Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Kasvavan koiranpennun ruokinta

Lue lisää koiranpennulle hankittavista tarvikkeistaSopivalla ruokintamäärällä varmistetaan, ettei koira pääse liiaksi lihomaan tai laihtumaan. Erityisesti nuoren koiran kanssa sopiva kasvuvauhti auttaa pentua pysymään terveenä.Parin kuukauden ikäisen, vasta kotiin saapuneen pennun on hyvä syödä useamman kerran päivässä. Ruuansulatus ja suolisto toimivat paremmin, kun ruuansulatuskanavan tulee tasaisemmin ruokaa eikä isompia määriä vain kahdesti päivässä, vastuueläinlääkäri Tiina Wright opastaa.– Pennun mahalaukku on myös tietenkin pienempi kuin aikuisen koiran, joten iso määrä ruokaa kerralla voi aiheuttaa mahalaukun liiallisen täyttymisen ja pingottumisen. Ruokintakertoja voi 6–8 kk kohdilla vähentää, riippuen toki koiran lopullisesta koosta. Pienillä roduilla tämä tehdään yleensä aiemmin kuin isoilla. Jos koira alkaa jättää ruokaa aina esim päivällä annetusta kerrasta, voi yleensä hyvin ryhtyä ruokkimaan kahdesti kertaa päivässä. Samalla pitää kuitenkin huomioida, että ruuan määrä pysyy riittävänä, Wright kertoo.Pennut kasvavat eri tahtia ja usein pentuesisarustenkin kesken voi kasvuvauhdissa olla hieman eroja, yleensä vilkkain kasvukausi on luovutusiästä noin puolen vuoden ikään. Isokokoisten rotujen pentujen kasvutahtia on kuitenkin hyvä tarkkailla ja ruokkia pentua ruoalla, joka on suunniteltu hieman hillitsemään koiran kasvua. Liian suuri energiamäärä isokokoisille pennuille lisää kasvunopeutta ja saattaa altistaa nivelten kehityshäiriöille, vaikka ruumiinrakenne pysyisikin normaalina. Pienikokoisten rotujen pennut taas tarvitsevat suhteessa enemmän energiaa kasvuun ja niiden nopein kasvukausi on usein lyhyempi.Lue, miten ehkäistä pennun liian nopea kasvu– Pikkupennuilla on usein hiukan pyöreä maha, mutta se ei vielä tarkoita että koira on lihava. Normaalikokoisella pennulla kylkiluiden ja selkärangan tulisi olla sormin tunnusteltavissa. On aina parempi, että pentu on kasvuvaiheessa enemminkin hieman hoikka kuin ylipainoinen, Wright kertoo.Pennun ylipaino voi lisätä kasvuhäiriöitä, ja ylipaino aikuisenakin on haitallista eläimen terveydelle.Sopivaan ruokamäärään, ruokaan, sekä ruokintakertoihin, vaikuttavat kuitenkin lopulta eniten koiran oma yksilöllisyys. Toiselle, saman rodun edustajallekin sopiva ruoka ei välttämättä sovi toiselle. Energiamäärän arvioinnissa auttaa viikoittainen punnitus ja kasvun seuranta. Pentutarkastuksessa ja pentuajan eläinlääkärikäynneillä eläinlääkäri voikin tutkia pennun lihavuuskuntoa ja antaa vinkkejä koiran ruokintaan. Evidensian eläinklinikoilta voit hankkia myös koiran päivittäisruokia sekä pennulle, että aikuiselle koiralle.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Koiranpentu ontuu

Koirien nivelrikko on valitettavan yleinen vaiva, jolle ei ole parannuskeinoa. Nivelrikon syntymiseen johtavat kehityshäiriöt alkavat jo nuorena, jopa 4-5 kuukauden iässä, jolloin pentu voi olla täysin oireeton. Paras hoito nivelrikkooon on vaivan ehkäisy ennalta.Voit lukea täältä lisää nuorten koirien nivelterveystarkastuksestaNivelterveystarkastus on aiheellista suorittaa pennulle rodusta riippumatta heti, jos havaitaan ontumaa tai epänormaalia liikkumista. Ortopedi Lotta SilfverbergEläinsairaala Evidensia Finnoosta muistuttaakin, että pentu ei onnu huvikseen, vaan ontuman taustalla on aina kipu tai rakenteellinen ongelma. Pieni pentu voi äännellä voimakkaastikin ja ontua selkeästi satutettuaan itsensä. Sillä tavoin se näyttää laumalleen, että nyt on käynyt hassusti ja saattaa myös haluta pitää muita loitolla hetkisen. Ontuma ja kipu kestävät hyvin lievissä traumoissa onneksi vain lyhyen hetken ja kohta pentu jo leikkii ja juokseekin normaalisti.– Mikäli ontuma ei heti helpota vaan pitkittyy tai uusii, kyseessä ei ehkä olekaan pieni viaton haaveri, Silfverberg muistuttaa.Joskus ontumaan ja kipuun ei liity äkillistä kiljahdusta ja traumaa. Ontuma saattaa olla ajoittaista, esiintyä vain reippaamman liikkumisen yhteydessä tai levon jälkeen muutaman ensimmäisen askeleen ajan. Joskus takajalkojen ajoittaista ”pompottelua saattaa esiintyä” tai pentu liikkuu reippaasti, mutta ei pärjää rappusissa tai pysty hyppäämään.Pennulla on edessään monta elinvuotta ja kasvun aikana pennun lihaksisto ja luusto kasvaa ja muokkaantuu. Kasvun aikana pennulle voi syntyä useita eri ortopedisia sairauksia, joilla voi pahimmassa tapauksessa olla vammauttavia seuraamuksia aikuisiässä. Moni pentu- ja kasvuiässä esiintyvä ortopedinen ongelma on sellainen, johon on puututtava nopeasti. Siksi on tärkeää tuoda ontuva pentu eläinlääkäriin.Käyntiä ortopedillä ei tarvitse jännittää. Ontumatutkimukseen voi kuulua pennun kävelyn ja juoksemisen seuraamista. Eläinlääkäri tarkkailee koiran liikkumista ja raajojen liikeratoja: varaako pentu yhtälailla painoa kaikille raajoilleen, ovatko raajat symmetriset, onko pennulla asentovirheitä?– Pentua tutkiessa eläinlääkärin on oltava erityisen hellävarainen ja huomiokykyinen, Silfverberg kertoo.Eläinlääkäri taivuttelee pennun niveliä ja painelee sen putkiluita, käy läpi koiran lihakset ja tunnustelee jänteitä. Pentukoiralle käynti eläinlääkärissä on uusi kokemus ja usein sitä saattaakin jännittää tai se haluaisi mieluummin leikkiä kuin seistä tutkittavana. Eläinlääkäri tulkitsee koiran eleitä, ilmeitä ja asentoja samalla, kun tekee ortopedista tutkimusta.Usein käsillä ja silmillä tehdyn tutkimuksen lisäksi tarvitaan hieman lisäapua. Röntgentutkimus (RTG) on yleisin ja helposti saatavilla oleva tutkimusmenetelmä luiden tarkasteluun.  Tätä nykyä myös tietokonetomografiatutkimus (TT tai CT) on yleistynyt tutkimusmenetelmä ja antaa paljon tietoa luun ja nivelen anatomiasta; pennuilla etenkin kyynärnivelen aluetta tutkitaan TT:lla. Tutkimuksella saadaan kolmiulotteinen kuva toivotusta kohteesta ja TT:n erotuskyky on hyvä. Lihasten tai jänteiden tutkimukseen voidaan myös käyttää ultraääntä (UÄ). Niveltähystyksessä (artroskopia) päästään pienen pistohaavan kautta tutkimaan niveltä kameralla. Jos kipu on hyvin vaikea paikallistaa, apuvälineinä voi käyttää myös lämpökameratutkimusta tai voimalevytutkimusta.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Nuoren koiran lihashuolto

Eläinfysioterapeutti Päivi Vähäkoski muistuttaa, että jo koiran kasvattajan on syytä tarjota pennulle niin fyysistä kuin henkistä kehitystä tukevat olosuhteet, jotta pennulla olisi uudessa kodissa parhaat mahdolliset valmiudet kehittyä suotuisasti. Pentuaikana omaehtoinen, luonnollinen liikunta vapaana turvallisessa paikassa ja ympäristössä, jossa alusta on joustava ja monipuolisen vaihteleva on kaiken perustana terveelle kehittymiselle. Esimerkiksi yhteiset metsälenkit ovat hyvää “harjoittelua” nuorelle koiralle.Liikunnan tulisi tapahtua omaan tahtiin, jolloin pentu ja nuori koira voi ilmaista selkeästi halunsa levähtää. Liukkaita alustoja ja joustamatonta, luonnotonta, alustaa on syytä varoa kasvukauden aikana tapaturmien sekä erityisen herkkien nivelrakenteiden ylikuormittumisen välttämiseksi, myös jatkuva hyppiminen sekä joissain tapauksissa jatkuva tai toistuva rappusissa kulkeminen on mahdollisesti miettimisen paikka.Koiranpennun kiihkeimmän kasvun aika sijoittuu 3–9 kuukauden ikään, pitkien putkiluiden kasvulinjojen sulkeutuminen voi kuitenkin kestää jopa vuoden ikään asti. Kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys jatkuvat kuitenkin vielä aina 2–3 ikävuoteen asti rodusta riippuen.Liikunnan ja levon suhde on tärkeää koko koiran elämän ajan, mutta korostuu kasvun aikana, sillä levossa kehitytään ja väsyneenä tapaturma-alttius kasvaa. Koordinaation kehittäminen on hyvin tärkeää, jotta kasvava koira pystyy hallitsemaan kokonsa ja nopeutensa, sillä lihaksistollisesti kesken kehityksen oleva keho on alttiimpi erityisesti nivelvammoille, jotka voivat olla jopa dramaattisia lopullisen kehittymisen kannalta.Nivelrikko on yleinen ja hankala ikääntyvien koirien ongelma, joka aiheuttaa kipua ja heikentää lemmikin elämänlaatua. Paras hoitokeino on sen ennaltaehkäisy, nuorten koirien nivelterveystarkastus onkin hyvä tehdä koiran ollessa noin 4–5 kuukauden ikäinen. Voit lukea lisää nuorten koirien nivelterveystarkastuksesta tästä.Kun pentu on hieman kasvanut, alkaa omistajaa usein kutkuttaa yhteisiin treeneihin ja harrastuksiin pääsy. Nuoren koiran treenaamiseen pätee kuitenkin sama  kuin ihmislasten ja nuorten liikkumiseen: monipuolisesti, leikin kautta. Lajitaidon harjoittaminen on suotavaa heti pennun kotiutuessa ja sitä voidaan harjoittaa vaikka lähimetsässä piipahtaessa. Varsinainen fyysinen kuormittaminen ja lajinomainen vaativa harjoittelu on kuitenkin syytä aloittaa vasta 1-2 vuoden iässä lajista, rodun aikuiskoosta ja -painosta, sekä yksilöstä ja sen rakenneominaisuuksista riippuen.Kaikille koirille on kuitenkin tärkeää tasapainon ja koordinaation kehittäminen sekä molemminpuolinen, tasapainoinen, kehon hallinta. Näitä voi harjoittaa myös lajinomaisesti jo aikaisessa vaiheessa vaatimusten pysyessä kulloisenkin kehitystason mukaisella tasolla.– Tärkeää on myös muistaa, että liiallinen aktivointi ei ole hyvästä sillä jatkuva ärsykkeiden tulva estää myös kehitystä ja saattaa ylikuormittaa koiraa hermostollisesti, jolloin sen kyky vastaanottaa uutta ja reagoida muuttuviin asioihin heikentyvät. Kohtuudella ja ilolla, muistuttaa Vähäkoski.Fysioterapia on hyvä apuväline lemmikin kuntoutuksessa, mutta sillä on tärkeä rooli myös ennaltaehkäisyssä. Erityisesti, jos tarkoituksena on aloittaa tavoitteellinen harrastaminen koiran kanssa missä tahansa lajissa, voi fysioterapeutin luokse tulla vierailulle jo pentuaikana. Vähäkoski muistuttaa, että fysioterapeutin luokse hakeutuminen ei tarkoita vain esim. manuaalista käsittelyä vaan koiraa opetetaan vieraan ihmisen suorittamaan tutkimiseen ja yleiseen käsittelyyn, sekä ohjataan ja neuvotaan omistajaa koiran kasvun kuin kehittymisen tarkkailussa erityisesti oman lemmikin kohdalla.Samalla omistajan kanssa voidaan käydä läpi mahdollisen tulevan harrastuslajin vaatimukset ja keinoja, miten omistaja voi tukea pennun kasvua ja kehitystä lajia silmällä pitäen. Mahdollisten tapaturmien sattuessa on myös syytä keskustella eläinlääkärin kanssa eläinfysioterapian tarpeellisuudesta, sillä moni seurannaisongelma on vältettävissä fysioterapian keinoin eläinlääkärin hoidon ohella.Evidensian klinikoilla panostetaan lemmikkien kuntoutukseen ja kivunlievitykseen, mutta myös ennaltaehkäisyyn. Fysioterapia- tai hierontakäyntiä varten koiran ei tarvitse olla kipeä, mutta jumien aukominen ja oikeat harjoitteet säännöllisesti voivat auttaa jopa vähentämään kroonisesti kipuilevien lemmikkien särkylääkkeiden tarvetta. Lihashuollosta on apua niin kotikoirille kuin urheileville koirille ja fysioterapiakäynnillä voidaan myös suunnitella harjoitteita kotona tehtäviksi.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Koiran maitohampaiden vaihtuminen

Kuten ihmislapsilla, myös koiranpennuilla kasvaa ennen pysyvien hampaiden tuloa maitohampaat. Arkikielessä maitohampaita kutsutaan “naskaleiksi” – varmasti juurikin niiden pienen koon ja nipistelevän terävyyden vuoksi.Koiranpennun maitohampaat puhkeavat pennun ollessa vielä kasvattajan luona, noin kolmen viikon iässä. Kun aikuisella koiralla on suussaan 42 hammasta, on maitohampaita vain 28, pysyvissä hampaissa on siis melkoinen kasvaminen! Hammashoitoihin ja -kirurgiaan perehtynyt eläinlääkäri Riina Larmela kertoo, että koiranpennun hampaat vaihtuvat maitohampaista pysyviin hampaisiin normaalisti 3–7 kuukauden iässä. Ikä vaihtelee hieman muun muassa koiran koosta riippuen. Hampaiden vaihtuminen pysyviin alkaa yleensä etuhampaista (noin 12–16 viikon iässä). Tämän jälkeen vaihtuvat kulmahampaat ja välihampaat. Poskihampaat vaihtuvat tavanomaisesti viimeisenä, mahdollisesti vasta pariakin kuukautta myöhemmin.Hampaiden heiluminen, vaihtuminen ja kasvaminen voivat tuntua ikenissä ikävältä ja kutittavalta, siksi koiravekara saattaakin turvautua paremman puutteessa järsimään vaikkapa sängynjalkaa tai sohvankulmaa. Onkin tärkeää, että hampaiden vaihtumisen ajan pennulla on paljon sallittua, mieluisaa pureskeltavaa. Pentu saa syödä normaalisti myös hampaiden vaihtumisen aikaan.– Maitohampaat, varsinkin terävät maitokulmahampaat, saattavat murtua helpommin kuin pysyvät hampaat, Larmela muistuttaa.Täten hyvin kovien puruluiden antamista kannattaa välttää. Leikeissä vältetään myös kovia leluja ja vetoleikkejä, jotka altistavat murtumille. Hyvä, joustava purulelu voi olla oikein kelpo helpotus ikenien jomotukseen.Joskus maitohampaat eivät irtoakaan aivan ongelmitta, hampaiden vaihtuessa kannattaakin tarkkailla päivittäin pennun suuta normaalin vaihtumisen ja murtumien varalta. Kun pysyvä hammas puhkeaa, tulisi maitohampaan jo heilua. Jos koiran pysyvä hammas puhkeaa eikä maitohammas heilu, suositellaan pennun viemistä eläinlääkäriin tilanteen arvioon. Jos maitohampaat eivät lähde normaalisti pysyvien hampaiden tieltä, saattavat ne ohjata pysyvän hampaan virheasentoon. Silloin maitohammas on parempi poistaa ajoissa.Kun hampaat ovat vaihtuneet kannattaa myös tarkistaa, että koiralla on kaikki pysyvät hampaat nähtävissä suussa. Koiralla on normaalisti yläleuoissa 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 4 poskihammasta. Alaleuoissa on normaalisti 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 6 poskihammasta.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Harrastuksen aloittaminen koiranpennun kanssa

Pentukoulu sopii kaikille. Hyvin sosiaalistetun ja peruskäskyt hallitsevan koiran kanssa elämä on helpompaa – kun koira osaa odottaa, pysähtyä ja tulla luokse käskystä, säästytään myös monelta vaaratilanteelta.Monille roduille sopivia koiraharrastuslajeja ovat esimerkiksi tarkkuutta vaativa tottelevaisuuskoulutus, temppuja ja tottelevaisuutta hauskasti yhdistelevä rally-toko, sekä vauhdikas esteratakilpailu agility. Käyttäytymiskoe, eli tutummin PAKK tai BH on kaikille yli vuoden ikäisille koirille avoin, mutta erityisesti palveluskoirarotuisille koirille tarkoitettu testi, jossa selvitetään tottelevaisuus- ja kaupunkiosiolla onko koira yhteiskuntakelpoinen. Voit tutustua Suomen Palveluskoiraliiton sivuilla lisää palveluskoirakokeisiin.Koiraharrastamisen aloittaminen on nykypäivänä helppoa. Koirakerhot ja -yhdistykset ottavat uusia koiranomistajia jäsenikseen ja tarjoavat erilaisia kursseja, joilla pääsee harjoittelemaan itseä kiinnostavaa lajia.Esimerkiksi agility on koiran keholle kuitenkin raskas laji ja erityisesti pennun kanssa harjoitukset kannattaa suunnitella kokeneen ohjaajan kanssa. Ennen treenaamista on myös hyvä tarkistaa, että pentu on luustoltaan hyvässä kunnossa. Lue täältä lisää nuoren koiran terveystarkastuksista.Monet yksityiset koirakoulut ja koirien kouluttajat ovat myös ottaneet pentutunnit valikoimiinsa, jolloin kurssilla usein keskitytään juuri pennuille sopiviin harjoituksiin. Vinkkejä kouluttajista voi kysyä myös pennun kasvattajalta!Harrastusten aloittamiseen ei tarvita suurta tavaramäärää, yleensä riittävät hihna, panta, muutama superkiva lelu ja iso läjä herkkuja – sekä tietenkin paljon iloista mieltä ja kehuja. Toki myöhemmin sitä saattaa hurahtaa johonkin lajiin ja sen jälkeenhän harrastuksessa on vain taivas kattona!Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Koiranpennun sosiaalistaminen

Kun koiranpentu tulee kotiin, kannattaa sen antaa ensin tutustua uuteen elinympäristöönsä ja lähteä siitä hiljalleen laajentamaan reviiriään. Päivittäisillä lenkeillä oman naapuruston ihmetykset tulevat tutuksi kuin vahingossa, ja jos jokin kävelyn varrella jännittääkin pentua, kannattaa pelottaviin asioihin tutustua rauhassa, itse hätäilemättä. Hyödynnä ympäristöäsi, käykää metsässä kiipeilemässä puunrunkojen yli, vierailkaa tutustumassa kotieläimiin ja tallustelkaa edestakaisin juna-aseman kolisevilla metallirappusilla.Pentu kiinnittää varmasti vastaantulijoiden huomiota. Voi olla huono idea antaa vastaantulijan nostaa pentua syliin, tarjoa sen sijaan pennun omia makupaloja tervehtijöille ja pyydä heitä laskeutumaan itse pennun korkeudelle, jolloin pentu saa lähestyä omaa tahtiaan. Valvo etteivät lapset ihastuksissaan nipistä pentua turkista tai säikäytä sitä riehakkailla liikkeillään.Pennun kanssa kannattaa tehdä myös sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä kuulu omaan arkipäivään. Vaikka perheen pääasiallinen matkustuskeino olisikin auto, on hurjasti hyötyä, jos pentu on käynyt tutustumassa bussilla ja junalla matkustamiseen jo pienenä. Mikäli asuu itse maaseudulla, kannattaa käydä ihmettelemässä kaupungin vilinää – ja päinvastoin. Muista kuitenkin, että oppiminen on raskasta ja pennulle joka hetki on täynnä uutta. Sosiaalistaessakin kannattaa varmistaa, että pennulla on myös mahdollisuus levätä välillä rauhassa.Pennun kanssa kannattaa alkaa tutustua kiltteihin, rokotettuihin ja terveisiin koiriin. Ota huomioon kokoerot ja oman pentusi temperamentti. Ujo, pieni pentu saattaa säikähtää kovasti isoa, riehakasta koiraa, vaikka toinen tahtoisikin vain leikkiä. Sen sijaan rauhallisesta, kohteliaasti lähestyvästä aikuisesta koirasta tällainen pentu voi saada elinikäisen kaverin! Koiratreffit kannattaa sopia turvalliseen paikkaan niin, että koirilla on myös tilaa väistää toisiaan. Hihnassa leikkiminen ei välttämättä ole hyvä idea, sillä silloin koirat eivät pysty käyttämään kehoaan viestintään. Myöskin koirapuistoja ja -tapahtumia kannattaa välttää ennen kuin rokotussuoja on saavutettu.Lue lisää koiran rokotusohjelmastaVarsinainen sosiaalistamiskausi päättyy pennun ollessa muutaman kuukauden ikäinen, mutta sosiaalisuuden oppiminen jatkuu yhä tämänkin jälkeen. Pentua kannattaakin käyttää tutustumassa erilaisiin paikkoihin, sekä tavata erilaisia koirakavereita liki päivittäin ainakin vuoden ikäiseksi asti.Evidensian klinikoilta löydät myös pentukerhoja, joissa pennuille tarjotaan mahdollisuus opetella sosiaalista kanssakäymistä niin toisten pentujen kuin vieraiden ihmistenkin kanssa. Tutustu Evidensian pentukerhoihin täällä.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Koiranpennun murtunut maitohammas – Sulon tarina

Muutamaa päivää 12-viikkoisrokotuksen jälkeen Suloa illalla sohvalla rapsutellessa jokin on hassusti. Sulo on ollut koko päivän väsyneempi ja oireet tuntuvat lisääntyvät, koira väistää kosketusta, aukoo suutaan ja koettaa taivuttaa päätään toiseen suuntaan. Tarkemmalla tutkimuksella huomataan, että Sulon alaleuka on turvoksissa oikealta puolelta. Siinä säikähtävät kaikki: onko käärme voinut purra Suloa? Kukaan ei ole nähnyt kyytä, mutta kun koirat saavat liikkua pihassa, voi aina olla, että utelias pentu on ehtinyt työntää nokkansa väärään paikkaan. Sulon omistaja mittaa lämmön, eikä hyvältä näytä. Sulo on kuumeinen, eikä antaisi millään tutkia suutaan. Ei auta kuin pakkautua autoon ja lähteä kohti päivystävää Eläinsairaala Evidensia Tammistoa.Vantaalla Sulo kannetaan vastaanotolle, jossa tullaan heti vastaan ja viedään koiranpentu omistajineen tutkimushuoneeseen. Siellä eläinlääkäri käy läpi päivän tapahtumia Sulon omistajan kanssa. Mitään onnettomuutta ei ole sattunut, joten yhä pohditaan kyyn tai ampiaisen mahdollisuutta. Sulon suu on edelleen hirmuisen kipeä, eikä leukoja saa avata ollenkaan, mutta muuten pentu on todella reipas hoidettava.Sulon etujalkaan laitetaan suonikanyyli. Se on pieni pistos, jonka avulla Sulolle voidaan antaa nesteytystä ja lääkkeitä suoraan suoneen. Kipulääkeannoksen jälkeen olo alkaa helpottaa ja uupunut Sulo nukahtaa omistajansa syliin. Nyt kun ei enää satu, päästään myös katsomaan suuhun: puremajälkiä ei näy missään, mutta Sulon maitokulmahammas on murtunut! Murtuneesta hampaasta on jäänyt yhteys juurikanavaan, jonka kautta bakteerit ovat päässeet jylläämään.Kaikki huokaisevat helpotuksesta, kun kyseessä ei olekaan kyynpurema. Mutta hoitoa Sulo silti tarvitsee! Se saa kotiin kipulääkettä ja antibioottia, on myös varattava mahdollisimman pian aika hampaanpoistoihin perehtyneeltä eläinlääkäriltä.Onneksi Evidensiasta löytyy osaajia kaikilla aloilla, ja aika saadaankin varattua jo ylihuomiselle.Ennen hammashoitoa Sulon olo kohenee jo hieman lääkkeiden ansiosta. Ruokahalu ei Sulolla heikkene hetkeksikään. Yllättävää kyllä, monesti kissa tai koira syö kovaakin ruokaakin mieluusti, vaikka suussa olisi isojakin ongelmia – suun säännöllinen tarkistaminen onkin erityisen tärkeää kaikenikäisillä lemmikeillä.Sulon hammasoperaatiopäivä saapuu. Koska hammas poistetaan nukutuksessa, turvallisen nukutuksen takaamiseksi täytyy olla syömättä ennen käyntiä. Sulo saa pienen pistoksen, joka saa sen nukahtamaan. Kun Sulo nukkuu, sille laitetaan suonikanyyli lääkintää ja nesteytystä varten sekä intubaatioputki, jonka kautta Sulo saa happea ja hengitettävää nukutusainetta. Hengitystä, sydämensykettä ja verenpaineita mittaavilla laitteilla varmistetaan, että kaikki on hyvin koko nukutuksen ajan.Murtunut hammas voi vaurioittaa tulevaa, pysyvää hammasta, joten sen nopea poisto ammattilaisen toimesta on erityisen tärkeää. Kokeneissa käsissä hammas saadaankin turvallisesti kokonaisuudessan pois. Leuka röntgenkuvataan vielä ennen ja jälkeen hampaanpoiston, jotta varmistetaan kaiken olevan hyvin ja hampaan jättämä haava suljetaan itsestään sulavilla ompeleilla. Tämän jälkeen Sulo pääsee heräilemään.Kun kivun aiheuttaja on poissa, paraneminen lähtee nopeasti käyntiin. Sulo herää rauhallisesti ja jatkohoitona vielä kotiin saadut kipulääkkeet ja antibiootit se syö mieluusti ruoan seassa. Koska suussa on ollut tulehdus, pitää ientä seurata vielä operaation jälkeenkin ja varmistaa paranemisen etenevän eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Itsestään sulavat tikit lähtevät parin viikon sisällä, sitä ennen on huolehdittava vedellä huuhtelemalla, ettei ruoantähteitä jää roikkumaan tikkilankoihin.Sulo piristyy nopeasti, kivun helpottaessa alkaa vauhtiakin taas riittää entiseen tapaan. Hurjan seikkailun jälkeen taaksepäin katsoessa voi hiljalleen huokaista helpotuksesta – onneksi apua ja ammattitaitoa on saatavilla kellon ympäri!Asiantuntijan vinkit koiranpennun hampaiden hoitoonHammashoitoihin ja –kirurgiaan perehtynyt eläinlääkäri Riina Larmela Eläinsairaala Evidensia Finnoosta kokosi vinkit koiranpennun hampaiden hoitamiseen:Myös pennun hampaita tulee hoitaa ja suun tilanne tarkistaa päivittäin. Pennun hampaiden hoito on lähinnä hampaiden harjauksen harjoittelua ja siihen totuttamista. Suun hoitoa harjoitellaan aluksi niin että huulia nostetaan ja suuta avataan hellästi. Kun pentu antaa tutkia suuta rauhassa edes hyvin pienen ajan, siitä palkitaan. Tämän jälkeen otetaan avuksi pehmeä hammasharja. Hammasharjan voi kastella veteen ja harjoitella harjaamista sellaisenaan. Koirien omat, hyvänmakuiset, hammastahnat voivat auttaa harjoittelussa. Pennun kanssa harjoittelutilanteet pidetään lyhyinä niin että saataisiin onnistumisia ja muistetaan palkita aina onnistuneesta suorituksesta. Alkuun ei pyritäkään käymään kaikkia hampaita läpi vaan aloitetaan muutaman sekunnin harjauksella. Hampaiden hoitoon voidaan laskea myös rajujen vetoleikkien välttäminen sekä kivien ym. kovan kanniskelun estäminen hammasmurtumia ajatellen.Kun pentu otetaan, on hyvä tarkistaa pennun purenta. Erilaiset purentavirheet eivät ole usein ainoastaan kosmeettinen ongelma vaan voivat aiheuttaa koiralle traumaa suuhun ja vaatia hoitotoimenpiteitä eläinlääkärillä. Jos koiralla on purentavika, kannattaa tilanne tarkistuttaa eläinlääkärillä. Päivittäin hampaat tarkistetaan murtumien varalta. Ohuet ja pienet maitohampaat saattavat murtua helposti leikin tiimellyksessä. Lisäksi tarkistetaan että hampaiden väliin tai muualle suuhun ei ole tarttunut vierasesineitä. Kun hampaat alkavat vaihtua, tarkkaillaan että maitohampaat irtoavat pysyvien hampaiden tieltä. Lue tästä miten toimia, jos maitohampaat eivät irtoa.Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä aina jos jokin asia askarruttaa suun tai hampaiden osalta. Murtunut  maitohammas aiheuttaa koiralle kipua, altistaa tulehdukselle ja sitä kautta mahdollisesti pysyvän, vasta kehittymässä olevan, hampaan vaurioitumiselle. Jos pennulla huomataan murtunut maitohammas, on eläinlääkäriin otettava yhteys välittömästi. Kuten aiemmin mainittu, purentavikainen pentu kannattaa aina viedä eläinlääkärille tarkistettavaksi. Usein mahdollisimman aikaisin aloitettu hoito antaa parhaimman lopputuloksen. Hampaiden vaihtumista seurataan myös tarkasti. Jos koiran pysyvä hammas on puhjennut eikä maitohampaassa ole selvää liikkuvuutta, suositellaan otettavan yhteys eläinlääkäriin.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Nämä kesäherkut eivät sovi lemmikille

Erikoiseläinlääkäri Minna Rinkinen Tammiston eläinsairaalasta kertoo eläimelle sopimattoman herkuttelun olevan tavallinen syy tuoda lemmikki päivystykseen. Osa ihmisten kesäherkuista voi olla koiralle jopa vaarallisia, mutta osa kesäruuista sopii – ainakin pienissä määrin – jaettavaksi yhdessä eläimen kanssa.Nämä kesäherkut eivät sovi lemmikilleMaissintähkäMaissintähkän kova keskiosa on yksi tavallisimpia koiran suolistoon juuttuvia vierasesineitä kesäaikaan. Se voi olla huonolla tuurilla hengenvaarallinen, jos koiran suoli puhkeaa tukoksen vuoksi. Maissia nauttivan koiranomistajan on syytä olla tarkkana, ettei keskiosa joudu lemmikin suuhun.JäätelöMonet koirat ja kissat ovat laktoosi-intolerantteja, joten etenkin isompi määrä jäätelöä voi aiheuttaa lemmikille ripulia.Grilliruoka (makkara, luut)Makkarat ovat suolaisia ja joskus voimakkaasti maustettuja, joten ne sopivat koiralle korkeintaan pieninä makupaloina. Luut puolestaan eivät sula kunnolla, joten ne voivat juuttua ruuansulatuskanavaan ja aiheuttaa ummetusta ja vatsakipuja. Esimerkiksi porsaan luut ja muut terävät luut voivat puhkaista koiran suolen.Grillivartaat ja ruokien pakkauksetGrillivartaat ja ruokien pakkaukset saattavat aiheuttaa koiralle suolitukoksen. Terävät vartaat voivat aiheuttaa vakaviakin vammoja puhkaistessaan suolen tai mahalaukun seinämän ja mahdollisesti muitakin vatsaontelon elimiä. Etenkin, jos vartaisiin tai pakkauksiin on jäänyt marinadia tai lihasnestettä joka saattaa houkutella koiraa, on roskat muistettava korjata pois huolellisesti.AlkoholiAlkoholi ei missään nimessä sovi lemmikeille, joten juhlien tuoksinassa pullot ja tölkit on pidettävä eläinten ulottumattomissa.Myös nämä ovat lemmikeille haitallisiaTomaatin lehdetVihannekset ovat usein koirille turvallista naposteltavaa. Tomaatin vihreät lehdet ja muut kasvinosat sen sijaan saattavat aiheuttaa lemmikille myrkytyksen. Tämä on syytä muistaa erityisesti silloin, jos omistaja itse kasvattaa tomaatteja esimerkiksi pihalla tai parvekkeella.Myrkylliset marjatOn harvinaista mutta mahdollista, että lemmikki syö luonnossa myrkyllisiä marjoja, esimerkiksi kieloja tai näsiää. Loppukesällä koira saattaa syödä myös myrkyllisiä sieniä, joten lemmikin kanssa metsässä liikkuessa on syytä olla tarkkana.Näistä kesäherkuista lemmikkikin tykkääKissat ja koirat ovat ruokailunsa suhteen melko konservatiivisia, ja ne voivat yleensä parhaiten, kun ruokintaa ei juuri muuteta.KalaKala on useimmiten lemmikeille hyvää ruokaa. Raaka järvikala voi kuitenkin huonolla tuurilla tartuttaa lemmikkiin lapamadon, joten kala kannattaa mieluiten antaa eläimelle kypsänä.MarjatMonet koirat syövät mielellään marjoja suoraan maasta tai pensaasta. Joillekin etenkin isompi määrä kerrallaan syötynä voi kuitenkin aiheuttaa ripulia. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että viinirypäleitä lukuun ottamatta ihmisille turvalliset marjat ovat turvallisia myös lemmikeille.Söikö lemmikki jotain sopimatonta? Toimi näin!Jos epäilet lemmikkisi syöneen jotain myrkyllistä tai sellaista, joka voi juuttua sen suolistoon, on hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Näin eläinlääkäri osaa antaa lemmikille tapauskohtaisesti sopivimmat ohjeet.Jos lemmikki kärsii akuutista ripulista esimerkiksi sopimattoman ruuan seurauksena, voi perustervettä ja hyväkuntoista koiraa yleensä hoitaa ainakin alkuun kotikonstein.Lue lisää koiran ripulin kotihoidostaNäin hoidat kissan ripulia kotikonsteinEvidensia-eläinlääkäriasemilta ja eläinsairaaloista saat erityisesti vatsatautioireita helpottamaan suunniteltua erikoisruokaa, joka on hyvin sulavaa ja tukee suoliston limakalvon toipumista. Saat meiltä myös reseptittömiä ripulinhoitovalmisteita ja koirille tarkoitettuja maitohappobakteerivalmisteita, joiden avulla toipumista voi nopeuttaa.Mikäli lemmikin vointi ei kohene parissa päivässä tai heikkenee, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinsairaalamme päivystävät vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä.

Ensiapulaukku koiralle

– Itse pidän tärkeänä osana koiran ensiapulaukkua vatsalääkkeitä, muun muassa ripulilääkettä, koska maistiaiset grilliherkuista tai ”herkkujen” tonkiminen maastosta voivat aiheuttaa koiralle vatsavaivoja, muistuttaa sisätauteihin perehtynyt pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Laila Castrén Evidensia Finnoosta.– Myös lämpömittari on tärkeä. Koiran normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta, mutta esimerkiksi kuumassa autossa lämpö voi nousta nopeasti vaarallisen korkeaksi, yli 41 asteeseen.Takaa turvallinen kesälomareissu koirallesi ja pakkaa ensiapulaukkuun ainakin nämä:Tylppäkärkiset saksetSivuleikkuritPinsetitPunkkipihditKuumemittariKertakäyttöhanskojaKylmäpussiLämpöpeiteKirvelemätön, antiseptinen puhdistusaineHaavavoideTassuside-/haavatarvikkeet: HaavateippiHaavasideSidetaitosJoustava sideharsoKipsinalusvanuItseliimautuva tukiside, esim. Coban, VetFlexKauluri estämään haavan nuoleminenLääkehiili (rakeet), 3 % vetyperoksidi-liuos sekä ruisku myrkytysten varalleTankoparsa (säilyke) ensiavuksi terävien esineiden syömiseenParafiiniöljyHyödyllisiä voivat olla myös: Suolistohäiriöiden hoitoon tarkoitettu valmisteSilmähuuhde/keittosuolaliuosKorvahuuhdePunkkikarkoiteTiheä kampaKipeä lemmikki voi olla hätääntynyt, jolloin kuonokopan käyttö tekee käsittelystä turvallista. Kotoa olisikin hyvä löytyä omalle lemmikille sopivankokoinen koppa, jonka käyttöä voi harjoitella mukavassa, rauhallisessa tilanteessa.Hätätilanteessa on erityisen tärkeää, että myös apua on saatavilla. Vahingon sattuessa, omassa säikähdyksessä tai nettiyhteyksien ulottumattomissa on hyödyllistä, kun puhelimesta ja ensiapulaukusta löytyy helposti päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero.Eläinsairaalamme Evidensia Tammisto ja Eläinsairaala Vethaus sekä Eläinsairaala Vettori päivystävät vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä.

Venähdys koiralla – eläinlääkärin ensiapuvinkit

Kesällä liikutaan muita vuodenaikoja enemmän myös sellaisten koirien kanssa, jotka eivät välttämättä ole tottuneita fyysisiin aktiviteetteihin.– Kesällä ortopedin päivät täyttyvät erilaisten traumapotilaiden hoidosta. Yleisiä vaivoja ovat venähdykset, luunmurtumat, nivelsidevammat ja polven ristisidevammat. Lisäksi akuutit selkäongelmat kuten välilevytyrät hieman lisääntyvät, kun esimerkiksi liikuntaan tottumattomat lemmikit kirmaavat vapaana mökeillä, kertoo ortopedi Anssi Tast Hattulan eläinsairaalastamme.– Lievissä tapaturmissa, kuten venähdyksissä, pätevät ensiavun suhteen samat säännöt kuin ihmisilläkin. Akuutin pehmytkudosvamman ensiapua on tuttu KKK eli kylmä, koho ja kompressio.Loukkaantunutta aluetta voi kylmätä jääpussin tai esimerkiksi pakastevihannespussin avulla. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, että jääpussin ja ihon välissä on esimerkiksi ohut kangas, jottei iholle tule paleltumia. Turvotusta voi estää tukisiteellä, jota ei kuitenkaan saa laittaa liian kireälle. Raajan kohottaminen on koiralle hankalasti toteutettavissa, mutta liikunnan rajoittaminen minimiin riittää. Koiran käydessä makuulle voi koiraa auttaa sellaiseen asentoon, että kipeä raaja jää päälle.Mikäli koira on perusterve ja kotona on koiralle tarkoitettua tulehduskipulääkettä, voi kipulääkettä antaa omatoimisesti muutaman päivän ajan. Sairaalle koiralle tai koiralle, jolla on muita lääkityksiä, ei tule antaa mitään uusia lääkkeitä omatoimisesti.Helpoin tapa ennaltaehkäistä kesäharmeja on yksinkertaisesti pitää mielessä, minkälaiseen fyysiseen rasitukseen koira on tottunut ja sovittaa liikunta sen mukaan. Liikunnan lisääminen ja kunnon kohottaminen on hyvä tehdä asteittain, jotta loukkaantumisilta vältytään.Mikäli koirallasi on liikkumisvaikeuksia tai se ontuu, varaa aika ontumatutkimukseen lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi.

Eläinlääkäri vastaa: Kannattaako koiralle leikata kesäturkki

Kesän saapuessa koiraihmisten keskuudessa kuhisee: miten paksuturkkinen koira pärjää kesäkuumalla ja onko turkin lyhentämisestä enemmän haittaa vai hyötyä? Osa omistajista leikkaa tuuheaturkkisen koiransa karvan lyhyeksi ja kokee sen myötä lemmikkinsä jaksavan enemmän ja pystyvän paremmin nauttimaan kesästä. Turkin pitämistä pitkänä puolestaan perusteellaan muun muassa eläimen alkuperäisellä käyttötarkoituksella ja turkin eristävyydellä.Tieteellistä tutkimusta siitä, miten turkin trimmaus vaikuttaa koiran lämmönsäätelykykyyn, ei tunneta. Monille roduille jalostetulla paksulla turkilla ei välttämättä ole ulkonäön lisäksi kovin selkeää tehtävää tai hyötyä eläimen itsensä kannalta, vaan turkin rooli liittyy lähinnä ulkonäköön.– Paksu turkki saattaa olla tarpeellinen paitsi arktisille roduille talvella, myös alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan toimiville metsästys- ja paimenkoirille. Kylmien leveysasteiden roduilla kaksinkertaisen turkin tehtävänä on ylläpitää koiran ruumiinlämpöä hyytävissäkin olosuhteissa. Metsästävillä koirilla pohjavilla suojaa vaurioilta, kuten villieläinten puremilta, eläinlääkäri, CertVD, DipECVD Kirsti Schildt Evidensia Aurinkolahdesta kertoo.Ideaalitilanteessa koira vaihtaa säiden lämmetessä paksun aluskarvan ohuempaan kesäturkkiin. Aina näin ei kuitenkaan ole.Lyhyt turkki helpottaa hoitoaIhosairauksista kärsiviä potilaita hoitavan eläinlääkärin näkökulmasta paksun ja tuuhean turkin ohentamisesta tai lyhentämisestä kesän ajaksi on usein hyötyä. Noin 10 prosenttia koirista kärsii atopiasta eli perinnöllisestä ihosairaudesta, jonka hoitoa lyhyt turkki helpottaa.– Monilla atoopikoilla iho-ongelmat pahenevat kesän kuumuudessa, ja niiden hoito lääkeshampoolla tai paikallislääkkeillä on huomattavasti helpompaa koiran turkin ollessa lyhyt. Kun koiralla on lyhyt turkki, omistaja ja eläinlääkäri näkevät ihon tilanteen selkeämmin. Paksun turkin alta voi löytyä yllätyksiä, Schildt sanoo.Toinen paksuturkkisten ja erityisesti uimisesta nauttivien koirien kesäriesa ovat hot spotit, pinnalliset kosteat ihotulehdukset, jotka voivat olla erittäin kivuliaita. Tavallisimmin hot spot puhkeaa koiran pään, kaulan, lantion tai lonkan alueella. Tyypillisimmin vaivasta kärsivät isokokoiset koirat, joilla on tuuhea turkki ja aluskarva.– Tuuhean turkin alla on lämmintä ja turkin kuivuminen kestää lyhyempää karvapeitettä kauemmin. Lämmin ja kostea ympäristö tarjoaa hyvät olosuhteet bakteerien lisääntymiselle, Schildt muistuttaa.Hot spotin syntymistä voi ehkäistä ajamalla tai ohentamalla koiran turkkia kesä- ja uimakauden ajaksi. Myös hot spotin ensiapuna suositellaan karvojen leikkaamista tulehtuneelta alueelta.Toisaalta huolimaton karvojen ajelu esimerkiksi kuluneella koneella tai turkin ollessa takkuinen saattavat nekin aiheuttaa lemmikin iholle pieniä pintavaurioita, jotka voivat edesauttaa hot spotin syntyä.– Turkin trimmaus on aina syytä suorittaa hellävaroen, Schildt painottaa.Lue lisää akuutista ihotulehduksesta eli hot spotistaPitkä turkki suojaa hyönteisiltäPitkästä turkista on koiralle kesällä myös hyötyä, sillä se suojaa koiraa hyttysiltä, mäkäräisiltä ja auringolta. Schildt kertoo tavanneensa pohjoisessa koiria, joiden mahanalus – siis alue, jossa turkki on ohuimmillaan – on täynnä valtavia mäkäräisten puremista aiheutuneita paukamia. Punkeilta pitkäkään turkki ei kuitenkaan suojaa.Mikäli turkin lyhentää liian varhain keväällä, saattaa tuuheaan karvapeitteeseen tottunut koira palella. Myöskään karvan takaisinkasvusta ei voi olla ainakaan ensimmäisillä kerroilla täysin varma: jos turkki lyhennetään kesän alussa, ei syksyllä välttämättä ole vielä asiaa koiranäyttelyihin.– Tutkimuksissa on havaittu, että joillain voimakkaan pohjavillan kasvattavilla roduilla karva ei esimerkiksi kanyloinnin edellyttämän turkin ajelun jälkeen kasva takaisin ennen seuraavaa karvankasvusykliä, Schildt kertoo.Näin huolehdit lemmikkisi viilennyksestä kesälläMuista, että lemmikki kestää kuumuutta usein huonommin kuin ihminen.Koira viilentää itseään läähättämällä, jolloin kielen päältä haihtuu vettä. Pidä puhdasta ja raikasta vettä aina lemmikkisi saatavilla.Älä jätä lemmikkiä kuumaan autoon tai suoraan auringon paahteeseen: lämpötila saattaa kohota nopeasti vaarallisen korkeaksi.Muista, että jokainen koira on yksilö. Nauti helteestä lemmikkisi ehdoilla: hyvää tekemistä hellepäiville ovat esimerkiksi uiminen tai varjossa makoilu. Pitkät lenkit ja rankat harjoitukset kannattaa jättää suosiolla viileämpiin hetkiin. Lenkit kannattaa ajoittaa aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Lemmikin jaksamiseen vaikuttavat muun muassa sen rotu, koko, kunto ja ikä.Mikäli koiralla ei ole taipumusta allergioihin tai ihotulehduksiin, voi sen oloa viilentää huuhtelemalla tassuja ja mahanalusta haalealla vedellä tai viileällä, märällä pyyhkeellä.Näin tunnistat lemmikin lämpöhalvauksen

Miten valmistautua koiranpennun tuloon?

Katso videolta asiantuntijoiden vinkit pennun ruokintaan ja tarvikkeisiinUseimpia pentuja lähtö pentukodista vähän huolestuttaa. Vaikka koko perhe on varmasti innoissaan suloisen pikkuystävän saapumisesta, ujolle pennulle kannattaa antaa aikaa tutustua uuteen kotiin ja perheeseen omaan tahtiinsa. Vieraskoreus karisee usein nopeasti.Ensimmäisenä yönä unta saattaa saada huonosti, tätä ennen pennulla on ollut lauma tuhisevia sisaruksia unikavereina ja yksin peti saattaa vain tuntua kovin tyhjältä. On kuitenkin hyvä päättää heti alkuun säännöt siitä, missä pentu nukkuu. Jos paikkana ei ole ihmisten sänky, vaan oma peti, voi vaikka ensimmäiseksi yöksi laskeutua itse lattialle patjalle nukkumaan.Kun kotiin saapuu koiranpentu, kannattaa tarkistaa, että perheen mahdollisilla muilla koirilla on madotukset ja rokotukset kunnossa. Kiltteihin kavereihin on helppo tutustua, mutta tapaamiset kannattaa hoitaa niin, ettei pentu joudu aivan alakynteen aikuisten koirien innostuessa uudesta perheenjäsenestä. Kun perhe on tavattu ja kotiin tutustuttu, on hyvä vielä varmistaa, että pentu löytää rauhallisen paikan nukkua. Luovutusikäinen koiranpentu tarvitsee vielä paljon unta kasvaakseen ja kehittyäkseen, vanha sanonta “nukkuvaa koiraa ei saa häiritä” on erityisen paikkaansa pitävä, kun puhutaan pikkupennusta.Myös pienen pennun liikkumisen tulisi olla omaehtoista. Vielä ei ole aika pitkille hölkkälenkeille tai agilityloikille, vaan parasta liikuntaa pennulle on vapaana, turvallisessa paikassa liikkuminen, leikkiminen ja omaa vauhtia kulkeminen. Maastoksi voi valita vaikka vaihtelevan metsänpohjan, jossa pentu saa tasapainoilla ja kehittää lihaksistoaan. Auta kuitenkin pentua suurien esteiden yli, ettei se satuta itseään hypätessään liian korkealta alas. Koiranpentu tarvitsee energiaa kasvaakseen, siksi sen on hyvä saada ruokaa useammin kuin aikuisen koiran. Kun pentu saapuu kotiin, olisi sitä hyvä ruokkia 3–4 kertaa päivässä kasvattajan tai eläinlääkärin suosittelemalla ruoalla. Pennun kasvuvauhti on nopeimmillaan noin puolivuotiaaksi asti, jonka jälkeen ruokintakertoja voidaan yleensä alkaa harventaa.Erityisesti suurikokoisten rotujen pentujen kasvua kannattaa kuitenkin tarkkailla, liian nopea kasvu voi altistaa luuston ongelmille. Sopivassa lihavuuskunnossa olevan pennun kylkiluut ovat tunnusteltavissa ja sillä on erotettavissa ylhäältäpäin katsottuna selvästi vyötärö – kasvu on yksilöllinen asia, kysy pennun kasvattajalta tai eläinlääkäriltä neuvoja siihen, miten tarkkailet juuri oman pentusi painoa!Lue lisää koiranpennun painon tarkkailustaPentu ei tarvitse suurta tavaramäärää asettuessaan kodiksi. Joitain tarvikkeita ensimmäiselle koiranpennulle kuitenkin kannattaa hankkia, niitä ovat esimerkiksi oma ruoka- ja vesikuppi. Ne kannattaa hankkia koiranpennun koon mukaan; pienen pennun voi olla helpompi syödä pienestä ja matalareunaisesta kupista kun taas suuren pennun kuppi käy nopeasti pieneksi ruokamäärän kasvaessa!Pennulle kannattaa hankkia panta tai valjaat, joissa on säätövaraa kasvua varten, sekä hihna hyvää lenkkikäyttäytymisen harjoittelua ajatellen. Kynsisakset tarvitaan kynsien huoltamista varten ja hammasharja on hyvä hankkia, jotta hammaspesua pääsee harjoittelemaan jo nuorena. Tiesithän, että koirankin hampaat on hyvä harjata päivittäin!Pennut tykkäävät maistella ja järsiä, joten kotoa tulisi löytyä sallittua pureskeltavaa: turvallisia leluja, joista ei irtoa nieltäviä osia. Jos koiranpennun on tarkoitus nukkua lattialla, voi sille hankkia myös oman pedin, jolla on mukavaa kölliä. Kotia kannattaa myös suojata pennun varalta: johdot on hyvä piilottaa, sekä kasvit ja arvotavarat nostaa vähän ylemmäs. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien on myös tärkeää, että koiranpentu oppii kaikenlaiseen käsittelyyn. Käsittelyharjoituksia ei kannata ajoittaa niihin hetkiin kun pentu on kaikkein villeimmillään ja tahtoo leikkiä tai painia. Sen sijaan jos pentu lepäilee rauhallisena sylissä, voit hyvin silityksen lomassa kurkistaa hieman huulen alle miltä pienet naskalihampaat näyttävätkään tai silmäillä läpi olisiko kohta aika leikata kynsiä. Nostaessasi koiranpentua, ota tukeva ote koiran rinnan alta ja takajalkojen takaa. Pidä pentua lähellä rintaasi. Pienikin pentu voi pyristellä kovasti sylissä ja putoaminen saattaa aiheuttaa loukkaantumisen.Kun muistat päivittäin tarkistaa pentua päästä varpaisiin, se tottuu luonnostaan kosketukseen ja huomaat itsekin paremmin, mikäli koirassa on jotain eroa normaaliin! Ja jos pentu onkin vähän itsepäisellä tuulella ja kiukuttelee vastaan, älä anna periksi, vaan lempeästi ja varmoin liikkein tee loppuun mitä aioit.Kokenut kasvattaja tai toinen koiraharrastaja ovat suuri apu kun harjoittelee pennun käsittelyä, älä pelkää kysyä apua. Myös eläinlääkäriasemasi voi auttaa pennun käsittelyn harjoittelussa, pyydä eläinlääkäriä tai hoitajaa näyttämään hyviä tapoja pidellä ja tutkia omaa pentuasi samalla kun tulette ensimmäiselle käynnille!Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Pennun kehitys pentulaatikosta maailmalle

Koiraemo on luonnostaan mahtava äiti, mutta myös kasvattajan apua tarvitaan ensimmäisten päivien ajan. Kasvattaja tarkistaa, että emolla on kaikki hyvin ja pennut ovat tyytyväisiä ja sopivan pulleita. Tiesitkö, että esimerkiksi saksanpaimenkoiranpentu on syntyessään vain noin puolen kilon painoinen!Kun koiranpennun silmät aukeavat, alkaa huikea, nopea kehitys. Pentu oppii seisomaan ja kävelemään, sille puhkeavat terävät maitohampaat, jotka vaihtuvat pennun ollessa noin puolen vuoden ikäinen. Joka päivä pentu oppii uutta; sosiaalisia taitoja ja leikkiä. Sisaruksista on toisilleen seuraa ja turvaa. Vaikka pikkupentujen tärkein ravinto on emon maito, ne saavat tutustua hiljalleen myös kiinteään ravintoon, esimerkiksi pieniin määriin jauhelihaa.Pentulaatikon kokemukset ovat pohja koiranpennun elämälle ja siksi onkin tärkeää, että ensimmäiset viikot elämästä sujuvat hyvin. 7-8 viikon ikäisenä pennun on turvallista lähteä uuteen kotiinsa, sitä ennen emo ja kasvattaja ovat suurimmassa osassa pennun sosiaalistumiseen ja kehitykseen!Vastuullinen kasvattaja huolehtii pentujen loishäädöstä: pennut madotetaan kahden viikon välein, jotta ne saavat hyvän suojan sisäloisia vastaan. Kasvattaja voi tarjota pennuille mahdollisuuksia tutustua ympäröivään maailmaan turvallisesti, jotta pennuille kertyy mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia ennen uuteen kotiin muuttamista. Kun pentue on kyllin vanha, kasvattajan kotona voi vierailla monia erilaisia ihmisiä katsomassa pentuja.Eläinlääkärin tekemä yksilöllinen pentutarkastus on sekin hyvä merkki kasvattajan vastuullisuudesta. Pentutarkastuksen yhteydessä pennut voidaan myös tunnistusmerkitä. Tunnistusmerkintä tehdään Suomessa nahan alle asetettavalla mikrosirulla. Se on lemmikin yksilöllinen tunniste, jonka avulla voidaan todeta mikä koira on kyseessä. Tunnistusmerkintä on välttämätöntä, jotta pentu voidaan rekisteröidä tai sen kanssa voidaan matkustaa ulkomaille. Se voi myös olla koiran henkivakuutus, auttaen löydetyn koiran tunnistamista ja omistajan löytymistä.Teksti: Tyrni Särkkä, klinikkaeläinhoitajaEvidensia Finnoo, 2016

Diabetes ja harmaakaihi koiralla

Diabetekseen sairastuneella koiralla silmän sisäinen sokeripitoisuus on poikkeava. Näin tapahtuu, riippumatta siitä, onko lääkitys tasapainossa tai miten varhain lääkitys on aloitettu sairauden alkamisesta. Silmän sisäisen sokeriepätasapainon myötä linssin sisälle alkaa kertyä nestettä, minkä seurauksena linssi turpoaa ja sen sisälle kehittyy valoa läpipäästämättömiä tiivistymiä. Kehittyy harmaakaihi eli katarakta. Tiivistymät kasvavat ajan kuluessa johtaen lopulta linssin täydelliseen samentumiseen eli niin kutsuttuun totaalikataraktaan. Tällöin potilas ei enää näe silmällä. Muutokset voivat olla nopeita; jopa 24 h kuluessa diabeteksen alkamisesta kaihimuutos voi olla täydellinen ja potilas on sokeutunut. Jonkinasteisen kaihimuutoksen on todettu kehittyvän 80 %:lla diabeetikoista viimeistään 1,5 vuoden sisällä sairauden alkamisesta. Muutokset ovat lopulta aina molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat alkuun olla eriasteisia.Sen lisäksi, että potilas menettää, pahimmillaan jopa hyvin nopeasti, näkökykynsä, diabeetikon kaihimuutos ylläpitää silmän sisäistä tulehdusreaktiota nk. suonikalvon tulehdusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa kaihimuutosten alettua. Linssin ympärillä oleva kapseli on kaihimuutosten takia muuttunut; se ”tihkuu” poikkeavan (kaihiintuneen) linssin sisältöä ympäristöönsä silmän sisällä. Tästä seuraa silmänsisäinen tulehdusreaktio, eräänlainen ”vierasesinereaktio”; silmä pyrkii puolustautumaan tulehdusreaktiota vastaan. Tämän tulehdusreaktion hillitseminen lääkityksen (yleensä silmätipat) avulla on ensisijaisen tärkeää, jotta voimme välttää muiden hankalampien toissijaisten ongelmien kehittymistä tulehdustilan pahetessa (kuten silmänpainetauti, verkkokalvon irtaumat jne).Kaihi ei ole kivulias tila, sen kehittymistä ei voida estää, mutta varhain aloitetulla kontrolloidulla oikealla lääkityksellä voimme estää toissijaisten kivuliaiden ongelmien kehittymistä. Kaihi on silmän sisäistä tulehdusreaktiota ylläpitävä ”voima” ja sokeuttavana sairautena pahimmillaan merkittävä este potilaan täysipainoiselle elämälle.Koiran kaihileikkausTämä aiheuttaa useille potilaille (ja omistajille) eriasteisia ongelmia. Samentuneen linssin leikkaushoito on varteenotettava hoitomuoto. Kaihileikkauksessa silmän samentunut sisältö poistetaan fakoemulsifikaatiomenetelmällä ja tilalle asetetaan mahdollisuuksien mukaan keinolinssi. Tällä toimenpiteellä potilaan näkökyky saadaan säilytettyä, lisäksi tulehdusreaktiota ylläpitävä muutos saadaan hillittyä. Toimenpiteen jälkeen diabeetikoilla jatketaan tulehdusreaktiota rauhoittavaa lääkitystä (silmätippoja) usein eliniän. Kaihileikkaushoidon ennuste tänä päivänä on hyvä, potilasseurannassa 2 vuoden kuluttua leikkauksesta yli 90 %lla kaihileikatuista potilaista näkökyky on edelleen hyvä.On siis hyvin tärkeää, että diabeetikon silmät tutkitaan huolellisesti säännöllisin väliajoin, jotta voidaan arvioida silmän tilannetta, hoitovaihtoehtoja ja niiden ennustetta. Silmätutkimuksessa arvioidaan silmänpohja (jos vielä mahdollista), kaihin eteneminen, silmänpaine, sarveiskalvon ja sidekalvon kunto sekä kyynelnesteen tuotto. Mitä varhaisemmin aloitettu silmän hoito (silmätipat + leikkaushoito), sitä parempi ennuste. Uusien entistä parempien insuliinihoitojen ja muun kehittyneen tukihoidon avulla diabetekseen sairastunut koira voi elää täysipainoisen onnellisen elämän jopa 10 vuoden ajan. Silmän terveystilan säilyttäminen on arvokas osa kokonaishoitoa.Kissoilla diabetes ei aiheuta harmaakaihia. Diabetesta sairastavilla ihmisillä esiintyvää verkkokalvon rappeumaa ei tavata koirilla eikä kissoilla.Katso myös artikkelit:Harmaakaihi eli katarakta ja sen kirurginen hoitoElämä sokean lemmikin kanssaSari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Harmaakaihi eli katarakta ja sen kirurginen hoito

Syy harmaakaihiin on useimmiten joko geneettinen alttius sairaudelle tai sokeritaudin aiheuttama tila. Muita syitä voivat olla verkkokalvon etenevä surkastuminen eli PRA, trauma tai sädehoito, joskaan viimeksi mainittua ei Suomessa juurikaan nähdä.Suuri osa geneettisistä ja kaikki diabetekseen liittyvät kaihet ovat eteneviä ja aiheuttavat ajan myötä potilaan näön menetyksen, mutta kaihi aiheuttaa ja ylläpitää myös silmän sisäistä suonikalvontulehdusta, joka aiheuttaa hoitamattomana kipua.Harmaakaihin tutkiminenPotilas pyydetään ensiksi nk. kaihi-arviokäynnille. Ensimmäisen käynnin yhteydessä arvioidaan kaihileikkauksen sopivuutta potilaalle. Tällöin potilaalle tehdään täydellinen silmän yleistutkimus, silmän ultraäänitutkimus ja tarvittaessa rauhoituksessa ERG-tutkimus. Näin arvioidaan mahdolliset taustalla olevat leikkaushoidon ennustetta heikentävät / poissulkevat tilat, kuten PRA tai muu verkkokalvon toiminnan vakava häiriö (ERG tutkimus usein tarpeen), mahdolliset verkkokalvon irtaumat (UÄ) sekä synnynnäiset vakavat PHTVL / PHPV -rakennejäänteet sikiökaudelta (UÄ). Kliinisen yleistutkimuksen lisäksi arvioidaan tarvittaessa verinäytteiden avulla anestesialääkeaineiden turvallisuutta potilaalle. Mikäli potilaalla ei ole em. tutkimuksissa poikkeavia löydöksiä, varataan leikkausaika ja aloitetaan silmän tulehdustilaa hillitsevä lääkitys heti tai viimeistään 1–2 viikkoa ennen operaatioon tuloa.HarmaakaihileikkausToimenpidepäivänä potilas tulee klinikalle aamulla, jolloin jatkamme leikkaukseen valmistavat lääkitykset protokollamme mukaan. Leikkaus tehdään aamupäivällä. Kaihileikkauksessa samentunut linssin sisältö poistetaan fakoemulsifikaatiomenetelmällä. Tällöin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta kapselin verhoama linssin sisältö pilkotaan pienemmäksi ultraäänienergian avulla ja imetään pois huuhtelunesteen mukana. Linssikapselin sisälle sen etuosaan tehdystä aukosta linssin tyhjennyksen jälkeen asetetaan keinolinssi parantamaan näkökykyä. Joissakin tapauksissa käytämme lisäksi linssikapselin jänniterengasta linssin stabiloimiseksi sekä jälkikaihin ennaltaehkäisemiseksi. Jälkikaihia, jota tulee jonkin verran lähes kaikille koirille, ei voida hoitaa, mutta sitä voidaan ennaltaehkäistä keinolinssin ja jänniterenkaan avulla sekä sen leviämistä voidaan estää takakapseliin tehtävän reiän avulla. Onneksi jälkikaihi harvoin aiheuttaa koiralle näkökykyyn ongelmia. Jos linssikapseli on vaurioitunut pahoin, keinolinssiä ei voida laittaa. Tämä seikka ei kuitenkaan muuta jatkohoitoa millään tavoin (ilman keinolinssiäkin potilas usein saa kohtalaisen hyvän näkökyvyn takaisin).Potilas jää tarkkailuun klinikallemme ja kotiutetaan iltapäivällä.Seuraavat kontrollit ovat +1 ja +7 pv kuluttua, sen jälkeen arvion mukaan + 1 kk, + 2 kk, + 4–6 kk, + 4–6 kk ja jatkossa 6–12 kk välein.Mikäli silmän / silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä 6 viikon ajan antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa 4 krt/pv, jonka jälkeen siirrytään asteittain tulehduskipulääke-tipan käyttöön usein 6–12 kk ajaksi, jopa loppuiäksi, annostiheys kuitenkin tällöin yleensä vain 1–2 krt/pv.Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme kaikki olla tyytyväisiä lopputulokseen. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeittemme mukaan.JatkohoitoLepoa 4 viikon ajan: kytkettynä liikunta kävellen, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua, isoja puruluita. Ei saa hengästyä.Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä n 2 viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois edes valvotusti, tällöin nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa törmäilemästä ovenpieliin jne.Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta tai värillistä (usein punertavaa, rusehtavaa tai vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti pyyhkiä pois silmäkulmasta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin tai pehmeän puuvillaliinan avulla kaksi kertaa päivässä. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen ja silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Muita tarkasteltavia asioita: sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), kipu, voimakas halu raapia tai hangata silmää ja äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikallemme.On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä. Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikallemme, jolloin uusimme reseptin, jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.Muita yleisiä ohjeitaPitäkää vähintään viiden minuutin tauko silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia. Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat ja suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan. Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke mielestänne aiheuttaa sivuoireita. Näitä voivat olla mm. tipan annon jälkeen voimakas punoitus, siristely tai silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet, kuten ruokahaluttomuus, oksentelu tai ripuli.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri