Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Pektinaattiligamenttidysplasia eli silmän etukammiokulman kehityshäiriö

Pektinaattiligamenttidysplasia nimitystä käytetään kaiken asteisista kehityshäiriöistä eli dysplastisista muutoksista pektinaattiligamentissa. Goniodysgenesis nimitystä käytetään pektinaattiligamenttidysplasiasta sekä rakenteellisista poikkeavuuksista myös syvemmällä kammiokulmassa, ns. sädekehäsyvennyksen alueella. Mitä vakavammat muutokset pektinaattiligamentissa on, sitä todennäköisemmin yksilö sairastuu jossain elämän vaiheessa glaukoomaan eli silmänpainetautiin.Pektinaattiligamenttidysplasiaa ja glaukoomaa esiintyy mm. basset houndilla, bouvier des flandresilla, chow chowlla, englannin cockerspanielilla, leonbergillä, samojedinkoiralla, sileäkarvaisella noutajalla, tanskandoggilla, walesin springerspanielilla.Pektinaattiligamenttidysplasian vakavuusasteen perusteella on todennäköisesti mahdollista ennustaa riski sairastua glaukoomaan. Riskialtteimpien yksilöiden ja jo glaukoomaan sairastuneiden yksilöiden oireettomien silmien ennaltaehkäisevä glaukomalääkitys on todettu estävän glaukoomaoireiden alkamista.Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopia on kivuton toimenpide, joka voidaan tehdä potilaalle yleensä ilman rauhoitusta.Mikäli yli 50 % kammiokulmasta on poikkeava, ei yksilöä suositella käytettäväksi jalostukseen.Ks. myös artikkeli: Glaukooma eli silmänpainetautiSari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Glaukooma eli silmänpainetauti koiralla

Hoitamattomana korkea silmänpaine aiheuttaa näön menetyksen, minkä vuoksi glaukoomaa onkin pidettävä hätätilanteena, johon tulee saada mahdollisimman nopeasti ensiapua.Glaukooma on yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun poisto ja silmänpaineen nopea alentaminen ovat tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.Anatomiaa ja fysiologiaaYksinkertaistetusti glaukooma on seurausta silmän sisäisen kammionesteen tuoton ja ulosvirtauksen epätasapainosta. Koiralla silmänpaineen nousu johtuu aina estyneestä ulosvirtauksesta. Kammioneste tuotetaan värikalvon takapinnalla sijaitsevan sädekehän lisäkkeissä, josta se kulkeutuu pupillin läpi etukammioon ja sieltä värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsevan rakenteen (etukammiokulma ja sädekehäsyvennys) läpi verenkiertoon.Glaukooman syyPrimaari eli ensisijainen glaukooma on perinnöllinen, tyypillisesti molemmissa (ei useinkaan samanaikaisesti) silmissä esiintyvä sairaus, joka johtuu synnynnäisestä rakennevirheestä etukammiokulmassa (goniodysgenesia / pektinaattiligamenttidysplasia). Etukammiokulman virheellinen rakenne voi estää kammionesteen ulosvirtauksen ja aiheuttaa siten silmänpaineen nousun. Primaari glaukooma ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta. Sen sijaan sekundaari eli toissijainen glaukooma on seurausta aiemmin tai sillä hetkellä sairastetusta silmä- tai yleissairaudesta, johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus (trauman aiheuttamat silmänsisäiset verenvuodot, silmänsisäinen uudismuodostuma, linssin sijoiltaanmeno eli linssiluksaatio, voimakas silmän sisäinen tulehdus).Glaukooman oireetAlkuvaiheen oireita voivat olla lievä pupillin valojäykkyys (pupilli on normaalia laajempi), lievä sarveiskalvon samentuma ja lievä silmän punoitus. Nämä lähes oireettomat potilaat jäävät helposti ilman asianmukaista hoitoa, kunnes silmänpaine yllättäen nousee johtuen etukammiokulmauksessa syvemmällä sijaitsevan sädekehäsyvennyksen sulkeutumisesta. Tällöin oireet ovat selkeämpiä ja diagnoosi on usein helppo tehdä: pupillin selvä laajentuminen, silmän sidekalvolla ja kovakalvon päällä olevien verisuonten voimakas täyttyneisyys (silmä on tosi punainen!), sarveiskalvon sameus, lievä mulkosilmäisyys, mahdollinen linssin osittainen luksoituminen (subluksaatio) sekä verkkokalvon ja näköhermonpään muutokset.Edenneen glaukooman oireina voivat olla lisäksi sokeus, pysyvä pupillin laajuus, silmänsisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen sijoiltaanmeno eli totaali luksaatio, eriasteiset kaihimuutokset linssissä, lasiaisen rappeuma ja liukeneminen, verkkokalvon ja näköhermon pään selvä rappeutuminen. Silmänpaine voi olla 40–50 mmHg tai yli (normaali silmäpaine on 15–25 mmHg). Pitkään koholla olleen silmänpaineen seurauksena silmä usein suurenee kooltaan.Sekundaarisen glaukooman oireet ovat kuten edellä on kuvattu, mutta lisäksi voidaan nähdä viitteitä esim. värikalvontulehduksesta (iriitistä), silmän sisäisestä uudismuodostumasta tai linssiluksaatiosta, jotka ovat aiheuttaneet korkean silmänpaineen.Tärkein diagnostinen toimenpide epäiltäessä glaukoomaa on potilaan molempien silmänpaineiden mittaaminen eli tonometria. Normaali koiran silmänpaine on 15–25 elohopeamillimetriä (mmHg). Silmänpainemittauksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan molemmat silmät tulisi gonioskopoida. Gonioskopia eli etukammiokulman tähystys on arvokas diagnostinen toimenpide tutkittaessa etukammiokulman rakennetta ja syitä kammionesteen estyneeseen ulosvirtaukseen. Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopiaa varten potilasta ei yleensä tarvitse rauhoittaa.Glaukooman hoitoEnnuste silmän näkökyvyn säilyttämiseksi on parempi, jos hoito aloitetaan mahdollisimman ajoissa. Nopea silmän sisäisen paineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli halutaan estää palautumattomien muutosten syntyminen. Lisäksi on huomioitava, että silmänpainetauti on kivulias tila, joten silmänpaineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää lisäkärsimysten välttämiseksi.Tällä hetkellä tavallisimmin käytettyjä painetta alentavia lääkkeitä ovat: suonensisäisesti klinikalla annettava mannitoli, paikallishoitona annettavat kammionesteen muodostumista estävät valmisteet, kuten dorzolamidi, timololi, kammionesteen ulosvirtausta kiihdyttävät valmisteet, kuten prostaglandiinijohdokset ja pilokarpiini. Usein on tarpeen käyttää useampaa valmistetta yhtä aikaa. Gonioskopia-löydösten perusteella voidaan lääkevalintaa tarkentaa. Akuutissa (äkillisessä / juuri alkaneessa) glaukoomassa etukammiokulmaa on usein mahdoton tarkastella silmän sarveiskalvon samentuman takia. Tällöin terveen silmän gonioskopia-tutkimus voi antaa viitteitä mahdollisesta primaarista glaukoomasta.Ei tiedetä tarkkaan, miten alas silmänpaine tulee alentaa, jotta silmän vauriot eivät etene, todennäköisesti kuitenkin alle 20 mmHg. Primaaria glaukoomaa sairastaville potilaille toistaiseksi oireettomaan silmään aloitetun silmänpainetta alentavan ja tulehdusta rauhoittavan silmätipan on todettu hidastavan silmänpainetaudin alkamista.Sekundaarisessa glaukomassa hoidetaan myös perussyy mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi linssiluksaation ollessa ensisijainen syy kohonneeseen silmänpaineeseen, hoitona on luksoituneen linssin kirurginen poisto.Lääkkeellisellä hoidolla saadaan usein korkeintaan muutaman kuukauden (usein valitettavasti vain muutaman päivän) ajan pidettyä silmänpaine kohtuullisena. Kirurgisia tekniikoita ovat mm. kammionesteen tuottoa vähentävät kirurgiset toimenpiteet, sulkeutuneen sädekehäsyvennyksen kirurginen avaus ja vaihtoehtoisen ulosvirtausreitin kirurginen muodostaminen. Valitettavasti suurimmalle osalle potilaista kirurgisetkin vaihtoehdot ovat olleet pitkäaikaisesti tarkasteltuna tehottomia, kontrolloiden silmänpainetta kuitenkin muutaman kuukauden pidempään kuin lääkkeellinen hoito.Silmän poisto tai silmänsisäisen proteesin asettaminen (intraskleraali proteesi) on usein paras vaihtoehto potilaalle, jos silmä on kipeä ja sokea ja lääkkeisiin vastaamaton. Silmän poistossa silmämuna poistetaan ja luomet ommellaan kiinni. Silmän poiston sijasta silmän sisään voidaan laittaa myös nk. intraskleraali proteesi, jolloin kaikki silmämunan sisällä olleet rakenteet on sitä ennen kirurgisesti poistettu, jonka jälkeen silmä on esteettisesti liki entisensä näköinen. Sarveiskalvoa ja kovakalvoa ei siis poisteta. Kummassakin hoitovaihtoehdossa lopputuloksena on kivuton tila.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Vilkkuluomen ruston kiertymä

Sairaus on perinnölliseksi oletettu ja sitä esiintyy erityisesti suurilla koiraroduilla. Yleensä rusto rullaa ulospäin (eversio). Syyksi epäillään ruston ulko- ja sisäpuolen kasvun eriaikaisuutta. Hoitona on kiertyneen ruston osan mikrokirurginen poisto / poltto ja samalla voidaan taskuttaa vilkkuluomen tyvessä sijaitseva kyynelrauhanen (ks. cherry eye -artikkeli).Rusto voi myös taipua sisäänpäin sen horisontaaliosan päädyistä. Hoitona on tällöin myös kiertyneiden osien kirurginen poisto.Mikäli vilkkuluomi on pitkään ollut rullalla, se on usein hyvin ärtynyt ja siksi on hyvä aloittaa tulehdusta rauhoittavat silmätipat muutama päivä ennen kirurgista hoitoa. Kirurgisen hoidon ennuste on hyvä. Toimenpide tehdään anestesiassa. Potilas pidetään paastolla (alle 6 kk ikäiset 5 h paasto, yli 6 kk ikäiset 10 h paasto) ennen vastaanotolle tuloa. Toimenpide on lyhytkestoinen ja tehdään 4 kk ja sitä vanhemmille potilaille. Alle 4 kk ikäisillä tilanne arvioidaan potilaskohtaisesti nuoreen ikään liittyvien anestesiakomplikaatioiden riskin takia. Jälkihoitona käytetään antibioottia ja kortisonia sisältäviä silmätippoja 2 viikon ajan. Kontrollia ei tarvita, ellei ongelmia esiinny.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Koiran cherry eye eli kirsikkasilmä

Tyypillisiä cherry eye -rotuja ovat mm. englanninbulldoggi, amerikancockerspanieli ja tiibetinspanieli. Kissoilla sairautta tavataan mm. burmilla.Rauhasen tyven sidekudoskiinnikkeiden heikkous mahdollistanee rauhasen esiintulon. Esille tultuaan rauhanen usein ärtyy ja muuttuu entistä turpeammaksi ja punaisemmaksi muistuttaen tällöin kirsikkaa.Koiran kirsikkasilmän hoitoHoitona on esiin pullahtaneen rauhasen mikrokirurginen ”paikalleen taskutus”. Tällöin sen toiminta (kyynelen eritys) jatkuu normaalisti. ”Pullahtanutta” rauhasta ei tule poistaa, sillä se altistaa potilaan myöhemmin kuivasilmäisyydelle. Toinen kyyneltä tuottava rauhaskudos sijaitsee yläluomen tyvessä.Mikäli kyynelrauhanen on pitkään ollut ”esillä”, se on usein hyvin ärtynyt ja siksi on hyvä aloittaa tulehdusta rauhoittavat silmätipat muutama päivä ennen kirurgista hoitoa. Mahdollisuuksien mukaan rauhanen voidaan laittaa paikalleen paikallispuudutuksessa vastaanotolla, mutta se usein pullahtaa uudelleen esiin jo saman illan aikana. Keinokyyneliä, joota saa apteekista ilman reseptiä, voidaan käyttää kostuttamaan rauhasen pintaa, jotta sen pinta pysyy kosteana.Kirurgisen hoidon ennuste on hyvä. Rauhanen ”taskutetaan” sulavilla tikeillä sidekalvon sisään vilkkuluomen tyveen. Toimenpide tehdään anestesiassa. Potilas pidetään paastolla (alle 6 kk ikäiset 5 h paasto, yli 6 kk ikäiset 10 h paasto) ennen vastaanotolle tuloa. Toimenpide on lyhytkestoinen ja tehdään mieluiten vasta 4 kk ja sitä vanhemmille potilaille. Alle 4 kk ikäisillä tilanne arvioidaan potilaskohtaisesti nuoreen ikään liittyvien anestesiakomplikaatioiden riskin takia.Jälkihoitona käytetään antibioottia ja kortisonia sisältäviä silmätippoja kahden viikon ajan. Kontrollia ei tarvita, ellei ongelmia esiinny.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Koirien kuivasilmäisyys, KCS

Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm. eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.Kuivasilmäisyyden oireet koirallaOireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee ja ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.Kuivasilmäisyyden diagnoosi ja hoitoDiagnoosi tehdään mm. mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer Tear Test).  Normaali STT-tulos on 15–25 mm /min. Mikäli tulos asettuu 11–15 mm / min tasolle, on epäiltävä alkavaa tai lievää kuivasilmäisyyttä. Jos STT-tulos on 6–10 mm/min on kyseessä keskivaikea kuivasilmäisyys. Jos STT-tulos jää alle 6 mm/ min on kyseessä jo vakava kuivasilmäisyystila.Kyynelnesteen tuotto vaihtelee päivän aikana, siksi pelkkä kyyneltestin tulos ei ole aina diagnostinen. Sarveiskalvon pintasolukko muuttuu ahavoituneeksi kyynelnesteen tuoton tai laadun ollessa heikkoa pidempään. Tämä muutos todetaan usein sarveiskalvon värjäyksen yhteydessä silmätutkimuksessa.Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan ennen kuin tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla, joiden hyöty valitettavasti on kovin lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 2–3 kk sisällä todetaan, onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiini- tai takrolimusiinivoidetta ja / tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 10% tapauksista), voidaan korvanalussylkirauhasen tiehyt kirurgisesti siirtää laskemaan kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas “sylkee” silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa kuivasilmäisyystiloissa tehotonta, niiden vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1–3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää annostelua.Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Nuorten koirien niveltarkastus

Alkuun päästyään nivelrikko etenee ja oireet pahenevat. Lääkehoidolla nivelrikon oireita voidaan lieventää ja nivelrikon etenemistä mahdollisesti hidastaa, mutta nivelrikkoa ei voida parantaa. Sen vuoksi on järkevää ja lemmikkiemme edun mukaista pyrkiä kaikin keinoin estämään nivelrikon synty.Koirilla kyynär- ja lonkkanivelten kehityshäiriöt ja nivelrikko sen seurauksena ovat yleisiä vaivoja. Nivelrikon syntymiseen johtavat kehityshäiriöt (dysplasia) alkavat kyynär- ja lonkkanivelissä jo 3,5–5 kuukauden iässä. Tuolloin koira on vielä yleensä täysin oireeton, pentu liikkuu ja leikkii normaalisti. Röntgentutkimuksella ja tunnustellen voidaan kuitenkin todeta nivelissä muutoksia, jotka luotettavasti ennustavat lonkka- tai kyynärdysplasian ja nivelrikon kehittymisen. Ongelman varhainen toteaminen on tärkeää, koska on olemassa leikkaushoitoja, jotka voivat kokonaan estää kyynär- ja lonkkadysplasian ja nivelrikon kehittymisen, jos ne suoritetaan nuorelle, noin 5–6 kuukauden ikäiselle koirapotilaalle.Koiranomistajasta saattaa tuntua oudolta se, että leikkaushoito suoritetaan täysin normaalisti liikkuvalle ja leikkivälle pennulle. Peruste leikkaushoidolle on kuitenkin tieteellisesti todistettu ja yksinkertainen: nivelrikko voidaan estää vain jos ongelmaan (dysplasia) puututaan ennen kuin nivelrikko on aiheuttanut rustovaurioita.Muun muassa Evidensia Malmilla voidaan suorittaa nuorelle koiranpennullesi nivelterveystarkastus, tutkimus kyynär- ja lonkkanivelten kehitysongelmien varalta. Suosittelemme, että nivelterveystarkastus tehdään kaikille nivelten kehityshäiriölle alttiiden rotujen pennuille. Nivelten kehityshäiriöt ovat valitettavan yleisiä monilla roduilla mm. noutajilla, saksanpaimenkoirilla, rottweilerilla ja jättikokoisilla roduilla, mutta myös pienikokoisemmilla roduilla.Kyynärluun ja värttinäluun kasvaminen eri tahtiin on erityisen yleistä ns. kondrodystrofisilla roduilla kuten mm. mäyräkoirat, bulldogit, corgi, mopsi, ranskanbulldoggi, basset, pekingeesi, lhasa apso, shih tzu ja beagle.Pienten ja keskikokoisten rotujen pennuille nivelterveystarkastus tehdään neljän kuukauden iässä. Jättikokoisten rotujen pennuille nivelterveystarkastus tehdään viiden kuukauden iässä. Kaikkien rotujen pennuille nivelterveystarkastus on aiheellista suorittaa heti, jos havaitaan ontumaa tai epänormaalia liikkumista, mm. jäykkyys liikkeelle lähtiessä.Kyynärnivelten tutkimus:todetaan onko pennulla ontumaa, seisooko pentu epänormaalissa asennossa, onko makuulta ylös nousu normaalia.koira rauhoitetaan kevyesti ja kyynärnivelistä otetaan sivukuvat neutraalissa asennossa (saksanpaimenkoirilla myös koukistetussa asennossa).Kyynärnivelestä otetaan myös kuva eteen-taakse suunnassa, 15 asteen kulmassa.Lonkkanivelten tutkimus:lonkkanivelet tunnustellaan löysyyden ja kivun varaltatunnustelu rauhoitettuna: tuleeko reisiluun pää ulos lonkkamaljakosta ja missä kulmassa (Ortolani-ilmiö).lonkkanivelistä otetaan 4 röntgenkuvaa: normaali, virallisen lonkkakuvauksen asentosammakkoasentolonkkamaljakon reunan kuva (DAR-kuva)venytyskuva: reisiluut normaalissa seisomis -asennossa. Reisiluihin kohdistetaan voima, joka työntää reisiluiden päitä pois lonkkamaljakoista (Bardetsher-tekniikka). Tällä kuvaustekniikalla mahdollisesti havaittava löysyys on tärkeä lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa ennustava tekijä. Lonkkanivelten löysyys on lonkkadysplasian alkusyy.Kyynärnivelten hoitosuositus nivelterveystarkastuksen löydösten perusteellaRustonalaisen luun määrän lisääntyminen ja normaalin luun rakenteen häviäminen varislisäkkeen eli koronoideus –ulokkeen alueella on merkki ongelmasta ko. alueella.jos tämä muutos havaitaan alle 5 kk iässä, hoidoksi suositellaan kyynärluun katkaisua alemman kasvulinjan kohdalta. Kyseinen leikkaus voidaan tehdä molemmille puolille samalla kertaa ja koira pystyy liikkumaan hyvin heti leikkauksen jälkeen. Myös leikkauksesta aiheutuva kipu on varsin vähäinen.Jos tämä muutos havaitaan yli 5 kk iässä tai röntgenmuutos on huomattavan suuri tai koira ontuu, on harkittava kyynärnivelen tähystämistä irtopalojen varalta. Lisäksi yleensä suoritetaan kyynärluun katkaisu viistosti läheltä kyynärniveltä sekä kyynär- ja värttinäluun välisen jänteisen siteen irrotus (DUO, dynamic ulnar osteotomy).Kyseinen leikkaus voidaan tehdä molemmille puolille samalla kertaa ja koira pystyy liikkumaan kohtuullisen hyvin parin päivän kuluessa leikkauksen jälkeen.Kyynärluun katkaisun jälkeen nivelpinnat pääsevät asettumaan kyynärnivelessä siten, että paine varislisäkkeen alueella vähenee ja varislisäkkeen irtoaminen ja ruston vaurioituminen yleensä estyy.Lisätietoa kyynärnivelen ongelmista ”Kyynärnivelen kasvuhäiriöt” asiakasohjeessaLonkkanivelten hoitosuositusnivelterveystarkastuksen löydösten perusteellaLonkkanivel on terve.lonkanivelen löysyys on vähäistä: venytysindeksi (DI) on kevytrakenteisilla koirilla alle 0,3 ja raskasrakenteisilla koirilla alle 0,4.nivel on muodoltaan normaali.Ennuste: lonkkanivel kehittyy normaaliksi, virallinen luokitus A – BHoitoa ei tarvitanormaali lonkkanivel on odotettavissa myös sellaiselle isorotuiselle koiranpennulle, jolla lonkkanivelissä on löysyyttä, mutta lonkkanivelet ovat muissa kuvissa normaalit. Myös DAR -kuvassa lonkkamaljakon yläreunan kulma on normaali, lähellä 0 o. Tällöin kyseessä on ns. passiivinen löysyys, joka korjaantuu aktiivisella liikunnalla. Lievät muutokset.lonkkanivelessä on löysyyttä: venytysindeksi (DI) on kevytrakenteisilla koirilla 0,3 – 0,4 ja raskasrakenteisilla koirilla 0,4 – 0,6.lonkkanivelessä todetaan löysyys myös tunnustelussa, Ortolani –ilmiö.lonkkamaljakon yläreunan kulma DAR -kuvassa on epänormaali (6 – 8 o ).lonkkanivelet ovat muodoltaan muuten normaalitEnnuste: lonkkaniveleen kehittyy ilman hoitoa lieväasteinen dysplasia, virallinen luokitus B – CHoito: häpyluun kasvuruston lämpöluudutus, JPS . Tämän leikkauksen jälkeen lonkkamaljakot kääntyvät noin 20 astetta ulkosivulle päin kasvun myötä. Näin reisiluu pysyy lonkkamaljakossa paremmin. JPS -leikkaus on suoritettava alle 20 viikon iässä.Melko vakavat muutokset.lonkkanivelessä on löysyyttä: venytysindeksi (DI) on kevytrakenteisilla koirilla 0,5–0,6 ja raskasrakenteisilla koirilla 0,6–0,75.lonkkanivelessä todetaan löysyys myös tunnustelussalonkkamaljakon yläreunan kulma DAR-kuvassa on epänormaalin suuri (9–12 astetta) ja muodoltaan hieman pyöristynytEnnuste: lonkkaniveleen kehittyy ilman hoitoa dysplasia, virallinen luokitus C – DHoito: lonkkamaljakon kääntöleikkaus DPO. Tässä leikkauksessa lantion häpyluusta poistetaan pieni pala, lantion suoliluu katkaistaan ja käännetään erikoislevyllä ja ruuveilla noin 20 astetta ulkosivulle päin, jolloin reisiluu pysyy lonkkamaljakossa paremmin. Tämä leikkaus voidaan suorittaa alle 6 kk iässä.Vakava-asteiset muutoksetlonkkanivelessä on selvää löysyyttä: venytysindeksi (DI) on kevytrakenteisilla koirilla 0,6–0,7 ja raskasrakenteisilla koirilla 0,75–0,9.lonkkanivelissä todetaan huomattava löysyys myös tunnustelussalonkkamaljakon yläreunan kulma DAR -kuvassa on epänormaalin suuri (13–15 astetta) ja muodoltaan hieman pyöristynytEnnuste: lonkkaniveleen kehittyy ilman hoitoa vakava-asteinen dysplasia, virallinen luokitus D – EHoito: lonkkamaljakon kääntöleikkaus DPO.Hyvin vakava-asteiset muutoksetlonkkanivelessä on selvää löysyyttä: venytysindeksi (DI) on kevytrakenteisilla koirilla yli 0,7 ja raskasrakenteisilla koirilla yli 0,8.lonkkanivelissä todetaan huomattava löysyys myös tunnustelussalonkkamaljakon yläreunan kulma DAR -kuvassa on epänormaalin suuri (yli 15 o ) ja muodoltaan pyöristynyt tai kulunutlonkkanivelessä on nivelrikkomuutoksia ja nivel on muodoltaan epänormaaliEnnuste: lonkkaniveleen kehittyy ilman hoitoa vakava-asteinen dysplasia, virallinen luokitus   EHoito: lonkaproteesileikkaus, THR. Tämä leikkaus voidaan suorittaa n. 10 kk iässä.Lisätietoa lonkkaleikkauksistaHäpyluun ruston lämpöluudutus, JPS = juvenile pubic symphysiodesisLämpöluudutus-leikkauksessa lantion ala-etuosan, häpyluun, keskiviivassa oleva kasvurusto tuhotaan lämpökäsittelyllä ja näin häpyluun kasvu estyy. Kun lantio muuten jatkaa kasvuaan, seurauksena on lonkkamaljakoiden kääntyminen n. 20 astetta ulkosivulle päin, jolloin reisiluu pysyy paremmin maljakossaan. JPS-leikkaus on melko nopea suorittaa ja se on koiranpennulle varsin kivuton. Kipulääkkeitä tarvitaan leikkauksen jälkeen vain parin päivän ajan. Liikuntaa rajoitetaan kahden viikon ajan.Tutkimustiedon mukaan JPS-leikkaus sopii koiranpennuille, joilla lonkkanivelten muutokset eivät ole kovin suuret. Koiran kasvettua täysi-ikäiseksi reisiluiden päät pysyvät paremmin lonkamaljakoissa ja nivelrikon kehittymisen todennäköisyys pienenee. Sen sijaan pennuilla, joilla lonkkanivelten muutokset ovat suuret tai lonkanivelet ovat lähes sijoiltaan (subluksaatio), JPS-leikkaus ei tuo apua. Hitaasti kasvun myötä tapahtuva lonkkamaljakoiden kääntyminen ei auta vaikeasti dysplastista lonkaniveltä, vaan lonkkamaljakon asento on käännettävä DPO-leikkauksella.Lonkkamaljakon kääntöleikkaus, (DPO = double pelvic osteotomy).DPO-leikkaus soveltuu potilaalle, jonka lonkkanivel on huomattavan löysä, mutta lonkkamaljakossa ja reisiluun päässä ei ole röntgenmuutoksia. Tällaisella potilaalla DPO leikkauksen avulla voidaan saada aikaan terve lonkkanivel. DPO on suoritettava nuorella, alle 6 kk iällä:reisiluun pään ja lonkkamaljakon kasvu on kesken, jolloin nämä rakenteet muovautuvat DPO-leikkauksen jälkeen.luu on pehmeää, jolloin lonkkamaljakko on käännettävissä. Vanhemmilla koirilla voidaan suorittaa vastaava leikkaus TPO, jossa lantion häpy- ja suoliluun lisäksi joudutaan katkaisemaan myös istuinluu.DPO voidaan suorittaa molemmille puolille samalla kertaa. Näin usein joudutaankin tekemään, koska odottaessa leikkaamaton löysä lonkkanivel saataisi vaurioituaDPO-leikkauksessa lonkkamaljakkoa käännetään n. 20 astetta ulospäin reisiluun pään päälle, jolloin reisiluu pysyy paremmin kuopassaan. Lonkkamaljakon kääntämiseksi häpyluun haara ja suoliluu katkaistaan ja suoliluu käännetään uuteen asentoon erikoislevyllä ja ruuveilla. Nuorella koiralla luu on pehmeää, ruuvien irtoaminen luusta on mahdollista. Tämän estämiseksi koiranpennun liikkumista on rajoitettava 3 viikon ajan:Liikunta taluttimessa 3 x 10 min päivässä, vain tarpeilleenHyppiminen, liukastelu ja riehuminen on estettäväKoirapotilaalle on hyvä järjestää huone, jossa on vain patja lattialle, että koira ei pääse loukkaamaan itseäänLeikkauksen jälkeen potilas on nopeasti kivuton ja haluaisi jatkaa leikkimistä ja loikkimista. Joskus potilaan liikkumista on käytännössä mahdollista rajoittaa vain siten, että koirapotilaalle annetaan suun kautta rauhoittavaa lääkitystä 3 viikon ajan. Tämä lääkitys ei aiheuta riippuvuutta ja ovat muutenkin turvallinen.Lonkkaproteesin asentaminenLonkkaproteesin asentaminen on tehokas keino palauttaa koiran kipeään, lonkkadysplasian tai nivelrikon tuhoamaan lonkkaniveleen normaali, kivuton toiminta ja liikkuvuus. Hyvä tai erinomainen hoitotulos on odotettavissa yli 95 %:ssa lonkkaproteesileikkauksista.Komplikaatioita esiintyy n. 3–5 % lonkkaproteesipotilaista. Tavallisimmat komplikaatiot ovat lonkkaproteesin sijoiltaanmeno, proteesin osien irtoaminen ja infektio.Lonkkaproteesileikkauksessa reisiluun pää ja kaula poistetaan ja tilalle laitetaan metallinen proteesi. Myös lonkkamaljakko poistetaan ja tilalle laitetaan muovinen kuppi. Leikkauksen jälkeen toipuminen on nopeaa. Erityistä fysioterapiaa ei yleensä tarvita. Liikunta taluttimessa leikkauksen jälkeen 2 kk ajan.Nykyisin käytössä oleva sementitön lonkkaproteesi voidaan asentaa myös nuorelle, kasvavalle koiralle jo noin 10 kk iässä. Tavallisimmat syyt lonkkaproteesin asennukseen nuorella iällä ovat lonkkanivelen kehityshäiriö eli lonkkadysplasia sekä reisiluun pään kasvulinjan murtuma.

Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt

Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään joskus suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia).Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, joista osa liittyy OCD- eli osteokondroosisairauteen. OCD on lyhenne osteochondritis dissecans -termistä, joka tarkoittaa osteokondroosia, jossa on mukana irtopala.Kyseessä luutumishäiriöOsteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla, kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta, että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta.Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä suolistostaan, vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen häiriöitä. Sen vuoksi kasvuhäiriöille altis isorotuinen kasvava koira on varminta ruokkia hyvälaatuisella isorotuiselle koiralle tarkoitetulla täysravinnolla, jonka ravintoaine- ja hivenainepitoisuus on normien mukainen (AAFCO, http://www.aafco.org/). Ruokaa annetaan sellainen määrä, että koira pysyy hoikkana.Osteokondroosi-ongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla.Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4–7 kuukauden iässä.Luutumishäiriö voi esiintyä koiran eri nivelissäKyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans).Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa.Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan syndroomaan. Kyynärnivelessä tavallisin osteokondroosin esiintymiskohta on olkavarren sisäsivun nivelpinta (sisäsivun puoleinen nivelnasta).Muita kyynärnivelen kasvuhäiriöitä ovat irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus), joka on yleisin kyynärnivelen kasvuhäiriö. Varislisäkkeen kasvuhäiriössä rustonalaisen luun verenkierto häiriintyy, lisäkkeen luuhun syntyy paikallisia kuolioalueita ja lisäkkeestä lohkeaa luu-rustokappaleita.Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä, kyynärnivelen inkongruenssi aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja kasvuhäiriön muotoja. Yleensä tämä tilanne vaatii kirurgisen hoidon: kyynärluu katkaistaan, jolloin kyynär- ja värttinäluun nivelpinnat pääsevät asettumaan samalle tasolle.Kyynärluun ja värttinäluun kasvaminen eri tahtiin on erityisen yleistä ns. kondrodystrofisilla roduilla kuten mm. mäyräkoirat, bulldogit, corgi, mopsi, ranskanbulldoggi, basset, pekingeesi, lhasa apso, shih tzu ja beagle. On suositeltavaa, että näiden rotujen pentujen kyynärnivelet röntgenkuvataan n. 5 kk iässä. Jos pennulla havaitaan kyynär- ja värttinäluun kasvavan eri tahtia (inkongruenssi kyynärnivelessä), on leikkaushoito aiheellista. Tässä vaiheessa, oireettomalle koiralle annettu leikkaushoito (kyynärluun katkaisu) voi estää nivelrikon kehittymisen.Osteokondroosi tai varislisäkkeen ongelma aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita. Tällöin omistaja yleensä havaitsee jäykkyyttä liikkeelle lähtiessä ja haluttomuutta liikkua.Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden hoitoIrtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on helposti todettavissa röntgentutkimuksessa. Tila hoidetaan kiinnittämällä kyynärlisäke vetoruuvilla tai poistamalla kyynärlisäke, jos lisäkkeen kiinnittäminen on mahdotonta. Kyynärluun katkaisu on myös tarpeen, että kyynär- ja värttinäluiden nivelpinnat pääsevät asettumaan oikealle tasolleen kyynärnivelessä. Joskus kyynärluun katkaisu on ainoa tarvittava irronneen kyynärlisäkkeen hoito.Olkavarrenluun OCD-muutoksia ja varislisäkkeen irtoamista on vaikeampi todeta tavanomaisella röntgentutkimuksella. Varhaisina muutoksina jo 4–5 kuukauden iässä todetaan rustonalaisen luun määrän lisääntyminen ja sen rakenteen muuttuminen varislisäkkeen ulokkeen alueella. Tässä vaiheessa, oireettomalle koiralle annettu leikkaushoito (kyynärluun katkaisu) voi estää nivelrikon kehittymisen.Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen reuna-alueille kehittyy luupiikkejä, merkkinä nivelen ärsytystilasta.Kyynärnivelen kasvun häiriöt voidaan todeta luotettavimmin nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset kasvun häiriön oireet (ontuma), vaikka röntgentutkimuksessa ei merkittäviä muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä tehdään myös tarvittavat kirurgiset toimenpiteet:olkavarrenluun irtopalan poistovarislisäkkeestä irronneen palan poisto. Samalla varislisäkkeen kärkiosaa poistetaan laajemminkin (subtotaali koronoidektomia, SCO)hauislihaksen kyynärluuhun kiinnittyvä haara katkaistaan tarvittaessa (biceps ulnar tendon release). Tämän toimenpiteen katsotaan vähentävän painetta kyynärnivelen sisäsivulle, jossa kasvun häiriökohdat sijaitsevat.tähystyksen jälkeen kyynärluu usein katkaistaan yläkolmanneksestaan, että kyynär- ja värttinäluiden nivelpinnat pääsevät asettumaan oikealle tasolleen kyynärnivelessäTutkimustiedon mukaan tähystyskirurgia (+ kyynärluun katkaisu) on paras kyynärnivelen kasvuhäiriöiden hoito oireilevalla, ontuvalla koirapotilaalla. Se parantaa kyynärnivelen kasvuhäiriöpotilaan ennustetta, mutta silti nivelrikkomuutoksia kehittyy.Joskus tähystyksessä todetaan, että nivelpinnat ovat kuluneet puhki kyynärnivelen sisäsivun puolelta ja paljastunut olkavarrenluu hankaa vasten paljastunutta kyynärluuta. Tällöin on syytä harkita leikkaushoitoja, jotka siirtävät askeltamiseen liittyvää painorasitusta nivelen ehjälle ulkosivulle.Tällaisia leikkausmenetelmiä ovat:1) PAUL (proximal abducting ulnar osteotomy), jossa kyynärluun asentoa käännetään niin, että askeltamisen aiheuttama paine vähenee kyynärnivelen sisäsivulla.PAUL-leikkaus on melko uusi hoitomuoto. Alustavien tutkimusten mukaan n. 85 % PAUL-leikatuista potilasta näyttäisi saavan leikkauksesta apua. PAUL-leikkaus näyttää antavan paremmin apua nuorille koirapotilaille, joilla nivelrikkomuutokset eivät ole vielä edenneet kovin pitkälle. PAUL-leikkaus on oireita lievittävä hoitomuoto, se ei paranna kyynärnivelen nivelrikkoa.2) Vastaavanlainen askeltamiseen liittyvän paineen siirto nivelen sisäsivulta nivelen ulkosivulle saadaan myös olkavarrenluuta kääntämällä, SHO-leikkauksella (sliding humeral osteotomy). Leikkauskriteerit ovat lähes samat kuin PAUL-leikkauksessa: kyynärnivelen sisäsivu on kulunut puhki ja ulkosivu on ehjä, lääkehoito ei auta.Tutkimustiedon mukaan suurin osa potilaista hyötyy SHO-leikkauksesta: ontuma vähenee tai jopa loppuu.Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi yleisimmistä koiran ontuman syistä.

Reisiluun pään kuolio eli Legg Perthes -tauti

Sairauden oireet alkavat noin viiden kuukauden iässä. Koira alkaa ontua varsinkin kovan rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Lonkkanivel on myös kipeä. Varsinkin lonkkanivelen ojennus tekee kipeää. Usein reiden lihaksisto surkastuu, koska koira ei käytä kipeää raajaansa.Legg Perthes -taudin hoitona voi kokeilla tulehduskipulääkkeitä. Yleensä kuitenkin tarvitaan kirurgista hoitoa.Lonkkaproteesin asentaminenNykyään voidaan myös pienille (yli 3 kg painaville) koirille asentaa vaurioituneen lonkkanivelen tilalle lonkkaproteesi.Lonkkaproteesin asentaminen antaa hyvän toiminnallisen tuloksen: lonkkaproteesin asentamisen jälkeen raajan toiminta on normaali tai lähes normaali. Toipumisaika on lyhyt ja fysioterapiaa ei yleensä tarvita. Tämän menetelmän haittapuolena on leikkauksen korkea hinta sekä leikkaukseen mahdollisesti liittyvät komplikaatiot, mm. proteesin meneminen sijoiltaan. Komplikaatioriski on muutaman prosentin luokkaa.Esimerkki: Koirapotilas Ykä, 5-vuotias kettuterrieriYkällä oli todettu jo nuorena Legg Perthes -tauti ja oikean reisiluun pää ja kaula oli poistettu (ks. alla). Leikkauksesta huolimatta Ykän ongelma jatkui: Ykä ontui oikeaa takajalkaansa, oikea reisi ojentui vain vähän ja reiden ojentaminen tuotti kipua ja oikea takajalan lihaksisto oli surkastunut. Ykälle asennettiin lonkkaproteesi.Video Ykä -terrierin toipumisesta lonkkaproteesileikkauksen jälkeen löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=5vot02vTv7kReisiluun pään ja kaulan poistoSurkastunut reisiluun pää sekä reisiluun kaulaosa poistetaan.Leikkaus yleensä helpottaa kipua, mutta hoitotulos ei ole ennustettavissa. Se voi olla kohtuullisen hyvä mutta myös huono, kuten esimerkkipotilas Ykällä. Leikkauksen jälkeen raaja jää lyhyemmäksi ja lonkkamaljakon ja reisiluun yläosan välille muodostuu nuijamainen valenivel. Leikkauksen jälkeen toipumisaika on melko pitkä ja tarvitaan tehokasta fysioterapiaa, liikuntaa ja venyttelyä, että valenivelen liikkuvuus tulisi kohtuulliseksi.

Lumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.Lumpion sijoiltaanmeno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla kuten kääpiövillakoira, yorkshirenterrieri, pomeranian, pekingeesi, chihuahua ja bostoninterrieri. Lumpion sijoiltaanmenoa esiintyy myös isokokoisilla koiraroduilla ja kissoilla, kuten devon rex ja abessinialainen.Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaanmenon tärkein syy. Jos takaraajat ovat länkisääriset (”cowboy –jalat”), nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaanmenolle ulkosivulle päin. Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.Patellaluksaatio – oireet ja diagnoosiTavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira tai kissa jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireena voi olla myös haluttomuus tai kyvyttömyys hypätä tai kulkea alamäkeä. Molemminpuolisessa, vaikea-asteisessa lumpion sijoiltaanmenossa osa potilaista liikkuu vaivalloisesti molemmat polvet koukussa. Lumpion sijoiltaanmenon oireet voivat vaihdella huomattavasti eikä lumpioluksaation vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaanmenon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaanmeno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on usein tarpeen hoidon suunnittelussa.Lumpion sijoiltaanmeno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen:Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu (ei mene sijoiltaan).Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja lumpio saadaan pois paikoiltaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Lumpio saattaa mennä pois sijoiltaan ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin.Aste 3: Polvilumpio on yleensä koko ajan pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.Tätä lumpioluksaation luokitusta käytetään virallisissa polvitarkastuksissa. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että lumpioluksaatio on perinnöllinen ongelma ja että yksilöitä, joilla on (vakava-asteinen) lumpioluksaatio, ei pidä käyttää jalostukseen. Joskus hämmennystä herättää se, että koira on virallisessa tutkimuksessa todettu lumpioluksaation suhteen terveeksi (aste 0), mutta myöhemmin polvissa todetaan esim. 2 asteen lumpioluksaatio. Tämä on kuitenkin täysin mahdollista: lumpion sivusiteet voivat ajan myötä löystyä takaraajojen rakennevirheiden seurauksena ja tämä johtaa lumpioluksaatioon.Lumpion sijoiltaanmenon leikkaushoitoLumpion sijoiltaanmenon leikkaushoito on aiheellista suorittaa kaikille koira- ja kissapotilailla, joilla lumpion sijoiltaanmeno aiheuttaa oireita. Leikkaushoito voi olla aiheellista suorittaa myös oireettomille koirille ja kissoille, koska lumpion sijoiltaanmeno altistaa lumpion nivelruston vaurioille ja eturistisiteen repeämälle.Leikkaushoidossa tehdään tarpeen mukaan useita eri toimenpiteitä.Jos lumpioura on matala, se syvennetään.Sääriluun yläpään kyhmy, nelipäisen reisilihaksen kiinnityskohta sääriluun etu-yläkulmassa, siirretään vastakkaiseen suuntaan kuin lumpio menee sijoiltaan. Näin nelipäisen reisilihaksen voima saadaan kohdistumaan lumpiouran suuntaan. Sääriluun yläpään kyhmy sahataan irti yläosastaan, siirretään uuteen paikkaansa ja kiinnitetään siihen yhdellä tai kahdella teräspinnalla ja teräslankasilmukalla.Yleensä myös nivelkapseli ja lihaskalvo kiristetään lumpioluksaation vastakkaiselta puolelta ja tarvittaessa nivelkapseli ja lihaskalvo vapautetaan luksaation puolelta.Leikkauksen jälkeen potilasta rohkaistaan liikkumaan. Liikkumista voidaan helpottaa kannattelemalla potilaan takapäätä esim. vatsan alitse kulkevan pyyhkeen avulla. Riehumista, liukastelua, portaissa kulkemista on syytä välttää n. 5 viikon ajan. Sääriluun yläpään kyhmy on ison lihaksen kiinnityskohta ja sen on annettava luutua uuteen paikkaansa rauhassa. Kuntoutumisen kannalta on suotavaa, että potilas liikkuu esim. metsässä, pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa, heinikossa sellaista rauhallista vauhtia, että potilas käyttää kunnolla leikattua raajaansa.Lumpioluksaation leikkaushoidon ennuste on hyvä. Pienellä osalla potilaista tosin havaitaan lieväasteista lumpion sijoiltaanmenoa leikkauksen jälkeenkin.Leikkaushoito on tarpeen suorittaa mahdollisimman pian sellaisille nuorille kissa- ja koirapotilailla, joilla lumpiot ovat syntymästä lähtien pois paikoiltaan. Hoitamattomana tällainen tila johtaa nopeasti reisiluun, polven ja sääriluun vaikeaan asentovirheeseen. Näillä potilailla polvilumpiot vedetään paikoilleen käyttäen tukiompeleita ja polven pehmytosiin kohdistuvia tekniikoita. Osa näin hoidetuista potilaista tarvitsee edellä kuvattua luisiin rakenteisiin kohdistuvaa kirurgista hoitoa kasvuiän jälkeen.

Linssiluksaatio ja sen kirurginen hoito

Linssiluksaatio ilmenee yleensä 3–6 vuoden iässä. Sairaus on tyypillinen terrieriroduilla, mutta esiintyy myös monella muulla rodulla kuten kiinanharjakoiralla, italian spitzillä, chow chowlla, miniature bull terrierillä ja lancashire heelerillä.Linssin irrotessaAlkuun linssi irtoaa pois paikaltaan vain osittain eli subluksoituu, mutta lopulta luksoituu eli irtoaa pois kokonaan. Yleensä molempien silmien linssit luksoituvat, mutta eivät välttämättä samaan aikaan. Osin tai kokonaan irtautunut linssi aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisäisille rakenteille, mikä osaltaan ylläpitää silmän sisäistä tulehdusreaktiota.Irronnut linssi voi vaeltaa silmän sisällä pupilliaukon läpi silmän etukammiotilaan estäen silmän sisäisen nestekierron, jolloin silmänpaine yleensä nousee. Tila on tällöin kivulias ja jatkuessaan johtaa verkkokalvon vaurioihin ja siten näkökyvyn pysyvään menetykseen. Nopea leikkaushoito (luksoituneen linssin poisto) on tällöin tarpeen. Lopputuloksena on kuitenkin ennusteeltaan ja näkökyvyltään heikentynyt silmä.Koiran linssiluksaation hoitoNykyään lemmkkin linssi pyritään leikkaamaan jo subluksaatiovaiheessa, jolloin ripustinsäikeet eivät ole rappeutuneet kokonaan, eikä liikkuva linssi ole ehtinyt aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisällä. Linssikapselin verhoama linssi tyhjennetään ensin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta fakoemulsifikaatiomenetelmällä, jonka jälkeen kapseli poistetaan leikkauksessa käytetyn pienen (3–4 mm) sarveiskalvon leikkaushaavan kautta. Tällä tavoin säästytään pitkän leikkaushaavan tekemiseltä ja voidaan paremmin ylläpitää silmän normaali silmänpaine leikkauksen ajan.Leikkausaika on lyhyt ja leikkauksen aikana aiheutettu silmän sisäinen trauma minimaalista. Subluksoituneen linssin fakoemulsifikaatioleikkaushoito on ennusteeltaan parempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkaus. Myöhemmin ilmenevien komplikaatioiden (silmänpainetauti, verkkokalvoirtaumat) määrä on tutkitusti vähäisempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkauksessa. Näkökyky on leikkauksen jälkeen normaalia heikompi linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä.Keinolinssien käyttö tänä päivänä koirien harmaakaihileikkauksissa on yleistä. Keinolinssin myötä kaihileikatun silmän taittovoimakkuus säilyy entisellään. Kaihipotilaille keinolinssi laitetaan linssikapselin sisään. Totaalilinssiluksaatiopotilaille leikkaushoidon jälkeen ei voida käyttää perinteisiä keinolinssejä linssikapselin puuttumisen takia. Linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä koirapotilaan näkökyky on heikentynyt, mutta potilas pärjää hyvin ilman keinolinssiä.Mikäli linssi on alle 180 astetta sijoiltaan, voidaan linssin sisältö tyhjentää fakoemulsifikaatiotekniikalla. Linssikapseli jää tällöin paikalleen ja sen sisään voidaan laittaa linssikapselin jänniterengas (Capsular Tension Ring, CTR) sekä harmaakaihileikkauksissa käytettävä keinolinssi, jolloin silmän taittovoimakkuus säilyy normaalina. Jänniterengas ”stabiloi” linssiä eli pingottaa kapselin paikalleen (vrt. pyörän pinnat). Keinolinssin myötä linssi on kevyt ja muodoltaan litteä, mikä osaltaan vähentää liikkuvan linssin aiheuttamaa traumaa ja siten hidastaa tai estää lopullista sijoiltaan menoa.Erityinen värikalvon taakse ommeltava keinolinssi (SIOLF-linssi) voidaan laittaa potilaille, joilla linssi on irronnut kokonaan tai yli 180 astetta. Tämän toimenpiteen tavoitteena on säilyttää taittovoimakkuus. Haittana on linssien toistaiseksi epäkäytännöllinen muotoilu ja toimenpiteen hankaluus, ja siten kohonneet komplikaatioriskit. SIOLF-linssien kehittyessä ja samaan aikaan sädekehälisäkkeen laseroinnin yleistyessä ennuste ommeltavien linssien suhteen parantunee selvästi.Jatkohoito ja -kontrollitSeuraavat kontrollit ovat +1 ja +7 päivän kuluttua ja sen jälkeen arvion mukaan + 1 kk, + 2 kk, + 6 kk, + 6 kk ja jatkossa 6–12 kuukauden välein.Mikäli silmän tai silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä kuuden viikon ajan antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa 4 krt/pv, jonka jälkeen siirrytään asteittain tulehduskipulääketipan käyttöön usein 6–12 kuukauden ajaksi, annostiheys on kuitenkin tällöin yleensä vain 1–2 krt/pv.Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme kaikki olla tyytyväisiä lopputulokseen. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä, mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeittemme mukaan.JatkohoitoLepoa neljän viikon ajan. Kytkettynä liikunta kävellen, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua ja isoja puruluita. Ei saa hengästyä.Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä noin kahden viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois edes valvotusti, tällöin nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa esimerkiksi törmäilemästä ovenpieliin.Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta tai värillistä (usein punertavaa, rusehtavaa tai vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti pyyhkiä pois silmäkulmasta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin tai pehmeän puuvillaliinan avulla kaksi kertaa päivässä. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen ja silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna, kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikallemme.Muita tarkasteltavia asioita ovat sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), kipu, voimakas halu raapia tai hangata silmää ja äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikallemme.On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä. Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikallemme, jolloin uusimme reseptin, jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.Muita yleisiä ohjeitaPitäkää vähintään viiden minuutin tauko silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia. Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat  ja suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan. Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke mielestänne aiheuttaa sivuoireita. Näitä voivat olla mm. tipan annon jälkeen voimakas punoitus, siristely tai silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet, kuten ruokahaluttomuus, oksentelu tai ripuli.Sari Jalomäki, ELLpieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärisilmätarkastuseläinlääkäri

Koiran lonkkavika eli lonkkadysplasia

Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisimpiä luustoon liittyviä sairauksia koirilla. Sen perinnöllisyydestä johtuen koiranpennun ostajan kannattaa paneutua pennun vanhempien ja sukulaisten terveystilastoihin ennen ostopäätöksen tekemistä. Kennelliiton ylläpitämästä Koiranet-jalostustietojärjestelmästä löytyy rekisteröityjen pentujen vanhemmista lonkkien arvostelutulokset ja lonkkaindeksit, joiden perusteella voidaan suuntaa-antavasti arvioida lonkkavian perinnöllisen riskin suuruutta. Lonkkavian suhteen riskirotuun kuuluvan pennun ostajan kannattaa paneutua pennun laadukkaaseen ruokintaan huolella ja muistaa pitää pentu hoikkana. Yliruokinta, pennun lihavuus, altistaa lonkkavian kehittymiselle.Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen epänormaali löysyys: nivelkapseli ja reisiluun pään side ovat epänormaalin löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean muotoiseksi häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity pyöreäksi. Joskus nivelen löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio.Koiran lonkkavika eli -dysplasia – oireetKoirilla lonkkanivelten kehityshäiriöt ja nivelrikko sen seurauksena on yleinen vaiva. Nivelrikon syntymiseen johtavat kehityshäiriöt (dysplasia) alkavat kyynär- ja lonkkanivelissä jo 3,5–5 kuukauden iässä. Tuolloin koira on vielä yleensä täysin oireeton, pentu liikkuu ja leikkii normaalisti. Röntgentutkimuksella ja tunnustellen voidaan kuitenkin todeta nivelissä muutoksia, jotka luotettavasti ennustavat lonkkadysplasia ja nivelrikon kehittymisen. Tällaista tutkimusta suositellaan kaikille 4–5 kuukauden ikäisille koiranpennuille, jotka ovat lonkkadysplasialle altista rotua (mm. saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainen noutaja, rottweiler, tanskandoggi, berninpaimenkoira, bernhardinkoira).Ongelman varhainen toteaminen on tärkeää, koska on olemassa leikkaushoitoja, jotka voivat kokonaan estää dysplasian ja nivelrikon kehittymisen, kun ne suoritetaan nuorelle, 5–6 kuukauden ikäiselle koirapotilaalle.Koiranomistajan mielestä saattaa tuntua oudolta ajatus siitä, että leikkaushoito suoritetaan täysin normaalisti liikkuvalle ja leikkivälle pennulle. Peruste leikkaushoidolle on kuitenkin tieteellisesti todistettu ja yksinkertainen: nivelrikko voidaan estää vain jos ongelmaan (dysplasia) puututaan ennen kuin nivelrikko on aiheuttanut rustovaurioita. Alkuun päästyään nivelrikkoa etenee ja oireet pahenevat. Lääkehoidolla nivelrikon oireita voidaan lieventää ja nivelrikon etenemistä mahdollisesti hidastaa, mutta nivelrikkoa ei voida parantaa. Sen vuoksi on järkevää ja lemmikkiemme edun mukaista kaikin keinoin pyrkiä estämään nivelrikon synty.Lonkkien kehityshäiriö, lonkkadysplasia alkaa antaa oireita tavallisimmin n. 5 kuukauden iästä alkaen: ylösnousu ja liikkeelle lähtö voi olla jäykkää. Koira voi olla myös haluton liikkumaan ja lonkan ja reiden lihaksisto on usein heikosti kehittynyt. Myös takajalkojen ojentaminen voi olla puutteellista, jolloin koira liikkuu pyllyään pyörittäen. Koiran liikkuessa lonkkanivelestä voi kuulua myös ääntä (”kliksahdus”), kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljakosta ja menee sinne takaisin.Lonkkavika kehittyy nuoren koiran kasvaessa. Kipuoireet saattavat poistua moniksi vuosiksi koiran kasvukauden päätyttyä. Kivuttomaan kauteen on syynä sidekudoksen muodostuminen löysään niveleen nivelkapselin tulehduksen seurauksena. Tämä ylimääräinen sidekudos vähentää nivelen löysyyttä.Lonkkavikaisen koiran kipuoireet palaavat usein myöhemmällä iällä, kun lonkkanivelen kehityshäiriö on edennyt nivelrikkovaiheeseen. Vanhemmilla koirilla oireet ovat epämääräisempiä, mutta omistaja saattaa havaita, että koira kävelee keinuen tai vaappuen, liikkuu hitaasti ja varovasti portaissa, on kankea heräämisen jälkeen, jne. Liian usein kipuoireilu liitetään virheellisesti koiran ikääntymiseen.Periytyykö koiran lonkkavika?Alttius lonkkanivelen dysplasian kehittymiselle periytyy, joten lonkkavikaa pidetään perinnöllisenä sairautena. Lonkkavian esiintymistä on pyritty vähentämään karsimalla lonkkavikaisia koiria jalostuksesta. Lonkkanivelten kehitykseen vaikuttavat monet eri geenit, joten sairauden vastustaminen ei ole aivan yksinkertaista. Sitkeällä jalostustyöllä on kuitenkin mahdollista saada aikaan terveluustoisempia koiria. Koiraa, jonka lonkat on arvioitu kirjaimella D tai E (vakava-asteisia muutoksia lonkkanivelissä), ei tulisi käyttää jalostukseen.Jalostusvalintojen tekemistä helpottamaan on kehitetty BLUP-indeksi eli jalostusarvoindeksi. Se on arvio koiran jalostusarvosta suhteessa koko rodun tutkittuihin yksilöihin. Siinä otetaan huomioon koiran oman lonkkakuvaustuloksen lisäksi sen sukulaisten tulokset. Rodun keskiarvoa edustaa indeksiarvo 100. Perinnöllistä edistymistä tapahtuu vain, jos jalostukseen valitaan koiria, joiden indeksiarvot ovat rodun keskiarvoa (100) suurempia. Jalostusindeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Suomen Kennelliitto laskee BLUP- indeksejä lonkkanivelen ja kyynärnivelen kasvuhäiriöille.Lonkkadysplasian hoito1) Ei-kirurginen hoito:Kun kasvavalla koiralla todetaan lonkkadysplasia, on ruokintaan syytä kiinnittää huomiota. Kasvava koira on varminta ruokkia niin, että (lähes) koko ravinto on hyvälaatuista kasvavan koiran ruokintaan tarkoitettua täysravintoa. Tällaisen täysravinnon lisäksi koiralle ei saa antaa kalkkia tai vitamiineja. Säännöllinen maitotuotteiden antokaan ei ole hyväksi. Ruokaa annetaan sellainen määrä, että koira pysyy hoikkana.Säännöllinen liikunta on suositeltavaa. Liikunnan määrä arvioidaan yksilöllisesti koiran vasteen mukaan. Liikuntaa on vähennettävä, jos koiran lonkat ovat liikuntasuorituksen jälkeisen levon jälkeen erityisen jäykät ja kipeät. Uiminen on hyvä liikuntamuoto, koska uidessa niveliin kohdistuu vain vähän painorasitusta ja uiminen edistää lihaksiston kehittymistä ja nivelten liikkuvuutta. Nivelvaivaiselle suositeltavia liikuntamuotoja ovat myös liikkuminen pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa ja heinikossa. Riehumista ja säntäilyä on sen sijaan syytä välttää.Tulehduskipulääkkeitä käytetään yleisesti lonkkadysplasian hoidossa. Tulehduskipulääkkeet vähentävät lonkkien kipua ja helpottavat liikkumista.Nivelrustoa suojaavat aineet ovat myös yleisesti käytössä dysplasian hoidossa. Nämä aineet (Na-pentosan polysulfaatti, glukosamiini ja kondroitiini) edistänevät jonkin verran rustovaurion paranemista estänevät jonkin verran nivelrikon syntyä.2) Kirurginen hoito:Kirurginen hoito on aiheellista joillakin dysplasiasta kärsivillä yksilöillä.Häpyluun ruston lämpöluudutus, JPS = juvenile pubic symphysiodesisJos nuorella, alle 20 viikon ikäisellä koiranpennulla havaitaan lonkkadysplasian oireita ja/tai jos eläinlääkärin tekemässä tutkimuksessa todetaan lonkkanivelten löysyyttä (= reisiluut tulevat epänormaalisti ulos lonkkamaljakoista), saattaa olla aiheellista suorittaa pennulle häpyluun ruston lämpöluudutus.Lämpöluudutus –leikkauksessa lantion ala-etuosan, häpyluun, keskiviivassa oleva kasvurusto tuhotaan lämpökäsittelyllä ja näin häpyluun kasvu estyy. Kun lantio muuten jatkaa kasvuaan, seurauksena on lonkkamaljakoiden kääntyminen n. 20 astetta reisiluun pään päälle, jolloin reisiluu pysyy paremmin maljakossaan JPS –leikkaus on melko nopea suorittaa. JPS –leikkaus on koiranpennulle varsin kivuton. Kipulääkkeitä tarvitaan leikkauksen jälkeen vain parin päivän ajan. Liikuntaa rajoitetaan kahden viikon ajan.Tutkimustiedon mukaan JPS –leikkaus sopii koiranpennuille, joilla lonkkanivelten muutokset eivät ole kovin suuret. Koiran kasvettua täysi-ikäiseksi reisiluiden päät pysyvät paremmin lonkamaljakossa ja nivelrikon kehittymisen todennäköisyys pienenee. Sen sijaan pennuilla, joilla lonkkanivelten muutokset ovat suuret tai lonkanivelet ovat lähes sijoiltaan (subluksaatio), JPS –leikkaus ei tuo apua. Hitaasti kasvun myötä tapahtuva lonkkamaljakoiden kääntyminen ei auta vaikeasti dysplastista lonkaniveltä, vaan lonkkamaljakon asento on käännettävä DPO –leikkauksella.Lonkkamaljakon kääntöleikkaus, (DPO = double pelvic osteotomy)DPO -leikkaus soveltuu potilaalle, jonka lonkkanivel on huomattavan löysä, mutta lonkkamaljakossa ja reisiluun päässä ei ole röntgenmuutoksia. DPO on suoritettava nuorella, alle 6 kk iällä:reisiluun pään ja lonkkamaljakon kasvu on kesken, jolloin nämä rakenteet muovautuvat DPO leikkauksen jälkeen ja on mahdollista saada terve lonkkanivelluu on pehmeää, jolloin lonkkamaljakko on käännettävissä. Vanhemmilla koirilla voidaan suorittaa vastaava leikkaus, TPO, jossa lantion häpy- ja suoliluun lisäksi joudutaan katkaisemaan myös istuinluu.DPO voidaan suorittaa molemmille puolille samalla kertaa. Näin usein joudutaankin tekemään, koska odottaessa leikkaamaton löysä lonkkanivel saataisi vaurioituaDPO -leikkauksessa lonkkamaljakkoa käännetään n. 20 astetta ulospäin reisiluun pään päälle, jolloin reisiluu pysyy paremmin kuopassaan. Lonkkamaljakon kääntämiseksi häpyluun haara ja suoliluu katkaistaan ja suoliluu käännetään uuteen asentoon erikoislevyllä ja ruuveilla. Nuorella koiralla luu on pehmeää, ruuvien irtoaminen luusta on mahdollista. Tämän estämiseksi koiranpennun liikkumista on rajoitettava 3 viikon ajan:liikunta taluttimessa 3 x 10 min päivässä, vain tarpeilleenhyppiminen, liukastelu ja riehuminen on estettäväkoirapotilaalle on hyvä järjestää huone, jossa on vain patja lattialle, että koira ei pääse loukkaamaan itseäänleikkauksen jälkeen potilas on nopeasti kivuton ja haluaisi jatkaa leikkimistä ja loikkimista. Tämän vuoksi potilaan liikkumista on käytännössä mahdollista rajoittaa vain siten, että koirapotilaalle annetaan suun kautta rauhoittavaa lääkitystä 3 viikon ajan (asepromatsiini, diatsepaami). Tämä lääke ei aiheuta riippuvuutta ja on muutenkin turvallinen.Lonkkaproteesin asentaminenLonkkaproteesin asentaminen on tehokas keino palauttaa koiran kipeään, nivelrikon tuhoamaan lonkkaniveleen normaali, kivuton toiminta ja liikkuvuus. Hyvä tai erinomainen hoitotulos on odotettavissa yli 95 %:ssa lonkkaproteesileikkauksista.Komplikaatioita esiintyy n. 3–5 % lonkkaproteesipotilaista. Tavallisimmat komplikaatiot ovat lonkkaproteesin sijoiltaanmeno, proteesin osien irtoaminen ja infektio.Lonkkaproteesileikkauksessa reisiluun pää ja kaula poistetaan ja tilalle laitetaan metallinen proteesi. Myös lonkkamaljakko poistetaan ja tilalle laitetaan muovinen kuppi. Leikkauksen jälkeen toipuminen on nopeaa. Erityistä fysioterapiaa ei yleensä tarvita. Liikunta taluttimessa leikkauksen jälkeen 2 kk ajan.Nykyisin käytössä oleva sementitön lonkkaproteesi voidaan asentaa myös nuorelle, kasvavalle koiralle jo noin 10 kk iässä. Tavallisimmat syyt lonkkaproteesin asennukseen nuorella iällä ovat lonkkanivelen kehityshäiriö eli lonkkadysplasia sekä reisiluun pään kasvulinjan murtuma.Reisiluun pään ja kaulan poistoTämä leikkaushoitoa käytetään vaikea-asteisen lonkkadysplasian hoitoon, jos lonkkaproteesileikkaus ei ole taloudellisista syistä mahdollinen. Nivelrikkoisen tai sijoiltaan menneen lonkkanivelen reisiluun pää ja kaula poistetaan.Leikkaus yleensä helpottaa kipua, mutta hoitotulos ei ole ennustettavissa. Se voi olla kohtuullisen hyvä mutta myös huono. Leikkauksen jälkeen raaja jää lyhyemmäksi ja lonkkamaljakon ja reisiluun yläosan välille muodostuu nuijamainen valenivel. Leikkauksen jälkeen toipumisaika on melko pitkä ja tarvitaan tehokasta fysioterapiaa, liikuntaa ja venyttelyä, että valenivelen liikkuvuus tulisi kohtuulliseksi.Pectineus-lihaksen katkaisuReiden sisäpinnalla olevan pektineus -lihaksen katkaisun on sanottu lievittävän kipuoireita. Selvää tutkimusnäyttöä tästä ei ole. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että pektineus-lihaksen katkaisulla ei ole pitkäaikaista oireita lievittävää vaikutusta eikä lihaksen katkaisu estä nivelrikon kehittymistä.

Koirien selkäsairaudet

Välilevyrappeuma ja välilevytyräVälilevyn ulompi osa muodostuu vahvasta sidekudosrenkaasta jonka sisällä on normaalisti geelimäinen ydinosa. Välilevyn tarkoituksena on yhdistää nikamia toisiinsa ja mahdollistaa niiden keskinäinen liikkuvuus sekä vaimentaa iskuja. Välilevyn rappeutuminen on välilevyn aineenvaihduntahäiriö. Välilevyn geelimäinen ydin muuttuu kovaksi kalkkeutuneeksi massaksi. Välilevyn rappeutuminen on normaalia yli kymmenen vuoden ikäisellä koiralla. Monilla roduilla esiintyy kuitenkin epänormaalia, perinnöllistä välilevyn rappeutumissairautta, joka alkaa jo alle vuoden iässä. Tällaisia rotuja ovat mm. mäyräkoirat, tiibetinspanieli, japaninspanieli, corgi ja saksanpaimenkoira.Kovaksi massaksi rappeutunut välilevyn keskiosa aiheuttaa nikamien liikkuessa välilevyn sidekudosrenkaaseen kovan paineen ja joskus sidekudosrengas repeytyy. Repeytymän kohdalta välilevyn ydin voi pullistua ylöspäin kohti selkäydintä. Pieni pullistuma aiheuttaa vain kipua, mutta suuri pullistuma puristaa selkäydintä, jolloin seurauksena on halvaus.Diagnoosi eli taudinmääritys tehdään oireiden, tunnustelu ja hermojärjestelmän tutkimuksen (mm. raajojen refleksit) perusteella. Röntgentutkimus antaa viitteitä vaurion sijainnista, mutta magneettikuvaus tai tomografiakuvaus tai selkäytimen varjoainetutkimus näyttää vaurion tarkan sijainnin. Tarkka sijainti on välttämätöntä tietää, jos potilas tarvitsee leikkaushoitoa.Potilaan tarvitsema hoito riippuu potilaan oireista. Näin potilaat jaetaan tyypillisesti viiteen luokkaan.Luokka 1:Oire: Kipuoireet, ei hermotuksen häiriöitä tai hermotuksen häiriöt ovat vain lievät.Hoito: Lepo noin kuukauden ajan melko pienessä kopissa. Kipulääkkeet tarvittaessa. Lihaksia rentouttavat lääkkeet tarvittaessa. Jos vaiva ei helpota, harkitaan leikkaushoitoa.Luokka 2:Oire: Osittainen halvaus: seisoo vaan ei kävele.Hoito: Leikkaushoito. Paranemisen ennuste on n. 85 – 90 %Luokka 3:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, mutta syväkiputunto on tallella.Hoito: Leikkaushoito mahdollisimman pian, viimeistään 1–2 vuorokauden kuluessa. Paranemisen ennuste on n. 85–90 %.Luokka 4:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputuntokin on ollut poissa alle kahden vuorokauden ajan.Hoito: Leikkaushoito mahdollisimman pian.Luokka 5:Oire: Jalat täysin halvaantuneet, syväkiputunto on ollut poissa yli 2 vuorokauden ajan.Hoito: Ennuste hyvin huono. Kannattaako leikata?Välilevytyrän leikkaushoitoVälilevytyrän leikkaushoito tarkoittaa sitä, että selkäydintä puristava, pullistunut välilevymassa poistetaan selkäydinkanavasta. Luisen selkäydinkanavan sivulle tehdään reikä, jonka kautta päästään näkemään selkäydinkanavaan ja poistamaan välilevymassa. Leikkaushoito antaa avun suurimmalle osalle halvaantuneista koirapotilaista.Kaikki leikatut koirat eivät valitettavasti parane täydellisesti. Välilevytyrän aiheuttama puristus on voinut aiheuttaa selkäytimelle vakavan vaurion, joka ei aina täysin parane, vaikka selkäydintä puristava välilevytyrä poistettaisiinkin. Pian leikkaushoidon jälkeen aloitettava aktiivinen kuntoutus (mm. vesijuoksumattoharjoitteet) parantaa toipumisennustetta.Selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä eli
 lumbosakraalitenoosiLannenikamia on koiralla normaalisti seitsemän kappaletta. Viimeinen eli seitsemäs lannenikama niveltyy ristiluuhun. Selkäydin päättyy viidennen lannenikaman kohdalla. Siitä taaksepäin selkäytimen jatkeena luisessa selkäydinkanavassa on kimppu selkäydinhermoja. Isokokoisilla koiraroduilla (mm. saksanpaimenkoira, rottweiler ja mastiffit) melko yleinen vaiva on selkäydinkanavan ahtautuminen viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä eli lumbosakraalistenoosi.Ahdas selkäydinkanava voi olla myös synnynnäinen muutos. Saksanpaimenkoirilla nähdään melko yleisesti tilanne, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Rakenteellisen heikkouden vuoksi kyseiseen nikamaväliin voi kohdistua epänormaali kuormitus, jolloin seurauksena voi olla nikamien välisten nivelsiteiden paksuuntuminen, luupiikkien muodostuminen tai välilevytyrä.Kaikki nämä sairaudet ahtauttavat selkäydinkanavaa. Oireena havaitaan sairauden alkuvaiheessa tunnusteluarkuutta lantiorangan loppuosasta sekä kipua kun lannerankaa taivutetaan notkolle. Makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat usein kipua. Sairauden edetessä takaraajoihin kehittyy halvausoireita ja takaraajojen lihakset voivat surkastua. Myös rakon ja peräsuolen sulkijalihaksen hermotukseen voi kehittyä häiriöitä.Taudinmäärityksessä esitiedoilla ja käsin tehtävällä tutkimuksella on suuri merkitys. Röntgentutkimus antaa tietoa luisista rakenteista. Magneettikuvaus ja tomografiakuvaus ovat parhaita menetelmiä viimeisen lannenikaman ja ristiluun alueen ongelmien selvittelyssä. Viimeisen lannenikaman ja ristiluun välin ahtauman oireet helpottuvat lievissä tapauksissa, kun potilas saa tulehduskipulääkkeitä ja välttää hyppäämistä.Leikkaushoitoa tarvitaan, jos kivut eivät hellitä kipulääkkeillä tai jos takajalkojen lihakset alkavat surkastua tai havaitaan takajalkojen tai virtsarakon halvausoireita. Leikkauksessa poistetaan luisen selkäydinkanavan katto ja mahdollinen välilevytyrä viimeisen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman alueelta. Toipuminen leikkauksesta on nopeaa ja ennuste on varsin hyvä. Kipuoireita voi esiintyä leikkauksen jälkeenkin, jos lumbosakraalivälin hermojuurikanavat ahtautuvat.Nikamien silloittuminen yhteen eli spondyloosiSpondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien kasvamista yhteen, kun nikamien välille muodostuu luiset sillat. Tavallisimmin kyseessä on isoilla koiraroduilla yleisesti tavattava tila, joka yleensä on täysin oireeton. Kipua voi tosin esiintyä silloin, kun luusillat ovat vasta kasvamassa yhteen.Nikamien silloittumisen syynä lienee se, että nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuu liian suuri rasitus, jolloin luupiikkimuodostus ja luusilloitus alkaa. Nikamien silloittuminen yhteen voi myös olla seurausta useista selkärangan sairauksista, kuten nikamien yliliikkuvuus, välilevyn rappeuma nikamien kehityshäiriöt ja bakteeritulehdukset. Boksereilla esiintyy perinnöllisenä spondyloosia, joka usein silloittaa koko lannerangan nikamat yhteen.Selkäydin kanavan ahtautuminen kaulan alueella eli Wobblerin oireyhtymäSuurikokoisilla koiraroduilla esiintyy selkärangan kehityshäiriötä, jossa selkäydinkanava ahtautuu kaularangan takaosassa. Tauti esiintyy tavallisimmin dobermannilla ja tanskandogilla. Tanskandogilla oireet ilmaantuvat yleensä 3–18 kuukauden iässä, dobermannilla usein myöhemmin, vasta 5–9 vuoden iässä.Sairauden alkuvaiheessa esiintyy yleensä lievää takajalkojen liikehäiriötä, joka tyypillisesti on luonteeltaan paheneva. Sairauden edetessä oireet ilmaantuvat myös etujalkoihin. Kipu ja hermotuksen häiriöt voivat nopeasti pahentua välilevytyrän seurauksena. Kaularangan kehityshäiriöitä on monenlaisia ja taudin synty on osin tuntematon. Usein kaulanikamien niveltyminen toisiinsa on epänormaalia, jolloin nikaman etureuna pääsee nousemaan, jolloin selkäydinkanava ahtautuu. Dobermannilla kaularangan viimeisen nikaman runko on usein epämuodostunut ja välilevytyrää esiintyy tässä nikamavälissä usein. Nikamien väliset nivelsiteet voivat myös olla paksuuntuneet. Myös selkäydinkanavan yläpuolella oleviin nikamien välisiin niveliin voi kehittyä nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä.Luupiikit voivat painaa selkäydintä. Tällaisia muutoksia havaitaan melko usein tanskandoggilla.Taudinmääritys tapahtuu oireiden, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgenkuvauksen, magneettikuvauksen ja/tai tomografiakuvauksen avullaLieviä oireita voi kokeilla hoitaa särkylääkkeillä ja levolla. Vaikeammat tapaukset vaativat leikkaushoitoa. Ennuste vaihtelee kohtalaisen hyvästä varaukselliseen, muutosten laajuudesta riippuen.Nikamien bakteeritulehdus eli diskospondyliittiBakteeritulehdus iholta, virtsateistä tai muualla elimistöstä voi veren mukana kulkeutua selkänikamiin. Tautia tavataan eniten suurikokoisten rotujen keski-ikäisillä yksilöillä. Oireina havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuutta ja laihtumista. Hermotuksen puutoksia ja halvausoireita alkaa esiintyä, kun tulehdus aiheuttaa sellaisia kudosmuutoksia (mm. luupiikkimuodostus), jotka painavat hermoja. Taudinmääritys tapahtuu oireiden ja röntgentutkimuksen avulla. Ensisijainen hoito on 4–6 viikkoa kestävä antibioottihoito. Vaikeissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon.Selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö, fibrokartilaaginen tromboemboliaSelkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö on melko tavallinen halvauksen syy varsinkin suurilla koiraroduilla. Välilevyn ytimestä irtoaa jostain syystä rustomassaa, joka tukkii selkäytimen osaa ravitsevan valtimon. Seurauksena on äkillinen halvaustila, joka ainakin aluksi on selvästi toispuoleinen. Useimmiten halvaus liittyy aktiiviseen liikuntaan.Heti halvaantumisen jälkeen noin puolen tunnin ajan voi esiintyä levottomuutta ja kipua. Sen jälkeen potilas on kivuton. Jos selkäytimen verenkiertohäiriö on vakava, halvaustila voi nopeasti pahentua. Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen ja selkäytimen magneettikuvauksen avulla.Magneettikuvauksella varmistetaan, että kyseessä ei ole selkäytimen kasvainsairaus. Selkäytimen kasvainmassa, johon on äkillisesti tullut verenvuoto, aiheuttaa aivan samanlaiset oireet kuin selkäytimen verenkiertohäiriö. Selkäytimen äkilliselle verenkiertohäiriölle ei ole hoitoa. Potilas paranee itsestään, jos on parantuakseen. Paranemisen ennuste on hyvä, jos potilaan raajojen refleksit eli heijasteet ovat kunnossa. Jos raajan tai raajojen refleksit eivät toimi, ennuste on varauksellinen.Ensimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan meno eli atlantoaksiaalinen subluksaatioEnsimmäisen ja toisen kaulanikaman sijoiltaan menoa esiintyy kääpiöroduilla. Sijoiltaanmenon aiheuttaa se, että kyseisten nikamien väliset nivelsiteet ovat epänormaalin heikot. Myös ulkoinen voima, esim. auto-onnettomuus voi vaurioittaa nikamien välisiä siteitä. Lievissä tapauksissa oireena on voimakas niskakipu. Vakavammissa tapauksissa oireena on kivun lisäksi neliraajahalvaus. Vakava-asteinen nikamien sijoiltaan meno aiheuttaa kuoleman: ydinjatkos puristuu kasaan, josta seuraa hengityskeskuksen vaurioituminen ja hengityksen pysähtyminen.Taudinmääritys tehdään röntgenkuvauksen ja hermojärjestelmän tutkimuksen perusteella. Lieviä tapauksia voidaan hoitaa kaulaa ja niskaa tukevalla siteellä. Vakavammat tapaukset vaativat leikkaushoidon. Molempien hoitomuotojen ennuste on varauksellinen.Selkäytimen rappeutuminen eli degeneratiivinen myelopatiaSelkäytimen solujen aineenvaihdunnan ongelma aiheuttaa selkäytimen ennenaikaisen rappeutumisen. Tautia tavataan eniten saksanpaimenkoirilla. Tautiin ei tyypillisesti liity kipuoireita. Oireet alkavat yleensä 6–9 ikävuoden jälkeen. Takajalkojen hermotuksen häiriö aiheuttaa takajalkojen voimattomuutta ja takapään horjumista ja kompurointia. Kun koira kävellessään vie takajalkaansa eteenpäin, kynnet laahaavat maahan. Tämä aiheuttaa kynsien epänormaalia kulumista. Myös virtsaamis- ja ulostamisongelmia voi esiintyä. Oireiden etenemisnopeus vaihtelee. Halvaustila voi edetä myös etujalkoihin. Parantavaa hoitoa ei ole. Aktiivinen liikunta on tarpeen, että hermotukseltaan heikot takaraajat pysyisivät kunnossa.KasvaimetUseita kasvaintyyppejä tavataan sekä nikamissa että hermokudoksessa. Kotieläimistämme koiralla hermojärjestelmän kasvaimia esiintyy eniten. Jos kasvain sijaitsee aivoissa, oireena voi olla mm. luonteen muuttumista, uneliaisuutta, sokeutta, tasapainohäiriöitä ja kohtauksittaista kouristelua riippuen siitä missä osassa aivoja kasvain sijaitsee.Selkäytimen kasvainsairaudet aiheuttavat tyypillisesti raajan tai raajojen hitaasti etenevän hermotuksen häiriön. Kipuoireita esiintyy vain harvoin. Hermotuksen häiriö voi tosin tulla äkillisesti esille tai pahentua äkillisesti, jos kasvaimeen tulee verenvuoto (ks. selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö). Taudinmääritys tehdään esitietojen, hermojärjestelmän tutkimuksen, röntgentutkimuksen ja magneettikuvauksen avulla. Magneettikuvaus antaa tietoa kasvaimen tarkasta sijainnista ja levinneisyydestä. Magneettikuvaus on paras tapa todeta aivojen kasvainsairaudet.Muut hoitomuodotOsassa selkäsairauksia saavutetaan hyviä hoitotuloksia mm. kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Yleissääntönä voidaan pitää sitä, että sellaiset sairaudet, joissa selkäydin on puristuksissa, ovat huonompia kohteita näille hoidoille ja myös riskit ovat suurempia. Sen sijaan kipuoireet, joissa kivun aiheuttaja on selkälihasten kramppi tai nikamien välisten nivelten lievät ongelmat, saattavat helpottua kiropraktiikalla, fysioterapialla ja akupunktiolla. Kipeä selkä on siis ensin syytä tutkia perusteellisesti ennen kiropraktiikkaa ja muita manipulaatiohoitoja.

Luomien virheasennot ja niiden merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta

Lyhyt kuono, matala silmäkuoppa, pitkä kapea kuono, syvä silmäkuoppa suhteessa liian suureen tai liian pieneen silmämunaan sekä naaman alueen ihon liian runsas karvoitus tai poimuisuus altistavat silmän eriasteisille vahingoille. Seuraavassa tavallisimmat luomen virheasennot.Entropion eli luomen sisäänkiertymäEntropion on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä luomen karvojen tai ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillinen oire on silmän kyynelehtiminen roskan tunteen takia. Lyhytkuonoisilla kissa- ja koiraroduilla entropion esiintyy tavallisimmin nenänpuoleisessa alaluomessa, jolloin myös alaluomen kyynelkanavan aukko kiertyy liiaksi sisään, eikä siten viemäröi kyyneliä normaalisti. Tämä lisää kyynelehtimistä. Isommilla koiraroduilla entropion voi liittyä liian suureen luomirakoon (makroblepharon), näillä alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti korvanpuoleisesta osasta. Lisäksi pään ihon runsas poimuisuus aiheuttaa luomien sisäänkiertymää .Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua. Oireina tällöin on lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita. Eriasteista sarveiskalvon nenänpuoleisen kulman pigmentaatiota (pigmentary keratitis) esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiörotuisilla koirilla pidempään jatkuneesta sarveiskalvon ärsytystilasta johtuen.Trichiasis eli luomen tai naaman karvojen osuminen silmäänTrichiasis on tyypillisesti lyhytkuonoisilla roduilla esiintyvä ongelma, jolloin nenänpuoleisen silmäkulman ihon karvoitus ulottuu hyvin lähelle silmäkulmaa ja karvat suuntautuvat silmään (medial caruncular trichiasis). Nenäpoimun ollessa hyvin korostunut ja kuonon ollessa hyvin lyhyt, nenäpoimun karvat voivat osua silmän pintaan (nasal fold trichiasis). Karvat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin entropion. Mikäli karvat osuvat sarveiskalvoon, kuten yleensä nenänpoimutapauksissa, ne aiheuttavat usein vakavampia näkyviä oireita kuin osuessaan vain sidekalvoon. Karvan laatu vaikuttaa oireiden vakavuuteen. Paksut jäykät lyhyet karvat aiheuttavat enemmän vahinkoja kuin hennot ja ohuet karvat.On hyvin tavallista että lyhytkuonoisilla roduilla todetaan yhtaikaa entropion ja trichiasis.Ongelman vakavuutta kuvannee parhaiten oireiden vakavuus. Mikäli kiertymä on lievä tai karvoitus vähäistä, se toki todetaan, mutta hoitotoimenpiteitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Vakavat tapaukset tulee aina hoitaa kirurgisesti, sillä niiden aiheuttamat vahingot ovat kivuliaita ja pahimmillaan näkökykyä uhkaavia (sarveiskalvon haavaumat, pigmentoituminen). Virallisessa silmätarkastuskaavakkeessa tutkija toteaa vaivan, aiheutti se oireita tai ei, ja parhaansa mukaan pyrkii luokittelemaan vaivan vakavuuden.Jalostukseen entropion tai trichiasis potilaita voi käyttää, mutta maalaisjärjen käyttö suotavaa. Vakavia tapauksia (kirurgista hoitoa vaativat, näkökyvyltään heikentyneet) ei tulisi käyttää jalostukseen lainkaan. Lieviä tapauksia voi käyttää jalostukseen, mutta puolisoksi valittakoon vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Mikäli kaikki entropion- tai trichiasis-diagnoosin saaneet lyhytkuonoiset kääpiörotuiset koirat suljettaisiin pois jalostuksesta, vaarana olisi geenipohjan merkittävä kapeneminen.Luomen uloskiertymä ja liian suuri luomirakoLuomen uloskiertymä (ektropion) ja liian suuri luomirako (makroblepharon) ovat melko tavallisia löydöksiä erityisesti suurilla koiraroduilla. Pahimmillaan luomiraot on niin suuret, että ala- ja yläluomi ovat keskeltä ulos- ja reunoilta sisäänkiertyvät. Tällöin luomien rakenne muistuttaa timanttia ja siitä käytetäänkin diamond eye- nimitystä.Pään suuri koko, ”numeroa liian suuri iho”, isohko silmäkuoppa ja siihen suhteessa liian pieni silmämuna aiheuttavat epäsuhdan, jolloin silmäluomen reunat eivät enää asetu sievästi silmää vasten, eivätkä siten toimi normaalisti. Nenänpuoleinen kulma voi olla poikkeuksellisen avoin pitkäkuonoisilla koiraroduilla, jolloin siihen kertyy runsaasti eritteitä. Esiin pilkottavien luomien sisäpintojen ja silmämunan sidekalvot ovat alttiita vedolle, pölylle ja UV säteilylle ja toistuvat sidekalvon tulehdukset ovat tyypillisiä. Kyynelen levittyminen voi olla puutteellista ja siten sarveiskalvojen pinnat voivat ahavoitua ja tulehtua. Vanhemmiten ihon elastisuuden muuttuessa luomet alkavat roikkua usein entistä pahemmin. Tavallisimmin alaluomi on osin irti silmän pinnasta ja uloskiertävä (ektropion). Mutta myös yläluomi voi alkaa roikkua silmän päällä aiheuttaen ongelmia näkökyvylle.Makroblepharonia voi esiintyä myös kääpiöroduilla. Näillä on usein suhteessa liian matala silmäkuoppa ja liian suuri silmämuna. Tällaisella potilaalla ilme on lepotilassakin ”pelästynyt tai mulkoileva” johtuen valkean kovakalvon (”valkuaisen”) näkymisestä kauttaaltaan silmän reunoilla. Luomien sulkeminen voi olla hidasta tai puutteellista ja sarveiskalvon vauriot tyypillisiä. Pahimmillaan liian suuret luomiraot yhdessä matalan silmäkuopan ja liian suuren silmämunan kanssa altistavat silmän ulospullahdukselle (proptosis) tappelun tai kolarin yhteydessä.Samoin kuin entropion- tai trichiasis-koiria, lieviä ektropion- tai makroblepharon-diagnoosin saaneita koiria voi käyttää jalostukseen, mutta puolisoksi valittakoon em. vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Vakavia tapauksia ei tule käyttää jalostukseen lainkaan.Sari Jalomäki, ELL,Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri,Silmätarkastuseläinlääkäri

Vesijuoksu koirien kuntoutuksessa

Nosteen ansiosta kehon oma painorasitus kuntoutettavaa raajaa kohtaan vähenee. Noste helpottaa heikkojen lihasten ja kipeiden nivelten kuntoutusta, sillä sen ansiosta koiraa voidaan kuntouttaa normaalissa pystyasennossa ja painorasituksen vähentyessä myös niveliin kohdistuva kipu helpottuu.Kehoon kohdistuva hydrostaattinen paine on suorassa suhteessa veden syvyyteen. Koska hydrostaattinen paine aiheuttaa jatkuvan paineen kehoon ja hoidettavaan raajaan, siitä on hyötyä erilaisten turvotusten hoidossa. Hydrostaattinen paine voi myös vähentää kipuaistimusta vähentämällä kipupäätteiden herkkyyttä.Vesi on ilmaa sakeampaa eli sen viskositeetti on suurempi. Tämän takia raajan liikuttaminen on raskaampaa vedessä kuin maan päällä. Vesijumppa parantaakin hyvin lihaskuntoa ja sydämen voimaa. Veden aiheuttamaa vastusta voidaan vielä lisätä lisäämällä raajan liikenopeutta ja veden alla olevaa hoidettavan raajan pinta-alaa. Harjoitukseen käytetty pidempi aika lisää myös rasitusta. Vesiterapian avulla voidaan siis kehittää koiran voimaa sekä lihasten, sydämen ja hengityselimistön kestävyyttä, nivelten liikelaajuutta ja koko koiran notkeutta ja hyvinvointia.Vesiterapia sopii hyvin lihasvoimaa ja -kestävyyttä kehittäväksi harjoitusmuodoksi myös terveelle urheilijakoiralle.Vesijuoksumatto asiantuntijoiden apunaVesijuoksumatto on laite, jossa juoksumatto on asennettu vesialtaan pohjalle. Juoksumaton nopeutta ja veden pinnan korkeutta säätelemällä saadaan kulloinkin hoidettavana olevan nivelen ehdoilla määritettyä sopiva veden vastus kyseiselle nivelelle. Uidessa esim. polvinivelen koukistus on tehokkaampaa kuin kävellessä. Polven suoristus on puolestaan vähäisempää. Kun kuntoutuksessa käytetään vesijuoksumattoa saadaan polven liike maksimaaliseksi eli maanpäällisen ja vedenalaisen liikkeen edut yhdistyvät.Vesijuoksumatto on erinomainen apu kuntoutettaessa esim. polven eturistisideleikkauksesta toipuvaa potilasta. Myös nivelrikkoisille, yleensä hieman vanhemmille koirille sekä kyynärpään ja olkanivelen irtopaloista kärsiville nuorille koirille vesijuoksumatto on oiva kuntoutusmuoto nivelen tähystysleikkauksen jälkeen.Murtumaleikkauksen tai tekonivelleikkauksen jälkeen saadaan raajan lihaskunto tehokkaasti palautettua vesijuoksumattoharjoitteilla. Halvauspotilaiden kuntoutushoito vesijuoksumatolla on palkitsevaa, koska vesi tukee koiraa joka puolelta ja mm. vähentää kaatumisalttiutta.Vesijuoksumattoaltaan hygieniasta huolehditaan hyvin, vesi vaihtuu ja sitä suodatetaan. Allas desinfioidaan päivittäin.Koiran valmistelu vesijuoksumattoharjoitukseenVesijuoksumattoharjoittelua varten koiran on syytä olla kutakuinkin puhdas ja tarvittaessa harjattu (karvanlähtöaika).Ennen fysioterapiaa koiralle ei kannata antaa raskasta ateriaa.Käytä koira tarpeillaan ennen treeniä.Kylmällä säällä on hyvä ottaa mukaan mantteli tai loimi, joka puetaan päälle treenin jälkeen.Tarvittaessa ota mukaan erityisnamit koiran houkutteluun ja motivointiin.Leikkauksen jälkeen haava voidaan suojata rasvalla vesitreenin ajaksi. Vesijuoksumattoharjoitteet voidaan siis tarvittaessa aloittaa jo parin päivän kuluttua leikkauksesta.Evidensiassa fysioterapeuttimme ratkaisee koiran ja vamman luonteen perusteella kyseiselle potilaalle sopivan hoitomuodon yhdessä potilasta hoitavan eläinlääkärin kanssa.Tervetuloa kuntoutumaan!Artikkelin kirjoittajat: Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja Maria Sukanen, eläinfysioterapeuttiArtikkelin kirjoitusvuosi: 2010, päivitetty 2014© 2010 Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Perinnöllisiä sairauksia voi hoitaa, kun koira tutkitaan varhain

Koirille yleiset perinnölliset sairaudet ja viat voivat puhjetessaan heikentää merkittävästi lemmikin elämänlaatua – esimerkiksi aiheuttamalla kipua ja rajoittamalla liikkumista. Evidensian virallisen tarkastuksen jälkeen koiranomistaja on tilanteen tasalla niin lemmikin terveydentilan kuin mahdollisten riskisairauksien suhteen.– Kun koira tutkitaan ajoissa, perinnöllisiäkin sairauksia voidaan hoitaa, korostaa ortopedi Esa Eskelinen Evidensia Tammistosta.Erikoistuneet eläinlääkärit tekevät Evidensia-pieneläinklinikoiden virallisissa tarkastuksissa koiralle sen rodulle ominaiset lonkka-, kyynär-, polvi-, selkä-, silmä- ja sydäntutkimukset. Tutkimuksilla ja tulosten perusteella laaditulla hoito-ohjelmalla on lemmikin elämään merkittävä, positiivinen vaikutus.– Perinnölliset sairaudet ja viat ovat monilla koiraroduilla valitettavan yleisiä. Virallisista tarkastuksista hyötyvät kaikki, niin jalostus-, koti- kuin harrastekoiratkin. Pentuja teetettäessä on tärkeää varmistaa, että vanhemmat ovat kunnossa, jotta vältetään mahdollisten perinnölliseksi oletettujen sairauksien, kuten esimerkiksi silmäsairauksien periytyminen. Ajoissa aloitettu todetun sairauden hoito parantaa merkittävästi lemmikin elämänlaatua, sanoo silmätarkastuseläinlääkäri Sari Jalomäki Malmin Eläinklinikka Apexista.– Virallisten tarkastusten tulisikin kuulua jokaisen sellaisen koiran hoito-ohjelmaan, jonka rodussa perinnöllisiä sairauksia on todettu.121 rodulle, myös sekarotuisillePerinnöllisiä sairauksia ja vikoja ilmenee useilla koiraroduilla. Näiden vikojen leviämistä pyritään ehkäisemään Kennelliiton ylläpitämän PEVISA-ohjelman avulla (Perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelma). Ohjelman mukaiset, eläinlääkäriasemilla tehtävät tutkimukset auttavat koirarotua pysymään terveempänä.PEVISA-ohjelmaan kuuluu 121 rotua, joille on määritelty tarvittavat luustoon, silmiin ja sydämeen liittyvät viralliset terveystarkastukset. Rotujärjestöt päättävät oman rotunsa tutkimusvaatimuksista, ja Kennelliitto vahvistaa ohjelman. Virallisten tarkastusten tulokset julkaistaan Kennelliiton julkisessa tietokannassa.– Osa tutkimuksista on jalostuskoirille pakollisia, osa suositeltavia. Virallisiin tarkastuksiin kannattaa kuitenkin tuoda kaikki koirat, myös sekarotuiset, sillä tutkimukset auttavat oman koiran terveyden hoitamisessa. Vaikkei kissoille ole vastaavaa virallista ohjelmaa, terveydentilan tarkastukset ovat niille yhtä tärkeitä, Sari Jalomäki painottaa.Viralliset tarkastukset tehdään yleensä 1–2-vuotiaille koirille. Osaan tarkastuksista kannattaa kuitenkin tulla jo aikaisemmin. Vaikka tutkimustulos ei silloin olisikaan PEVISA:n tilastointivaatimusten mukainen ja ”virallinen,” ajoissa todettu sairaus ja aloitettu hoito parantaa lemmikin elämänlaatua.Mahdollisten sairauksien ilmenemistä on hyvä seurata säännöllisesti myös lemmikin ikävuosien karttuessa.Virallinen tarkastus on kuin silmien, luuston ja sydämen katsastus, jossa pyritään löytämään perinnölliset sairaudet ja viat. Vuosittaisten Evidensian terveystarkastusten avulla puolestaan pidetään terve koira hyvinvoivana aina pennusta senioriksi, kun monet vaivat voidaan hoitaa ajoissa – jopa ennaltaehkäistä. Akuuteissa sairastapauksissa eläinlääkäri tutkii, hoitaa ja lääkitsee lemmikin.Perimästä johtuva parantumattoman nivelrikko on mahdollista välttääNivelrikko on koirilla yleinen, kivulias ja hankala vaiva. Sen voivat saada aikaan erilaiset perinnölliset kyynär- ja lonkkanivelten kehityshäiriöt sekä rappeumat. Alkuun päästyään nivelrikko etenee, ja oireet pahenevat. Koska tautia ei voida parantaa, sen ennaltaehkäisy on avainroolissa.– Viralliset, 1–2 vuoden iässä tehtävät lonkka- ja kyynärkuvaukset parantavat koirarodun ja koko koirapopulaation nivelterveyttä, kun nivelvikaiset koirat otetaan pois jalostuskäytöstä. Koirayksilön kannalta virallisten tarkastusten röntgenkuvausten antama tieto on riittämätöntä ja tulee liian myöhään. Jo alkuun päässyttä nivelrikkoa ei pystytä parantamaan.Sen vuoksi kaikki koiranpennut tai ainakin riskirotujen pennut kannattaa tuoda niveltarkastukseen jo noin neljän kuukauden iässä, jättikoirat viisikuukautisina. – Jos pennulla 4–5 kuukauden iässä tehdyissä röntgentutkimuksissa havaitaan taipumus perinnölliseen lonkka- tai kyynärnivelen kehityshäiriöön, tietyillä leikkaushoidoilla voidaan saada erittäin hyviä tuloksia. Omistajasta saattaa tuntua oudolta, että aivan terveeltä vaikuttava pentu leikataan, mutta näin voidaan parhaimmillaan estää nivelrikon kehittyminen kokonaan, ortopediaan perehtynyt eläinlääkäri Esa Eskelinen kertoo.Perinnöllisistä liikunta- ja tukielinsairauksista kärsivät kaikki rodut. Lonkka- tai kyynärnivelten kehityshäiriöitä esiintyy erityisesti esim. noutajilla, rottweilereilla ja jättiroduilla, mutta myös pienempikokoisilla roduilla. Polvilumpion sijoiltaan meno vaivaa pieniä koirarotuja. Mäyräkoirilla ja saksanpaimenkoirilla on taipumusta pahimmillaan halvauksen aiheuttavaan välilevyn rappeumaan, boksereilla taas nikamien yhteen luutumiseen.– Omistaja ei välttämättä huomaa sairauden oireita. Jos koiralla on kyynärnivelten rikko kummassakin etujalassa, liikkuminen on jäykkää ja askel on lyhyt. Omistaja voi luulla, että se on vain heidän koiralleen tyypillinen tapa liikkua. Koiran nivelten kunto olisikin aina hyvä tarkistuttaa, Esa Eskelinen sanoo.Pennusta asti huollettu tuki- ja liikuntaelimistö kantaa vuosiaVirallisissa tarkastuksissa polvilumpiot tutkitaan tunnustelemalla, kyynär- ja lonkkanivelet sekä selkä röntgenkuvataan. Kun rauhoitettu lemmikki on rennossa, syvän unen omaisessa tilassa, se saadaan helposti kuvausta varten tarvittaviin asentoihin.Jos vanhemmilla koirilla havaitaan ortopedisia ongelmia, tärkeintä on toimiva kipulääkitys. Myös liikunta ja ylipainon välttäminen edistävät luuston ja nivelien hyvinvointia.Vaikkei kaikkia vaivoja voida parantaa, oireita voidaan joskus helpottaa leikkaushoidoilla. Pitkälle edenneen nivelrikon parantava hoito on tekonivelleikkaus.– Kun koiraa kannatteleva kokonaisuus on kunnossa, ero on merkittävä sairaaseen lemmikkiin verrattuna. Tuki- ja liikuntaelimiltään terveellä koiralla on halua ja intoa liikkua sekä leikkiä, Esa Eskelinen sanoo.Arkuuden takana voi piillä perinnöllinen silmäsairausKoiran silmäsairaudet voivat aiheuttaa kipua, heikentää näkökykyä ja johtaa pahimmillaan sokeutumiseen. Silmäsairauksia esiintyy kaikilla koiraroduilla. Yleisimpiä periytyviä silmäsairauksia ovat silmän linssiä sumentava harmaakaihi, verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö (RD), verkkokalvon rappeuma (PRA), kuivasilmäisyys sekä erilaiset luomen asentovirheet ja ylimääräiset ripset.– Jättiroduilla luomet voivat olla liian suuret, jolloin ne usein kiertyvät ulospäin. Luomien sisäänkiertymäongelma taas on tyypillinen lyhytnokkaisilla koirilla ja koirilla joilla on voimakkaita ihopoimuja naamassa. Sisäänpäin kiertyvän luomen karvat osuvat silmän pintaan aiheuttaen silmän ärsytystä ja kipua. Lisäksi luomenreunassa voi olla ylimääräisiä ripsiä, jotka ärsyttävät silmää, kertoo eläinlääkäri Sari Jalomäki.Jos koiran luonne muuttuu, se vaikuttaa aralta, vaisulta tai ärtyneeltä tai sen liikkuminen on epävarmaa, taustalla voi olla näkökykyä heikentävä silmäsairaus. Näön heikentyessä koira saattaa törmäillä vieraassa ympäristössä, eivätkä harjoitukset suju enää entiseen tapaan. Silmäsairautta voi olla hankala huomata kotioloissa, missä koira pärjää yleensä hyvin vaikka näkökyky olisi merkittävästikin heikentynyt.– Harrastekoira on hyvä tuoda ensimmäiseen tarkastukseen viimeistään kahden vuoden iässä, jalostuskoira jo yksivuotiaana. Ikääntyminen aiheuttaa muutoksia koiran silmissä, jotkut sairaudet voivat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Riskiryhmään kuuluvien koirien olisikin hyvä käydä tarkastuksessa säännöllisesti, noin 1-2 vuoden välein. Samat silmäsairaudet voivat vaivata yhtälailla kissoja, vaikka niiden terveyttä ei seurata PEVISA:n tapaisten virallisten ohjeistusten mukaan. Myös kissojen terveyden hoidossa kannattaa tukeutua säännöllisiin tarkastuksiin, Sari Jalomäki muistuttaa.Kaihista kirkkaaseen näköön ja virkeämpään elämäänKoko silmä, luomet, kyynelkanavan aukot ja sidekalvot tutkitaan perusteellisesti virallisessa tarkastuksessa, joka aloitetaan antamalla koiralle silmäterää laajentavaa lääkettä.–Tutkimuksen teko on nopeaa, eikä se satu koiraan millään tavalla. Koirat käyttäytyvätkin tarkastuksissa mallikkaasti, Sari Jalomäki kehuu. Kaikki perinnölliset silmäsairaudet eivät ole parannettavissa, mutta niidenkin kohdalla aikainen reagoiminen on oleellista, jotta lemmikille saadaan tarvittaessa sopiva lääkitys. Osa silmäpotilaiden sairauksista, kuten kaihi, ovat kirurgisesti hoidettavia.– Vaikkei näkökyvyllä olekaan koirille ihan niin suuri merkitys kuin ihmisille, sen palauttamisella on suuri vaikutus. Kun koira saa näkökykynsä takaisin, siitä tulee usein huomattavasti virkeämpi ja pirteämpi – voisin sanoa jopa huumorintajuisempi, Sari Jalomäki naurahtaa.Evidensia-eläinlääkäriasemien viralliset tarkastukset noudattavat Kennelliiton PEVISA-ohjelman vaatimuksia.