Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Koira autossa – koiran matkapahoinvointi

Koiran matkustusturvallisuus autossaKuljetettaessa koiraa autossa tulee ensimmäiseksi ottaa huomioon matkustusturvallisuus. Jos koira saa liikkua vapaasti koko matkustustilassa, se voi aiheuttaa turvallisuusriskin jo käytöksellään, saati törmäystilanteessa massallaan.Varmin ja helpoin tapa kontrolloida koiraa ajon aikana on opettaa se matkustamaan häkissä tai verkon takana auton takatilassa. Myös kytkemällä koira turvavyövaljaista auton turvavöihin voidaan estää sen sinkoutuminen matkustajien niskaan tai ulos ikkunasta törmäyksen sattuessa. Törmäysvaaran vuoksi koiraa ei koskaan saa kiinnittää autossa kaulapannastaan mihinkään!Koiran matkapahoinvointi pilaa matkustamisenKoirat saattavat kärsiä matkapahoinvoinnista aivan kuin ihmisetkin. Joskus pahoinvointi liittyy korvissa sijaitsevien tasapainoelinten yliherkkyyteen ja menee iän myötä ohi. Toisinaan matkapahoinvoinnilla on vahva yhteys stressiin ja pelkotiloihin, jolloin on mahdollista päästä siitä eroon harjoittelemalla.Kun koiraa totutetaan autoiluun ensimmäisiä kertoja, on hyvä tehdä lyhyitä retkiä johonkin mukavaan paikkaan, esimerkiksi lenkkimaastoon lähellä kotia. Näin koiralle jää positiivinen mielikuva autosta. Jos koira on jo syystä tai toisesta oppinut pelkäämään autoa, sitä voi yrittää uudelleenehdollistaa esimerkiksi ruokkimalla sen aina auton luona. Kun koira tulee iloisesti auton viereen syömään, ruokailun voi siirtää autoon sisään, ja kun koira ei pelkää olla autossa, auton voi käynnistää hetkeksi. Tällainen mielikuvan muokkaus vaatii omistajalta kärsivällisyyttä, mutta on turvallinen tapa totuttaa koira myös muista peloista pois.Mikäli on olemassa pienikin epäilys siitä, että koiran terveydentila tuottaa sille ongelmia autossa matkustaessa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Pelkotilaa voidaan helpottaa myös ravintolisillä tai feromonivalmisteilla. Esimerkiksi korvatulehdus voi tuottaa kipua ja matkapahoinvointia, ja se tulisi tietysti hoitaa joka tapauksessa. On myös mahdollista, että koiralla on jokin tukielinsairaus, joka tekee sille autoon nousemisesta ja auton liikkeiden myötäilemisestä kivuliasta. Vanhat koirat, nivelrikkoa sairastavat ja toipilaat olisikin aina turvallisinta nostaa autoon ja autosta pois.Matkustamiseen liittyvä pelkoKoira saattaa pelätä matkustamista niin paljon, että koiran kuljettaminen autossa on mahdotonta tai tai se on vähintääkin vaarallista koiran panikoimisen vuoksi. Näissä tilanteissa on aina hyvä selvittää matkustuspelon taustat ja mahdolliset pelkokäyttäytymistä vahvistavat sairaudentilat eläinlääkärillä.Jos matkustuspelkoon ei liity sairautta vaan on luonteeltaan opittua hallitsematonta käytöstä, on sekä koiralle että perheenjäsenille parasta, että koira totutetaan vähitellen matkustamiseen. Vaikeissa tapauksissa on syytä kääntyä käytösongelmiin perehtyneeseen eläinlääkärin tai ongelmakoirakouluttajan puoleen. On olemassa myös lääkkeitä, joita voidaan käyttää eläinlääkärin määrääminä matkapahoinvoinnin ehkäisyyn.

Koiran pemfigus

Koirilla tunnetaan viisi eri muotoa pemfigusta, joista yleisin on pemfigus foliaceus. Pemfigus foliaceuksen arvellaan olevan syynä yhteen prosenttiin kaikista koirien ihosairauksista.Koiran pemfigus: riskirodut ja periytyvyysPemfigus-ryhmän tauteja voi esiintyä millä tahansa koirarodulla, mutta joillakin roduilla on suurempi riski sairastua. Pemfigus foliaceusta esiintyy muita rotuja enemmän akitoilla ja chow chow’lla, kahdella rodulla, joiden geeniperimä on lähellä toisiaan. Sairauden periytymistä ei täysin tunneta, mutta sen oletetaan periytyvän useamman geenin yhteisvaikutuksesta.Pemfigus erythematosusta on tavattu erityisesti saksanpaimenkoirilla ja collieilla. Mihinkään pemfigus-tautiin sairastuneita koiria tai niiden lähisukulaisia ei suositella käytettävän jalostukseen.Miten koiran pemfigus syntyy?Autoimmuunisairauksissa kehon immuunipuolustus alkaa toimia virheellisesti ja hyökkää kehon omia rakenteita vastaan. Pemfigus-sairauksissa autovasta-aineet tuhoavat ihon epiteelisolujen eli keratinosyyttien välissä olevien desmosomien rakenteita, jolloin keratinosyytit irtoavat toisistaan.Keratinosyyttien irtautumista kutsutaan akantolyysiksi, ja se aiheuttaa rakkuloiden muodostumisen iholle. Eri Pemfigus-sairauksissa autovasta-aineet ottavat erityyppisiä desmosomien osia kohteekseen, jolloin nähdään erilaisia oireita. Esimerkiksi pemfigus vulgaris, harvinainen ja vakava pemfigus-tauti, aiheuttaa rakkuloiden muodostumista erityisesti suun limakalvolle.Syytä autovasta-aineiden synnylle ei tiedetä. Joillain lääkeaineilla, kuten ampisilliinilla ja sulfonamideilla voi olla vaikutusta pemfigus-tautien puhkeamiseen. Paraneoplastista pemfigusta tavataan kasvainten yhteydessä.Koiran oireet pemfiguksessaPemfiguksen yleisimmässä muodossa, pemfigus foliaceuksessa, oireina nähdään nopeasti puhkeavia rakkuloita iholla. Vesikellomaiset rakkulat jättävät puhjettuaan iholle kuivunutta eritettä ja rupia, ja usein tauti havaitaan ruven muodostuessa. Edetessään iho-oireet aiheuttavat haavaumia ja kutinaa ja taudin vakavimmissa (yleistyneissä) muodoissa koiran yleiskunto heikkenee, se voi kuumeilla, olla väsynyt ja haluton liikkumaan.Pemfigus foliaceuksessa iho-oireet alkavat usein symmetrisesti pään alueelta: kuonon selkä, silmien ympärykset ja korvalehdet ovat tyypillisiä iho-oireiden esiintymisalueita. Myöhemmin oireet voivat levitä koko kehoon. Oireita esiintyy usein myös polkuanturoissa, ja joskus oireet voivat rajoittua pelkkiin polkuanturoihin.Syvälle ulottuvat ihotulehdukset eivät ole pemfigus foliaceukselle tyypillisiä, mutta ihon haavautuessa esim. sekundaariset bakteeritulehdukset ovat mahdollisia. Harvinaisessa pemfigus vulgariksessa ihon haavaumat ovat syvimpiä ja sijoittuvat ensisijaisesti suun limakalvoille.Pemfiguksen diagnosointi koirallaPemfiguksen muotojen sekoittaminen toisiin ihosairauksiin on mahdollista. Eri ihosairaudet voivat myös esiintyä yhtä aikaa. Diagnoosi varmistetaan ottamalla koepaloja ihosta ja sytologisia näytteitä rakkuloista.  Histologisessa tutkimuksessa eli tarkasteltaessa pemfigus foliaceusta sairastavan koiran ihonäytteitä mikroskoopilla, löytyy näytteistä akantolyysimuutoksia. Akantolyysiä eli solujen irtoamista toisistaan tavataan jonkin verran myös muissa ihotaudeissa, mutta runsaat löydökset viittaavat pemfigukseen.Koiran sairaushistoria ja kliinisen tutkimuksen tulokset ovat myös tärkeitä. Omistajaa haastattelemalla eläinlääkäri saa arvokasta tietoa taudin kulusta. Esimerkiksi allergian ollessa kyseessä koira yleensä kutisee ennen kuin sille tulee näkyviä ihomuutoksia, kun taas pemfigus-tautien oireisiin liittyy kutina vasta kun ihomuutokset ovat helposti huomattavissa.Pemfiguksen hoito ja ennustePemfigus-tautien hoito perustuu immunosuppressiivisten lääkkeiden käytölle. Yleisimmin käytetään systeemisesti vaikuttavia glukokortikoideja. Jos ihomuutoksia esiintyy vain pienellä alueella, voidaan käyttää paikallisesti vaikuttavia glukokortikoideja. Immunosuppressiivisilla lääkkeillä on runsaasti haittavaikutuksia, ja lievissä taudin muodoissa tulee varoa, ettei hoito aiheuta enemmän tuhoa kuin hyötyä.Pemfigus erythematosuksella ja panepidermaalisella pustulaarisella pemfiguksella on hyvä ennuste, vaikka jälkimmäisessä havaitaan rakkuloita kaikissa ihokerroksissa. Hyvin lievissä tapauksissa lääkitystä ei välttämättä kannata aloittaa, sillä saattaa olla turvallisempaa antaa koiran elää pienen ihomuutoksen kanssa kuin alkaa aggressiivisesti hoitaa sitä.Pemfigus foliaceuksella on kohtalainen ennuste, joka riippuu pitkälti siitä, miten koira kestää lääkityksen haittavaikutukset. Hoitoon suositellaan yhdistelmäterapiaa, joilloin kortikosteroidien annosta voidaan pienentää mahdollisimman pian.Pemfigus vulgariksen ennuste on pemfigus-taudeista huonoin. Syvät haavaumat aiheuttavat koiralle kipua, ja usein järkevin vaihtoehto on eutanasia.Pemfigus-taudit ovat harvinaisia autoimmuunisairauksia, joiden oireet vaihtelevat pienestä märkäruvesta syviin ihovaurioihin. Yleistyneisiin muotoihin käytetään lääkityksenä glukokortikoideja. Lääkityksen haittavaikutukset ovat yleisiä, ja taudin vaikeimmissa muodoissa ennuste on huono.Mirja KaimioELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriEvidensia Eläinlääkäripalvelut

Koiran nenäpunkki

Koiran nenäpunkki voi pilata metsästyskoiran syksyn. Niiskutusoireiset metsästyskoirat kannattaa käyttää eläinlääkärillä hyvissä ajoin ennen metsästyskauden käynnistymistä.Koiran nenäpunkin tarttuminenErityisesti Skandinaviassa koiran nenäpunkki on laajalti levinnyt koirapopulaatioon. Ruotsalaisessa patologisessa tutkimuksessa löydettiin 20 prosentilla koirista nenäpunkki. Tuloksen perusteella voidaan olettaa, että koiran nenäpunkki on suomalaisillakin koirilla yleinen vaiva.Nenäpunkki on vaalea paljain silmin erottuva noin 1 mm kokoinen loinen. Aikuisella punkilla on hämähäkkieläinten tapaan neljä jalkaparia. Nenäpunkki asuu koiran nenäonteloiden limakalvoilla ja koiran elimistön ulkopuolelle kuivaan ympäristöön joutuessaan se kuolee parissa päivässä. Kosteissa olosuhteissa koiran nenäpunkki kykenee selviytymään jopa kolmen viikon ajan.Koiran nenäpunkki tarttuu koirien välisessä suorassa kosketuksessa ja mahdollisesti ympäristöstä (koirien yhteisistä makuupaikoista ym.).  Tartuntoja tavataan kaikenikäisillä ja -rotuisilla koirilla, mutta tartunnat ovat yleisempiä yli 3-vuotiailla suurikokoisilla koirilla.Ihmisiin koiran nenäpunkki ei tartu eikä sitä ole todettu kissoilla.Koiran nenäpunkin aiheuttamat oireet koirallaTartunnan oireet liittyvät punkin aiheuttamaan ärsytykseen ylähengitysteiden limakalvolla. Todennäköisesti koira tuntee punkin liikkumisen nenäonteloissaan ja tämä aiheuttaa koiran sieraimissa kutinaa ja ärsytystä. Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, liman sisään vetäminen (reverse sneezing), pärskiminen, pään ravistelu, sierainvuoto ja hajuaistin huononeminen. Koira voi yrittää hieroa kutisevaa kuonoaan maahan kutinan helpottamiseksi.Nenäpunkin aiheuttamia harvinaisempia oireita ovat nenäverenvuoto, krooninen sinusiitti eli nenäontelon tulehdus.Tartunnan huomaaminen voi lieväoireisilla koirilla olla vaikeaa. Metsästys- ja jäljestyskoirilla tartuntaa voidaan epäillä, jos koiran toimintakunto on selkeästi heikentynyt ja koira ei tunnu keskittyvän työhönsä.Koiran nenäpunkkitartunnan diagnosointiNenäpunkin diagnosointi on vaikeaa, koska punkit asuvat syvällä nenäonteloissa. Tästä syystä on harvinaista, että omistajat ovat onnistuneet näkemään liikkuvia punkkeja koiran sieraimissa.Sierainten ja nenäonteloiden endoskopoinnissa punkit löydetään varmasti. Valitettavasti tutkimukseen soveltuva endoskooppi löytyy vain harvoilta klinikoilta. Toisina vaihtoehtoina on ottaa rauhoitetulta koiralta nenäontelon huuhtelunäyte. Nenäonteloita huuhdotaan keittosuolaliuoksella tarkoituksena saada huuhtelunäytteeseen kalastettua nenäpunkkeja. Negatiivinen huuhtelunäyte ei poissulje mahdollista nenäpunkkitartuntaa.Verinäytteen tutkimisesta ja vasta-ainemäärityksistäkään ei ole kiistatonta hyötyä nenäpunkin diagnosoinnissa. Usein päädytään selväoireisen koiran hoitokokeiluun.Koiran nenäpunkkitartunnan hoitaminenNenäpunkin häätöön käytetään reseptillä olevia loislääkkeitä. Jos annettu loislääkitys ei vähennä koiran niiskutusoireita noin viikossa, on koira tutkittava tarkemmin mahdollisten muiden oireita aiheuttavien sairaudentilojen takia.Koiran nenäpunkki on vaikea diagnosoida, mutta onneksi tartunta on helppo hoitaa. Samassa taloudessa asuvat muut oireettomat koirat tulee hoitaa samanaikaisesti nenäpunkista kärsivän koiran hoidon yhteydessä. Nenäpunkkien karkoituksen jälkeen koira tavallisesti rauhoittuu ja kykenee käyttämään hajuaistiaan.Mikäli epäilet koirallasi nenäpunkkia, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemalle!

Koiran sikaripunkki ja demodikoosi

Koiralla tunnetaan useita erilaisia sikaripunkkeja, joista yleisin on Demodex canis. Sikaripunkkeja tavataan pieniä määriä jokaisella koiralla, ja normaalisti koiran oma immuniteetti pitää punkkikannan pienenä. Vasta lisääntyessään hallitsemattomasti punkit saavat aikaan demodikoosin.Alttius yleistyneeseen demodikoosiin sairastumiselle on todennäköisesti perinnöllistä, joten sairaita tai joskus sairastaneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.Koiran demodikoosi ja sairauden riskitekijätTietyt koirarodut ja suvut ovat muita alttiimpia demodikoosille. Yleistyneeseen demodikoosiin sairastuneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen, sillä sairastumisalttiuden voi olettaa olevan perinnöllistä. Perimän lisäksi riskitekijöitä ovat stressi, puutteellinen ravitsemus, eläimen omaa vastustuskykyä alentavat sairaudet kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, lisämunuaisen liikatoiminta ja kasvaimet ja lääkitykset, varsinkin immuunijärjestelmää lamaavat lääkkeet. Demodex canis –sikaripunkin aiheuttama demodikoosi ei tartu koirasta toiseen.Nuoren koiran juveniili demodikoosiJuveniililla koiran demodikoosilla tarkoitetaan nuorella alle puolitoistavuotiaalla koiralla esiintyvää demodikoosia.  Jos pennulla on yksi tai muutama pienehkö karvaton alue, joista löytyy sikaripunkkeja, puhutaan paikallisesta juveniilista demodikoosista. Se paranee usein itsekseen.Koiran demodikoosi määritellään yleistyneeksi, kun karvattomia läikkiä on useita tai läikät ovat levinneet raajoihin, kun sairaus leviää edelleen tai ei ole parantunut puolen vuoden aikana. Juveniilin muodon syyksi arvellaan häiriötä elimistön puolustusjärjestelmän toiminnassa. Juveniili demodikoosi paranee yleensä kokonaan oikealla lääkityksellä.Demodikoosin aikuismuotoAikuisella iällä puhkeavan demodikoosin sairauden kulku on yleensä vakavampi ja ennuste huonompi kuin juveniilin demodikoosin, eikä se parane itsekseen ilman asianmukaista sikaripunkkeja tappavaa lääkitystä.Aikuisella koiralla sairauden taustalla on usein pitkäaikainen kortisoni- tai muu immunosupressiivinen lääkitys. Tällöin immunosupressiivisen lääkityksen muuttaminen on välttämätöntä sairauden paranemiseksi. Taustalla voi olla myös eläimen omaa immuniteettia laskeva vakava sairaus, jonka selvittäminen ja hoito ovat edellytyksiä demodikoosin paranemiselle. Koiran demodikoosi voi joskus vaatia elinikäistä punkkeja tappavaa lääkitystä sairauden kurissa pitämiseksi.Koiran demodikoosin oireetJuveniilin demodikoosin paikallinen esiintymä on lievimmillään vain kolikon kokoinen karvaton alue, joka ei ole erityisesti ärtynyt tai tulehtunut. Toisessa ääripäässä taas yleistynyt demodikoosi voi johtaa laajoilla alueilla karvattomuuden lisäksi syviin, märkiviin ihotulehduksiin, pyodermoihin. Muita oireita voivat olla hilseily, ihon tummuminen tai punoitus.  Koiran demodikoosi ei alussa aiheuta kutinaa, mutta jos iho tulehtuu sekundaarisesti, voi kutina olla voimakasta.Koiran demodikoosi diagnosoidaan raapenäytteestäDemodikoosin diagnosointia varten ihosta otetaan raapenäytteitä. Näytteet tutkitaan mikroskoopin alla jotta saadaan selville, minkälaisia sikaripunkkeja näytteessä esiintyy, ja kuinka paljon.  Toipumista tarkkaillessa on hyvä merkki, jos näytteissä näkyy lähinnä aikuisia ja kuolleita loisia, munien ja nymfimuotojen esiintyminen on merkki aktiivisesta infektiosta. Ihon pinnasta otetun näytteen lisäksi koirasta voidaan ottaa näytteeksi karvoja, joiden juuria tarkastellaan mikroskoopilla samoin kuin raapenäytteitä.Koiran demodikoosi voi vaatia pitkäaikaisen hoidonJuveniilin demodikoosin paikallisen muodon annetaan yleensä parantua itsekseen. Suurimmalla osalla koirista niiden oma immuniteetti korjaa tilanteen kuukauden tai kahden sisällä. Jos sairaus leviää tai on jo päässyt yleistymään, se vaatii sekä oireenmukaista että loisia tappavaa hoitoa. Aikuisella koiralla demodikoosin hoito edellyttää aina myös sairauden taustalla olevan syyn selvittämistä ja hoitoa.Kotilääkintä ei ole suositeltavaa, sillä esimerkiksi kortisoni voi tehostaa demodikoosin etenemistä. Demodikoosin hoidon ja hoidon seurannan tulisi tapahtua eläinlääkärin ohjeilla ja valvonnassa.  Hoito saattaa olla aikaa vievää, ja se vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Kontrolliraapenäytteitä otetaan yleensä noin kerran kuukaudessa. Hoito voidaan yleensä lopettaa vasta sitten, kun kahdessa perättäisessä kuukauden välein otetussa raapenäytteessä ei löydy enää yhtään sikaripunkkeja. Suurin syy yleistyneen demodikoosin hoidon epäonnistumiseen onkin se, että koiran omistajat keskeyttävät hoidon antamisen liian aikaisin.Jos iho-oireisiin kuuluu märkiviä tulehduksia, niiden hoitaminen on ensisijaisen tärkeää. Itse demodikoosia hoidetaan sikaripunkkeja tappavilla lääkkeillä. Koiran säännöllinen pesu antibakteerisella ja karvatuppia huuhtovalla shampoolla voi nopeuttaa paranemista.Mirja KaimioELL, pieneläisairauksien erikoiseläinlääkäriEvidensia Eläinlääkäripalvelut

Koiran yskä

Sekä nuoret että vanhemmat koirat sairastuvat keski-ikäisiä koiria useammin hengitystieongelmiin. Nuorilla pennuilla hengitystiet ja vastustuskyky eivät ole vielä täysin kehittyneet, jolloin alttius sairastua hengitystietulehdukseen on muita koiria suurempi. Vanhemmilla koirilla sen sijaan keuhkojen ja hengitysteiden toimintakunto alenee vähitellen, jolloin elimistön kyky taistella hengitysteihin ajautuneita taudinaiheuttajia vastaan on alentunut. Lisäksi ikääntyneillä koirilla kasvainsairauksien osuus on nuoria koiria suurempi.Koiran yskän hoito-ohjeita ei tässä yleisluontoisessa kirjoituksessa voida antaa, koska yskän hoito liittyy aina yskää aiheuttavan sairauden hoitamiseen. Lievää äkillistä yskää voi hyvinkin seurata kotona, etenkin jos koiran yskään liittyy muita flunssan kaltaisia oireita, kuten silmä- ja sierainvuotoa. Pitkittyneen yskän syy on kuitenkin aina selvitettävä.Katso tästä lähin Evidensia-eläinlääkäriasemaHengitysteiden tehtävä ja toimintakykyHengitysteiden tärkein tehtävä on kuljettaa happea keuhkojen alveoleihin eli keuhkorakkuloihin, joissa hapen luovuttaminen punasoluille tapahtuu. Hengitystiesairauksissa ilmatiet saattavat ahtautua liman, lisääntyneen sidekudoksen tai keuhkoputkien supistustilan vuoksi, jolloin hapen kulkeutuminen punasoluille heikkenee.Koiran elimistö pyrkii kompensoimaan hapenpuutetta lisäämällä hengityksen syvyyttä ja tiheyttä, kasvattamalla verenvirtausta ja sydämen sykenopeutta ja vapauttamalla pernaan varastoituja punasoluja verenkiertoon, jolloin hapenkuljetuskapasiteetti paranee.Koiran yskä on osa elimistön puolustusmekanismiaTerveen koiran hengitystie-elimistö kykenee monella eri tavoin puolustautumaan haitallisia hiukkasia ja mikrobeja vastaan. Hengitysteiden pinnalla olevaan limaan takertuvat vieraat hiukkaset ja mikrobit tuhotaan keuhkokudoksessa olevien valkosolujen toimesta. Keuhkoputkien pinnalla on lisäksi värekarvoja, jotka kuljettavat limaa pois keuhkoista kohti nielua. Yskänrefleksi nopeuttaa tätä liman kulkeutumista keuhkoista.  Nieluun saapunut lima joko niellään vatsaan tai kakistellaan ulos suusta. Yskösten mukana keuhkoista poistuu elimistölle haitallisia hiukkasia, mikrobeja, loisia tai ylimääräistä nestettä.Yskän ääni antaa viitteitä sen syystäKoiran yskää on hyvin erilaista. On äkillisesti alkanutta yskää tai vähitellen voimistunutta. Koiran yskä voi myös olla hyvin limaista, kosteaa tai kuivaa. Tärkeää on myös huomata mihin tapahtumiin yskiminen liittyy, voimistuuko se ulkoillessa, onko se pahimmillaan yön tunteina tai koiran innostuessa omistajien kotiin tultua.Se miltä koiran yskä kuulostaa antaa usein viitteitä yskän aiheuttajasta. Hakkaava kohtauksellinen yskä liittyy usein keuhkoputken ärsytykseen tai tulehdukseen.  Esimerkiksi kennelyskässä tällainen kohtauksellinen yskä on hyvin tavanomaista.Henkitorven kollapsin (henkitorven rustorenkaiden kasaan painuminen) oireena on hanhen törähtelyä muistuttava yskä, joka korostuu koiran innostuessa. Pahimmillaan tämän henkitorven ahtauma aiheuttaa koiralle hapenpuutosta, joka näkyy suun limakalvojen sinerryksenä.Kostea yskä on merkki keuhkojen syvempien osien tulehduksesta tai nestekertymästä. Keuhkoihin kertyvän nesteen taustalla on usein sydänvian aiheuttaman laskimovirtauksen heikentyminen. Jos koirasi kosteahko yskä jatkuu pidempään ja se tuntuu liittyvän rasitukseen tai yöaikaan, kannattaa sinun tarkistuttaa koirasi sydämen kunto vajaatoiminnan varalta.Yleisesti ottaen koiran yskä kannattaa tutkia, jos se on kestänyt yli viikon. Jos yskään liittyy muita sairauden oireita, on koira vietävä eläinlääkäriin nopeammin. Jos muina oireina on hengenahdistusta, voimattomuutta, limakalvojen sinerrystä tai pyörtyilyä, on koira vietävä välittömästi eläinlääkäriin.Koiran yskän tutkiminenEläinlääkäri tekee aluksi koirallesi yleistutkimuksen, jonka osana hän kuuntelee erityisen tarkasti keuhko- ja sydänäänet.  Usein tämän yleistutkimuksen ja esitietojen perusteella eläinlääkäri pystyy tunnistamaan yskän todennäköisen syyn, etenkin tulehduksellisessa kennelyskässä. Tarvittaessa eläinlääkäri ottaa verinäytteen, josta tutkitaan tulehdusarvot ja kuvaa koiran rintaontelon.Rintaontelon röntgenkuvissa eläinlääkäri kiinnittää huomion mahdollisiin tulehduksen aiheuttamiin muutoksiin keuhkokudoksessa, arvioi sydämen koon ja tutkii kuvat tarkasti mahdollisten kasvainten varalta. Jos eläinlääkäri epäilee sydänsairautta, saattaa hän aloittaa lääkehoidon tai suorittaa sydämen ultraäänitutkimuksen, mikäli laajemmalle sydäntutkimukselle on tarvetta.Jatkotutkimuksina vaikeissa tapauksissa saatetaan tehdä koiralle keuhkoputkien tähystys tai keuhkohuuhtelunäytteenotto. Näitä tutkimuksia varten koira yleensä lähetetään keuhkosairauksiin perehtyneelle eläinlääkärille.Lue myösKoiran kennelyskä

Koiran virtsatietulehdus

Komplisoitumaton vai komplisoitu virtsatietulehdus?Koiran virtsatietulehdus eli kystiitti on komplisoitumaton, jos tulehdus on satunnainen ja aiheutuu koiran elimistön vastustuskyvyn tilapäisestä laskusta ja se paranee nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen.Komplisoituun virtsatietulehdukseen liittyy tulehdukselle altistava tekijä (rakenteellinen kehityshäiriö, kasvain, virtsakivet tai vastustuskykyä laskevat sairaudet kuten sokeri- tai Cushingin tauti) tai tulehdus on levinnyt munuaisiin asti. Tällöin puhutaan ylemmästä virtsatietulehduksesta eli pyelonefriitistä. Vanhemmilla uroskoirilla eturauhastulehdus komplisoi virtsatietulehdusta.Koiran virtsatietulehdus liittyy puolustusmekanismien ja vastustuskyvyn pettämiseenYleensä koiran elimistön puolustusmekanismit eliminoivat virtsarakkoon asti päässeet bakteerit. Yksi tärkeimmistä puolustusmekanismeista on virtsan huuhteluvaikutus, joka kuljettaa virtsateihin päässeet bakteerit pois elimistöstä.Muita vastustuskykytekijöitä ovat virtsan sisältämät bakteereille haitalliset ainesosat, virtsan happamuus, virtsatie-epiteelin ominaisuudet (epiteeliä ovat toisissaan tiukasti kiinni olevat epiteelisolut, jotka peittävät elimien sisä- ja ulkopintoja) ja puolustusjärjestelmään kuuluvat valkosolut.Koiran virtsatietulehdus saa alkunsa kun rakkoon asti päässeet bakteerit onnistuvat kiinnittymään virtsarakon epiteeliin. Virtsatietulehdusta aiheuttavat bakteerit ovat valikoituneet taudinaiheuttamiskyvyn eli virulenssitekijöiden perusteella, joista tärkein on bakteerin kyky tarttua värekarvoillaan epiteeliin pysyvästi. Tämän jälkeen epiteeliin kiinnittyneet bakteerit alkavat lisääntyä epiteelikudoksen pinnassa.Virtsatietulehdusta aiheuttavat bakteerit ovat pääsääntöisesti peräisin genitaalialueen iholta tai ovat ulosteperäisiä. Yleisimmät virtsatietulehduksen aiheuttajabakteereita ovat E. coli, Proteukset, stafylo- ja streptokokit ja enterobakteerit.Koiran virtsatietulehduksen oireetYleisimmät oireet ovat koiran tihentynyt virtsaamistarve (älä sekoita uroskoiran merkkailuun), kipuilu virtsatessa, virtsankarkailu, virtsan verisyys ja haju. Koiran virtsatietulehdus voi myös olla täysin oireeton. Harvinaisempaan munuaistulehdukseen liittyy lisäksi voimakkaita yleisoireita, ruokahaluttomuutta, apaattisuutta, kuumetta, vatsakipua, runsasta juomista ja virtsaamista. Pitkään jatkuessa munuaistulehdus voi johtaa munuaisten pysyvään vajaatoimintaan.Virtsatulehduksen diagnosointiKoiran virtsatietulehdus varmistetaan virtsatutkimuksilla ja virtsanäytteen pikaseulonnalla ja viljelyllä ja verikokeella tarkistetaan tarvittaessa tulehdus- ja munuaisarvot. Edustava näyte koiralta saadaan ainoastaan virtsarakkopunktiolla, koska purkkiin otettuun virtsanäytteeseen sekoittuu aina limakalvoilta ja karvoista peräisin olevia bakteereita.Virtsarakkopunktiossa näyte otetaan pitkällä ohuella neulalla steriilisti suoraan rakosta vatsanpeitteiden läpi.  Punktionäytteenotto on tarpeen toistuvissa virtsatietulehduksissa.Akuutissa komplisoitumattomassa virtsatietulehduksessa näytteeksi riittää joskus purkkiin otettu virtsanäyte, joka tutkitaan mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Virtsanäyte säilyy tutkimuskelpoisena jääkaapissa ainoastaan joitain tunteja.Koiran virtsatietulehdus saattaa liittyä virtsateissä oleviin virtsakiviin. Röntgenkuvauksella selvitetään mahdollisten virtsakivien määrä ja sijainti koiran virtsateissä.Koiran virtsatiet on usein tarpeen röntgenkuvata ja/tai ultrata, jotta voidaan varmistua, että virtsatietulehdusta ei ylläpidä virtsateissä olevat virtsakivet. Tämä kuvantaminen on erityisen tärkeää tehdä, jos virtsanäytteen sakan tutkimuksessa löydetään virtsakiteitä.Koiran virtsatietulehduksen hoitoAntibioottihoito aloitetaan yleensä heti ennen virtsaviljelytuloksen valmistumista, jos oireet ja pikaseulonta sekä sakan mikroskopointi viittaavat virtsatietulehdukseen. Antibioottihoito keskeytetään tai se vaihdetaan toiseen, jos myöhemmin valmistuva virtsaviljelytutkimus antaa aihetta lääkityksen muuttamiselle.Koiran virtsatietulehdus ja ravitsemuksellinen hoitoKoiran virtsatietulehduksen altistavana tekijänä saattaa olla epätasapainoinen ravitsemus, joka edesauttaa virtsakiteiden ja -kivien syntyä. Etenkin ruokavalion korkea magnesium- ja fosforipitoisuus altistavat struviittikiteiden synnylle.Virtsateissä olevat virtsakiteet ja -kivet vahingoittavat virtsateiden epiteeliä, jolloin bakteereiden kiinnittyminen epiteelin pinnalle helpottuu. Virtsatiesairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on olemassa tehokkaita lääkinnällisiä eritysruokavalioita, joita eläinlääkärisi saattaa koirasi hoitosuunnitelmaan suositella.Koiran virtsaamisvaikeudet voivat kertoa myös virtsakivistä tai -kiteistä.Mikäli epäilet koirasi vointia, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemalle!

Koiran ruoka-aineallergia

Koiran ruoka-aineallergia on sairaus, jonka oireista, aiheuttajista ja hoidosta on paljon tutkimustuloksia, mutta itse sairastumisprosessia ei kaikilta osin vielä täysin tunneta. Ruoka-aineallergiaan sairastuvat yhtä lailla nartut ja urokset, steriloidut ja kastroidut kuin steriloimattomat ja kastroimattomat koirat.Koiran ruoka-aineallergia voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta yli kolmasosa potilaista sairastuu alle 1-vuotiaana. Jos koiralla ilmenee kutinaa alle puolen vuoden iässä, on todennäköisempää, että se johtuu ruoka-aineallergiasta kuin atopiasta.Ruoka-aineallergia vai intoleranssi?Koiran allergia on oman immuunijärjestelmän ylimitoitettu reaktio tekijään, jonka keho olettaa haitalliseksi. Intoleranssi sen sijaan ei liity immuunijärjestelmän toimintaan, vaan on ruuansulatuskanavan reaktio sopimattomaan ruokaan. Intoleranssin oireet ovat yleensä oksentelu ja ripuli. Hoito on sama sekä intoleranssiin että allergiaan: oireiden aiheuttajan välttäminen.Allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet?Mikä tahansa ruoka-aine voi aiheuttaa ruoka-aineallergiaa, mutta joidenkin ruoka-aineiden on todettu aiheuttavan useammin allergiaa kuin toisten. Tällaisia aineita koirien ruuissa ovat esimerkiksi naudanliha, maitotuotteet, kana, lammas, kala, kananmunat, maissi, vehnä ja soija. Kaikki luetellut aineet ovat hyvin tavallisia koiranruuan raaka-aineita. Allergisten reaktioiden todennäköisyys kasvaa kun altistus tapahtuu usein ja suurissa määrissä, siksi yleisimmille raaka-aineille herkistytään useammin kuin harvinaisemmille.Koiran ruoka-aineallergian oireetIho-oireet, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn vuodenaikaan tai muuhun ulkoiseen ärsykkeeseen (kuten vaikka likaisessa vedessä uimiseen) ovat ruoka-aineallergian tyypillisin oire. Kutina ja ihottuma voivat esiintyä kaikkialla koirassa tai rajoittua tiettyihin alueisiin.Tyypillisiä ihottuman esiintymäalueita ovat tassut, korvat, kuono, leuka, alavatsa ja peräaukon ympäristö. Korvatulehdukset, ihon punoitus ja kuiva, kutiava iho ovat mahdollisia ruoka-aineallergian oireita.Koska koira raapii kutisevia alueita, niille voi allergisen reaktion lisäksi kehittyä sekundäärinen tulehdus ihon rikkoutuessa, kun bakteerit tai hiivat pääsevät lisääntymään vaurioituneella iholla. Ruoka-aineallergisilla koirilla on myös todettu suoliston toimintahäiriöitä enemmän verrattuna ei-allergisiin.Kuvat: Babette Taugbol, DVMKoiran ruoka-aineallergian diagnosointiKoiran allergia on vaikea diagnosoida ja eläinlääkärisi saattaa ohjata potilaan ihotauteihin perehtyneelle eläinlääkärille. Aluksi omistaja haastatellaan tarkkaan koiran yleiseen terveyshistoriaan ja ruokavalioon liittyen. Tätä varten omistajan on hyvä tuoda mukanaan tarkat muistiinpanot koiran ruokinnasta ja ruokavaliosta. Muistiinpanoissa eritellään ne ruoka-aineet, joita koiran ruokavalio sisältää. Nämä löytynevät valmisteiden pakkausselosteista.Ennen kuin on syytä vahvasti epäillä ruoka-aineallergiaa, on muut mahdolliset oireiden aiheuttajat, kuten sisä- tai ulkoloistartunnat ja ihon bakteeri- ja hiivainfektiot syytä sulkea pois ja hoitaa.Sopivien testien puute hankaloittaa koiran ruoka-aineallergian diagnosointia, samoin sekundääriset tulehdukset ja puutteelliset tiedot koiran elinhistoriasta. Osalla ruoka-aineallergisista koirista taudinkuva on hyvin samankaltainen kuin atopiassa, ja joillakin koirilla sekä ruoka-aineet, että ympäristöallergeenit aiheuttavat oireita. Ihotestein ja vasta-ainemäärityksin ei voida erottaa ruoka-aineallergisia koiria terveistä koirista, vaan luotettavin tapa selvittää koiran ruoka-aineallergian aiheuttajat on eliminaatiodieetti haastevaiheineen.EliminaatiodieettiEliminaatiodieetti on aikaa vievä ja omistajan sitoutumista vaativa diagnosointikeino, mutta se on myös ainoa varma tapa tunnistaa koiran ruoka-aineallergia ja sen aiheuttajat.Eliminaatiodieetti aloitetaan valitsemalla koiralle yksi täysin uusi proteiinilähde ja jokin koiralle uusi hiilihydraattilähde. Ainesosia, joita koira ei ole ennen syönyt, voivat olla esimerkiksi ankan, jäniksen tai peuran liha ja maniokki (eli tapioka) tai peruna. Koiran aiemmin elämässään syömistä ruuista tietysti riippuu, mikä sille on uusi raaka-aine.Dieetin voi toteuttaa joko tekemällä koiran ruuan itse tai ostamalla eliminaatiodieettiä varten suunniteltua valmisruokaa. Valmisruuat sisältävät joko harvemmin käytettyjä proteiinin ja hiilihydraatin lähteitä, tai sitten ainesosat on hydrolysointiprosessilla pilkottu molekyylitasolla niin pieniksi, että koiran immuunijärjestelmä ei enää herkästi reagoi niihin.Ruuan valintaan tai valmistukseen kannattaa kysyä neuvoa eläinlääkäriltä, sillä eliminaatiodieetin luotettava toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua. Kasvavalle koiralle suositellaan teollista valmisruokaa, jotta kasvavan koiran ravitsemukselliset tarpeet varmasti täyttyvät. Eliminaatiodieettiin tarkoitettuja valmisruokia saa lähinnä eläinlääkäriasemilta.Valitun ruuan tulisi sisältää mahdollisimman vähän lisäaineita. Kun sopivaan ruokaan on päädytty, omistajan tulee sitoutua syöttämään koiralleen vain kyseistä ruokaa – ja vettä. Ei siis herkkupaloja, puruluita, ravintolisiä, purutabletteja, piimää tai mitään muuta ylimääräistä eliminaatiodieetin aikana. Eliminaatiodieetin pituus on ihopotilailla yleensä noin 8 viikkoa.Jos ruoka-aineallergisen koiran eliminaatiodieetti onnistuu, koiran allergiset oireet alkavat vähetä. Tähän voi mennä useita viikkoja, joten kannattaa varautua olemaan kärsivällinen. Jos oireet eivät vähene, kyseessä ei ehkä ole ruoka-aineallergia tai sitten valitussa dieetissä on mukana jokin ainesosa, jolle koira on jo ehtinyt herkistyä. Jos oireet eivät ensimmäisellä kokeilulla häviä, suositellaan eliminaatiodieetin toteuttamista uudelleen eri raaka-aineilla.Eliminaatiodieetin haastevaiheRuoka-aineallergiadiagnoosin varmistamiseksi on tärkeää suorittaa eliminaatiodieetin haastevaihe. Diagnoosiksi voidaan varmistaa ruoka-aineallergia vaihtamalla oireettoman koiran eliminaatiodieetti takaisin sen aiempaan ruokavalioon. Jos oireet palaavat, koira on allerginen jollekin tekijälle entisessä ruuassaan. Haastevaiheessa oireet palaavat yleensä nopeasti, joko muutamassa päivässä tai viimeistään 1-2 viikon kuluessa entiseen ruokaan siirtymisestä. Oireileva koira siirretään takaisin eliminaatiodieetille, ja kun oireet taas häviävät, sen ruokaan voi lisätä yhden uuden raaka-aineen kerrallaan. Näin saadaan selville tarkasti, mitkä aineet aiheuttavat oireita.HoitosuunnitelmaKoiran ruoka-aineallergian hoitona on oireita aiheuttavan raaka-aineen/aineiden täydellinen välttäminen. Eläinlääkärit ja eläinruokien asiantuntijat osaavat neuvoa erilaisia vaihtoehtoja koiran ruokintaan, kun koiran allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet on tunnistettu.Eliminaatiodieetin toteuttaminen on aikaa vievää, mutta usein koiran omistajalle palkitsevaa. Oikealla hoidolla ja ruokavaliolla koiran ruoka-aineallergia saadaan yleensä kuriin, ja koira voi elää pitkän ja terveen elämän.Mirja KaimioELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriEvidensia Eläinlääkäripalvelut

Koiran epilepsia

Koiran epilepsiakohtaus – laukeaminen ja kestoTulevaa kohtausta saattaa edeltää niin sanottu esitila, jolloin koira voi vaikuttaa hiukan poissaolevalta ja käyttäytyä levottomasti. Esitilan aikana koira voi hakeutua isäntäväen läheisyyteen pelokkaana tai mennä piiloon. Epilepsiakohtaus alkaa usein levossa, mutta sen voi myös laukaista jokin ulkoinen ärsyke.Koiran epilepsia aiheutuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä. Epilepsiakohtauksen laatu riippuu sähköpurkauksen paikasta koiran aivoissa. Paikallisessa epilepsiakohtauksessa vain jokin osa koiran ruumiista kouristelee. Paikallinen kohtaus voi myös levitä yleistyneeksi, jolloin koira menettää tajuntansa ja kouristelee.Jos kohtaus kestää yli puoli tuntia, puhutaan tällöin jatkuvasta kohtauksesta (status epilepticus). Jatkuva kohtaus voi aiheuttaa pysyviä muutoksia tai vajaatoimintaa sekä aivoissa, munuaisissa, maksassa ja sydämessä ja tämän vuoksi on tärkeää hakeutua välittömästi eläinlääkäriinkohtauksen kestäessä yli 5 minuuttia.Koiralla kohtauskynnystä laskevat samat seikat kuin ihmisellä: kirkkaat valot tai äänet, kuume, väsymys, hormonaaliset tekijät, lääkkeet tai koiraa stressaava tilanne. Koirilla epilepsiaan sairastuneista 60% on uroksia, joten urosten hormonitoiminta ilmeisesti altistaa sairauden puhkeamiselle.Koiran epilepsian oireetYleistyneessä epilepsiakohtauksessa koira menettää tajuntansa, kouristelee, kuolaa, pää ja niska ovat usein voimakkaasti taaksepäin taivutettuna. Lisäksi koira voi ulostaa tai virtsata alleen kohtauksen aikana. Kohtaus kestää muutamista sekunneista joihinkin minuutteihin.Kohtauksen jälkitilavaiheissa koirat ovat väsyneitä ja poissaolevia. Jälkivaihe kestää muutamista minuuteista aina kahteen päivään. Osa koirista vetäytyy omiin oloihinsa tai voi olla jopa aggressiivinen jälkivaiheen aikana. Kohtauksen jälkeen koira voi olla sekava ja väsynyt. Koiran on parasta antaa toipua kohtauksesta kaikessa rauhassa.Koiran epilepsian diagnosointiKoiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.Koiran epilepsian hoito ja lääkitysKun diagnoosiksi varmistuu idiopaattinen koiran epilepsia, voidaan aloittaa lääkitys. Fenobarbitaali on tunnetuin epilepsialääke koiralla. Sen käyttö vaatii seurantaa, jotta löydetään matalin toimiva annostus. Myös muita epilepsialääkkeitä käytetään. Idiopaattista epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee siihen lääkitystä loppuelämänsä. Lääkitystä suositellaan, jos koira saa kohtauksia useammin kuin kuuden viikon välein.Lääkitys vähentää kohtausten määrää, kestoa ja voimakkuutta, ja koira voi yleensä elää normaalia elämää. Ilman lääkitystä sairaus pahenee, sillä pitkät, hallitsemattomat kohtaukset vaurioittavat aivoja ja altistavat koiran uusien kohtausten synnylle. Tällöin myös koiran persoonallisuus voi muuttua.Koiran epilepsia on tarkoin seurattava tauti. Koira tulee käyttää puolivuosittain kontrollikäynneillä, joissa koiralta otetaan verinäyte. Verikoetulosten perusteella epilepsialääkkeen annosta korjataan tarvittaessa. Esimerkiksi fenobarbitaali on maksatoksinen lääkeaine ja tämän takia annos säädellään mahdollisimman matalaksi.Epilepsiaa sairastavan koiran hoitoKun koira saa epilepsiakohtauksen, tulisi mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että se ei loukkaa itseään. Älä yritä rauhoitella koiraa äläkä koske siihen turhaan, mutta siirrä se tarvittaessa pois esimerkiksi portaiden lähettyviltä. Älä päästä muita eläimiä koiran läheisyyteen, kun sillä on kohtaus. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei kannata jättää samaan tilaan toisten koirien kanssa, sillä jos se saa kohtauksen omistajien poissaollessa, toiset koirat voivat suhtautua kouristelevaan yksilöön aggressiivisesti.Yli viisi minuuttia kestävät kohtaukset vaativat aina välitöntä ensiapua, jollaiseksi käy esimerkiksi diatsepaami suppona tai injektiona. Kohtauksen aikana koiraa ei voi lääkitä suun kautta.Omistajan vastuulla on muistaa antaa koiralle säännöllisesti lääke ja käyttää koira eläinlääkärin ohjeiden mukaan kontrollikäynneillä. Pitkittyneitä kohtauksia varten on hyvä pitää kotona diatsepaamia suppona.Kohtauksen jälkeen koiran tulisi saada olla rauhallisessa ympäristössä, kunnes se on täysin normaali. Älä siis päästä koiraa heti kohtauksen jälkeen toisten koirien seuraan tai ulkona vapaasti juoksemaan, sillä se voi käyttäytyä itselleen epätyypillisesti.Koiran epilepsia periytyyKoiran epilepsia on vahvasti periytyvää, joten epilepsiaa sairastavaa koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Kun yhdistetään kaksi epileptikkoa, jälkeläisistä 40–100% sairastuu epilepsiaan. Kasvattajien avoimuus ja rehellisyys on tärkeässä asemassa myös epilepsian, kuten minkä tahansa muunkin perinnöllisen sairauden torjunnassa.

Koiran haimatulehdus

Koiran haimatulehdus eli pankreatiitti on epämääräisten oireiden takia usein alidiagnosoitu sairaus. Haimatulehduksessa haiman omat ruoansulatusentsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa aiheuttaen haiman sisällä kudostuhoa.Haimatulehdusta on kahta muotoa, akuuttia ja kroonista. Akuutti haimatulehdus paranee, kun tulehduksen aiheuttaja poistuu. Tästä poiketen kroonisessa haimatulehduksessa haima on vaurioitunut eikä palaa täysin ennalleen. Molemmat muodot voivat olla taudinkuvaltaan lieviä tai vakavia, jopa kuolemaan johtavia.Koiran haimatulehduksen taustaaHaimatulehduksessa haiman omat entsyymit aktivoituvat virheellisesti ennenaikaisesti jo haimassa ja tuhoavat haiman soluja. Tämän seurauksena haiman toimintakyky laskee entsyymeitä tuottavan kudoksen kuolioituessa. Vakavissa tapauksissa kudostuho etenee viereisiin elimiin saakka.Haimatulehduksen laukaisevia syitä voivat olla jotkin lääkkeet, muut sairaudet, liian rasvainen ruokavalio ja ohutsuolen sisällön kulkeutuminen haimatiehyitä pitkin haimaan. Etenkin yhtäkkinen ruokavalionmuutos, kuten koiran pääsy kinkunrasvojen tai muiden rasvaisten ruuanjätteiden kimppuun, on riskitekijä. Lääkkeistä kortikosteroidien (kortisonit), nesteenpoistolääkkeiden (furosemidi) ja antibiooteista tetrasykliineiden epäillään lisäävän haimatulehdusriskiä koirilla.Riskirotuina mainitaan kirjallisuudessa kääpiösnautserit, yorkshirenterrierit ja kääpiövillakoirat.Haimatulehduksen oireetHaimatulehduksen oireet vaihtelevat tulehduksen vakavuuden mukaan. Lievässä tapauksessa on jopa mahdollista, että haimatulehdus ei oireile näkyvästi. Yleisesti raportoituja oireita ovat syömättömyys, oksentelu, vatsakivut, ripuli, nestehukka, yleinen huonokuntoisuus ja passiivisuus.Ihmisillä haimatulehduksen tyypillisin oire on haiman alueelle paikallistuva voimakas kipu. Koiralla kivun määrittäminen on vaikeaa ja vaatii eläinlääkäriltä kokemusta.Joskus koiran elimistö reagoi tulehduksen välittäjäaineisiin voimakkaalla tulehdusreaktiolla. Silloin koiralla nousee korkea kuume ja sillä saatetaan todeta sydämen rytmihäiriöitä, matalaa verenpainetta, hengitysvaikeuksia ja verenmyrkytys.Harvinaisia seuraamuksia haimatulehduksesta voivat olla rasvan imeytymishäiriö ja neurologiset ongelmat. Neurologisten ongelmien tuottamaa sekavuutta on raportoitu sekä ihmis- koira- ja kissapotilailla, jotka kärsivät haimatulehduksesta.Koiran haimatulehdus on vaikea diagnosoidaKoiran haimatulehdus on alidiagnosoitu sairaus. Sen diagnosointiin ei ole olemassa yksittäistä, varmaa testiä, vaan diagnoosi tehdään useiden tekijöiden perusteella. Koska kliiniset oireet sopivat myös moneen muuhun sairauteen, niiden perusteella on erittäin vaikea päätellä, onko kyseessä haimatulehdus.Haimatulehdusta sairastavan koiran veriarvoissa ja seerumin tasoissa nähtävät muutokset eivät yksistään riitä diagnoosiin. Yleensä veriarvoissa nähdään tulehdusarvojen / -markkereiden nousu ja elimistön kuivumistila. Elektrolyyttien epätasapaino on tavallista vakavissa tapauksissa, kun koira on oksennellut ja kärsii nestehukasta. Koiran verestä voi myös löytyä suuria määriä ureaa ja muita typpeä sisältäviä aineita, mikä viittaa joko nestehukkaan tai munuaisten toiminnan häiriöön. Nestehukka aiheuttaa myös virtsan väkevöitymistä.Tärkeimpänä diagnostisena verikokeena pidetään koiran haimaspesifistä lipaasitestiä (cPL), jonka herkkyys ja spesifisyys on yli 95 % ja osoittaa melko luotettavasti akuutin haimatulehduksen.Röntgenkuvauksella ei haimatulehdusta yleensä voida diagnosoida, mutta sillä pyritään sulkemaan pois muita mahdollisia oireiden aiheuttajia, kuten ruoansulatuskanavan tukkeuman aiheuttavia vierasesineitä.Ultraäänitutkimuksella havaitaan haimatulehduksen aiheuttamia muutoksia haiman koossa ja kaikuisuudessa. Kaikuisuuden voimistuminen liittyy usein sidekudoksen lisääntymiseen haimassa tulehduksen seurauksena ja vähentynyt kaikuisuus liittyy haiman kuolioisiin alueisiin. Ultraääni on hyvä diagnosointiväline haimatulehdukselle, mikäli ultraäänilaite on korkeatasoinen ja eläinlääkäri on rutinoitunut ultraäänen käyttäjä.Koepalan ottoa haimasta pidetään hyvänä diagnostisena keinona. Sen haittapuolina ovat sen vaatima anestesia ja leikkaus, jotka tuottavat omat riskinsä ja rasitteensa koiran elimistölle. Koepalan ottoon liittyvä anestesia aiheuttaa akuutisti huonossa kunnossa olevalle koiralle usein tarpeettoman suuren riskin.Koiran haimatulehduksen hoitoHaimatulehduksen hoidossa tärkeintä on palauttaa elimistön tasapaino ja antaa haiman levätä. Hoito aloitetaan yleensä lyhyellä paastolla. Ensimmäisen vuorokauden aikana koiralle annetaan nestettä ja ravintoliuosta suonensisäisesti ja kipulääkettä. Kipulääkkeinä suositaan koirille soveltuvia opioideja, koska tulehduskipulääkkeet rasittavat nestehukasta kärsivän koiran munuaisia.Usean päivän paastoja ei nykyisin suositella, joten jos koiran tila sallii, sille voi toisena hoitopäivänä antaa ensin juotavaksi vettä ja sen jälkeen pieniä määriä ruokaa, jos vesi pysyy sisällä. Eläinlääkäri arvioi ja antaa ohjeet ruokinnasta aina tapauskohtaisesti.Koiran haimatulehdus ja ruokavalioHaimatulehduksesta toipuvalle koiralle tulisi syöttää erityisen hyvin sulavaa ruokaa. Yleensä suositellaan hiilihydraattipitoista, helposti sulavaa ruokaa. Ravinnon rasvapitoisuuden tulisi olla matala ja pysyä tasaisena, ei siis rasvaisia herkkuja tai yhtäkkisiä ruokavalionvaihdoksia.Jos koiralla toipumisaikana ilmenee vatsakipuja ja ruuansulatusongelmia mahdollisen haiman vajaatoiminnan seurauksena, voi olla tarpeen lisätä ruokaan haimaentsyymejä. Koiran haimatulehdus ei kuitenkaan automaattisesti johda haiman vajaatoimintaan.Miten haimatulehdusta lääkitään?Neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitäminen sekä kivun hoito ovat tärkeä osa haimatulehduksen hoitoa. Voimakasta oksentelua on joissain tapauksissa syytä estää oksennuksenestolääkkeillä. Antibioottien käyttöä harkitaan tapauskohtaisesti. Mahdollisesti joitain koiralla käytössä olevien lääkitysten käyttöä joudutaan harkitsemaan uudelleen, jos on epäilys, että haimatulehdus liittyisi käytössä oleviin lääkkeisiin.Koiran haimatulehduksen ennuste ja uusimisen todennäköisyysKoirat, joilla on ollut vasta yksi lievä tulehdusepisodi, toipuvat useimmiten akuutista tulehduksesta hyvin. Vakavaoireinen koiran haimatulehdus on ennusteeltaan huono. Toisinaan koiran haimatulehdus muuttuu krooniseksi, jolloin se altistaa myös diabetekselle ja haiman vajaatoiminnalle. Haimatulehduksen etenemistä ja uusiutumista on vaikea ennustaa yhden tulehdusepisodin perusteella.Mikäli epäilet koirasi vointia, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi!

Matoja koiralla – koiran sisäloiset

Koiran elimistössä asustavat sisäloiset käyttävät ravinnokseen verta ja muita kudosnesteitä. Etenkin nuoret koiran pennut voivat sairastua vakavasti suolinkaisten ja hakamatojen aiheuttamiin tartuntoihin.  Koiran loiset aiheuttavat pennuilla huonokasvuisuutta, ripulia ja yskää loisten tunkeutuessa keuhkoihin. Säännöllinen koiran madotus ennaltaehkäisee loisten aiheuttamilta terveysongelmilta.Koiran suolinkainenSuomessa yleisin koiran sisäloinen on suolinkainen (Toxocara canis), joka kuuluu sukkulamatoihin. Suolinkaisen aikuismuoto on noin 10-15 senttimetrin mittainen vaalea spagettia ulkonäöltään muistuttava mato. Aikuinen loinen erittää jopa 200 000 munaa vuorokaudessa ja nämä munat kehittyvät hyvissä olosuhteissa tartunnallisiksi toukiksi kuudessa viikossa.Aikuiset suolinkaiset asustavat koiran ohutsuolessa. Aikuinen koira saa suolinkaistartunnan syötyään ympäristöstä tartunnallisen toukan tai ns. väli-isäntäeläimen, jossa on suolinkaisen toukkamuotoja.Pentuun suolinkainen tarttuu emon istukan kautta tai maidon välityksellä. Suolinkainen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koiranpennun kuoleman suolen tukkeutumisen seurauksena.Suolinkaisen toukkamuodot kulkeutuvat pennun ohutsuoleen ja siirtyvät sieltä verenkierron välityksellä pennun keuhkoihin. Pennuilla suolinkaiset voivat aiheuttaa keuhkotulehduksen. Kun pentu yskii, toukat siirtyvät ysköksen mukana nieluun ja nielemisen seurauksena päätyvät takaisin suolistoon ja kehittyvät siellä aikuisiksi loisiksi. Jos toukkia on paljon, yskiminen voi olla voimakasta ja pennun yleiskunto saattaa nopeasti heiketä.Täysikasvuiset loiset taas aiheuttavat ripulia ja oksentelua ja suurina määrinä näkyvää vatsan turvotusta. Suolinkaisen lisäksi koirilla tavataan Suomessa hakamatoja ja tätä harvemmin piiskamatoja ja heisimatoja.Koiran hakamatoHakamato on pieni alle senttimetrin mittainen koiran sisäloinen. Koira saa hakamatotartunnan syödessään hakamadon toukkamuodon tai hakamato voi tunkeutua koiraan ihon lävitse.Hakamato käyttää ravinnokseen koiran elimistön nesteitä, kuten verta. Jos koiralla on hakamatoja runsaasti, niin madoista voi seurata anemiaa, syömättömyyttä, ripulia, suolistotulehdus, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Iholle voi muodostua punoittavia ja kutisevia alueita hakamatojen tunkeutuessa ihoon.Loishäätölääkitys ulostenäytteen perusteellaEri loishäätölääkkeet tehoavat eri loislajeihin. Eläinlääkäri voi tutkia koiran loiskannan ulostenäytteestä. Aikuisen koiran madotus tehdään mieluiten ulostenäytteen tutkimisen tai yksilöllisen riskiarvion perusteella. Kennelolosuhteissa asuvalle koiralle, tiineelle nartulle ja koiranpennulle madotus on tehtävä huolellisesti.Lue lisää koiran sisäloishäädöstäKantavan nartun madotusJos nartulla on joskus ollut suolinkaistartunta, on sen elimistössä todennäköisesti suolinkaistoukkien lepomuotoja. Loishäätölääkitys tehoaa vain suolistossa oleviin täysikasvuisiin loisiin, ei muualla elimistössä koteloituneisiin toukkiin.Tiineenä olevan nartun elimistössä olevat toukkamuodot aktivoituvat keskimäärin tiineyspäivänä 42. Aktivoiduttuaan toukat vaeltavat emän elimistössä ja läpäisevät istukan siirtyen näin sikiöiden maksaan odottamaan pentujen syntymistä. Tämän vuoksi nartun madotus tulee tehdä ennen astutusta, tiineyden aikana kahdesti (tiineyspäivinä 35 ja 51) ja vielä useaan otteeseen yhdessä pentujen kanssa.Toinen tapa hoitaa nartun madotus on lääkitä narttu päivittäin lopputiineyden ajan tiineyspäivän 40 jälkeen ja jatkaen päivittäistä loishäätölääkkeen annostelua pentujen syntymisen jälkeen kahden viikon ajan. Kahden viikon kuluttua penikoimisesta siirrytään emon ja pentueen loishäätöön.Koiranpennun madotusEmän ja koiranpennun madotus aloitetaan pentujen ollessa 2-viikkoisia. Nartun ja koiranpennun madotus toistetaan kahden viikon välein, kunnes pennut ovat 12 viikon ikäisiä. Seuraava koiranpennun madotus tehdään 15 viikon iässä viikkoa ennen uusintarokotusta tai tutkitaan tässä vaiheessa ulostenäyte loishäätötarpeen arvioimiseksi. Tästä eteenpäin kasvavan koiranpennun madotus tehdään vastaavasti kuin aikuisilla koirilla: mieluiten ulostenäytetutkimuksen tai yksilöllisen riskiarvion perusteella.Koiran loiset voivat tarttua myös ihmiseenSuolinkaiset voivat tarttua myös ihmisiin, jos tartuntakykyisiä munia joutuu ihmisen elimistöön. Elimistöön joutuneet suolinkaistoukat aloittavat ihmisessä toukkavaelluksen, josta voi seurata niin sanottu larva migrans syndrooma.Larva migrans syndroomaa esiintyy pääasiassa lapsilla. Tartunnasta seuraa kuumeilua, yskää, keuhkokuumetta ja pahimmillaan toukkia voi kulkeutua silmän sisäosiin aiheuttaen voimakasta kipua silmässä ja jopa silmän sokeutumisen.Hyvä hygienia loistorjunnan perustanaTartuntavaaran takia koiran pitoympäristö ja makuualustat tulisi säännöllisesti puhdistaa ja pestä loisten ja loisten munien vähentämiseksi. Loisten munat ovat kuitenkin hyvin kestäviä ja rakenteisiin saattaakin jäädä loisten munia desinfioimisesta huolimatta. Kuivumista munat eivät kestä. Säännöllinen koiran madotus ja koiran makuualustojen puhtaana pitäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä myös ihmistartuntojen ehkäisemiseksi.

Koiran tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD

Varsinaisesti IBD:tä ei pidetä varsinaisesti sairautena vaan ennemminkin kyse on koiran suoliston tulehdusvasteen aiheuttamista oireista.Koiran tulehduksellinen suolistosairaus: taustaaValkosoluihin kuuluvat tulehdussolut, kuten lymfosyytit ja plasmasolut ovat vastuussa elimistön immuunivasteesta. Tulehduksellisessa suolistosairaudessa näitä tulehdussoluja kertyy ylen määrin suoliston seinämään aiheuttaen koiralle kroonisen tulehdustilan suolistossa.Tulehdussolut tuottavat sytokiineja, joilla solut ohjaavat immuunivastetta.  Kroonisessa tulehduksellisessa suolistosairaudessa tulehdusta aiheuttavien ja tulehdusta estävien sytokiinien tuotanto on epätasapainossa. Tulehdusta aiheuttavien sytokiinien määrä on lisääntynyt immunologisen ärsykkeen vuoksi ja samanaikaisesti tulehdusreaktiota hillitsevien sytokiinien määrä on liian alhaalla, jolloin puolustusvaste muodostuu tarpeettoman suureksi aiheuttaen suolen seinämään kroonisen tulehduksen.Syytä tämän tapahtuman käynnistymiseen ei tunneta vaikkakin siihen liittyviä altistavia tekijöitä on tunnistettu ja usein immuunivälitteiset sairaudet vaativat puhjetakseen usean altistavan tekijän samanaikaista esiintymistä. Altistavina tekijöinä pidetään perintötekijöitä, ikää, ympäristötekijöitä, ruokavaliota, virusperäisiä tulehduksia, suoliston bakteerikantaa- tai loisia.Sairautta tavataan yleisemmin saksanpaimenkoirilla, boksereilla ja cockerspanieleilla.Koiran tulehduksellisen suolistosairauden oireetYleisimpiä oireita ovat ripuli, oksentelu ja painon menettäminen. Oireet vaihtelevat sen mukaan missä kohdassa ruoansulatuskanavaa tulehdusreaktiot ovat voimakkaimmillaan. Oksentelu on näkyvin oire, koirilla joiden vatsalaukku ja ohutsuolen ylempiosa on tulehtunut, kun taas ripulioireet liittyvät paksusuolen tulehdukseen.Sairastuneen koiran ripuli saattaa sisältää satunnaisesti myös verta ja limaa. Sairaudelle on tyypillistä oireiden voimakkuuksien vaihtelut, tiettyinä ajanjaksoina oireet ovat vähäisempiä ja toisinaan koira ripuloi ja oksentaa voimakkaammin.Tutkiminen ja diagnoosiTyypillinen potilas on pitkään ripulista kärsinyt laihtunut koira, joka on käynyt jo useasti vaivan takia vastaanotolla. Tavallista onkin, että koiran tulehduksellinen suolistosairaus diagnosoidaan vasta näiden useiden käyntien jälkeen, kun muut yleisimmät suolistosairaudet ja ruoka-aineallergiat on kyetty varmuudella poissulkemaan.Jotta koiran tulehduksellinen suolistosairaus -diagnoosi voidaan varmistaa, on sairauden oltava krooninen, muut suolisto-oireita aiheuttavat sairaudet poissuljettuja (kasvain, ruoka-aineallergia, bakteeritulehdukset, loistartunnat) ja suoliston seinämästä otetussa koepalassa on todettu runsaasti diagnoosia tukevia tulehdussoluja.Verikokeesta on harvoin hyötyä diagnoosiin pääsemisessä, koska yleensä tulehdukselliseen suolistosairauteen sairastuneilla koirilla veriarvot ja verenkuva ovat normaalit, mutta verikokeita on usein tarpeen ottaa muiden sairauksien poissulkemiseksi. Röntgenkuvien hyöty jää usein myös puutteelliseksi. Ulostenäytteen tutkiminen on usein tarpeen, jotta voidaan varmistua siitä, että sairauden taustalla ei ole loistartuntaa, kuten giardioosia.  Lopullista diagnoosia varten on koiralta otettava ruoansulatuskanavan seinämästä koepala joko endoskooppitutkimuksessa tai laparatomiassa (sairauden syyn selvittämiseksi tehty vatsan avaus).IBD:n hoito ja lääkitysHoitosuunnitelma pohjautuu ruokavalioon, puolustusvastetta hillitseviin lääkkeisiin, kuten kortisoniin ja terapiaa tukevaan antibioottikuuriin.Ruoan vaihtaminen hypoallergiseen dieettiin on usein ensimmäinen askel hoitosuunnitelmassa. Hoitokokeilu kestää vähintään 2–4 viikon ajan, jonka aikana ripulioireiden tulisi merkittävästi helpottaa. Ravintokokeilujakson aikana koiralle ei saa antaa muuta ruokaa, ei edes makupaloja.Kortisonia, kuten prednisonia saatetaan käyttää alenevin annoksin pitkiäkin jaksoja. Myös muita uudempia immunosuppressiivisia lääkkeitä saatetaan liittää hoitosuunnitelmaan mukaan. Näiden lääkkeiden käyttöön liittyy aina sivuvaikutusriskejä, jotka on huomioitava hoitosuunnitelmassa.Antibiootteihin kuuluva metronidatsoli on osoittautunut tehokkaaksi mikrobilääkkeeksi, jolla on myös immuunijärjestelmän toimintaan myönteinen vaikutus.  Toinen yleisesti käytetty antibiootti on tylosiini, joka on osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi koiran ohut- ja paksusuoliripuleissa. Eläinlääkäreiden kokemukset tylosiinista ovat osoittaneet, että aloitusannosta kontrolloidusti laskemalla löydetään useimmille koirille se tylosiiniannos, jolla suolisto-oireet pysyvät poissa.Koiran tulehduksellinen suolistosairaus on huolellisella hoitosuunnitelman noudattamisella kontrolloitavissa, mutta ei parannettavissa. Hoito-ohjelma perustuu oikean ruokavalion ja lääkeannoksen löytymiseen. Tästä huolimatta suolisto-oireista harvoin päästään kokonaan eroon.Mikäli koirasi kärsii maha-suoli-kanavan oireista, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi!

Koiran nisäkasvain

Alle 5-vuotiailla koirilla nisäkasvaimet ovat harvinaisia ja lähes aina hyvänlaatuisia. Koirien nisäkasvaimista noin puolet on hyvälaatuisia ja puolet pahalaatuisia.Pienennät riskiä steriloimalla nartun ajoissaHormonaaliset tekijät ovat suurin riski koiran nisäkasvainten kehittymiselle. Nartun sterilointi nuorena, mieluiten ennen ensimmäistä kiimaa, on tehokkain tapa ehkäistä nisäkasvaimia. Ennen ensimmäistä kiimaa steriloiduilla nartuilla sairastumisriski on hyvin alhainen, mutta riski kasvaa huomattavasti, jos narttu steriloidaan vasta toisen kiiman jälkeen. Jos sinulla on aikomus steriloida narttukoirasi, tee se ennen nartun ensimmäistä kiimaa.Koiran nisäkasvaimet ovat yleisempiä tietyillä roduillaEnglanninspringerspanieleilla, pointtereilla ja englanninsettereillä on todettu olevan 2,3–2,9 kertainen riski nisäkasvaimiin sairastumiseen verrattuna muun rotuisiin koiriin. Myös villakoirat ja labradorinnoutajat sairastuvat nisäkasvaimiin jonkin verran muita rotuja useammin.Koiran nisäkasvain ja ruoan merkitysNartun ylipainoja ruoan rasvapitoisuus kasvattavat riskiä sairastua nisäkasvaimiin. Teollista ruokaa syövillä koirilla on todettu vähemmän nisäkasvaimia kuin kotiruokaa syövillä. Tähän vaikuttaa kotiruoan suurempi rasvapitoisuus. Ravintoarvoiltaan tasapainoinen, kotona tehty koiranruoka ei vaaranna koiran terveyttä, mutta rasvaisilla tähteillä ruokkiminen kylläkin.Koiran ylipaino kertyy huomaamatta. Muista tarkkailla koirasi painoa säännöllisesti. Ylipaino ja rasvainen ruoka kasvattaa nartuilla riskiä sairastua nisäkasvaimiin.Miten tunnistaa koiran nisäkasvainNisäkasvain on useimmiten kahdessa takimmaisessa nisässä. Alkuvaiheessa kasvain on selkeärajainen pyöreä patti. Kehittyessään kasvain tuntuu kiinteältä muhkuralta tai useasta muhkurasta muodostuneelta rykelmältä.Useimmissa tapauksissa kasvaimia on enemmän kuin yksi. Koiran yleiskunto laskee yleensä vasta kun kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä, joten koiran olemuksesta ei voi päätellä sen sairastumista. Pahanlaatuinen koiran nisäkasvain lähettää etäpesäkkeitä läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin. Myös maksasta, munuaisista, munasarjoista ja luustosta voidaan löytää etäpesäkkeitä.Koiran nisäkasvaimen diagnosointiKun omistaja tai lääkäri on havainnut koirallasi maitorauhaskudoksessa kasvaimen tai useampia, tulisi aluksi selvittää kasvaimen tyyppi ja mahdollisten etäpesäkkeiden olemassaolo. Samalla arvioidaan kasvaimen leviäminen muihin kudoksiin. Tätä varten koiralta otetaan rinta- ja vatsaontelon röntgenkuvat. Keuhkoissa olevat etäpesäkkeet näkyvät röntgenkuvissa vaaleina pyöreinä laikkuina.Koiran nisäkasvaimen kirurginen poistoKoiran nisäkasvain tai -kasvaimet poistetaan yksinkertaisella leikkauksella. Ne maitorauhaset poistetaan, joihin kasvain on levinnyt. Tarpeen mukaan poistetaan myös niiden viereiset imusolmukkeet, etenkin pinnallinen nivusimusolmuke. Koiran maitorauhaset ja niihin liittyvät imusolmukkeet sijaitsevat ihonalaisesti, joten leikkauksesta toipuminen on yleensä nopeaa.Eläinlääkärisi saattaa suositella teille nartun sterilointia leikkauksen yhteydessä. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että narttujen sterilointi nisäkasvaimen poiston yhteydessä on pidentänyt odotettavissa olevaa elinaikaa. Eläinlääkäri pohtii steriloinnin tarpeellisuutta aina tapauskohtaisesti.Koiran nisäkasvain ja solunsalpaajahoitoSolunsalpaajahoidon käyttö koirilla on vielä kokeiluasteella, mutta joistain lääkkeistä on hyviä kokemuksia maitorauhaskasvainten hoidossa. Solunsalpaajia käytetään leikkaushoidon tukena tai ainoana vaihtoehtona silloin, kun kasvainta ei pystytä leikkaamaan.Koiran nisäkasvainten ennusteeseen vaikuttavat tekijätTärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on kasvaimen tyyppi. Jos kyseessä on tulehduksellinen karsinooma tai kasvain, joka on lähettänyt runsaasti etäpesäkkeitä, kirurgiseen hoitoon ei yleensä ryhdytä. Tulehduksellisen karsinooman tapauksessa ennuste on erittäin huono. Etäpesäkkeiden leviämistä voidaan joskus hidastaa solusalpaajahoidolla.Leikkausennustetta huonontaa nisäkasvainten suuri koko (yli 3 cm), kasvainten kiivas kasvunopeus ja kasvaimen ikä (yli puoli vuotta). Jos imusolmukkeista löytyy kasvainsoluja, maitorauhaskasvain uusiutuu 80 prosentin todennäköisyydellä puolen vuoden sisällä. Myös koiran ikä vaikuttaa ennusteeseen: mitä vanhempi se on maitorauhaskasvainleikkauksen aikaan, sen vähemmän aikaa se elää terveenä leikkauksen jälkeen.Koiran nisäkasvainten ennaltaehkäisyKoiran sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa on tehokkain tapa ehkäistä maitorauhaskasvaimiin sairastumista. Kaikkia koiria ei voida tai tahdota steriloida, ja silloin kannattaa tutkia nartun nisät säännöllisesti. Ajoissa suoritettu leikkaus parantaa sairastuneen koiran ennustetta huomattavasti. Toisin kuin ihmisillä, joilla raskauden on todettu vähentävän rintasyövän riskiä, koirilla tiineys ei vähennä maitorauhaskasvainten todennäköisyyttä.Jos epäilet koirallasi kasvainta, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi!

Koiran korvatulehdus

Koiran korvakäytävä on ihmisen korvakäytävää huomattavasti syvempi ja käytävä toimii hyvänä äänitunnelina. Koira kuulo on noin neljä kertaa parempi verrattuna ihmisen kuuloon. Koiran korvakäytävä on rakenteeltaan L-kirjaimen muotoinen, joka selittää sen, että korvakäytävään kerääntyy helposti kosteutta sen pituuden ja mutkaisuuden vuoksi, etenkin paljon uivilla riippukorvaisilla koirilla.Korvakäytävää peittää ihoa vastaava epiteelisolukerros ja ulkokorvatulehduksessa tämä ihon osa on tulehtunut.Terve koiran korvakäytävä on vaaleanpunainen, ei punoita ärtyneesti, ei tuota suuria määriä eritteitä eikä haise voimakkaasti. Jos koirasi korvat näyttävät terveiltä, niille ei tarvitse tehdä mitään. Tervettä, eritteetöntä korvaa ei tarvitse puhdistaa. Tarkista kuitenkin koirasi korvat säännöllisesti, jotta huomaisit mahdolliset ongelmat ajoissa.Koiran korvatulehduksen oireetKoiran korvatulehdus huomataan, kun koira raapii korviaan toistuvasti, kulkee pää vinossa, ravistelee päätään ja korva on kosketusarka. Kun tulehtuneeseen korvaan katsoo sisälle, se punoittaa ja on useimmiten eritteinen. Korvatulehdus voi johtua monista eri syistä.Korvien raapiminen kielii kutinasta tai tulehduksesta. Terve korva on puhdas, kuiva, hajuton, eikä eritä korvaeritettä.Koiran korvatulehduksen diagnosointiEläinlääkäri tähystää korvan huolellisesti otoskoopilla. Aina koira ei anna tutkia kipeää korvaansa ja eläinlääkäri saattaa joutua rauhoittamaan koiran, jotta korvan tähystäminen voidaan tehdä turvallisesti.Tähystyksessä tutkitaan tärykalvon ehjyys, mahdollisesti välikorvassa tärykalvon läpi kuultava tulehdusneste (välikorvan tulehdus), vierasesineet, kasvaimet ja ennen kaikkea korvakäytävän tulehtuneen alueen laajuus. Lisäksi eläinlääkäri ottaa koiran korvatulehduseritteestä korvaerite- tai solunäytteen ja tutkii näytteestä mahdolliset loiset, bakteerit, hiivat ja niiden määrät ja tarvittaessa tekee eritteestä bakteeriviljelyn.Korvapunkit korvatulehduksen aiheuttajanaKoiran korvatulehdus saattaa johtua korvaan joutuneista loiseläimistä, kuten korvapunkeista (Otodectes cynotis). Korvapunkki on kissalla yleinen ulkoloinen, ja se saattaa tarttua myös koiraan. Korvapunkkia on vaikea paljain silmin havaita, mutta läsnäoloon viittaa kahvinporomainen erite korvakäytävässä. Korvapunkin aiheuttamat oireet, kuten kaikki muutkin korvien ongelmat, tulisi tutkituttaa eläinlääkärillä.Mekaaninen ärsytys korvavaivojen aiheuttajanaVierasesineet kuten heinänsiemet saattavat ärsyttää koiran korvaa niin, että koira alkaa ravistella ja raapia sitä. Jos vierasesine ei irtoa, koira voi omalla raapimisellaan aiheuttaa korvatulehduksen tai verikorvan. Verikorvassa korvanlehden verisuoni vaurioituu ja korvanlehden sisään kertyy verta.Koiran korvat kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta pystyisi mahdollisimman ajoissa poistamaan niistä ylimääräiset vieraat. Myös koiran omat karvat saattavat kasvaa tukkimaan ja ärsyttämään korvakäytävää.Ahdas korvan rakenne tulehduksen syynäKoiran korvatulehdus voi aiheutua koiran korvakäytävän ahtaudesta ja tilannetta huonontaa entisestään, jos korvalehti roikkuu tiiviisti korvakäytävän päällä. Tällöin korvakäytävään muodostuu otolliset olosuhteet bakteereiden ja hiivojen kasvulle. Tiiviisti suljetussa korvassa ilma vaihtuu huonosti, ja lämmin, kostea ympäristö on ihanteellinen kasvupaikka esimerkiksi bakteereille ja hiivalle.Riskirotuja korvatulehdukselle korvan rakenteen vuoksi ovat esimerkiksi spanielit, joilla on suuret, painavat korvalehdet korvakäytävän suulla. Lisäksi spanieleilla on runsaasti korvavaharauhasia jotka erittävät vaikkua. Tällaisten koirien korvia voi olla välttämätöntä puhdistaa siihen tarkoitetulla liuoksella säännöllisesti.Koiralla korvakäytävä tekee jyrkän L muotoisen mutkan ennen tärykalvoa. Mutkan taakse kertyy helposti eritettä, joka ei näy ulospäin. Puhdistusyritykset vanupuikolla lähinnä vain siirtävät korvan eritettä syvemmälle mutkan taakse, siksi eläinlääkäriasemalta saatavat korkealaatuiset  puhdistusliuokset ovat suositeltavia.Jos korva on jo tulehtunut eli punoittaa ja aristaa, älä yritä puhdistaa sitä kotona, vaan vie koira eläinlääkäriin. Hoitamattomana korvakäytävän tulehdus voi levitä väli- ja sisäkorvaan. Koiran korvatulehdus vaatii aina eläinlääkärin apua.Atopia korvatulehdusten taustallaKoiran korvatulehduksen tärkein taustasyy on allergia. Atopialla tarkoitetaan kutisevaa ja tulehduksellista allergista ihosairautta, jossa eläin herkistyy tavallisimmin ympäristöallergeeneille. Atopian taustalla ovat perinnöllisyystekijöiden lisäksi heikentynyt ihon suojakerros, sekä koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atooppinen koiran iho on kutiseva ja jatkuvan raapimisen tai nuolemisen seurauksena iho tulehtuu. Yksi tavallisimpia oireita atopiassa on krooninen tai toistuva korvatulehdus.Kuva: Babette Taugbol, DVMKoiran korvatulehdus:  Ruoka-aineallergia altistaa korvatulehdukselleKoirat, joilla on yliherkkyyksiä esimerkiksi joitain ruoka-aineita kohtaan, saattavat oireilla korvillaan. Jos allergian aiheuttajaa ei poisteta, vaan hoidetaan pelkkä tulehdus lääkityksellä, koiran korvatulehdus todennäköisesti uusii. Eläinlääkärisi neuvoo oikeaoppisen eliminaatiodieetin suorittamisessa mahdollisen ruoka-aineyliherkkyyden osoittamiseksi.Koiran korvatulehduksen hoitoKoiran korvatulehdus hoidetaan aina sen mukaan mikä korvatulehduksen aiheuttaa. Bakteereiden ja hiivojen ylikasvun hoitona on usein antibioottia, hiivalääkettä ja kortisonia sisältävät korvatipat. Atooppisen korvatulehduksen hoidossa käytetään usein kutinaa ehkäisevää kortisonipohjaista lääkettä paikallisesti. Vakavampia kroonistuneita korvatulehduksia hoidetaan joskus suun kautta annettavilla lääkkeillä. Myös korvahuuhtelut ovat osa kroonisen korvatulehduksen hoitoa.Korvapunkit häädetään loisiin tehoavilla lääkkeillä. Kun korvatulehdukset juontavat juurensa koiran atopiaan tai ruoka-aineallergiaan, on hoito-ohjelmaan sisällytettävä mahdolliset ruokintamuutokset ja perussairauden hoito. Korvan rakenteellisissa ongelmissa ja kasvainsairauksissa voidaan turvautua kirurgiaan niissä tapauksissa kun se on mahdollista ja leikkauksesta saatava hyöty on haittoja suurempaa.Mikäli havaitset koirallasi korvatulehduksen oireita, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemalle!

Koiran kohtutulehdus

Koiran kohtutulehdus alkaa kiimavuotojen välissä, yleensä noin kaksi kuukautta kiiman loppumisen jälkeen. Narttu saattaa nuolla vulvan aluetta useammin kuin ennen ja se juo ja virtsaa tavallista enemmän. Joillain nartuilla  nousee kuume. Oireet eivät ehkä ensin näytä kovin vakavilta, mutta koira tulisi viedä heti eläinlääkäriin, jos on aihetta epäillä sillä kohtutulehdusta. Hoitamattomana koiran märkäkohtu johtaa nartun kuolemaan.Katso tästä lähin Evidensia-eläinlääkäriasemaJos narttu 6–8 viikkoa juoksun jälkeen juo paljon, nuolee peräpäätään ja vaikuttaa poissaolevalta, tulee koira viedä eläinlääkärille, jotta koiran kohtutulehdus voidaan ajoissa todeta tai sulkea pois.Koiran kohtulehduksen taustaaKoiran kohtutulehdus saa alkunsa hormonaalisesta muutoksesta kohdun seinämässä. Narttukoiran kiiman (estrus) jälkeen alkaa diestrusvaihe, jolloin munasarjaan muodostunut keltarauhanen erittää progesteronia noin 2 kuukauden ajan.Diestrusvaiheen aikana porgesteronin vaikutuksesta kohdun seinämä paksuuntuu mahdollista tiineyttä varten. Jos koira ei tule tiineeksi tulevien kiimojen aikana, paksuuntuu kohdunseinämä yhä lisää jokaisen kiiman jälkeen. Paksuuntuneeseen kohdunseinämään muodostuu nesteen täyteisiä rakkuloita, jotka erittävät kudosnestettä kohdun sisälle.Koiran märkäkohtu saa alkunsa emättimestä peräisin olevien bakteereiden kulkeutuessa kohtuun, jossa niiden kasvulle on paksuuntuneen kohtuseinämän ja erittyneen nesteen ansiosta ihanteelliset olosuhteet. Sairauden tässä vaiheessa nestettä erittyy vielä kohdusta ulos, ja koira saattaa nuolla vulvaansa usein pitääkseen itsensä puhtaana. Jonkin ajan kuluttua kohdunsuu saattaa sulkeutua, jolloin kohtu laajenee nopeasti tulehduseritteen kertyessä kohtuun.Tässä vaiheessa kohtutulehdus aiheuttaa voimakkaita kliinisiä oireita koirassa ja pahimmillaan kohtuun kertynyt tulehdusneste aiheuttaa kohdun repeämisen, jolloin tulehdusneste täyttää vatsaontelon aiheuttaen vatsakalvontulehduksen ja koiran nopean menehtymisen.Koiran kohtulehduksen oireetJos kohdunkaula on auki, niin koiran kohtutulehdus huomataan siitä, kun koira nuolee takapäätään liian tiuhaan ja hännän alapuoliset karvat on tulehduseritteen likaamat. Koiran takapää saattaa myös haista märälle. Muita mahdollisia oireita ovat koiran uneliaisuus, kuumeilu, poissaolevuus ja silmiin pistävä juomisen ja virtsaamisen kierre.Bakteereiden erittämät toksiinit heikentävät munuaisten toimintaa, josta aiheutuu  virtsanerittymisen lisääntyminen. Tämän virtsan lisääntyneen erittymisen kompensoimiseksi koira juo yhä enemmän ylläpitääkseen nestetasapainoaan.Jos nartun kohdunkaula on kiinni, ei tulehduserite pääse kulkeutumaan ulos kohdusta ja koiran märkäkohtu kehittyy hyvin nopeasti vakavaksi. Kohtuun kertyvästä tulehduseritteestä kulkeutuu verenkiertoon bakteereiden erittämiä myrkkyjä, jotka aikaansaavat myrkytysoireiden pahentumisen. Koiran saattaa alkavan verenmyrkytyksen takia mennä shokkiin ja lopulta menehtyä hoitamattomana.Koiran kohtulehduksen diagnosointiKoiran märkäkohtu voidaan diagnosoida ultraäänitutkimuksella ja yleisoireiden perusteella. Usein koiralta otetaan verikoe, jossa valkosolujen kohonnut määrä näytteessä tukee diagnoosia. Koiran kohtutulehdus voidaan myös varmistaa luotettavasti vatsaontelon röntgenkuvauksella, jos kohdunkaula on kiinni. Röntgenkuvissa erotetaan selvästi tulehduseritteen suurentama kohtu muista vatsaontelon elimistä.Koiran kohtulehdus vaatii usein kohdun poistonKoiran märkäkohtu hoidetaan poistamalla leikkauksessa koiralta kohtu ja munasarjat. Eräissä harvinaisissa tapauksissa, kuten jos koira on jalostusyksilö, jonka haluttaisiin vielä tekevän pentuja, voidaan yrittää lääkehoitoa. Prostaglandiineilla yritetään saada kohdunsuu aukeamaan, jotta neste pääsee ulos ja antibioottikuurilla tulehdus saattaa laantua niin, että koiran oma puolustus voittaa tulehduksen.Lääkehoito on kuitenkin tuloksiltaan hyvin epävarma hoitokeino ja usein epäonnistuneen hoitokokeilun jälkeen päädytään lopulta kohdun poistoon. Lääkehoitoa pidetään myös epäeettisenä vaihtoehtona, koska siihen sisältyy kohdun repeämisen riski, kun leikkauspäätöstä viivytellään lääkehoitokokeilun myötä.Koiran kohtulehdus on ennaltaehkäistävissäVarma tapa ennaltaehkäistä koiran kohtutulehdus on steriloida narttu nuorella iällä. Steriloinnissa koiralta poistetaan kohtu ja munasarjat, jolloin se ei tule enää kiimaan eikä voi saada pentuja. Koiran vanhetessa kohtutulehdusriski kasvaa jokaisen juoksun jälkeen. Tästä syystä on suositeltavaa leikkauttaa narttu viimeistään 7 vuoden iässä.Mikäli epäilet koirallasi kohtutulehdusta, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemalle!

Koiran sokeritauti eli diabetes

Insuliinin merkitys sokeriaineenvaihdunnassaSokerit ja tärkkelykset (hiilihydraatit) rakentuvat glukoosimolekyyleistä. Glukoosi imeytyy verenkiertoon suolistosta hiilihydraattien pilkkoutuessa glukoosimolekyyleiksi. Verenkierto kuljettaa vereen kertyvät glukoosimolekyylit elimistön soluihin energianlähteeksi.Insuliini on haiman hormoni, jota vapautuu haimasta verenkiertoon veren sokerimäärän noustessa. Insuliinin tehtävänä on siirtää glokoosimolekyylit verenkierrosta solujen sisälle. Sokeritaudissa veren insuliinimäärä ei ole riittävä, joten vain osa glukoosimolekyyleistä siirtyy soluihin ja tästä on seurauksena verensokeritason nouseminen. Elimistö pyrkii eroon veren korkeasta sokerista erittämällä sokeria munuaisten kautta virtsaan.Juomisen ja virtsaamisen noidankehäLisääntynyt virtsantuottaminen kuluttaa elimistön nestevarastoja ja tästä on seurauksena janon tunne ja veden toistuva juominen. Tämä johtaa taas lisääntyneeseen virtsaamiseen. Tämä juomisen ja virtsaamisen noidankehä on ne oireet, jotka saavat koiran omistajan havahtumaan mahdolliseen sokeritautiepäilyyn.Hoitamaton koiran sokeritauti voi johtaa laihtumiseen  ja joskus sokeritauti ehtii aiheuttaa silmäoireita, ennen kuin se huomataan. Koiran sokeritauti altistaa koiran hyvin nopeasti harmaakaihille, joka näkyy ulospäin silmässä tiivistyminä tai samentumina.  Tiivistymät suurentuvat usein nopeasti ja ne aiheuttavat lopulta näkökyvyn menetykseen. Näön menettäminen voi tapahtua muutamien päivien kuluessa.Koiran sokeritaudin riskiryhmätKoiran sokeritauti muistuttaa ihmisen ykköstyypin sokeritautita. Sen puhkeamisessa perinnölliset tekijät ja muut sairaudet ovat määräävämpiä tekijöitä kuin elintavat. Tietyt koirarodut ovat alttiimpia sokeritaudille kuin toiset.Koiran sokeritauti on yleisempää yli seitsemän vuoden ikäisillä koirilla kuin tätä nuoremmilla. Haimatulehdus, varsinkin toistuvasti sairastettuna, kasvattaa sokeritaudin riskiä. Koiran oma immuunijärjestelmä voi myös ilman ulkoista syytä pettää ja aiheuttaa haiman toimintahäiriön.Koiran sokeritaudin diagnosointi ja seurantaKoiran sokeritauti diagnosoidaan oirekuvauksen, veri- ja virtsanäytteiden perusteella. Verestä tutkitaan glukoosi tai fruktosamiinipitoisuus tai hemoglobiiniin sitoutuneen sokerin määrää. Korkea glukoosipitoisuus on merkki mahdollisesta sokeritaudista. Koirilla eräät lääkkeet saattavat nostaa glukoosipitoisuutta veressä, samoin nartun korkea progesteronihormoni tai Cushingin sairaus.Korkea fruktosamiini eli glykoituneen proteiinin pitoisuus kertoo potilaan sokeritasapainon edellisten kolmen viikon ajalta ja vastaavasti hemoglobiiniin sitoutunut korkea sokerimäärä kuvaa sokeritasapainoa edellisten kolmne kuukauden ajalla. Etenkin kontrollikäynneillä, fruktosamiinin tai pitkäkestoisen sokerihemoglobiinin mittaaminen helpottaa hoitotasapanon arvioimista.Virtsanäytteen tutkimisessa kiinnitetään huomio virtsaan erittyvään glukoosiin ja ketoaineisiin sekä mahdolliseen virtatietulehdukseen, mikä on melko yleinen sivulöydös hoitamattomassa sokeritaudissa. Sokeritaudin yhteydessä mahdollisesti todettu virtsatietulehdus hoidetaan antibiootilla.Koiran sokeritaudin lääkitys ja hoitosuunnitelmaKoiran sokeritauti on hallittavissa koiran loppuelämän annettavilla insuliinipistoksilla ja huolellisella ruokavaliolla. Ylipainoiset koirat tulee laihduttaa, koska ylipaino saattaa ylläpitää insuliiniresistenssiä. Mahdolliset muut sairaudet tai lääkitykset, jotka vaikuttavat insuliinihoitoon selvitetään ja pyritään hoitamaan.Koiran omistajalle opetetaan eläinklinikalla insuliinin pistäminen koiran nahan alle. Pistäminen on helppo oppia ja koira harvoin edes huomaa pistämistä. Helpoin insuliinin annostelutapa on käyttää insuliinikynää, jossa on insuliinisäiliö ja hyvin ohut huomaamaton neula kynän sisällä.Ylenmääräinen juomisen ja virtsaamisen tulisi helpottaa noin viikossa insuliinihoidon aloittamisen jälkeen.Ruokinta sokeritaudin hoidossaLihavuus altistaa koiraa sokeritaudille. Ruokailujen tulee olla säännöllisiä, sillä sokeritautia sairastavan koiran verensokeri tulee pysyä mahdollisimman vakaana. Ravinnon tulee sisältää runsaasti sulamattomia kuituja, jotka hidastavat ravintoaineiden imeytymistä ja siten myös glukoosin imeytymistä verenkiertoon. Lisäksi ruoassa tulee olla runsahkosti proteiinia ja vain vähän nopeasti sulavia hiilihydraatteja.Hypoglykemia ja insuliinishokkiHypoglykemia tarkoittaa liian alhaista verensokeria. Sokeritautia sairastavalla koiralla verensokeri voi laskea liian alas, jos annetun insuliinin määrä on liian suuri suhteessa syödyn ruuan määrään. Hoitamattomana hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen eli niin sanottuun insuliinishokkiin.Hypoglykemian oireita ovat koiran apeus, vapiseminen, horjuminen ja mahdollinen pyörtyminen. Hypoglykemiasta kärsivän koiran verensokeri tulee saada nousemaan ja ensiapuna koiran ikeniin hierotaan hunajaa. Täysin tajuttomalle koiralle paras hoito on suonensisäinen glukoositiputus. Tajuton koira tulee kuljettaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin.HyperglykemiaHyperglykemia eli liian korkea verensokeri ei ole sokeritautia sairastavalle koiralle yhtä vaarallinen tila kuin aikaisemmin mainittu hypoglykemia. Pitkään jatkuessaan se kuitenkin johtaa ketoasidoosiin eli samaan tilaan, joka seuraa, jos sokeritautia ei hoideta.Ketoasidoosi on happomyrkytystila, jossa keho ei saa käytettyä veren glukoosipitoisuutta hyödykseen energiana. Energiavajetta paikatakseen elimistö käyttää varaenergiana rasvoja, ja tästä käynnisty ketoaineiden tuotanto. Ketoasidoosista kärsivän koiran henki saattaa elimistön happamuuden vuoksi haista makeahkolle asetonille. Ketoasidoosi on hätätilanne ja hoitona on nesteytys ja insuliiniannoksen nostaminen.Katso tästä lähin päivystävä Evidensia-eläinsairaalaKoiran sokeritaudin kotihoito ja kontrollikäynnitSokeritautia sairastavan koiran elämänrytmin tulee olla mahdollisimman säännöllinen. Koiran sokeritauti ei hyvin hoidettuna estä normaalia, pitkää elämää, mutta sairaus vaatii omistajalta huolellisuutta koiran hoidossa. Liikuntaa pitää ylläpitää, mutta koiran rasittamista on vältetävä, koska rasitus sekoittaa sokeritasapainoa.Varsinkin sairauden alkuvaiheessa koiran sokeritauti tarvitsee useita kontrollikäyntejä eläinlääkärillä, jotta lääkitys saadaan vakiinnutettua sopivalle tasolle. Kun koiran hoitotasapaino on löytynyt, kontrolloidaan koiran veriarvoja puolen vuoden välein otettavilla fruktosamiini tai sokeroituneen hemoglobiinin mittauksilla. Koiran tarvitsema insuliinin määrä saattaa muuttua myöhemminkin, joko ikääntymisen tai muuttuneiden elämäntapojen vuoksi.