokavalio tai stressi. Tässä kirjoituksessa taudin aiheuttajista poissuljetaan parvovirus, joka aiheuttaa herkästi tarttuvaa ripulia. Parvovirusripuli on nuorelle rokottamattomalle pennulle usein kohtalokas.Riskirotuihin kuuluvat ylivilkkaat ja stressiherkät koirat ovat muita koiria herkempiä sairastumaan. Potilasmateriaalin perusteella on havaittu, että koiran verinen ripuli vaivaa useimmin nuoria kääpiökoirarotuihin kuuluvia koiria, kuten kingcharlesinspanieleita, shetlanninlammaskoiria, kiinanpalatsikoiria, yorkshirenterriereitä ja villakoiria.Koiran verisen ripulin oireet ja tutkiminenOireisiin kuuluu äkillisesti alkanut oksentelu ja verinen ripuli, ruokahalun menetys ja uupumus. Sairaus ei ole tarttuva ja koira saattaa sairastua veriseen ripuliin ilman muutoksia ruokavaliossa tai päivittäisissä rutiineissa.Aluksi eläinlääkäri tutkii koiran yleiskunnon ja tarkistaa verinäytteestä hematokriittiarvon ja valkosolujen määrään. Hematokriitti kuvaa punasolujen suhteellista osuutta verinäytteen tilavuudesta. Koiran normaali hematokriittiarvo on 45 %, mutta nestehukassa arvo nousee nopeasti yli 60 %. Hematokriitin perusteella arvioidaan nesteytystarvetta ja mahdollista jatkoseurannan järjestämistä.Ulostenäytteestä tehdään tarvittaessa parvovirustesti, jolla poissuljetaan parvoviruksen aiheuttama ripuli, joka taudinkuvaltaan muistuttaa läheisesti hemorraagista gastroenteriittiä.Verisen ripulinen hoitaminenHoidon perustana on suonensisäinen nesteterapia. Nesteytyksellä estetään ripuloivan koiran elimistön kuivuminen ja varmistetaan munuaisten toiminta ja virtsantuotanto. Nesteytyshoito vie aikaa ja potilaat joutuvat usein viettämään eläinlääkäriasemalla pitkiäkin aikoja. Tarvittaessa nesteytyksen jälkeen tarkistetaan hematokriittiarvo, jotta voidaan olla varmoja potilaan turvallisesta kotiuttamisesta.Yleensä nestehoito riittää parantamaan koiran voinnin. Tietyissä tapauksissa potilas saattaa vaatia myös antibioottilääkitystä. Kaikki antibiootit eivät kuitenkaan sovi ripuloivalle ja mahdollisesti nestehukasta kärsivälle koiralle. Tästä syystä koiran omistaja ei missään tilanteessa saa antaa ripuloivalle koiralle mitään antibiootteja omin päin, ilman lääkärin määräystä.Verinen ripuli – ennustePotilaan vointi kohenee yleensä nopeasti nestehoidolla ja se voidaan päästää kotiin toipumaan. Kotona on huolehdittava, että koira juo riittävästi ja sille on hyvä tarjota myös helposti sulavaa, vähärasvaista ruokaa (vastaanotolla on myynnissä erityisesti ripuloiville koirille kehitettyjä erikoisruokia). Paastottamisesta ei ole todettu olevan hyötyä ripulin hoidossa ja liian pitkä paasto voi olla jopa haitallista terveydelle.Verisestä suolistotulehduksesta kärsivillä koirilla vakavat komplikaatiot ovat onneksi harvinaisia. Tilastojen mukaan alle 10 % koirista menehtyy sairauteen. Suurella osalla menehtyneistä koirista hoitotoimenpiteet on aloitettu liian myöhään. Noin 10–15 prosenttia sairastuneista koirista sairastuu jossain elämänvaiheessa uudelleen veriseen ripuliin.Mikäli koira kärsii verisestä ripulista, ota yhteyttä eläinlääkäriin!

Koiran kuume

Mistä koiran kuume johtuu?Koiran kuume on seurausta elimistön lämmöntuotannon suurentumisesta keskushermoston lämpökeskuksen aktivoitumisen seurauksena. Yleisin syy lämpökeskuksen termostaatin suurentumiselle on bakteerien vereen erittämät toksiinit, elimistöön tunkeutuneet virukset tai muut kuumetta aiheuttavat aineet eli pyrogeenit.  Koiran kuume ei itsessään ole sairaus vaan sairauden oire. Kuume kertoo, että koiran immuunijärjestelmä reagoi taudinaiheuttajia vastaan.Kuumeesta poikkeaa hypertermia eli liikalämpöisyys. Hypertermiassa elimistön lämmönnousu ei aiheudu lämmönsäätelykeskuksesta, vaan lämpötila nousee ulkoisten tekijöiden seurauksesta, kuten raskaan liikunnan, elimistön kuivumisen tai poikkeuksellisen lämpimän ilman ansiosta. Hypertermiaa kutsutaankin kansanomaisesti lämpöhalvaukseksi.Koiran kuumeen oireetKuumeinen koira on väsynyt, syrjään vetäytyvä ja ruokahalunsa menettänyt. Infektiotaudista riippuen koirassa huomataan myös muita oireita, kuten silmä- ja sierainvuotoa, yskää, oksentelua tai ripulia.Kuumeisella koiralla elimistön lämpötila on 39,5–41 °C. Korkeasta kuumeesta (yli 41 °C) voi koiralle aiheutua vakavia vaurioita, kuten elintärkeiden elinten vajaatoimintaa, veren hyytymishäiriöitä, elimistön puolustusjärjestelmän ylireagointia ja lopulta elintärkeiden proteiinien ja entsyymeiden rakennemuutoksia. Nämä kaikki yhdessä tai yksinään voivat johtaa koiran kuolemaan.Korkea yli 41 °C kuume on aina hätätapaus. Ennen eläinlääkärille viemistä korkea koiran kuume (>41 °C) tulee alentaa suihkuttelemalla koiraa viileällä (ei kylmällä) vedellä vähintään 15 minuutin ajan. Koira on kuljetuskuntoinen vasta, kun sen lämpötila on laskenut selvästi alle 41 °C.Alle 41 °C kuume ei ole tavallisesti koiralle vaarallista.Koiran kuumeen mittaaminenAinoa tapa varmistaa koiran kuume on mitata lämpötila koiran peräsuolesta. Tämä voidaan tehdä ainoastaan mittaamiseen soveltuvalla lämpömittarilla, joka on kärjestä taipuisa. Lasiset ”vanhanaikaiset” kuumemittarit ovat vaaraksi koiralle ja niitä ei tule käyttää koiran lämmön mittaamiseen.Liukasta lämpömittarin kärki esim. ruokaöljyllä. Seuraavaksi aseta varovasti kuumemittarin kärki koiran peräaukkoon ja varovasti työnnä mittari muutaman sentin verran sisälle. Tyynnyttele koiraasi kuumeen mittauksen aikana ja myötäile koirasi liikkeitä, ettei kuumemittari vahingoita koiraa. Useimmat kuumemittarit edellyttävät noin 60 sekunnin kestoista lämmön mittaamista. Digitaaliset mittarit ovat tässä suhteessa kätevimpiä, ne ilmoittavat merkkiäänellä mittauksen päättymisestä.Selittämätön koiran kuumeKoiran kuumetta pidetään selittämättömänä, jos se jatkuu 2–3 viikkoa ja sille ei ole tutkimuksissa löydetty syytä. Pitkäaikaisen kuumeen selvittäminen vaatii huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Omistajan on varauduttava runsaisiin laboratorio- ja muihin tutkimuksiin. Selittämättömän kuumeen jatkuessa tutkimuksia joudutaan laajentamaan ja tämä voi olla sekä eläinlääkärille että omistajille turhauttavaa.Jatkotutkimuksilla keskimäärin 85 % kuumeilun syistä selviää. Pienellä osalla kuumeen syy jää selvittämättä, mutta näistäkin suurin osa paranee antibiootti-, tulehduskipulääke- tai kortisonilääkityskokeilun seurauksena.Selittämätöntä kuumetta voivat aiheuttaa esimerkiksi bakteeri-infektiot (mm. bakteremia, septinen niveltulehdus, luuydintulehdus, aivokalvontulehdus, eturauhasen tulehdus, paise, kohtutulehdus, borrelioosi, leptospiroosi, mykoplasmoosi, anaplasmoosi), virusinfektiot (mm. penikkatauti, parvovirus), alkueläimet (mm. toksoplasmoosi, leishmanioosi, babesioosi), immuunivälitteiset sairaudet (mm. moninieltulehdus, verisuonitulehdus, aivokalvontulehdus), kasvainsairaudet (lymfooma, leukemia, multippeli myelooma), ei-tartunnalliset tulehdussairaudt (mm. pannikuliitti, panosteiitti, haimatulehdus) tai muut vaivat, kuten lääkereaktiot, toksiinimyrkytykset tai metaboliset sairaudet.Kuumeisen koiran tutkiminenAluksi eläinlääkäri kyselee sairauteen liittyviä asioita perheenjäseniltä. Pienetkin yksityiskohdat kuten kahden viikon takainen ontuminen voivat johdattaa eläinlääkäriä oikeille jäljille ja sivuuttamaan mahdollisia turhia tutkimuksia.Tärkeää olisi, että ennen eläinlääkärille menoa perheessä pidetään kuumepäiväkirjaa joidenkin päivien ajan. Koiralta mitataan kuume aamulla, päivällä ja illalla ja tulokset kirjataan paperille. Näistä tuloksista saa nopeasti yleiskatsauksen kuumeen tyypistä.Huolellisessa yleistutkimuksessa eläinlääkäri tutkii koiran elimistön – hengitys- ja sydänäänet, ihon, limakalvot, vatsan, luuston, lihaksiston, nivelet ja tekee neurologisen yleistutkimuksen. Löydösten perusteella eläinlääkäri päättää jatkotutkimuksista.VerikoeKattava veriarvojen tutkiminen on lähtökohta kuumeen syyn selvittelyssä. Verenkuvan ja perusarvojen lisäksi veren sivelyvalmiste paljastaa näytteessä olevat mikrobit tai alkueläimet. Seerumin sappihappomääritys kuuluu myös rutiinimäärityksiin kroonisesti kuumeisella koiralla. Sappihappomääritys antaa selkeän kuvan maksan toiminnasta ja paljastaa mahdollisen portosysteemin shuntin maksassa.Virtsan tutkiminenKoiran kuume voi liittyä virtsateissä piilevään tulehdukseen. Virtsa tutkitaan ensin liuskatestillä ja tämän jälkeen virtsanäyte viljellään. Lisäksi loppuvirtsa sentrifugoidaan ja näytteen sedimentti mikroskopoidaan. Usein virtsanäyte joudutaan ottamaan steriilisti neulalla vatsanpeitteiden läpi suoraan virtsarakosta (kystosenteesi). Näin varmistetaan, että näytteessä ei ole sukupuolielimen limakalvolta tai karvoista mukaan joutuneita mikrobeja.RöntgenkuvausRöntgenkuvista tutkitaan sairauksia, jotka aiheuttavat kroonista kuumetta. Kasvainsairaudet, tulehdukset keuhkokudoksessa, hammasjuurentulehdus, kohtutulehdus ja moniniveltulehdukset ovat kaikki sairauksia, jotka voidaan tunnistaa röntgenkuvista.UltraäänitutkimusUltraäänitutkimuksella voidaan useita elimistön kudoksia tutkia röntgenkuvausta paremmin. Erityisesti vatsaontelon ultraäänitutkimuksella saadaan hyvin selkeä käsitys sisäelinten rakenteista ja epänormaaliuksista.Muut tutkimuksetAiemmin otettujen verinäytteiden jatkotutkimukset on usein eläinlääkärin seuraava askel, jos aiemmissa tutkimuksissa ei ole selittävää syytä kuumeilulle löytynyt. Muita mahdollisia tutkimuksia ovat luuydinnäytteet, koepalojen ottaminen epäilyttävästä kudoksesta.Koiran selittämättömän kuumeen hoitaminenKoiran kuumeen syyn selvittyä hoito räätälöidään sairauden aiheuttajan mukaan. Jos laajoista tutkimuksista huolimatta syytä koiran kuumeelle ei kyetä löytämään, päädytään tämän jälkeen hoitokokeiluun.Hoitokokeilussa aloitetaan antibioottikuuri, jolla on tehoa oletettua taudinaiheuttajaa vastaan.  Jos vastetta antibioottikuurille ei ole saavutettu 3 vuorokaudessa, voidaan antibiootti joutua vaihtamaan. Antibioottikombinaatiota käytetään erittäin vakavasti sairailla koirilla. Nämä antibiootit valitaan siten, että kombinaatio kattaa mahdollisimman laajasti patogeeniset mikrobit.Tulehduskipulääkkeiden käytössä ollaan hyvin varovaisia pitkittyneen kuumeen kohdalla, koska tulehduskipulääkkeet laskevat kuumetta vaikuttamatta kuitenkaan mahdolliseen mikrobiin. Huonoimmassa tapauksessa kuume saadaan tulehduskipulääkkeillä laskemaan, mutta itse sairaus etenee vakavammaksi.Epäselvimmissä tapauksissa saatetaan päätyä kokeilemaan kortikosteroidilääkettä, jos antibioottikuuristakaan ei ole ollut apua. Kortisonipohjaisista lääkkeistä on erityisesti hyötyä, jos kuumeilu liittyy autoimmuunisairauteen. Potilaan tilassa tulisi näkyä dramaattinen muutos kahden vuorokauden sisällä kortisonihoidon aloittamisesta. Jos lääkityksellä ei ole vaikutusta kuumeeseen, tulee lääkitys lopettaa vaiheittain annosta pienentäen.Kortisonilääkityksen aloittamiseen liittyy aina suuria riskejä, etenkin jos kuumeen taustalla on infektio. Tässä tilanteessa kortisonilääkitys lamaa elimistön puolustussysteemiä ja infektio pääsee nopeasti voimistumaan. Tämän vuoksi kortisonikokeiluhoitoa on aina tarkoin harkittava.Pitkittyneen kuumeen selvittely voi olla aikaa vievää. Onneksi suurin osa koirien kuumeiluista ei kestä pitkään ja liittyy nopeasti ohi meneviin sairauksiin. Syytä on huolestua vasta, jos kuume kestää pitkään tai koiralla on muita voimakkaita oireita kuumeen lisäksi.Mikäli epäilet koirasi vointia, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin.

Koiran emätintulehdus

Nuoren koiran emätintulehdus eli juveniili vaginiittiJuveniili muoto on oireiltaan usein lievä ja saatetaan havaita sattumalta rutiinitarkastuksen yhteydessä. Omistajan epäluulon herättää usein nuoren nartun emättimestä valuva märkäinen vuoto. Myös ulkosynnyttimien turvotus tai iho-oireet takapäässä kiinnittävät omistajien huomion asiaan. Iho-oireet liittyvätkin koiran peräpään liian ahkeraan nuolemisen aiheuttamaan ärsytykseen. Juveniilin vaginiitti diagnosoidaan vastaavasti kuin aikuisen koiran emätintulehdus.Jos nuoren koiran emätintulehdus ei aiheuta terveydellistä ongelmaa eikä tutkimuksissa löydy tulehduksen selittävää syytä, joka vaatii hoitoa, voidaan hoitona odottaa, että tulehdus menee ohi spontaanisesti vastustuskyvyn kehittymisen myötä. Suurin osa juveniileista vaginiiteista paranee koiran ensimmäisen juoksun myötä.Jos nuoren koiran emätintulehdus on erityisen voimakas ja koirassa on sairauden aiheuttamia yleisoireita, niin tällöin taustalla saattaa olla koiran virtsatietulehdus, joka on syytä tutkia.Aikuisen koiran emätintulehdusAikuisen koiran emätintulehdus on yleisempi leikatuilla nartuilla kuin leikkaamattomilla. Se oirehtii yleensä vahvemmin kuin nuorten koirien muoto, ja saattaa tarvita lääkehoitoa parantuakseen.Koiran emätintulehduksen syytAikuisen koiran emätintulehdus on usein seurausta jostain muusta vaivasta. On yleistä, että emätintulehduksen laukaisee virtsan aiheuttama ärsytys. Normaali virtsaaminen ei ärsytä emättimen limakalvoja tulehdukseen asti, vaan tulehdukselle altistaa jokin epänormaalius, kuten koiran virtsankarkailu tai koiran virtsatietulehdus.Virtsatietulehduksen aikana lisääntyneet bakteerit voivat tartuttaa tulehduksen myös emättimeen. Virtsankarkailussa taas virtsaa saattaa valua rakosta koko ajan hiukan, mikä ärsyttää limakalvoja. Myös synnynnäiset emättimen epämuodostumat voivat saada aikaan virtsan varastoitumista emättimeen, jolloin paikallaan seisova virtsa ärsyttää emättimen limakalvoa.Emätintulehduksen syynä voi olla myös hiivan liikakasvu tai emättimen ympäristöstä emättimen suulle kulkeutuneet bakteerit. Antibioottikuuri lisää hiivasienen liikakasvun todennäköisyyttä, sillä antibiootit rajoittavat normaalin suojaavan bakteeriflooran kasvua.Jos koiran emätintulehdus on yhteydessä myös virtsatietulehdukseen, tulee altistavia tekijöitä tulehduksille pohtia laajemmin. Virtsatietulehduksen taustalla saattaa olla piilevä sokeritauti tai Cushingin tauti.Koirilla tunnetaan myös herpesvirus, joka voi aiheuttaa tulehduksen emättimen alueelle. Herpesvirustartunta on pysyvä, mutta se aiheuttaa oireita vain kausittain.Emättimen alueen oireet voivat johtua myös mekaanisesta tai kemiallisesta ärsytyksestä. Kannattaa varmistaa, ettei koiran elinympäristössä ole ärsyttäviä kemikaaleja, että koiraa ei pestä liian vahvoilla pesuaineilla tai ettei se itse, eivätkä toiset koirat nuole sen sukupuolielinten aluetta liian tarmokkaasti.Koiran emätintulehduksen oireetKoiran emätintulehduksen yleisimmät oireet ovat limainen tai märkäinen erite emättimen alueella. Muita oireita voivat olla tiheä virtsaamisen tarve, sukupuolielinten nuoleminen, ja usein oireisiin liittyy myös virtsankarkailu, joka saattaa olla tulehduksen aiheuttaja – tai toisin päin, sillä emättimen bakteerit voivat tartuttaa tulehduksen myös virtsarakkoon.Emätintulehduksen diagnosointiLisääntynyttä sukupuolielinten nuolemista ja muutoksia emättimen eritteissä voivat aiheuttaa monet nartun fysiologiaan kuuluvat asiat. Kiimakierron eri vaiheet ja penikoinnin jälkeinen tila ovat tyypillisiä tilanteita, joissa nämä oireet eivät välttämättä kerro sairaudesta.Sairauksia tai ei-toivottuja tiloja, jotka voivat aiheuttaa limaista tai märkäistä eritettä emättimeen, ovat emätintulehduksen lisäksi esimerkiksi koiran märkäkohtu eli kohtutulehdus, vierasesine emättimessä, virtsatientulehdus, virtsankarkailu, synnytysteissä oleva kasvain ja atopia.Diagnosointiin käytetään yleensä emättimen eritteiden ja emättimen seinämän irtosolunäytteen tarkastelua mikroskoopilla ja bakteeriviljelyä sekä emättimen eritteistä että potilaan virtsasta.Tutkittava virtsanäyte otetaan kystosenteesillä suoraan virtsarakosta (steriilisti neulalla vatsanpeitteiden läpi), koska normaalisti virtsatessa näyte kerää emättimen bakteerikannan mukaansa, eivätkä näytteen tulokset ole tällöin luotettavia. Emättimen manuaalinen tutkimus ja vaginoskopia ovat tarpeen mahdollisten synnynnäisten epämuodostumien, kuten ylimääräisten seinämien ja kiinnikkeiden poissulkemiseksi. Nämä emättimen epämuodostumat voivat aiheuttaa virtsan lammikoitumista emättimessä, mikä ärsyttää emättimen limakalvoja ja altistaa tulehdustiloille.Koiran emätintulehduksen hoito riippuu sairauden tyypistä. Juveniilin muodon oireet ovat yleensä lievät, ja hoidoksi suositellaan tilanteen seurantaa, sillä oireet poistuvat useimmiten itsekseen viimeistään ensimmäisen juoksun jälkeen. Ulkosynnyttimien ihoalueen ärsytystä voidaan hoitaa vesihuuhtelulla ja huolellisella kuivaamisella 1–2 kertaa päivässä (pyyhe + hiustenkuivain).Jos emättimestä otetuissa näytteissä todetaan voimakasta bakteeri-infektio, on tulehdus hoidettava antibioottikuurilla. Samoin toimitaan, jos virtsanäytteessä todetaan bakteereita. Lääkehoitoa suositellaan erityisesti, jos bakteerikasvua löytyy myös virtsarakosta. Sopiva antibiootti valitaan bakteeriviljelyn löydösten perusteella.Emättimessä olevia kiinnikkeitä voidaan tarvittaessa korjata kirurgisesti. Kiinnikkeitä yleisempi syy virtsan aiheuttamaan limakalvoärsytykseen on koiran virtsankarkailu, johon on olemassa tehokas lääkitys. Fenyylipropanoliamiini stimuloi virtsaputken sulkupainetta, jolloin virtsankarkailu useimmiten loppuu kokonaan tai ainakin vähenee merkittävästi.Koiran emätintulehduksen syy jää usein selvittämättäKoiran emätintulehdus on sairaus, jonka alkusyy jää usein tuntemattomaksi. Sairauden laukaisevia tekijöitä ei vielä tunneta kovin hyvin. Koska idiopaattisissa tapauksissa syytä ei tiedetä, hoito on oireenmukaista.

Koiran synnytys

Huolehdi vain, että koirallasi on miellyttävä ja rauhallinen paikka synnyttää ja seuraile taustalta tilanteen edistymistä.  Yleensä synnytyksen kulkuun ei tarvitse kasvattajana puuttua lainkaan, mutta joskus voidaan tarvita myös eläinlääkärin apua.Koiran synnytys lähestyy Koiran tiineysaika on keskimäärin 63 vuorokautta. Tarkka kantoaika on 64–66 vuorokautta, mikäli kantoaika määritellään lutenisoivan hormonin (LH) tason nousun kautta.Koiran synnytykseen on hyvä varautua huolellisesti etukäteen. Vähintään viikkoa ennen oletettua penikoimisajankohtaa nartulle tulisi varata pehmustettu pentulaatikko, joka sijoitetaan rauhalliseen, tuttuun paikkaan nartun tutustumista varten. Myös eläinlääkärin numero kannattaa laittaa talteen kaiken varalta, vaikka jääkaapin oveen.Katso tästä lähin Evidensia-eläinlääkäriasemaViimeisen tiineysviikon aikana nartun vatsa- ja lantiolihaksisto pehmenee ja veltostuu. Samalla koiran ruumiinlämpö alenee puolen asteen verran. Synnytyksen lähestyessä progesteroni-hormonitason jyrkkä lasku aiheuttaa lämpötilan selvän ja nopean laskun. Tämä tapahtuu yleensä 24-36 tuntia ennen synnytyksen käynnistymistä. Suurilla roduilla lämpötilan lasku pysähtyy jo noin 37 asteen, mutta pienimmillä roduilla, kuten chihuahualla, lämpötila voi pudota jopa 35 asteeseen.Vaikka penikoimisen tarkkaa alkamisajankohtaa on koiranomistajana mahdotonta ennustaa, jotain osviittaa voit saada mittaamalla tiineyden loppuvaiheessa nartun ruumiinlämpö kahdesti vuorokaudessa. Kun ruumiinlämmön lasku alkaa, voidaan lämpö mitata jopa joka toinen tunti. Lämpötila pysyttelee koiralla alhaisena tavallisesti 4–12 tuntia, mutta joillakin ensisynnyttäjillä voi nousuun kulua jopa pari vuorokautta. Kun lämmön nousu alkaa, työntöpoltteiden alkuun kuluu tavallisesti korkeintaan 12 tuntia.Koiran synnytyksen vaiheet Synnytyksessä on kolme vaihetta: avautumisvaihe, työntövaihe ja jälkeisvaihe.Avautumisvaihe kestää keskimäärin 6-12 tuntia, joskus jopa 24 tuntia. Tässä vaiheessa koiralla alkavat heikot supistukset, jotka johtavat lopulta kohdun suun täydelliseen avautumiseen ja sikiökalvojen puhkeamiseen. Avautumisvaiheen aikana koiran käytös muuttuu usein rauhattomaksi. Läähättäminen, vapina ja pesän rakentelu on tavallista – samoin ruokahalun väheneminen ja jopa oksentelu. Maitoa voi etenkin suuria pentueita kantavan nartun utareista erittyä useampia päiviä ennen synnytystä, kun taas yhtä pentua kantavat nartut saavat tavallisesti maidon utareisiinsa vasta penikoidessaan.Työntövaiheessa poltteiden voima lisääntyy ja niiden väli lyhenee. Työntövaihe kestää 12-24 tuntia, riippuen pentueen koosta,  ja ensimmäinen pentu syntyy keskimäärin 2-4 tunnin kuluttua voimakkaiden supistusten alkamisesta. Seuraavat pennut syntyvät yleensä puolen tunnin sisällä edellisen syntymästä, mutta joskus tämä väli voi venyä jopa neljään tuntiin.Yleensä koiran synnytys sujuu sitä paremmin mitä vähemmän narttua häiritään.Pennun syntyessä narttu rikkoo sikiöpussin ja nuolee syntyneen pennun puhtaaksi, katkaisee napanuoran hampaillaan sekä syö istukan. Istukan irtoaminen on osa synnytyksen jälkeisvaihetta. Istukka syntyy 5-15 minuutin kuluttua jokaisen pennun syntymisen jälkeen, toisinaan myös samanaikaisesti pennun syntymisen kanssa.Työntövaihe ja jälkeisvaihe toistuvatkin vuoronperään, kunnes viimeinen pentu on syntynyt. Jos pentue on suuri tai istukoita paljon, saa narttu helposti niiden kaikkien syömisestä ripulin. Istukoiden syömistä kannattaakin sen vuoksi hiukan rajoittaa.Synnytyksen jatkuessa emo on edelleen levoton ja läähättää. Narttu rauhoittuu vasta sen jälkeen, kun kaikki pennut ovat syntyneet ja iloinen perhetapahtuma on tullut päätökseensä.Pennuista huolehtiminenJos koiran synnytys on edennyt kaikin puolin normaalisti, voit koiran kasvattajana huokaista helpotuksesta ja antaa emon huolehtia pennuistaan itse. Koska synnytyksen jälkeen laskeutuva ns. ternimaito on tärkeää vastasyntyneen pennun hyvinvoinnille ja vastustuskyvyn muodostukselle, tulee sinun kuitenkin varmistaa, että kaikki pennut saavat tätä maitoa emoltansa heti syntymän jälkeen.Ensimmäisen kolmen viikon aikana emo pysyttelee tiiviisti pentujensa luona, eikä kasvattajalle jää juuri muuta tehtävää kuin seurata pienokaisten kehittymistä.Huolehdi emon terveydestä pitämällä ravitsevaa ruokaa ja vettä tarjolla, ja viemällä se tarvittaessa tarpeilleen, jos se ei tahdo muuten poistua pesästään pentujensa luota. Huolehtimalla emon hyvinvoinnista varmistat, että nartun maidontuotanto lähtee hyvin käyntiin ja, että pennut saavat riittävästi tarvitsemaansa ravintoa kasvaakseen ja kehittyäkseen.Koiran synnytys ei aina suju ongelmittaSynnytysvaikeudet ovat suhteellisen yleisiä koirilla eikä aina, etenkään ensikertalaisena, ole edes helppoa erottaa epänormaalia normaalista. Yleisimpiä synnytyshäiriöitä ovat puutteellinen avautuminen, puutteelliset työntöpoltot, työntöpolttojen loppuminen, synnytysteihin jäänyt pentu, pennun asentovirhe tai jälkeisten jääminen. Eläinlääkäriin kannattaa olla yhteydessä aina, mikäli olet jostakin asiasta epävarma.Huomioitava ennen pennutustaMoni koiranomistaja näkisi mielellään koiransa isänä tai suloisten pentujen ylpeänä emona. Koiran kasvattajana olet kuitenkin suuressa vastuussa niin emon kuin pentujen hyvinvoinnista – usein myös luovutusiän jälkeen. Koiran jalostukseen liittyviin kysymyksiin kannattaa perehtyä tarkoin ennen kasvattajaksi ryhtymistä, sillä nykyisten kuluttajansuojasäädösten mukaan kasvattajat ovat pitkälti vastuussa kasvateissaan ilmenevistä vioista ja sairauksista.Kasvattajana olet sitoutunut hoitamaan koiranpentuja vähintään seitsemän viikon ajan.  Huolehtiminen pennuista tuo lisäkustannuksia ja vaatii myös aikaasi, sillä pentuja tulee mm. ruokkia neljän tunnin välein.Vaikka koiran synnytys sujuukin useimmiten täysin luonnollisesti ja ongelmitta, joskus myös hankaluuksia tulee eteen. Huolellinen ennakkovalmistelu ja varautuminen myös mahdollisiin haasteisiin antavat kuitenkin lisävarmuutta toimiessasi koiran kasvattajana ja ”koirakätilönä”.  Samalla ne antavat sinulle mahdollisuuden nauttia täysillä uusien tulokkaiden maailmaan saattamisesta ja mahdollisesti uusien perheenjäsentesi ensipäivistä.

Koiran eroahdistus

Yksin jäätyään eroahdistunut koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa kodin irtaimistoa ja saattaa tehdä tarpeitaan sisälle. Eroahdistuneen koiran omistaja saattaa olla haukunnasta täysin tietämätön, kunnes naapuri huomauttaa asiasta. Ennen hoidon aloittamista on syytä selvittää, ettei eroahdistuksen syynä ole jokin sairaus.– Eroahdistuksen hoitoennuste riippuu paljolti siitä, miten omistajat ymmärtävät koiran oireilun syyt ja sitoutuvat muuttamaan omia rutiinejaan ja käyttäytymistapojaan. Tällöin koiralle annetaan mahdollisuus oppia uusia käyttäytymismuotoja, ja se saa oikeanlaista tukea vaikeisiin ja pelottaviin tilanteisiin, kertoo palveluesimies ja ongelmakoirakouluttaja Jaana KoukkulaPohjois-Suomen eläinsairaalasta.– Eroahdistuksen hoito saattaa olla pitkäkestoinenkin prosessi, jossa edetään vaiheittain koiran edistymisen ehdoilla. Kun omistajat sitoutuvat käytösongelman hoitoon, hoitoennuste on yleensä hyvä.Koukkulan mukaan lemmikin ei-toivotun käyttäytymisen aiheuttaja voi olla hyvinkin pieni asia tai tilanne, jota omistaja ei tule edes ajatelleeksi.Mistä koiran eroahdistus johtuu?Koirat ovat ihanteellisia seuraeläimiä. Niiden sitoutuminen omistajiinsa on hellyttävää, mutta samalla myös yksi syy lemmikin eroahdistukselle: stressaantumisen taustalla voi olla tarve pitää lauma yhdessä. Erityisen voimakkaana yhdessäolon tarve esiintyy pennuilla, ja perheenjäsenten perään haikailu kehittyy helposti eroahdistukseksi, ellei pentua totuteta pitämään yksinolohetkiä elämäänsä kuuluvina normaaleina tapahtumina.– Todennäköisimmin eroahdistuksesta kärsivät koirat, joita ei ole opetettu olemaan yksin. Myös esimerkiksi pitkän kesäloman päättyminen ja liian nopea paluu arkeen ja yksinoloon saattavat aiheuttaa herkälle koiralle ahdistusta, Koukkula muistuttaa.Eroahdistuksen oireet vaihtelevatEroahdistuksen oireet vaihtelevat yksilöittäin. Tyypillisiä eroahdistuneen koiran oireita ovat ylenpalttinen haukkuminen tai ulvominen, joka alkaa melko pian omistajan poistumisen jälkeen.Osa eroahdistuneista koirista on yliaktiivisia ja osa masentuneita. Yliaktiiviset koirat saattavat tuhota paikkoja esimerkiksi raapimalla ovia tai juoksemalla ympäri asuntoa etsiessään omistajaansa. Masentuneisuuteen taipuvaiset koirat sen sijaan voivat esimerkiksi pureskella omistajalleen kuuluvia tavaroita. Eroahdistus voi ilmetä myös fyysisinä oireita, kuten tarpeiden tekemisenä sisälle.Ahdistus on voimakkaimmillaan ensimmäisen puolen tunnin aikana, jonka jälkeen useimpien koirien aktiivisuus laskee matalammaksi, kunnes koira jälleen havahtuu huomaamaan yksinolonsa ja oirehtii.– Koirilla on erittäin hyvä ajantaju, ja usein ahdistuneen koiran aktiivisuus kasvaa omistajan paluun lähestyessä. Tällöin omistajaa on vastassa ylikorostuneen iloinen lemmikki. Myös hajuilla on merkitystä eroahdistuksessa, ja omistajan tuoksun hiipuminen asunnosta pikkuhiljaa päivän aikana voi laukaista oireilun.Koiran eroahdistuksen diagnosointiVaikean eroahdistuksen diagnosointi vaatii eläinlääkäriltä ja ongelmakoirakouluttajalta runsaasti kokemusta käytöshäiriöiden hoidosta. Diagnosointi perustuu koiran oireiluun, ja samalla varmistetaan omistajan halu ryhtyä pitkäjänteisyyttä vaativaan eroahdistusterapiaan. Diagnosointi helpottuu, mikäli koiran yksinolosta on saatavilla videomateriaalia.– Eroahdistusterapialla tarkoitetaan yksilöllisen käytösneuvontaohjeistuksen tekemistä ja läpikäymistä koko perheen kanssa. Terapia on pitkäkestoinen prosessi, jossa edetään vaiheittain koiran edistymisen ehdoilla.Käytösterapiasta apua eroahdistukseenKoiran eroahdistuksen hoito perustuu systemaattiseen ja johdonmukaiseen harjoitteluun. Omistajan on tiedettävä mitä tekee ja miksi. Kaikkein tärkeintä eroahdistuneen koiran koulutuksessa on johdonmukainen omistajan ja koko perheen käyttäytyminen ja toiminta erilaisissa arjen tilanteissa.– Epävarma koira tarvitsee omistajan, johon se voi turvata ja luottaa hankalissa tai pelottavissa tilanteissa, Koukkula muistuttaa.Eroahdistuksen hoidossa omistajan ensimmäinen tehtävä on opettaa koira rauhoittumaan.Rauhoittumisharjoitukset kannattaa aloittaa kotona sisätiloissa. Rauhassa ja paikoillaan makaavaa koiraa palkitaan makupaloilla ja kehuilla. Palkitsemisen kohteena ei ole niinkään paikalla makaaminen, vaan koiran rauhallinen käytös. Makupala annetaan koiralle sen tassujen väliin lattialle, ei suoraa suuhun.Tämän jälkeen jokaiselle koiralle on laadittava yksilöllinen harjoitusohjelma, jonka avulla eroahdistusta lähdetään purkamaan ja koiraa aletaan opettaa rauhalliseen yksinoloon.Jokainen koira on yksilö ja näin ollen myös syyt eroahdistukseen ja sen ilmenemiseen ovat yksilölliset. Yhtä ja oikeaa ohjetta eroahdistuksen hoitoon ei ole olemassa, vaan jokaisen koiran tilanne on mietittävä ja koulutusohjeet laadittava aina erikseen.– Liian nopea eteneminen tai vääränlaiset harjoitukset voivat johtaa eroahdistuksen pahenemiseen.Toisinaan käytösterapiaan yhdistetään mielialalääkitys. Lääkityksen käyttö on perusteltua, mikäli koira joudutaan jättämään yksin pitkiksi ajoiksi ennen sen tottumista yksinoloon tai jos koira on erittäin vaikeasti ahdistunut. Lääkitys ei kuitenkaan yksin riitä, sillä se voi lievittää oireita mutta se ei poista eroahdistuksen syitä. Ahdistuksen oireita voidaan lievittää myös lisäravinteilla ja feromonivalmisteilla.– Koiraa ei saa rangaista ahdistuksen aikaisesta käyttäytymisestä, sillä rangaistus lisää koiran epävarmuutta entisestään, Koukkula kertoo.Sekä koiran että omistajan edun mukaista on hakea neuvoja käytöshäiriöihin perehtyneeltä eläinlääkäriltä tai ongelmakoirakouluttajalta. Mitä aikaisemmin ja nopeammin ongelmiin haetaan apua, sitä vähemmän koiralle tulee oppimishistoriaa ei-toivotulle käyttäytymismallille ja sitä helpompaa koiran on omaksua ja oppia uusi käyttäytymismalli ei-toivotun tilalle.Vinkit avuksi koiran yksinolo-ongelmiinTee lähdöstäsi ja paluustasi mahdollisimman rauhallinen. Älä hyvästele tai tervehdi koiraa suurieleisesti. Jos koirasi on kovin energinen kotiin palatessasi, teetä sillä jokin pieni tehtävä kuten istuminen tai vain katsekontaktiharjoitus ja anna sen jälkeen palkaksi puruluu. Tämän jälkeen rapsuttele koiraasi vasta, kun olet tehnyt hieman kotiaskareita ja koirasi on rauhallinen.Kierrätä vanhoja vaatteitasi. Laita vaatteet yöksi sänkyysi, ja viimeisenä kotoa lähtevä levittää vaatteet asunnon eri huoneisiin tai koiran pedille. Kerää kotiin palatessasi vaatteet koiran huomaamatta ja laita ne taas yöksi sänkyysi. Näin tuoksusi pysyy huoneistossa pidempään lähtösi jälkeen.Väsytä koira ennen yksin jäämistä. Pitkä, rauhallinen lenkki tai aivojumppa tarjoavat koiralle puuhaa ja saattavat helpottaa yksin jäämistä. Anna koirasi kuitenkin rauhoittua noin 20 minuutin ajan ennen lähtöäsi.Älä ruoki koiraa juuri ennen lähtöäsi. Ruoki koira ruokakupista yli 20 minuuttia ennen lähtöäsi ja vastaavasti vähintään 20 minuuttia kotiinpaluusi jälkeen.Kierrätä leluja. Jätä koiralle kerrallaan korkeintaan kahdesta neljään lelua, joilla se voi leikkiä. Laita muut lelut kaappiin ja vaihda leluja viikon välein. Näin koirallasi säilyy mielenkiinto eikä leluista tule liikatarjontaa.Jätä radio päälle. Radio peittää rappukäytävästä tai ulkoa kantautuvia ääniä. Paras radiokanava on puhekanava: rauhallinen puhe ja musiikki rauhoittavat koiraa.Älä rankaise koiraa eroahdistuksesta.Älä siivoa sotkuja koiran nähden. Jos koira on jo sisäsiisti, sen sotkuja ei kannata siivota lemmikin nähden. Siirrä siis koira ensin pois tilasta joko ulos tai toiseen huoneeseen ja siivoa vasta sen jälkeen. Näin siivoamisesta ei tule koiralle kivaa leikkiä, eikä se saa sotkuista tai tuhoista haluamaansa huomiota.Liikkumatilan rajaaminen kannattaa miettiä jokaisen koiran kohdalla erikseen. Koiran sulkeminen pieneen kuljetushäkkiin tai muuhun pieneen tilaan työpäivän ajaksi on kuitenkin eläinsuojelulain nojalla kiellettyä.Ellet ole varma, onko koirallasi eroahdistusta tai muu käytöshäiriö, on syytä ottaa yhteyttä käytöshäiriöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin tai ongelmakoirakouluttajaan. Eläinlääkärin ja ongelmakoirakouluttajan kanssa voitte keskustella myös mahdollisesta tarpeesta aloittaa koiralle lääkitys tai lisäravinteiden tai feromonivalmisteiden käyttö yksinoloharjoitusten tueksi.Ota yhteyttä Evidensian käytösongelmiin perehtyneisiin asiantuntijoihin

Koiran virtsakivet

Koiran virtsakiteet ovat pieniä mineraalikertymiä koiran virtsarakossa ja virtsateissä. Virtsakiteet syntyvät, kun mineraalien ja muiden kuona-aineiden osuus koiran virtsassa kasvaa liian korkeaksi, ja osa näistä saostuu suolan kaltaisiksi virtsakiteiksi, jotka yhteen kerääntyessään voivat muodostaa virtsakiviä.Lue lisää virtsakivien oireistaVirtsakiviä voi muodostua koiran munuaisaltaisiin, virtsanjohtimiin tai virtsarakkoon, ja etenkin uroskoirilla virtsakivet voivat juuttua pitkään ja kapeaan virtsaputkeen. Yleisimmin virtsakivet kehittyvät koiran virtsarakossa. Pahimmillaan kiven läpimitta voi olla useita senttejä, ja se voi jopa tukkia koiran virtsatien. Tällöin tilanne on jo vakava.Hoitomuoto valitaan kivien koon ja tyypin mukaanEläinlääkäri saattaa harvinaisessa tapauksessa tuntea suuret virtsakivet koiran vatsaa tunnustelemalla ja joskus oireettomatkin virtsakivet havaitaan rutiinitarkastuksen yhteydessä. Tavallisimmin virtsakivet havaitaan röntgen- tai ultraäänitutkimuksella, jolloin myös kivien tarkka määrä ja sijainti saadaan selville.Virtsanäytteen tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää. Edustavin virtsanäyte saadaan punktoimalla näyte suoraan virtsarakosta. Tämä on koiralle kivuton toimenpide. Virtsan pH, väkevyys ja sakka tutkitaan ja mahdollisten virtsakiteiden koostumus selvitetään. Lisäksi virtsanäyte viljellään, sillä virtsakivet altistavat koiran virtsateiden bakteeritulehdukselle. Kiteiden koostumuksen ja virtsan pH:n avulla voidaan saada viitteitä siitä, mistä mineraaleista virtsakivet ovat muodostuneet, mikä auttaa hoitomuodon valinnassa.Koiralta voidaan ottaa myös verinäyte, josta tutkitaan mm. tulehdus- ja munuaisarvot lemmikin yleistilan kartoittamiseksi.Virtsakivien hoitomuoto valitaan kivien koon ja tyypin sekä koiran kunnon mukaan. Kiviä voidaan yrittää huuhdella virtsarakosta pois ja etenkin narttukoirilla, joilla on lyhyt ja leveä virtsaputki, tämä saattaa onnistua. Kiviä voidaan myös liuottaa pois erikoisruokavaliolla, mutta tämä on hidas hoitomuoto, joka ei tehoa kaikkiin virtsakiviin. Leikkaushoito sen sijaan tuo nopean avun, jos tilanne on kehittynyt akuutiksi.Erikoisruokavalio hoidon tukenaVirtsakivistä kärsiville koirille on suunniteltu erikoisruokia, joissa voi olla esimerkiksi vähemmän proteiinia, magnesiumia ja fosforia kuin tavallisissa koiranruuissa. Ruokavalio- ja lääkehoitoa voidaan käyttää yksinään tai leikkaushoidon tukena. Mikäli koiralla on alttius virtsakivien kehittymiselle, eläinlääkäri laatii sille hoitosuunnitelman, johon kuuluu muun muassa virtsanäytteen tutkiminen säännöllisesti.Tärkeä osa virtsakivien ennaltaehkäisyssä on koiran riittävästä nesteen saannista huolehtiminen, mikä estää virtsan liiallista väkevöitymistä ja vähentää mineraalien kiteytymistä. Lisääntynyt nesteen saanti myös kasvattaa virtsan määrää, mikä huuhtoo jo muodostuneita kiteitä tehokkaammin pois rakosta. Virtsakiteistä kärsivän koiran ruokaan voi lisätä vettä, ellei koira muuten juo tarpeeksi.

Koiran virtsaamisvaikeudet

Virtsakivet voivat aiheuttaa koiralle kivuliaita oireita, kuten virtsaamisvaikeuksia, verivirtsaisuutta ja virtsatietulehduksen tai -tukoksen. Jos virtsakivi tukkii koiran virtsaputken, vaatii tilanne välitöntä hoitoa.Virtsakivet havaitaan yleensä virtsarakontulehdusoireita tutkittaessa. Virtsakivistä kärsivällä koiralla voi olla toistuvien virtsarakontulehdusten lisäksi myös virtsaamisvaikeuksia ja kipua. Koira voi esimerkiksi olla virtsaamisasennossa pitkään ja nuolla sukupuolielimiään tiheästi.Virtsaputken tukkeutuminen johtaa virtsaamisyrityksiin, jotka eivät tuota tulosta, sekä virtsamyrkytystilaan, joka ilmenee koiran yleiskunnon heikkenemisenä, oksenteluna, ruokahaluttomuutena ja vatsakipuina. Mikäli havaitset koirallasi virtsaamisvaikeuksia, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Koiran kynsien leikkaaminen

Leikkaa koiran kynnet näinLeikkaa etenkin alussa vain vähän kerrallaan. Riittää, että leikkaat vain kynnen terävän kärjen pois. Leikkaamalla vähän kerrallaan pienenee riski vahinkoihin. Pentu tottuu kynsien leikkuuseen, kun sitä voidaan tehdä riittävän usein.Oikea kynsien leikkausasento riippuu koirasta. Pienen pennun kanssa on monesti helpointa, että pentu on sylissä.Jos olet epävarma, ota toinen henkilö avuksi pitämään koiraa.Anna pennulle herkkupala välittömästi jokaisen kynnen leikkaamisen jälkeen. Näin kynsien leikkauksesta tulee mukavaa.Kun lopetat kynsien leikkaamisen, tee jotain mukavaa pennun kanssa (esim. anna ruoka, leiki lelulla tms.)Harjoittelu tekee mestarin! Leikkaa kynsiä usein!Miksi koiran kynnet pitää leikata?Lyhyinä pidetyt, terveet kynnet auttavat koiraa pysymään terveenä.Liian pitkäksi kasvanut kynsi aiheuttaa koiralle kipua. Kynsi voi lähteä kääntymään takaisin sisäänpäin ja kasvaa koiran anturaan aiheuttaen haavoja ja tulehdusta. Liian pitkä kynsi saattaa muuttaa tassun asentoa niin, että vakavassa tilanteessa lopulta koko jalan luusto alkaa rasittua väärästä asennosta. Liian pitkä kynsi myös herkemmin repeää tai lohkeaa, jolloin kynnen kuoriosa saatetaan joutua poistamaan rauhoituksessa eläinlääkärissä.Jos leikkaat vahingossa liikaaSaksien lipsahtaessa kynnen voi vahingossa leikata liian lyhyeksi. Silloin kynnen ydinosa alkaa vuotaa verta. Ensiapuna kynttä voi painaa muutaman minuutin ajan. Eläinlääkäriasemilta ja apteekeista on saatavissa pulveria, jolla vuodon saa tyrehtymään. Jos vuoto jatkuu yli 15 minuuttia, ota yhteys eläinlääkäriin.Kynnen leikkaaminen liian lyhyeksi aiheuttaa koiralle hetkellistä kipua. Omistajan pelästyminen tilanteessa lisää koiran reaktiota, joten pysy itse rauhallisena vaikka vahinko sattuisi!Saat tarvittaessa apua koiran kynsien leikkaukseen eläinlääkäriasemalta

Koiran rokotukset ja rokotusohjelma

Miksi koiria rokotetaan?Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja ja suurin osa koiranomistajista pitää eläinystävän ennaltaehkäisevää perusterveydenhoitoa tärkeänä. Rokottamalla lemmikkimme säännöllisesti varmistamme sen, että Suomen koirapopulaatiossa on riittävä laumaimmuniteetti tarttuvia tauteja vastaan. Suomessa koirat suositellaan rokotettavaksi parvoa, penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta, rabiesta ja kennelyskää vastaan.Koirien tuonti ulkomailta ja matkustaminen ovat lisääntyneet, joten riski tarttuvien tautien leviämiseksi on kasvanut. Vaikka tilanne on tällä hetkellä Suomessa hyvä, esimerkiksi rabiesta esiintyy naapurimaassamme Venäjällä. Parvovirusta ja kennelyskää sen sijaan tavataan Suomessakin.Lemmikin terveyden hoitaminen ennaltaehkäisevästi on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa kuin sairauden hoitaminen sen kehityttyä vakavaksi, minkä vuoksi lemmikit olisi hyvä käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa vuosittain.Koiran rokotuksetLue lisää koirien rokotusohjelmastaParvovirusripuliKoiran parvovirusta esiintyy yleisesti Suomessa.Parvovirus on vaarallinen erityisesti pennuille ja muuten yleiskunnoltaan heikommille yksilöille, esimerkiksi vanhoille koirille. Parvovirusripuli on viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireita ovat voimakas oksentelu ja ripuli, jotka johtavat sairastuneen koiran elimistön kuivumiseen ja jopa kuolemaan. Virus vaurioittaa suolinukkaa ja vaurioituneen suolen seinämän kautta elimistöön leviävät bakteerit voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen ja jopa eläien menehtymisen.Parvorokotteen antama suoja tautia vastaan on hyvä, joten sairautta tavataan useimmiten pennuilla tai rokottamattomilla eläimillä. Pennuille parvo voi aiheuttaa myös kohtalokkaan sydänlihastulehduksen. Aikuiselle koiralle parvovirusripuli on harvinainen, mutta puhjetessaan hengenvaarallinen ja kallis hoitaa.Vastasyntynyt pentu saa vasta-aineita infektiotauteja vastaan emänsä ternimaidosta, joka sisältää kaikkia niitä vasta-aineita, joita emä on rokotettaessa muodostanut. Mikäli tautipaine on jostain syystä kasvanut, kannattaa pentu varhaisrokottaa ensimmäisen kerran jo 6–8 viikon iässä, koska emältä saadut vasta-aineet häviävät pennulta yksilöllisesti.Parvo tarttuu koirasta toiseen kosketustartuntana ja ulosteiden välityksellä. Tartunnan saaneet koirat voivat levittää virusta jopa kolme viikkoa tartunnasta sekä jo ennen oireiden ilmaantumista.Parvovirus säilyy ympäristössä erittäin hyvin, jopa useita kuukausia.  Se voi kulkeutua eteenpäin esimerkiksi kengissä ja vaatteissa ja se kestää myös jäätymistä sekä useimpia kodin desinfiointiaineita. Tästä syystä virusta on käytännössä kaikkialla, ja koiran rokottaminen sitä vastaan onkin erittäin tärkeää.Parvovirusripuliin ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoidossa tärkeintä on koiran suola- ja nestetasapainon ylläpitäminen. Nestehukan välttämiseksi koiraa joudutaan nesteyttämään suonensisäisesti. Sairastunut yksilö on tärkeää eristää muista lemmikeistä ja hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta niin kotona kuin eläinlääkäriasemallakin.Paras tapa välttää sairastuminen on rokottaa lemmikki suositusten mukaisesti.Rabies eli raivotautiRabiesviruksen aiheuttama raivotauti on aivo-selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin ja johtaa oireiden puhjettua poikkeuksetta kuolemaan. Niin kutsuttuna zoonoosina rabies voi tarttua eläimestä esimerkiksi pureman välityksellä myös ihmiseen.Tartunnan saanut koira voi levittää tautia edelleen puremalla syljen välityksellä tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Virus etenee purema-alueelta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen sairauden oireiden ilmenemistä.Vaikka Suomi on ollut virallisesta rabies-vapaa maa vuodesta 1991, todettiin rabies edellisen kerran vielä vuonna 2007 Intiasta tuodulla koiranpennulla. Rabies tunnetaan myös nimellä vesikauhu.Sairaus on yleinen itäisessä Euroopassa, ja esimerkiksi naapurimaassamme Venäjällä todetaan vuosittain tartuntoja kulkukoirilla ja -kissoilla sekä villieläimillä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen. Tarttuvan taudin vastustamiseksi jokaiselta Suomeen tuotavalta koiralta vaaditaan rokotus rabiesta vastaan. Raivotaudin oireita ovat esimerkiksi muutokset eläimen käytöksessä. Raivoisassa tautimuodossa eläin on aggressiivinen, kun taas hiljaisessa tautimuodossa oireina ovat erilaiset halvausoireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen.Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, jopa vuosiin. Koiralla se on useimmissa tapauksissa 21–80 päivää. Sairastunut eläin voi tartuttaa virusta syljestään jo muutamia päiviä ennen varsinaisten oireiden ilmenemistä.Raivotautia ei voida parantaa, joten paras ja ainut keino torjua rabiesta Suomessa on huolehtia lemmikkien asianmukaisesta rokottamisesta. Laitonta koirakauppaa, jossa eläimiä tuodaan Suomeen kyseenalaisista oloista ilman asianmukaista rokotussuojaa, on pyrittävä torjumaan kaikin keinoin.PenikkatautiPenikkatauti on tunnettu jo satoja vuosia. Se on helposti tarttuva virustauti, jonka monimuotoiset oireet voivat vaihdella lievästä vakavaan. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä ja ohimeneviä oireita ovat kuume, sierain- ja silmävuoto, ruoansulatuskanavaoireet, ruokahaluttomuus ja apeus. Ensioireiden jälkeen koiralla voi esiintyä erilaisia hermosto-oireita, kuten lihasnykäyksiä pään tai jalkojen lihaksissa, tuntopuutoksia, halvausoireita sekä kouristuskohtauksia. Vakavat hermosto-oireet johtavat usein koiran lopettamiseen.Penikkatauti altistaa koiran bakteeritulehduksille, jotka voivat johtaa eläimen kuolemaan. Tauti tarttuu koirasta toiseen syljen ja virtsan välityksellä sekä pisaratartuntana. Virus voi levitä myös ihmisten ja tavaroiden mukana. Sairastunut eläin voi erittää virusta useita viikkoja ja se säilyy viikkoja myös ympäristössä. Penikkataudille ei ole kehitetty parantavaa hoitoa, joten sitä voidaan hoitaa vain lievittämällä oireita sekä hoitamalla mahdollisia bakteeritulehduksia antibiootein.Nykyaikaiset penikkatautirokotteet ovat tehokkaimpia eläimille kehitettyjä rokotteita, ja niiden ansiosta penikkatauti on saatu käytännössä kitkettyä maista, joissa koirat rokotetaan sitä vastaan.Suomessa oli laaja penikkatautiepidemia vuosina 1994–1995, jolloin tuhansia koiria sairastui. Nykyään koirien penikkatauti on Suomessa harvinainen kattavan rokotussuojan ansiosta.Tarttuva maksatulehdusTarttuva maksatulehdus on adenoviruksen aiheuttama tauti, jota esiintyy erityisesti nuorilla koirilla. Tartunta leviää ulosteen, virtsan ja syljen välityksellä ja säilyy ympäristössä tartuntakykyisenä viikkoja. Taudista parantunut koira voi levittää virusta virtsassaan jopa kuukausia.Tarttuvan maksatulehduksen oireita ovat kuume, keskushermosto-oireet, keltaisuus, ympäri kehoa esiintyvä turvotus, ruokahaluttomuus, väsymys sekä oksentelu ja ripuli. Noin neljäsosalle sairastuneista koirista kehittyy taudin jälkioireena niin sanottu blue eye -syndrooma, jossa silmien sarveiskalvot samentuvat väliaikaisesti tai pysyvästi.Taudinkuva vaihtelee lievistä oireista vakavaan maksan toimintahäiriöön. Mitä nuorempi koira sairastuu, sitä todennäköisemmin se menehtyy. Kattavan rokotussuojan ansiosta tarttuvaa maksatulehdusta ei esiinny Suomessa.Kennelyskä ja parainfluenssavirusinfektioKennelyskä on helposti tarttuva ja ikävä vaiva, joka kuitenkaan harvoin on terveelle koiralle hengenvaarallinen. Kennelyskäksi kutsutaan koiran tarttuvia hengitystietulehduksia, joita voivat aiheuttaa eri virukset. Kennelyskän yleisimpiä aiheuttajia ovat parainfluenssavirus sekä Bordetella bronchiseptica -bakteeri.Kennelyskää esiintyy säännöllisesti myös Suomessa ja se leviää erittäin helposti tapahtumissa, esimerkiksi koiranäyttelyissä, joissa on paljon koiria. Tauti tarttuu pisaratartuntana koiran yskiessä tai suorassa kontaktissa koirien nuuskiessa. Taudinaiheuttajat voivat tarttua myös ihmisten ja esineiden välityksellä.Kennelyskän tyypillisimpiä oireita ovat kuiva, voimakas yskä ja sierainvuoto. Oireet voivat kestää useita viikkoja. Bordetella-bakteeri voi aiheuttaa etenkin pikkupennuilla ja iäkkäille koirille myös kroonisen keuhkoputkentulehduksen. Tauti voi edetä myös keuhkokuumeeksi.Kennelyskä paranee usein itsestään ja tärkein hoitomuoto onkin lepo. Oireilevaa koiraa ei tule viedä paikkoihin, joissa on muita koiria tai antaa sairaan yksilön nuuskia lajitovereitaan lenkillä. Vuosittain annettava kennelyskärokotus ei välttämättä anna täydellistä suojaa, mutta se lieventää taudin oireita huomattavasti.Borrelioosi, Lymen tautiBorrelioosi on puutiaisten (Ixodes ricinus) levittämä bakteeritulehdus. Borrelioosin ensioireet alkavat pitkän ajan kuluttua siitä, kun punkki on imenyt verta koirasta – vähintään 4–6 viikon ja joskus pidemmän ajan jälkeen. Riski borrelioosiin on kaikkialla, missä liikkuu puutiaisia. Borrelioosi on vaikea sairaus, koska se ei aina muodosta selkeää oirekuvaa ja on vaikeasti diagnostisoitava. Alkuvaiheessa oireina ovat väsymys, ruokahalun menetys ja kuume. Usein ilmenee myös yhden tai useamman nivelen arkuutta ja tulehdusta. Akuutin vaiheen jälkeen on riski, että tulehdus voi levitä koiran muihinkin elimiin. Borrelioosi voi aiheuttaa ongelmia nivelissä, sydämessä, maksassa, munuaisissa ja se voi levitä myös hermostoon. Tauti on hoidettavissa pitkällä antibioottihoidolla, mutta osittain, ja hoidosta huolimatta, koira tulee olemaan borrelian kantaja vuosia.On hyvä rokottaa koirat, jotka liikkuvat paljon luonnossa tai alueella, jossa puutiaisia on paljon. Koiran borrelioosirokotus suojaa koiria kolmelta eurooppalaiselta borreliatyypiltä. Ensimmäisellä rokotuskerralla koira rokotetaan kahdesti kolmen viikon välein ja sen jälkeen rokotetta tehostetaan vuoden välein. Rokote annetaan mielellään varhain keväällä, että koira ehtii muodostaa riittävästi vasta-aineita ennen kuin punkeista tulee aktiivisia ulkolämpötilojen noustessa. Koiranpennut voidaan rokottaa 12 viikon ikäisestä alkaen.Mitä rokottamisessa tapahtuu?Rokotteessa koiralle annetaan taudinaiheuttaja tai osia siitä muodossa, joka aktivoi eläimen elimistön oman puolustusjärjestelmän ja vasta-ainetuotannon. Rokotteiden suojaava vaikutus perustuu siihen, että koiran elimistö ”muistaa” altistuneensa taudinaiheuttajille ja reagoi jatkossa samaan tautiin puolustautumalla nopeasti ja tehokkaasti. Jotta koiran elimistö voi muodostaa taudinaiheuttajille vasta-aineita, on koiran oltava rokotushetkellä terve. Ensimmäisellä rokotuskerralla vasta-aineiden muodostumiseen menee aikaa, mihin perustuu Kennelliiton suosittama 21 vuorokauden varoaika. Tehosterokotuksella vasta-aineet nousevat yleensä nopeasti korkealle tasolle.Ennaltaehkäisevän rokottamisen ja sisäloishäätöjen lisäksi on huolehdittava muista koiran hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (esim. tasapainoinen ravitsemus), jotta koiran elimistön puolustusjärjestelmä toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.Rokottamisen hyödyt ovat merkittävätVaikka rokottaminen on rutiinitoimenpide, se ei ole täysin riskitön. Kuten kaikkien lääkeaineiden, myös rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Rokottamisen jälkeen saattaa joskus esiintyä ohimenevää kuumeilua, pahoinvointia ja kutinaa sekä pään, silmäluomien tai kuonon turvotusta.Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa haitallisia reaktioita. Ne menevät yleensä ohi itsestään muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Haittavaikutusten varalta on hyvä odottaa eläinlääkärivastaanoton läheisyydessä noin 15 minuuttia rokotuksen jälkeen. Rokottamisen seurauksena kehittyvät vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Jos koira oireilee kotona rokottamisen jälkeen, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.Huolimatta siitä, että rokottaminen voi aiheuttaa joskus haittavaikutuksia, ovat riskit vähäisiä hyötyyn nähden. Rokottaminen suojaa koiria tehokkaasti vaarallisilta tartuntataudeilta.Koiran rokotusohjelmaVain terve ja sisäloisista vapaa koira voidaan rokottaa. Nartut suositellaan rokotettaviksi ennen astutusta. Elävien rokotteiden antoväliksi suositellaan 3–4 viikkoa. Rokotusten välin on oltava vähintään kaksi viikkoa. Tiineiden tai immunosuppressoitujen eläinten rokottamista eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei suositella.Lisääntyneestä tartuntavaarasta johtuen pennut voidaan rokottaa alle kolmen kuukauden iässä, jo kuuden viikon iästä alkaen. Tällöin rokotusohjelmaa jatketaan suosituksen mukaisesti kolmen kuukauden iästä eteenpäin.Huom! Koiranäyttelyn järjestäjien rokotusvaatimukset voivat poiketa tässä esitetyistä suosituksista. Suomen kennelliiton kotisivuilta saa tarkat tiedot näyttelyihin ja kokeisiin vaadittavista rokotteista.Otathan myös huomioon, että ulkomailla on mahdollisesti Suomen rokotussuosituksista eriävät rokotussäädökset!KennelliittoRuokavirastoAika rokottaa?Lue lisää JokaKoiran ja -Kissan rokotuskäynnistä ja varaa aika

Koirarodun valinta

Liki jokainen koirarotu on alun perin jalostettu tiettyyn tehtävään, jonka perusteella on mahdollista tehdä karkeita yleistyksiä millainen haukku pörröisestä pennusta olisi mahdollisesti kasvamassa. Pelkkään koirakirjaan ei kuitenkaan kannata luottaa omaa rotua etsiessä, käy myös tapaamassa harrastajia ja kasvattajia, joilta saat paljon tietoa ja kokemusta.Esimerkiksi saksanpaimenkoirat kuuluvat lammas- ja karjakoirien ryhmään eli paimenkoiriin. Paimenkoirat tunnetaan aktiivisina ja paljon liikkuvina koirina, niiden parhaat puolet sattavatkin tulla esiin juuri samankaltaisissa perheissä. Saksanpaimenkoira on myös niin sanottu palveluskoira. Palveluskoirat ovat työkoiria ja sopivat parhaiten koirankoulutuksesta aktiivisesti kiinnostuneille ihmisille.Erityisesti pienten lasten kanssa kannattaa valita lempeä ja rauhallinen rotu, joka ei herkästä hätkähdä. Aktiivisen koiranpennun kanssa on varauduttava siihen, että tylsistyessään se saattaa keksiä itse itselleen tekemistä – emmekä me ihmiset aina osaa aivan arvostaa esimerkiksi uusia tuuletusaukkoja lenkkareissa. Asumismuoto ja elämäntilanne vaikuttavat myös siihen millainen rotu voisi parhaiten sopia omaan perheeseen; suuren pennun kanssa saattaa pian alkaa harmittaa, mikäli oma asunto on hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja koiraa on kannettava monta kertaa päivässä pissalle.Koirarotujen terveystilanteissa on eroja. Ennen tietyn rodun päättämistä on järkevää tutustua myös sen terveystilanteeseen, suurimmalla osalla koiraroduista on Suomessa rotujärjestö, jonka tehtävänä on johtaa ja valvoa rodun jalostusta. Näiden järjestöjen internetsivuilta löytyy hyvin usein jalostustavoitusohjelma (JTO), jossa käydään perusteellisesti läpi rodun terveystilannetta, perinnöllisiä sairauksia ja luonneominaisuuksia. Tavatessasi rodun harrastajia ja kasvattajia voit käyttää tilaisuuden hyväksesi kysyäksesi rodun terveystilanteesta.Ennaltaehkäisy terveysongelmien kohdalla on tärkeää; luuston, silmien ja sydämen virallisista tarkastuksista hyötyvät kaikki koirat – myös kotikoirat ja sekarotuiset. Evidensia-pieneläinklinikoiden viralliset tarkastukset noudattavatkin Kennelliiton PEVISA-ohjelman vaatimuksia ja siten antavat tärkeää tietoa omistajalle ja kasvattajalle! Lue lisää terveystutkimuksista täällä. Voit aloittaa oman rodun mietinnän vaikkapa Kennelliiton koiranomistajan peruskurssin sivujen rotutestillä. Sillä saat ehdotuksia mikä rotu saattaisi sopia sinulle. Testiin on valittu noin 150 rotua, muun muassa sata yleisintä. Vastaamalla rehellisesti jokaiseen kysymykseen saat parhaan tuloksen. Tutustu rotuihin testin jälkeen tarkemmin rotuesittelyiden avulla!Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Anita ja tyypit punkkikäynnillä – eläinlääkäriltä joka lemmikille toimivin punkkihäätö

Evidensia Raision vastaanottohuoneessa on vipinää. Kolme erikokoista ja -näköistä koirakaverusta kiertää omistajan ja eläinlääkärin väliä rapsutuksia ja makupaloja pyytäen.Facebookista tuttu koirakolmikko Anita ja tyypit eli 9-vuotias cockerspanieli Nuppu (taiteilijanimeltään Anita Hirvonen), 7-vuotias berninpaimenkoira Neela (taiteilijanimeltään Manse) sekä 11-vuotias whippet Eetu (taitelijanimeltään Tattinen) ovat saapuneet terveystarkastukseen ja saamaan eläinlääkäri Jenni Walleniukselta apua punkkien torjuntaan.– Punkit heräilevät heti lämpötilan noustessa plussan puolelle, joten lemmikki on syytä suojata ajoissa. Vaikka punkit ovat yleisimpiä rannikkoalueilla ja eteläisessä Suomessa, havaitaan niitä nykyään ympäri maan aina Kuusamon korkeudelle saakka, Wallenius muistuttaa.Taustatiedot kartoitetaan yhdessäNeelaa jännittää, Eetu haukahtaa huoneeseen tulijalle ja Nuppu makaa lattialla rennosti, välillä paikkaa vaihdellen.Käynnin aluksi eläinlääkäri käy omistajan kanssa läpi taustatiedot ja koirat punnitaan. Näin sopivan lääkkeen ja annostuksen määrittäminen on helpompaa. Wallenius esittää omistaja Juha Pesoselle liudan kysymyksiä: minkälaisessa maastossa liikutte? Uivatko koirat paljon? Onko perheessä kissoja? Ovatko koirat näyttelykoiria? Minkälaista punkkisuojaa olette aiemmin käyttäneet? Onko koirista löytynyt punkkeja?– Ulkoilemme paljon metsässä ja Neela ui kesällä päivittäin. Sileäturkkisesta Eetusta punkkeja ei ole juuri löytynyt, mutta Nupusta ja Neelasta sitäkin enemmän. Olemme aiemmin suosineet luonnollisia karkotteita, jotka eivät kuitenkaan ole oikein toimineet, Pesonen kertoo.Eläinlääkärinkin kokemuksen mukaan luonnolliset karkotteet häviävät tehokkuudessa lääkevalmisteille. Se, kuinka paljon punkkeja koiraan tarttuu on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja usein monen koiran taloudessa joku kerää selkeästi muita enemmän tai vähemmän punkkeja. Tähän voi eläinlääkäri Walleniuksen mukaan vaikuttaa esimerkiksi koiran ominaistuoksu. Sama punkkikarkote ei välttämättä myöskään toimi yhtä tehokkaasti kaikilla perheen lemmikeillä.– Valkoisten koirien puhutaan usein olevan punkkimagneetteja ja myös joissain tutkimuksissa on käytetty valkoista lakanaa selvitettäessä punkkien määrää tietyllä alueella. Itse olen kuitenkin kokemuksesta todennut, että todellisuudessa punkkien suosikkeja voivat olla myös tummat ja erityisesti isokokoiset koirat, Wallenius kertoo.Etenkin pidempiturkkisista, tummemmista koirista punkkien havaitseminen on hankalaa, joten ne on erityisen tärkeää suojata puutiaisia vastaan. Näin punkkien levittämät sairaudet borrelioosi ja anaplasmoosi eivät pääse tarttumaan koiraan tai sen lähellä oleilevaan omistajaan.Punkkilääkkeissä on erojaPunkkien häätöön on saatavilla useita lääkkeitä: koiran niskaan laitettavia paikallisvaleluliuoksia, punkkipantoja sekä uusimpana markkinoille tullut suun kautta annettava punkkipilleri joko yhden tai kolmen kuukauden ajaksi.– Suosittelen usein potilailleni tabletteja niiden vähäisten haittavaikutusriskien ja käytön helppouden vuoksi. Käytän tablettia myös omalla maksavikaisella koirallani ja olen mielenkiinnosta seurannut sen veriarvoja, joihin lääkitys ei ole vaikuttanut. Osa tableteista sopii myös tiineille ja imettäville koirille, Wallenius kertoo.– Etenkin isoilla koirilla joudutaan usein liuosten kanssa turvautumaan niin suuriin annoksiin, että ne voivat aiheuttaa ärsytystä koiran iholla. Lisäksi jotkut liuokset voivat liueta veteen koiran uidessa paljon ja näin menettää tehoaan jo luvattua nopeammin. Osa liuoksista ja punkkipannoista on myös vesistölle haitallisia, joten tällainen panta tulee muistaa poistaa ennen uintireissua.Osa punkkilääkkeistä karkottaa punkit ja estää niiden kiinnittymisen kokonaan, osa tappaa jo kiinnittyneet punkit 12 tunnin kuluessa, eli ennen kuin punkkivälitteiset sairaudet ehtivät tarttua.– TBE eli puutiaisaivokuume on virustauti, ja voi siten tarttua ihmiseen tai eläimeen jo heti punkin kiinnittyessä. Koirilla oireita aiheuttavia tartuntoja on kuitenkin todettu erittäin harvoin, eikä tautia pidetä lemmikeille kliinisesti merkittävänä ongelmana, Wallenius kertoo.Terveystarkastus antaa hyödyllistä lisätietoaEnnen varsinaisen terveystarkastuksen alkamista käydään läpi vielä muutamia lääkkeen valintaan vaikuttavia seikkoja: onko koiralla perussairauksia, lääkityksiä tai ruoka-aineallergioita? Pillerissä on käytetty makuaineena lihaa, joten se ei välttämättä sovi todella yliherkälle yksilölle.– Mikäli valittu punkkilääke aiheuttaa haittavaikutuksia, esimerkiksi mahavaivoja tai ihoärsytystä, on lääkkeen käyttö syytä lopettaa ja valita vaikutusajan päätyttyä toinen, eri lääkeainetta sisältävä valmiste. Tästä syystä onkin hyvä suosia ainakin herkkien yksilöiden kohdalla lyhytvaikutteisempia valmisteita, Wallenius summaa.Kun taustatiedot on selvitetty, tutkii eläinlääkäri koirakolmikon yksi kerrallaan huolellisesti kuonosta hännänpäähän: hampaat, korvat, sydän ja keuhkot. Havaittujen vaivojen jatkotutkimuksiin ja hoitoon varataan uusi aika: Eetulla ja Nupulla on pienille koirille tyypillisesti hammaskiveä, joten ne ohjataan hammaslääkärin vastaanotolle. Punkkilääkkeen valintaan vaikuttavia terveydellisiä seikkoja ei kolmikolta löydy.– Vuosittainen terveystarkastus on tärkeä rutiini etenkin ikääntyville lemmikeille. Eläimet ovat taitavia kätkemään kipunsa ja vaivat voivat näin ollen jäädä kotona huomaamatta. Samalla käynnillä voidaan kätevästi selvittää myös punkkihäädön tarve ja valita paras lääkitys, Wallenius kertoo.Koirakolmikko lähtee eläinlääkärin vastaanotolta hännät heiluen, omistajan taskuissa punkkitabletteja kolmikolle koko kesäksi. Punkitonta kesää tyypit!Lue lisää punkkien torjunnasta koirillaEläinlääkärin viisi vinkkiä sopivan punkkilääkkeen valintaan

Eläinlääkäri: Huomioi nämä 5 asiaa punkkilääkkeen valinnassa

1. Punkit eivät ole vain kesäinen riesa.Puutiaiset lähtevät liikkeelle maan lämpötilan ollessa noin +4 astetta. Viime vuosina tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset punkkihavainnot on tehty jo maaliskuussa ja puutiaisia on havaittu aina pitkälle marraskuulle asti. Pahin punkkiaika ei siis välttämättä ajoitu keskikesään.– Lemmikki kannattaa suojata puutiaisilta jo ennen kuin ensimmäinenkään punkki tarttuu sen turkkiin, jotta suoja on mahdollisimman tehokas, muistuttaa eläinlääkäri Ulla AndersinEvidensia Salosta.Sopivasta ajankohdasta lääkityksen aloittamiseksi, itse lääkityksen valinnasta sekä punkkihäädön kestosta on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa. Loishäätö on myös muistettava uusia ajallaan, jotta suoja kestää koko kauden.2. Koirien punkkihäätöön tarkoitetut lääkkeet voivat olla kissoille hengenvaarallisia.Sama punkkilääke ei sovi kissalle ja koiralle, ja osa koirille tarkoitetuista valmisteista voi olla kissoille jopa hengenvaarallisia.– Tilanne voi olla vakava, jos kissa pääsee esimerkiksi nuolemaan koiran turkille valeltua liuosta. Mikäli taloudessasi asuu sekä kissoja että koiria, on erityisen tärkeää keskustella sopivimman punkkihäädön valinnasta eläinlääkärin kanssa, Andersin painottaa.Loishäätöliuokset ovat myrkkyä myös pienille lapsille eivätkä muut koirat – etenkään pennut – saa päästä nuolemaan vasta levitettyä liuosta. Mikäli perheessäsi on lapsia tai useita koiria, voi eläinlääkäri auttaa turvallisimman ulkoloishäädön valinnassa.3. Punkkeja esiintyy lähes koko Suomessa.Punkit eivät enää ole vain rannikkoalueiden tai eteläisen Suomen riesa. Viime vuosien aikana punkit ovat yleistyneet koko Suomessa runsaasti muun muassa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Puutiaisia esiintyy nykyään myös itäisessä ja pohjoisessa Suomessa aina Kuusamon korkeudella asti.– Lemmikkien sisätiloihin tuomat puutiaiset voivat löytää tiensä lopulta myös ihmisen iholle. Mahdollisimman tehokkaan suojan varmistamiseksi lemmikin punkkilääke kannattaa aina valita sen mukaan, minkälaisessa maastossa ja kuinka punkkirikkailla alueilla lemmikki liikkuu. Punkkilääkkeen valintaan vaikuttaa myös esimeriksi se, uiko lemmikki paljon.Näin poistat kiinnittyneen punkin4. Punkkien levittämät sairaudet on vaikea diagnosoida.Punkit levittävät lemmikeille borrelioosia ja anaplasmoosia sekä puutiaisaivokuumetta, joiden toteaminen ja hoito voi olla hankalaa. Sairauksien oireita lemmikeillä ovat muun muassa kuume, ontuminen, huonontunut yleiskunto ja vatsavaivat, jotka voivat ilmetä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua tartunnasta. Tällöin ne ovat yleisoireina hankalasti yhdistettävissä mahdolliseen punkin puremaan. Puutiaisaivokuumetta esiintyy erityisesti ihmisillä, ja suuri osa tartunnan saaneista koirista on oireettomia. Mitä kauemmin punkki on kiinnittyneenä lemmikkiin, sitä suuremmaksi sairastumisen riski kasvaa.– On syytä muistaa, että punkit levittävät vakavia sairauksia myös ihmiseen. Ihmisillä esimerkiksi borrelioositartunnat ovat itse asiassa lemmikkejä yleisempiä. Suojaamalla lemmikkisi suojaat siis myös itsesi ja perheesi, Andersin muistuttaa.Lue lisää punkkien levittämistä tartunnoista ja niiden tunnistamisesta5. Samat punkkien häätöön tarkoitetut loislääkkeet eivät sovi kaikille.Uiko koirasi paljon tai pestäänkö se usein? Osa punkkipannoista on haitallisia vesistöille ja paikallisvaleluliuokset saattavat menettää tehoaan ihon kastuessa.– Myös muut elämäntavat, esimerkiksi se, matkustaako lemmikki punkkikauden aikana ulkomaille, voivat vaikuttaa sopivan ulkoloishäädön valintaan.Punkkilääkkeet – kuten muutkin lääkkeet – voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa lemmikille myös haittavaikutuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi reaktiot iholla tai pahoinvointi. Sama lääkevalmiste ei välttämättä sovi kaikille saman perheen lemmikeille. Mahdollisista lääkeaineallergioista ja muista yliherkkyyksistä kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa, jotta jokaiselle lemmikille saadaan valittua sopivin vaihtoehto.Varaa nyt lemmikillesi aika terveystarkastukseen lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi. Saat samalla vinkit sopivimman punkkihäädön valintaan. Mikäli lemmikkisi on käynyt potilaanamme vuoden sisällä, voit saada reseptin punkkilääkkeeseen myös ilman eläinlääkärikäyntiä. Ota yhteyttä lähimmälle eläinlääkäriasemallesi nytLue, mitä punkkihäädön määrityskäynnillä tapahtuu

Antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri koiralla – mikä on MRSP?

Staphylococcus pseudintermedius kuuluu koiran normaaleihin bakteereihin. Se elää terveiden koirien limakalvoilla ja siirtyy iholle eritteiden tai nuolemisen välityksellä. Iholla se voi aiheuttaa infektion sopivan tilausuuden tullen, se on ns. opportunisti patogeeni. S. pseudintermedius on yleisin koiran ihotulehduksista eli pyodermoista eristetty bakteeri. Lisäksi se voi aiheuttaa monenlaisia muitakin infektioita haavainfektioista aina luutulehdukseen asti.Metisilliini resistentti Staphylococcus pseudintermedius eli MRSP on sama bakteeri, mutta se on muuntunut siten, että se on vastustuskykyinen b-laktaamiryhmän antibiootteja vastaan. B-laktaamiryhmän antibiootit ovat tärkeimpiä tavanomaisissa iho- ja haavainfektioissa käytettyjä antibiootteja. MRSP-bakteerin taudinaiheutuskyky ei ole kasvanut, mutta sen aiheuttamat infektiot ovat hankalampia hoitaa, kun tehokkaita antibiootteja on käytössä vain vähän tai ei lainkaan.Yhtenä yleistymisen syynä liiallinen antibioottien käyttöAntibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat yleistyneet sekä ihmisillä että eläimillä viime vuosina. Tärkein syy tähän on liiallinen ja huoleton antibioottien käyttö. MRSP-bakteerin yleisyyttä on tutkittu Suomessa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa1. Vuosina 2011–2015 laboratorioon lähetetyistä koirien bakteriologisista näytteistä noin kolmesta prosentista löytyi MRSP ja MRSP-infektioita esiintyi koko Suomessa. Bakteeri oli kolme kertaa yleisempi potilailla, joilla oli riskitekijöitä (ihotulehduspotilaat, paljon antibiootteja saaneet). Kissalla MRSP oli hyvin harvinainen.Samassa tutkimuksessa havaittiin, että MRSP-bakteerien perimä on lyhyessä ajassa muuttunut aiempaa monimuotoisemmaksi, mikä viittaa ahkeraan evoluutioon bakteerikantojen välillä. Bakteerikannat vaihtavat geenejä keskenään ja samalla siirtyvät antibioottiresistenssiä välittävät geenit.Tärkeimpiä keinoja MRSP-infektioiden vähentämiseksi ovat antibioottien vastuullinen käyttö ja hyvä hygienia. Erilaiset infektiot tulisi pyrkiä hoitamaan ilman antibiootteja, jos mahdollista. Esimerkiksi ihotaudeissa sairauden primaarisyyn löytäminen ja hoitaminen on erityisen tärkeää. Jos antibiootteja käytetään, tulisi lääke valita bakteeriviljelyn ja herkkyysmäärityksen perusteella.Hyvällä hygienialla resistenssin leviämistä vastaanEvidensia-eläinlääkäriasemilla hyvä hygienia ja antibioottien vastuullinen käyttö ovat keskeisiä toimintaamme ohjaavia asioita. Esimerkiksi iho-, haava- ja virtsatieinfektioissa pyrimme ottamaan bakteeriviljelyn ennen antibioottihoidon aloittamista.Resistenssitilanteen huonontumisen vuoksi olemme luopuneet bakteeriviljelyistä omissa laboratorioissamme. Viljelyt lähetetään ulkopuoliseen referenssilaboratorioon, missä myös multiresistentit infektiot pystytään luotettavasti varmistamaan. Hyvällä ja huolellisella hygienialla estetään bakteerikantojen geenien vaihto yksilöiden välillä klinikkaolosuhteissa. Desinfioimme pinnat jokaisen potilaan jälkeen ja huolehdimme hyvästä käsihygieniasta. Jos potilaalla tiedetään olevan MRSP-infektio, potilas hoidetaan klinikalla ns. kosketuseristyksessä, mieluiten päivän viimeisenä potilaana.Myös oireettomat voivat levittää – eläinlääkäriasemilla erityisen varotoimetKoira voi jäädä MRSP-bakteerin kantajaksi pitkäksi aikaa senkin jälkeen, kun tulehdus on parantunut. Pelkkä kantajuus ei aiheuta koiralle oireita ja näin ollen kantajuus ei näy ulospäin. Tartunnan alkuperää on usein käytännössä mahdotonta selvittää, koska myös oireettomat kantajat voivat levittää antibioottiresistenssiä eteenpäin. Nykyään moniresistentin bakteerin kantajia löytyy yhä useammin perusterveistä eläimistä, jotka ovat saattaneet saada tartunnan esim. koiratapahtumasta tai toiselta perheenjäseneltä.MRSP-bakteerin kyky aiheuttaa tulehduksia ei eroa mikrobilääkkeille herkästä kannasta. Terveelle eläimelle bakteerista ei ole vaaraa. Erityisiä muutoksia eläimen käsittelyyn tai elintapoihin ei yleensä ole kotona tarpeen tehdä.Hyvä käsihygienia kannattaa kuitenkin muistaa myös kotona. Infektoituneita haavoja on syytä käsitellä kertakäyttöiset suojakäsineet kädessä ja kädet tulee pestä hyvin käsineiden riisumisen jälkeen. Kädet on myös hyvä desinfioida alkoholia sisältävällä käsihuuhteella. Mikäli eläimellä on aktiivinen infektio, on kontakteja perheen ulkopuolisten eläinten kanssa syytä välttää, kunnes infektio on parantunut.Vaikka kotona erityisiä varotoimiin ei eläimen hoidossa tarvitse yleensä ryhtyä, on tilanne eläinlääkäriasemalle tultaessa toinen. Eläinlääkäriasemilla joudutaan käyttämään erityisiä varotoimia hoidettaessa moniresistenttiä bakteerikantaa kantavia eläimiä, jotta voidaan välttää infektion leviäminen muihin potilaisiin, jotka esimerkiksi perussairauksiensa vuoksi ovat alttiita infektioille.Jos lemmikkisi on MRSP-kantaja, ilmoitathan siitä jo aikaa varatessasi!1 Grönthal T, Eklund M, Thompson K, et al. Antimicrobial resistance in Staphylococcus pseudintermedius and the molecular epidemiology of methicillin-resistant pseudintermedius in small animals in Finland. J Antimicrob Chemother (2017)

Koiran vesihäntä

Koiralle, joka ui paljon kylmässä vedessä ensin harjoittelematta ja tottumatta, voi kehittyä vesihäntä. Vaiva on yleinen esimerkiksi labradorinnoutajilla ja spanieleilla. Vesihäntä on erittäin kivulias tulehdustila, jonka aiheuttavat kylmyys ja voimakkaan, tottumattoman lihaksen rasitus. Vesihännän vaivatessa koiran häntä ja takapää ovat kosketusarkoja ja koiran voi olla vaikea istuutua alas. Paitsi uidessa, vesihäntä voi syntyä silloinkin, kun koira esimerkiksi riehuu normaalia enemmän kastelulaitteen alla.Koiralle voi tulla vesihäntä, tai uimarin häntä, jos koira on esimerkiksi viettänyt kauan aikaa sateessa tai altistunut kylmälle uimisen jälkeen. Oireena on hännän roikkuminen velttona alaspäin.– Vesihännän vaivatessa koiran häntä saattaa näyttää halvaantuneelta tai murtuneelta. Uimarin hännäksikin kutsuttu vesihäntä vaatii tulehduskipulääkitystä ja lisäksi eläinlääkärin on hyvä varmistaa, ettei häntä todella ole murtunut, muistuttaa ortopedi Jan Räihä.Vesihäntä paranee usein itsestään mutta tarkkaile oireitaVesihäntä paranee usein levossa parissa päivässä. Pidä koira kuivana ja lämpimässä. Vesihäntä on myös helposti uusiutuva vaiva. Ennaltaehkäistäksesi vaivan uusiutumista, kuivaa koira huolella aina uimisen ja sateen jälkeen.Myös esimerkiksi koiran anaalirauhastulehdus sekä jotkut muut kiputilat saattavat muistuttaa oireiltaan vesihäntää, minkä vuoksi koira on syytä toimittaa eläinlääkärin tarkastettavaksi oireiden vaivatessa.Mikäli epäilet koirallasi vesihäntää, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi.