Löytyi 194 tulosta kategoriassa "Koira"

Ehkäise koiranpennun liian nopea kasvu

Pentuaikana on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että pennulle annetaan oikea määrä ravintoa – ei liikaa eikä liian vähän. Olennaista on, että pentu saa sopivasti energiaa sen kokoon ja kasvuun nähden. Liian suuri energiamäärä isokokoisille pennuille lisää kasvunopeutta ja saattaa altistaa nivelten kehityshäiriöille, vaikka ruumiinrakenne pysyisikin normaalina. Pienten rotujen pentujen ruuan taas tulee olla riittävän energiapitoista, jotta kasvunopeus pysyisi tasaisena.Jos lemmikki kerää ylipainoa jo pentuna, on kiloista vaikeampi päästä eroon myöhemmin. Pennun ylipaino voi lisätä kasvuhäiriöitä, ja ylipaino aikuisenakin on haitallista eläimen terveydelle ja hyvinvoinnille ja lyhentää lemmikin elinikää.Monta pientä ateriaa päivässäOikeaan energiamäärään vaikuttavat tietysti pennun ikä ja paino. Kun pentu on nuorempi, se tarvitsee suhteessa enemmän energiaa kuin aikuisikää lähestyvä pentu, sillä energiantarve tasoittuu lemmikin kasvaessa.Pentu tarvitsee ruokaa 2–4 kertaa päivässä. On parempi, että pieni pentu syö useamman pienen aterian kuin muutaman suuren. Kaikki pennut eivät kuitenkaan kasva samaa vauhtia ja ruokavaliota miettiessä on hyvä pitää mielessä koirien erilaiset kasvutavat. Kun kyseessä on isokokoisen koirarodun pentu, on sitä hyvä ruokkia penturuualla, joka on suunniteltu hillitsemään koiran kasvua eli sisältää vähemmän kaloreita. Pienikokoisen rodun pennut tarvitsevat suhteessa enemmän kaloreita – toisin sanoen energiapitoisempaa ruokaa.Yksilölliset erot ovat suuriaKaikilla pennuilla on kuitenkin yksilöllinen aineenvaihdunta ja energiantarve, ja esimerkiksi saman pentueen jäsenillä voi olla hyvinkin erilaiset kasvukäyrät. Energiamäärän arvioinnissa auttaa viikoittainen punnitus ja kasvun seuranta. Rauhallinen kasvutahti edistää pennun hyvinvointia ja kehitystä ja ehkäisee myöhempiä aikuisiän vaivoja.Tarvitsetko apua pentusi hoitamiseen ja ruokavalion suunnitteluun? Ota yhteyttä lähimpään Evidensia-eläinlääkäriasemaasi!

Eroon koiran turhasta matolääkityksestä

Joillekin aikuisille koirille madotus kahdesti vuodessa on tarpeettoman usein, toisille taas aivan liian harvoin. Usean koiran perheissä sekä tiettyjen koiran käyttötarkoitusten ja harrastusten myötä matolääkitystarve voi nousta tiheäksikin – tällöin puolivuosittain tapahtuva madotus ei ole riittävä.–  Vain osa koirista tarvitsee säännöllistä matolääkitystä, yksilöllinen lääkitystarve selviää ulostetutkimuksella. Sisäloislääkitystarve vaihtelee koiran iän, käyttötarkoituksen, harrastusten, ympäristön ja omistajaperheen mukaan, sanoo eläinlääketieteellisen parasitologian dosentti Anu Näreaho Helsingin yliopistolta.Evidensian Pentuvuosi-ohjelman yksilöllisellä loishäätösuunnitelmalla varmistetaankin jo ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä lähtien, etteivät koiranpentu ja sen omistaja kärsi kutsumattomista vieraista. Suunnitelma ohjaa koko koiran eliniän niin punkkien ennaltaehkäisyä kuin madotustakin.Koirakohtaisesti suunniteltu loishäätö antaa parhaan tuloksenSuolistomadot ovat Suomessa koirilla harvinaisia: niitä löydetään ainoastaan noin 6 prosentilla koirista. Koska koirilla kuitenkin esiintyy ihmisillekin haitallisia sisäloisia, tarvitaan tartuntojen tarkkailua. Ulkoloisista on syytä huomioida punkit, joiden vuoksi koirille suositellaan pitkäkestoista estolääkitystä.– Oikeanlaisella pentuajan madotuksella on suuri vaikutus koiran loppuelämän vastustuskykyyn sisäloisia vastaan. Evidensia-eläinlääkäriasemalla koiralle tehdään jo Pentuvuoden ensimmäisillä käynneillä yksilöllinen sisä- ja ulkoloishäätösuunnitelma. Uusien suositustemme mukaisesti sisäloislääkitystarve tutkitaan ulostenäytteestä pentuajan jälkeen vuosittain, terveystarkastuksen yhteydessä, kertoo eläinlääkäri Aija Jantunen Evidensian Lohjan eläinlääkäriasemalta.– Uutta koiran punkinestolääkityksessä on suun kautta annettava, kätevä reseptilääke, jolla saadaan yhdellä purutabletilla kuukauden suoja punkkeja vastaan, jatkaa Jantunen.Täsmällinen diagnoosi tarpeettoman matokuurin sijaan– Rutiinilääkitysten korvaaminen ulostenäytteiden tutkimisella on järkevää erityisesti niiden koirien kohdalla, joilla on matala riski saada sisäloistartunta. Kun ensin tehdään diagnoosi, osataan lääkitä varmasti oikeaa asiaa tai olla lääkitsemättä turhaan. Liian tiheä lääkitys voi kehittää vastustuskykyisiä sisäloiskantoja, Näreaho huomauttaa.Koirien rutiininomainen loislääkitys annetaan useimmiten kerta-annoksena, jolloin vielä kehittyvät toukkamuodot eivät tule eliminoiduiksi. Tämän vuoksi loislääkitys tulisi toistaa muutaman viikon kuluttua. Kertahoidolla lääkitys jää usein vajaatehoiseksi, mikä lisää rutiininomaisen loislääkityksen kyseenalaisuutta.– Sisäloishäätölääkitys ei myöskään ennaltaehkäise tulevia tartuntoja, minkä vuoksi madotuksen tarve on hyvä tarkistaa vuosittain, Jantunen muistuttaa.Sisäloinen voi olla pennulle hengenvaarallinenKoirien sisäloiset ovat mikroskooppisen pieniä alkueläimiä sekä matoja, kuten suolinkainen, heisimato ja hakamato.– Loismatojen munat ovat erittäin pieniä, eikä madon munia ei voida nähdä koiran ulosteesta – vaikka omistajat joskus niin luulevatkin. Joidenkin heisimatojen erittämät jaokkeet ovat paljain silmin havaittavia, samoin kuin joskus kokonaisina ulosteen mukana poistuvat matoyksilöt. Varmuus koiran sisäloistilanteesta saadaan kuitenkin vain ulostetutkimuksella, Näreaho painottaa ja jatkaa:– Pennuilla suolistoloistartunnat voivat olla vaarallisia, pahimmillaan jopa kuolemaan johtavia, sillä pentujen immuniteetti on vasta kehittymässä. Aikuisille, perusterveille koirille suolistoloistartunnasta ei välttämättä koidu näkyvää haittaa. Tartunnan saaneet koirat lisäävät kuitenkin muiden koirien tartuntariskiä erittäessään madonmunia tai alkueläinten kystamuotoja ympäristöön. Koirat voivat tartuttaa tiettyjä loisia myös ihmisiin.Evidensian Pentuvuosi-ohjelmaan kuuluvan, yksilöllisen loishäätöohjelman avulla luodaan hyvä perusta koiran koko eliniän kestävälle hyvinvoinnille.Loishäätötarpeeseen vaikuttavat harrastukset ja elinympäristöSisäloiset voivat tarttua koiriin suun kautta vedestä, maasta, ulosteista tai muista eläimistä. Pennut voivat saada tartunnan emältaan jo istukan kautta tai imetyksen aikana. Myös ihminen voi toimia tiettyjen matojen vahinkoisäntänä.– Esimerkiksi koiran ulosteesta leviävät suolinkaisen munat voivat säilyä maassa vuosikausia uutta isäntää odottamassa. Koira saa munia suuhunsa esimerkiksi juomalla lätäköistä tai syömällä maaperää. Myös lapsiin suolinkainen voi tarttua maasta, Näreaho kuvailee.Riskit sisäloisten saamiseen ovat aina suuremmat pienillä alueilla, joissa on paljon koiria, kuten koiratarhoissa ja kaupunkien koirapuistoissa. Useamman koiran perheessä riski on niinikään suurempi. Maaseudulla koirat taas ovat todennäköisemmin tekemisessä loisia kantavien pieneläinten kanssa.– Omistajan ja koiran harrastukset sekä elintavat voivat vaikuttaa tartuntariskiin. Metsästyskoirille annetaan herkästi makupaloja saaliista, jossa voi olla sisäloisia. Ulkomaanmatkoilla tartuntariski on usein suurempi ja loislajit voivat olla koiralle vaarallisempia kuin Suomessa esiintyvät, Näreaho sanoo.Punkkikausi vaatii yli puolen vuoden suojanPunkit tarttuvat koiriin niin heinikoissa ja metsissä kuin kaupunkialueellakin. – On hyvä tiedostaa, että koko Suomi Lappia lukuun ottamatta on luokiteltu punkkiriskialueeksi. Entistä laajemmalle alueelle leviävät punkit voivat kiinnittyä niin koiraan kuin omistajaan ja levittää erilaisia haitallisia infektioita, muun muassa borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, muistuttaa Jantunen.Koiralla tuleekin olla suoja punkkeja vastaan läpi punkkikauden eli aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Punkeilta suojautumiseen on useita lääkintävaihtoehtoja, joista omistaja ja eläinlääkäri voivat yhdessä valita koiralle sopivimman. Vaihtoehdoista keskustellaan Evidensia-eläinlääkäriasemilla jo Pentuvuoden ensimmäisillä terveystarkastuskäynneillä osana yksilöllistä loistohäätöohjelmaa.– Uusin vaihtoehto on eläinlääkärin reseptillä saatava suun kautta annettava lääke: yhdellä purutabletilla saa kerralla suojan kolmeksi kuukaudeksi. Koiran ihoon siveltävä paikallisliuos tulee muistaa laittaa kuukausittain, eläinlääkäri Aija Jantunen vertailee muutamia vaihtoehtoja.Muistilista loistartuntojen ehkäisemiseksiKysy eläinlääkäriltä, millainen on juuri sinun koirallesi sopiva sisä- ja ulkoloislääkitys.Tutkituta koirasi sisäloistilanne vuosittain eläinlääkäriasemalla.Kerää aina koiran ulosteet pois välittömästi loistartuntapaineen vähentämiseksi.Loistartuntoja ehkäistään lapsiperheissä mm. hyvällä käsihygienialla.Tee koiralle punkkitarkastus kerran päivässä.

Geenitesti avuksi koiran terveydenhoidossa

Testi tarjoaa kattavaa tietoa koiran yksilöllisestä terveysperimästä: noin 200 perinnöllisestä sairaudesta ja ominaisuudesta.–  MyDogDNA edistää koirien yksilöllistä, ennakoivaa terveydenhoitoa ja kestäviä jalostusvalintoja, sanoo Hannes Lohi, Helsingin yliopiston professori ja Genoscoper Laboratoriesin tieteellinen johtaja.MyDogDNA-testi kertoo, millaisiin perinnöllisiin sairauksiin koiralla on taipumusta, mitkä sen ulkomuotoon liittyvistä ominaisuuksista ovat periytyviä ja millainen sen geneettinen monimuotoisuus on. Näin testin tulokset vievät yksilöityä eläinlääketiedettä merkittävästi eteenpäin.Mitä enemmän koiran perimästä tiedetään, sitä täsmällisemmin ja paremmin sitä pystytään hoitamaan. Evidensiassa hoitava eläinlääkäri auttaa tulkitsemaan testin tulosta oikein ja antaa sen perusteella tarvittaessa hoitosuosituksen.Tieto koiran geneettisestä perimästä auttaa myös jalostuksessa – auttamalla otollisten ominaisuuksien tunnistamisessa ja ehkäisemällä sairauksien siirtymistä seuraavaan sukupolveen.– Koirilla tunnetaan noin 650 perinnöllistä sairautta, joiden löytämiseksi on tutkittu eri rotuja ympäri maailmaa. Useimmilla markkinoilla olevilla testeillä pystytään testaamaan vain yksi tällainen perinnöllinen ominaisuus kerrallaan. Genoscoperin kehittämä MyDogDNA-paneelitesti testaa kerralla jopa noin 200 sairautta. Kyseessä on melkoinen löytötyökalu, kertoo Lohi, joka johtaa Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen koiragenetiikan tutkimusryhmää.Koiralle luodaan Evidensia-eläinlääkäriasemilla oma terveysprofiili, jonka pohjautuu mm. rotukohtaiseen terveystietoon ja koiran omaan geeniperimään.Pentuna tehty DNA-testi antaa pohjan
 koiran elinikäiselle hyvinvoinnilleDNA-testauksesta hyötyvät kaikki koirat rodusta ja käyttötarkoituksesta riippumatta. Testaus voidaan tehdä koiralle milloin vain. MyDogDNA-testi kuitenkin suositellaan tehtäväksi jo pentuvuoden aikana, jotta tietoa voidaan hyödyntää ennakoivasti varhaisessa vaiheessa koiran terveydenhoitoa.– Mikäli testissä koiralta löytyy tiettyyn sairauteen liittyvä geenivirhe, se ei välttämättä tarkoita, että koira sairastuu. MyDogDNA testaa erilaisia riskivariantteja hyvin erilaisissa sairauksissa ja kertoo, kuinka suuri sairastumisen riski on. Tuloksia on hyvä tarkastella aina yhdessä eläinlääkärin kanssa, jotta saa oikeat tiedot sairaudesta ja ohjeet mahdollisesti tarvittavaan jatkohoitoon sekä jalostusvalintoihin, Lohi muistuttaa.– Perinnölliset sairaudet eivät useinkaan oireile vielä pentuna, mutta ne on hyvä tunnistaa jo silloin. MyDogDNA-testin voi yhdistää uuteen Pentuvuosi-ohjelmaamme ja 12-viikkoisen pennun terveystarkastus- ja rokotuskäyntiin, jolloin geenitestin tulokset ovat käytettävissä 16-viikkoisen pennun eläinlääkärikäynnillä, kertoo eläinlääkäri Aija Jantunen Evidensia Lohjalta.Irlanninsetterin pennulta otetaan MyDogDNA-näyte posken limakalvolta Munkkivuoren Evidensiassa toukokuussa 2015.Perimänmukaista, ennakoivaa täsmähoitoaMyDogDNA-testaus mahdollistaa koiran yksilölliseen terveysperimään perustuvan terveydenhoidon. Perimästä saatava tieto tekee hoidosta tarkempaa, nopeampaa ja ennakoivampaa. Tieto myös tukee eläinlääkärin työtä.– Jos koiran oireet viittaavat useampaan sairauteen, geenivirheen tarkistaminen auttaa oikean sairauden diagnosoimisessa. Koiran yksilöllistä hoitoa pystytään myös ennakoimaan ja suunnittelemaan paremmin. Testin avulla koiran taipumus perinnölliseen sairauteen tai ominaisuuteen voidaan löytää ja huomioida ajoissa, Jantunen kertoo.– Esimerkiksi silmän linssiluksaatiossa oikeanlainen varhainen hoito voi estää testatun sairauden puhkeamisen. Eräissä muissa sairauksissa sairastumisriskiä voidaan pienentää myös elämäntapamuutoksilla, kuten ruokavaliolla. Esimerkiksi kystinuriassa, joka muodostaa koiran virtsaan vaarallisia kystiinikiteitä, Lohi kertoo.– MyDogDNA-testi havaitsee myös koiran mahdollisen perinnöllisen verenvuototaipumuksen ja lääkeaineyliherkkyyden, mikä mahdollistaa koiran laadukkaamman, tehokkaamman ja turvallisemman hoidon eläinlääkärissä. Testin tarjoama lisätieto tavallisen toimenpiteen yhteydessä voi siis olla koiralle jopa elintärkeää, Lohi korostaa.Onnistuneita valintoja rodun ja tulevien pentueiden parhaaksiKoiran perimän tunteminen auttaa hallitsemaan perinnöllisten sairauksien siirtymistä ja edistämään perimän monimuotoisuutta tulevissa sukupolvissa. Useat rotujärjestöt ovatkin ottaneet geenitestit käyttöön jalostustavoiteohjelmissaan.Monet perinnölliset sairaudet voivat kuitenkin puhjeta vain, mikäli koira on perinyt kummaltakin vanhemmaltaan sairauteen liittyvän geenivariantin. Pelkkä geenivariantin kantajuus ei siis yleensä ole este koiran jalostuskäytölle.– Jalostuksessa voidaan kehittää koiran rodun monimuotoisuutta ja valita oman koiran kumppaniksi perimältään mahdollisimman erilainen koira. Perinnöllinen monimuotoisuus toimii suojana sairauksia vastaan ja edistää rodun elinvoimaisuutta.– Samalla on toki hyvä muistaa, että jalostuskoiralta vaaditaan sopivan perimän lisäksi muitakin hyviä ominaisuuksia esimerkiksi luonteen, rakenteen ja osaamisen suhteen. Näissäkin asioissa kannattaa hyödyntää eläinlääkäreiden asiantuntemusta, Lohi toteaa.Jo nyt MyDogDNA antaa tietoa koiran perinnöllisistä rakenneominaisuuksista, kuten koosta, väristä tai vaikkapa luppakorvista.– On mahdollista, että jatkossa saamme vielä tarkempaa tietoa koiran piirteistä ja niiden periytyvyydestä, jopa luonneominaisuuksista kuten arkuudesta. Jokainen testattu koira antaa lisätietoa tutkimukseen ja näin myös panoksensa rotujen terveystyön edistämiselle. Tietoja voidaan jatkossa hyödyntää myös uusien lääkkeiden kehittämisessä.– Koska perimään liittyvä tieto lisääntyy jatkossakin, sen oikea tulkinta on tärkeää. On hienoa, että Animagin eläinlääkärit ovat jo tässä vaiheessa uranuurtajina perehtyneet yksilökohtaiseen eläinlääketieteeseen, Lohi pohtii.

Tunnistatko vaivattomasti liikkuvan koiran?

Arvioiden mukaan joka viides koira kärsii nivelrikon aiheuttamista kivuista elämänsä aikana. Nivelkipuja voidaan kuitenkin hoitaa hyvin tuloksin.– Jos lemmikki ontuu, liikkuu kankeasti tai välttelee liikeitä, sillä on kipuja. Omistajalla on tärkeä rooli hoidon aloittamisessa, korostaa ortopediaan perehtynyt eläinlääkäri Simona Lilius-Lappalainen.

11 vinkkiä lemmikin uuteen vuoteen

Pelkääkö koirasi raketteja? Toimi näin!Lue lisää koiran äänipelostaVinkit parempaan yhteiseen uuteen vuoteenVaraudu uuteen vuoteen ajoissa. Totuta lemmikkisi erilaisiin ääniin, valoihin ja ärsykkeisiin jo pentuna.Lemmikkiä voi suunnitelmallisesti harjoittaa myös aikuisena sietämään paremmin erilaisia ääniä.Valmistele lemmikillesi uutena vuotena rauhallinen tila, jonne se voi vetäytyä, esimerkiksi peti sängyn alle.Ulkoiluta koira ajoissa ennen ilotulituksen alkamista, jolloin ulos ei tarvitse mennä pahimman paukkeen aikaan.Älä pidä koiraasi vapaana ulkona paukkeen alkaessa.Siirrä koirasi huomio muuhun tekemiseen. Voit pitää esim. TV:n tai radion päällä.Älä lohduttele lemmikkiäsi, vaan pysy itse rauhallisena. Viestit käytökselläsi, ettei ole mitään pelättävää.Älä rankaise lemmikkiäsi sen peloista.Älä jätä lemmikkiäsi yksin ilotulituksen aikana.Jos mahdollista, niin viettäkää vuodenvaihde maalla tai muuten etäällä rakettien paukkeesta.Jos lemmikkisi saa yleensä voimakkaan pelkotilan, tule hyvissä ajoin eläinlääkärin juttusille lääkityksen saamiseksi. Lääkitys tuo helpotusta monelle koiralle.

8 merkkiä koiran nivelkivusta

8 merkkiä koiran nivelkivustaLevolta noustessa ensiaskeleet ovat jäykät ja liikkuminen kankeaa.Ontuu kävellessä, välttää hyppyjä.Ei halua kulkea portaissa.Liikkuu toispuoleisesti.Käy istumaan tai makuulle kesken lenkin.Ei halua syödä lattitasolta.Juo enemmän kuin ennen.Tulee omistajansa vierelle yhä useammin.Nivelvaivat ovat koirilla yleisiä ja voivat heikentää merkittävästi lemmikin elämänlaatua. Arvioiden mukaan joka viides koira kärsii nivelrikon aiheuttamista kivuista elämänsä aikana. Eläinlääkärin ja omistajan yhteistyöllä voidaan kuitenkin päästä hyviin tuloksiin: sekä ennaltaehkäistä nivelvaivojen puhkeamista että parantaa jo sairastuneen lemmikin elämänlaatua.Ontuminen ja jäykkyys eivät kuulu ikääntyvänkään lemmikin normaaliin tapaan liikkua. Jos epäilet koirallasi nivelkipua, varaa aika ontumatutkimukseen jo tänään.

Lämpöhalvaus koiralla

Koiran ja kissan normaali ruumiinlämpö on 38–39 astetta. Ruumiinlämmön kohoaminen yli 41 asteen on lemmikille hengenvaarallista.Autossa sisälämpötila nousee aurinkoisella säällä nopeasti vaarallisen korkeaksi. Muita uhkaavia tilanteita ovat rasitus kuumassa ja kosteassa säässä, eläimen jättäminen aurinkoon ilman vettä ja riittävää varjoa sekä liika saunominen.Lämpöhalvauksen oireetOireina ilmenee voimakasta läähätystä, levottomuutta, kuolaamista, hoipertelua. Lisäksi limakalvoilla etenkin ikenissä havaitaan sinertävä, purppura tai kirkkaanpunainen väritys.Lämpöhalvauksen ensiapuSiirrä lemmikki pois kuumasta ympäristöstä.Laita viileitä ja märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille sekä nivusiin, kainaloihin ja vatsan alle.Kastele tassut, vatsanalus ja korvalehdet viileällä vedellä.Kohdista viilentävä ilmapuhallin eläimeen päin.Mittaa lämpö peräsuolesta, mikäli mahdollista. Kun ruumiinlämpö on alle 39 astetta, keskeytä viilentäminen.Älä upota eläintä jääkylmään veteen.Älä anna kuumetta alentavaa lääkettä.Tarjoa vettä, mutta älä pakota juomaan.Ensiavun jälkeen eläin on syytä viedä eläinlääkärille.Koiran lämpöhalvaus on ehkäistävissäKoiraa, tai mitään muutakaan lemmikkiä, ei tulisi koskaan jättää sellaiseen tilaan, jossa sillä ei ole mahdollisuutta vetäytyä varjoon. Tarhassa tai pihalla oleilevalla koiralla tulee olla myös viileä tila, mihin siirtyä. Auringossa oleva auto on koiralle surmanloukku, sillä lämpötila auton sisällä nousee nopeasti yli neljänkymmenen asteen. Älä siis jätä koiraa kesällä autoon, vaikka olisit vain hetken poissa. Huolehdi koiran viilennyksestä myös ajaessa suojaamalla sen olinpaikka suoralta paisteelta ja pitämällä taukoja riittävän usein.Koirat, joilla on sydänvika tai rakenteellisia hengitysvaikeuksia (lyttykuono) ovat muita alttiimpia lämpöhalvaukselle. Pennut ja vanhat koirat ovat terveitä aikuisia herkempiä lämmön vaikutuksille. Koiria, joilla on erityisen suuri riski sairastua lämpöhalvaukseen, ei kannata rasittaa vuorokauden kuumimpien tuntien aikana. Niiden olinpaikaksi kotona pitäisi valita mahdollisimman viileä alue, jossa on hyvä ilmanvaihto.Terveen, aikuisen koiran kanssa uskaltaa liikkua lämpimälläkin ilmalla, kunhan totuttaa koiran lämpöön vähitellen, tarkkailee koiran vointia ja muistaa huolehtia siitä, että se juo tarpeeksi. Jos koira ei itsenäisesti lisää juomistaan, sen ruuan sekaan voi lisätä nestettä. Helteessä liikkumisen jälkeen koiran tulisi saada juoda ja levätä viileässä. Luonnonvesissä uiminen on kesällä turvallinen kuntoilumuoto ja myös hyvä tapa palauttaa treenissä tai lenkillä lämmennyt koira.Jos epäilet koirallasi lämpöhalvausta, ota yhteyttä lähimmälle Evidensia-eläinlääkäriasemallesi lisäohjeiden saamiseksi

Koiran alakulmahampaat painavat kitalakeen tai ikeneen

Vikaa pidetään perinnöllisenä, mutta periytymiskaavaa ei tunneta. Ongelmana on kitalakeen tai yläikeneen aiheutuva pehmytosavaurio, joka aiheuttaa koiralle kipua ja voi pahimmillaan johtaa avanteen muodostumiseen nenäonteloon asti (oronasaalifisteli). Purentaongelman hoito on aina yksilöllinen ja esimerkiksi valokuvien perusteella on vaikea arvioida purentaa kunnolla. Hoidon ennuste on sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmaan päästään puuttumaan.Koiran maitohampaatMaitohammaspurenta muistuttaa yleensä pysyvää purentaa. Jos maitoalakulmahampaat painavat ikeneen/kitalakeen, ne kannattaa poistaa. Purentaongelmaisilla pennuilla käy usein myös niin, että maitohampaat eivät irtoa pysyvien hampaiden puhkeamisen yhteydessä. Jos pysyvä hammas on jo puhjennut, maitohammas tulisi poistaa mahdollisimman pian ellei se selvästi jo heilu. On tärkeää, että maitohampaan juuri saadaan kokonaan pois ja siksi leikkauksellinen poistotekniikka on suositeltavampi.Koiran pysyvät hampaatLievä pysyvien alakulmahampaiden linguoversio voi korjaantua siten, että alakulmahampaita painellaan kotona sormin ulospäin ja koiraa motivoidaan pitämään suussaan palloa tai gongia, joka kääntää hampaita ulospäin. Pallon/gongin koko on tärkeä: se ei saa aivan mahtua alakulmahampaiden väliin mutta sen tulee istua hyvin heti niiden taakse. Pallon tai gongin pureskelu 15 min kerrallaan 2-3 kertaa päivässä voi aiheuttaa jopa 5-6 mm siirtymän muutamassa viikossa. Tähän hoitoon voidaan tarvittaessa yhdistää ienplastiaa, jossa alakulmahampaille tehdään tilaa ja / tai kruunupidennykset.Koiran vakava purentavika – hoitovaihtoehdot1. Alakulmahampaiden lyhennys ja pulpa-amputaatio/juurihoitoAlakulmahampaan kruunuosaa lyhennetään niin, että se ei enää osu kitalakeen tai ikeneen. Alakulmahampaan täytyy olla kokonaan puhjennut kun hoito tehdään. Lyhennettyyn hampaaseen tehdään pulpa-amputaatio. Tarkoitus on että epäkypsä hammas säilyy elävänä ja jatkaa kypsymistään. Pulpa-amputoitu hammas voidaan myöhemmin juurihoitaa.Juurihoidettu tai pulpa-amputoitu hammas kontrolloidaan rtg-kuvin ensimmäisen kerran 4-6 kk kuluttua hoidosta ja sen jälkeen vuosittain (tai useammin jos on tarvetta). Kontrollin voi yhdistää vuosittaiseen hammashoitoon. Jos pulpa-amputaatio epäonnistuu ja hammas tulehtuu, hammas täytyy poistaa tai juurihoitaa (jos mahdollista).2. Koiran hampaiden oikominenSuuhun valmistetaan oikomiskoje, ja kontrollissa käydään 1-2 viikon välein. Oikominen kestää yleensä muutamasta vkosta muutamaan kuukauteen. Anestesioita tulee useita. Koira ei hoidon aikana saa purra mitään kovaa (kuonokoppa), se ei saa leikkiä toisten koirien kanssa ja suuhygieniasta on pidettävä hyvää huolta. Oikominen aiheuttaa koiralle jonkinasteista kipua.Oikominen on hoitovaihtoehdoista selkeästi hintavin ja vaatii omistajalta suurta paneutumista ja koiraltakin kärsivällisyyttä, mutta toisaalta vaiva on yleensä kokonaan poissa hoidon päätyttyä. On muistettava, että oikomishoidolla muutetaan koiran perinnöllistä ilmiasua, joten koiraa ei sen jälkeen tulisi käyttää jalostukseen.3. Alakulmahampaiden poistoYksi hoitovaihtoehto on poistaa ongelmana olevat alakulmahampaat kokonaan, tai joissakin tapauksissa voidaan poistaa yläkulmahampaat niiden tieltä. Alakulmahampaiden poistoa on perinteisesti pidetty vähiten suositeltavana hoitomuotona, koska alakulmahampaiden juuret ovat suuret ja muodostavat siten merkittävän osan alaleukaa. Käytännössä hampaiden poisto ei kuitenkaan aiheuta ongelmia leuan kestävyyden suhteen, jos koiran leukojen käyttö on tavanomaista. Alakulmahampaat pitää aina poistaa leikkauksellisesti. Poistohaavat hoidetaan kotona suuhuuhteella.Jos koiran kieli on suhteessa alaleukaan suuri (esim. lyhytkuonoisilla koirilla), kieli saattaa alakulmahampaiden poiston jälkeen roikkua suusta aiempaa useammin.Purennan hoitoa suunniteltaessa otetaan aina huomioon kokonaistilanne. Monesti alakulmahampaiden poisto voi olla omistajan ja koiran kannalta paras vaihtoehto; kontrolleja ei jatkossa tarvita ja ongelma poistuu yleensä yhdellä hoitokerralla kokonaan.Artikkelin kirjoittaja: Mari Koljonen, ELL
Artikkelin kirjoitusvuosi: 2012

, päivitetty 17.3.2019© Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia Eläinlääkäripalvelut ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Hampaiden kehityshäiriöt koiralla

Tavallisimpia puutokset ovat premolaareissa. Jos maitohammas puuttuu, pysyvääkään hammasta ei ole. Toisaalta puhjenneella maitohampaalla ei joskus ole lainkaan pysyvää vastinetta.Ylimääräiset hampaat aiheuttavat enemmän kliinisiä ongelmia. Tavallisimpia seurauksia ovat purentaongelmat, ahtaat hammasvälit jotka altistavat plakin kertymiselle ja parodontiitille sekä muiden hampaiden puhkeamisen estyminen, joka taas saattaa johtaa kystanmuodostukseen. Purentaongelmia ja ahtautta aiheuttavat hampaat tulee poistaa, samoin puhkeamattomat hampaat, joiden ympärille on muodostunut hammasaihekysta. Puhkeamattomat hampaat voidaan poistaa myös profylaktisesti.Kiilteen hypoplasia merkitsee kiilteen epätäydellistä kehittymistä, jonka seurauksena kiillekerros on normaalia ohuempi ja pehmeämpi. Muutokset voivat olla joko paikallisia tai yleistyneitä ja ne syntyvät ennen hampaan puhkeamista amelogeneesin aikana. Hampaat saattavat puhjetessaan näyttää normaaleilta, mutta pehmeä, huokoinen kiille imee nopeasti pigmenttejä esimerkiksi ruoasta, jolloin vauriot värjäytyvät ja tulevat näkyviin. Maitohampaiden amelogeneesi kestää tiineysvuorokaudesta 15. elinpäivään, pysyvien hampaiden noin viikon iästä 2,5 kuukauden ikään.Yleistyneet, symmetriset muutokset voivat liittyä kuumeiluun (esimerkiksi penikkatauti), puutteelliseen ruokintaan tai hypokalsemiaan. Paikalliset vauriot johtuvat usein traumasta tai esimerkiksi puremahaavan tai komplisoituneesti murtuneen maitohampaan aiheuttamasta infektiosta. Ihmisillä tunnetaan taudin perinnöllisiä muotoja, mutta niiden esiintymisestä koiralla tai kissalla ei ole tietoa.Kiillemuutokset keräävät epätasaisuutensa vuoksi plakkia helpommin kuin terve kiille, joten hyvästä suuhygieniasta huolehtiminen on tärkeää. Ne saattavat varsinkin nuorella eläimellä olla herkempiä ulkoisille ärsykkeille, kuten puremiselle ja kylmälle. Iän myötä hampaan dentiinikerros paksuuntuu, jolloin herkkyys vähenee. Arkoja, mutta pinnallisia vaurioita voidaan käsitellä esimerkiksi uorilla, joka kovettaa kiillettä. Syvempiä muutoksia voidaan paikata.Syvissä vaurioissa dentiinin tubulukset ovat paljastuneet, mikä mahdollistaa pulpan infektoitumisen. Näiden komplisoituneiden vaurioiden havaitsemiseksi kiillemuutospotilaita tulisi seurata säännöllisesti sekä kliinisesti että röntgenologisesti.Maitohammas ja sen pysyvä vastine eivät saisi olla suussa yhtä aikaa. Irtoamattomat maitohampaat lisäävät purentaongelman kehittymisen todennäköisyyttä. Tavallisimmin ongelmia ilmenee kulmahampaiden ja etuhampaiden kohdalla. Varsinkin, jos purenta ei ole normaali, maitohammas kannattaa poistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja leikkauksellisesti, jotta hammas saataisiin varmasti kokonaan pois. Jos purenta ei aiheuta ongelmia, poistolla ei ole yhtä kiire, mutta ahtaat hammasvälit altistavat plakin kertymiselle ja siten parodontiitille.Artikkelin kirjoittaja: Mari Koljonen, ELL Artikkelin kirjoitusvuosi: 2008, päivitetty 17.3.2019© Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia Eläinlääkäripalvelut ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Koiran polven eturistisiteen repeämä

Polvinivelen keskellä sijaitsevat ristisiteet estävät sääriluun liikkumista eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Ristisiteitä on kaksi, etummainen ja takimmainen. Kun puhutaan ristisidevammasta, yleensä tarkoitetaan etummaisen ristisiteen vauriota.Takimmaisen ristisiteen katkeaminen on hyvin harvinaista ja se tapahtuu voimakkaan ulkoisen voiman (trauma) seurauksena. Samalla polvesta yleensä rikkoutuu muitakin rakenteita.Ristisiteen repeämää esiintyy monilla roduilla, mutta tavallista se on mm. rottweilereilla, chow-chow:lla, noutajilla, bichon friseella ja mastiffeilla. Koiralla eturistisiteen repeämä voi olla myös trauman aiheuttama äkillinen tila. Koiralla polven ristiside tavallisimmin pettää osittain ja vähitellen viikkojen – kuukausien aikana ja lopulta katkeaa aivan normaalin liikunnan seurauksena. Ristisiteen pettämisen oire on ontuma. Kun ristiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi tilapäisesti loppua kun raajaa rasitetaan vähemmän. Kun ristiside on kokonaan poikki, ontuma on yleensä jatkuvaa. Koiralla, jolla toisen polven ristiside on pettänyt on melko suuri todennäköisyys (n. 30%) saada sama vaiva toiseenkin polveen. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä riski on tietyillä roduilla jopa 70%.Eturistisiteen repeämä – syynä huonot kulmauksetRistisiteen pettämisen eräs syy on nykykäsityksen mukaan ”huonot takaraajan kulmaukset” eli reisiluun ja sääriluun välinen kulma lähestyy oikokulmaa, 180 astetta. Tällöin sääriluun yläpään nivelpinta ei enää ole vaakatasossa vaan taaksepäin vinossa. Tämän seurauksena aiheutuu sääriluuta eteenpäin työntävä voima joka kerta kun reisiluun nivelpinta tukeutuu sääriluun yläpään nivelpintaan. Tämä toistuva voima lopulta katkaisee etummaisen ristisiteen. Kulmauksiltaan ”normaalilla alkukantaisella  koiralla” tällaista voimaa ei juuri synny. Myös koiran ylipaino ja reiden huono lihastasapaino altistaa ristisiteen repeämälle.Kun eturistiside on poikki, sääriluu pääsee koiran askeltaessa liikkumaan eteen-taakse –suunnassa suhteessa reisiluuhun (epästabiilisuus). Tämä aiheuttaa kipua, ontumista sekä nivelrikkomuutosten kehittymistä ja usein myös vaurioittaa sisemmän nivelkierukan takahaaraa. Eläinlääkäri voi todeta eturistisiteen katkeamisen polvea tunnustelemalla, jos ristiside on kokonaan poikki ja jos katkeamisesta ei ole kulunut kovin pitkä aika. Nykyään eturistisiteen vauriot pyritään kuitenkin hoitamaan ennen kuin eturistiside katkeaa kokonaan. Tällöin kliininen diagnoosi perustuu tyypilliseen sairauskertomukseen ja havaittuun ontumaan. Koira on myös haluton koukistamaan kipeää polveaan ja sen vuoksi istuessaan pitää kipeää jalkaa hieman sivulla. Joskus polvi paksuuntuu erityisesti sisäpinnalta. Röntgentutkimus antaa myös viitteitä ristisidevammasta: nivelnesteen määrä lisääntyy ja havaitaan nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä nivelen reuna-alueilla.Diagnoosi varmistetaan polvinivelen miniavauksen tai polvinivelen tähystyksen avulla:eturistisiteen katkeaminen tai osittainen vaurioituminen todetaannivelkierukoiden kunto tutkitaan. Rikkoutuneet kierukanosat poistetaan.nivelpintojen kunto tutkitaanPolvinivelen tähystyksessä polveen tehdään vain kolme pistohaavaa, joiden kautta tähystysinstrumentit viedään polveen. Tähystys aiheuttaa siten vähemmän kipua kuin miniavaus ja toipuminen on nopeampaa. Myös nivelkierukoiden vammat voidaan tähystyksellä tutkia paremmin.Koiran eturistisiteen repeämän hoito1) Ei –kirurginen hoito:Pienellä koiralla, alle 3– 6 kg painoisella, polveen kohdistuvat voimat ovat niin pieniä, että voidaan kokeilla ei-kirurgista hoitoa. Ristisidevamma aiheuttaa polveen ärsytystilan, joka johtaa nivelkapselin paksuuntumiseen. Odotetaan, että polven nivelkapseli paksuuntuu ja polven epästabiilisuus vähenee tai loppuu. Tässä menetelmässä on omat ongelmansa. Odotettaessa voi käydä niin, että polven sisemmän nivelkierukan takahaara rikkoutuu ja se aiheuttaa kipua. Nivelkierukkavamma vaatii usein kirurgisen hoidon, rikkoutuneen kierukanosan poiston. Odotettaessa polveen kehittyy usein myös nivelrikkomuutoksia, jotka heikentävät kirurgisen hoidon ennustetta.2) Menetelmät, joissa polvi tuetaan erikoisompeleillaYli 4 – 7  kg painoisilla koirilla ristisidevamman hoidoksi suositellaan leikkaushoitoa varhaisessa vaiheessa, ennen kuin nivelrikko ehtii kehittyä vaikea-asteiseksi. Vuosien varrella on kehitetty lukuisia leikkaustekniikoita, joissa polvi tuetaan erikoisompeleilla. Yleisimmin käytetyssä menetelmässä asennetaan kovaa rasitusta kestävä nailon-, polyeteeni-, polyesteri- tai komposiittiommel tai komposiittinauha (”Tightrope”) reisiluun alapään takaosan ja sääriluun yläpään etuosan väliin anatomisesti samaan suuntaan kuin etummainen ristiside. Polven tukemiseen on myös käytetty reisilihaksiston jännekalvosta otettua siirrettä. On kuitenkin todettu, että hyvin usein tällainen siirre surkastuu ja tuenta siten pettää.Näiden leikkausmenetelmien jälkeen liikuntaa rajoitetaan parin kuukauden ajaksi, jolloin polven nivelkapseli paksuuntuu ja antaa lisätukea polvelle.Komplikaatiosta tavallisimmat ovat infektio ja tuennan pettäminen. Infektio saadaan kuriin yleensä vasta sen jälkeen kun tukiommel on poistettu. Tuennan pettämisen jälkeen polvi on taas epästabiili ja nivelrikkomuutokset etenevät. Tuennan pettäminen altistaa myös sisäsivun nivelkierukan takahaaran vaurioille. Painavilla ja aktiivisilla koirilla tuennan pettäminen on todennäköisempää. Myös epätavallisen jyrkkä sääriluun yläpään niveltason kulma altistaa ristisiteen ja tuennan pettämiselle. Ompeleiden ja jännekalvosiirteiden pettämisen takia on kehitetty leikkaustekniikka, jossa polvi tuetaan käyttäen komposiittinauhaa (”Tightrope”) joka kiinnitetään luun pintaan tukeutuvien aluslevyjen väliin. Myös tämä tuenta voi pettää tai löystyä valitettavan usein.3) Menetelmät, joissa ristisiteen katkeamisen syy pyritään korjaamaan:Isoilla ja aktiivisilla koirilla polven tuentaan perustuvilla menetelmillä hoitotulokset ovat olleet huonoja. Sen vuoksi on kehitetty joukko uudempia menetelmiä, joissa sääriluun yläpään luisia rakenteita muutetaan siten, että sääriluuta eteenpäin työntävää voimaa ei enää synny ja etummaista ristisidettä ei enää tarvita.TPLOSääriluun yläpään nivelpinnan kääntö vaakasuoraan asentoon, Tibial Plateau Levelling Osteotomy eli TPLO, on näistä uudemmista menetelmistä eniten käytetty. TPLO –leikkauksessa sääriluun yläpäähän tehdään kaareva sahaus, sääriluun yläpään niveltaso käännetään vaakasuoraan asentoon ja kiinnitetään uuteen asentoonsa teräslevyllä ja –ruuveilla. Samalla voidaan tarvittaessa korjata raajan asentovirheitä (mm. raajan sisäänpäin kiertynyt asento). Toipuminen TPLO -leikkauksen jälkeen on varsin nopeaa. Koirapotilas käyttää leikattua jalkaansa varsin hyvin yleensä jo parin päivän kuluttua leikkauksen jälkeen. Noin kuuden viikon ajan potilas saa liikkua taluttimessa ja mm. liukastelua ja riehumista vältetään. Liikkuminen pehmeällä alustalla, metsässä, lumessa yms. edistää raajan liikkuvuutta ja voimaa. Myös uiminen ja vesijuoksumattoharjoitteet voidaan aloittaa 1 – 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Noin kuuden viikon kuluttua leikkauksesta todetaan sääriluun sahauksen luutuminen röntgentutkimuksessa ja sen jälkeen potilas liikkua myös ilman talutinta. TPLO –leikkaus on kalliimpi  kuin perinteiset polven tuentaan perustuvat menetelmät. Infektio ja sisäsivun nivelkierukan vamma ovat tavallisimpia TPLO -leikkauksen komplikaatioita.TTA, TTA2, TTA rapidSääriluun kyhmyn, polvilumpiojänteen kiinnityskohdan siirtäminen eteenpäin (Tibial Tuberosity Advancement, TTA) on Euroopassa varsin suosittu menetelmä eturistisidevaurion hoitamiseksi. Sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteenpäin ja kiinnitetään uuteen asentoonsa erikoislevyllä ja / tai sahauslinjaan asennettavalla korilla. Toipuminen TTA leikkauksen jälkeen on nopeaa. Koirapotilaan jatkohoito TTA –leikkauksen jälkeen on samanlainen kuin TPLO –leikkauksen jatkohoito. TTA -leikkaus on suunnilleen saman hintainen kuin TPLO –leikkauskin. Infektio, sääriluun yläpään kyhmyn kiinnityksen pettäminen ja sisäsivun nivelkierukan vamma ovat tavallisimpia TTA-leikkauksen komplikaatioita.TWO, TTO, CBLOTPLO –menetelmän perusperiaatteen pohjalta on kehitetty useita leikkaustekniikoita, joissa kaikissa sääriluu yläpään luisia rakenteita muutetaan. Tällaisia menetelmiä ovat mm. TWO (Tibial Wedge Osteotomy), TTO (Triple Tibial Osteotomy)  ja CBLO (Cora Based Levelling Osteotomy).Mikä leikkausmenetelmä on paras koiralleni?Nykyisen tutkimustiedon perusteella (2014, ks. alla) TPLO -menetelmä antaa parhaan hoitotuloksen. Kohtuullisen hyviä hoitotuloksia voidaan saada kaikilla menetelmillä, varsinkin pienikokoisilla koirilla. TPLO -menetelmän käyttö on kuitenkin erityisen suositeltavaa kun:koira on isokokoinen ja aktiivinenhalutaan mahdollisimman hyvä hoitotulos mm. urheiluharrastuksen vuoksikun sääriluun yläpään kulma on yli 28 astetta. Bichon friseellä ja pienillä terriereillä se on usein yli 33 astetta.Tärkeä tekijä hoitotuloksessa on ristisidevamman varhainen tunnistaminen. Ristisidevamman leikkaushoidon ennuste TPLO –menetelmällä on erittäin hyvä, jos leikkaus suoritetaan ennen kuin ristiside on katkennut kokonaan.Jokaisella leikkausmenetelmällä on etunsa ja haittansa. Perinteisistä menetelmistä kehityy koko ajan uusia ”versioita”, joita kokeillaan ja joko hylätään tai otetaan käyttöön ”vanhan” menetelmän tilalle. Tutkimustuloksia tulee jatkuvasti lisää, ja niiden myötä menetelmät, leikkauksiin tarvittavat välineet ja implantit kehittyvät.Kehon omista kalvoista rakennetut siirrännäiset olivat käytössä viime vuosisadan loppupuoliskolla, mutta sittemmin kehitetyt keinotekoiset kuidut ovat syrjäyttäneet näitä. Modernimmat menetelmät, joissa luuta sahataan ja kootaan uusiin asentoihin implanteilla, ovat osoittautuneet luotettavammiksi kuin perinteiset lankamenetelmät, varsinkin isommilla tai aktiivisemmilla koirilla. Näissä muutetaan polven mekaniikkaa kokonaan niin, ettei ristisidettä tarvita enää. Eri menetelmistä on myös yhdistelmäversioita ja monesti voidaan samassa leikkauksessa korjata polvessa olevia muita vikoja kuten lumpion sijoiltaanmenoa tai jalka-asennon vinoutumaa.Yhteenvetona voinee sanoa, että jokaisella kirurgilla on omat suosikkimenetelmänsä ja mikä tärkeintä, menetelmä johon kirurgi on tottunut. Yleensä valitaan menetelmä, jolla pyritään korjaamaan se anatominen ongelman, joka on saattanut aiheuttaa ristisiderepeämän.Artikkelin kirjoittaja: Esa Eskelinen, ELLArtikkelin kirjoitusvuosi: 2013© Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia Eläinlääkäripalvelut ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Koiran nuljuluuongelmat

Nuljuluut eli jänneluun ovat pieniä luita koukistajajänteen sisällä koiran varvasluiden takapinnalla, varpaiden yläosassa. Nuljuluita on kussakin jalassa 8 kappaletta. Ne muodostavat nivelpinnan kämmen- tai jalkapöydänluiden sekä varvasluiden kanssa.Nuljuluiden vaivoja on pääasiassa kahden tyyppisiä, traumaattisia ja luun rappeutumiseen liittyviä.Nuljuluiden vaivat aiheuttavat yleensä kyseisen jalan ontuman, alueen turvotuksen ja jalan painorastuksen välttämisen. Koira voi ontua vain kovalla, karkealla alustalla ja olla pehmeällä alustalla oireeton. Ontuma voi myös liittyä lepoon helpottaen pienen verryttelyn jälkeen.Traumaattisia nuljuluuvaivoja ovat luiden murtumat ja sijoiltaan menot. Murtunut nuljuluu voi olla kahtena tai useampana kappaleena. Yleensä murtumakappaleet pysyvät lähellä toisiaan. Murtumia hoidetaan sekä konservatiivisesti että kirurgisesti. Konservatiivinen hoito tarkoittaa yleensä jalassa pidettävää tukisidettä, kipulääkitystä ja lepoa. Kirurgisessa hoidossa murtuneen nuljuluun kappaleet poistetaan leikkauksella. Hoito valitaan tapauskohtaisesti oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella.Luun rappeutumiseen liittyvä ns. sesamoid disease aiheuttaa nuljuluun rakenteen heikkenemisen. Taudin syy on tällä hetkellä epäselvä. Aiheuttajaksi on epäilty nuljuluun verenkierron häiriötä sekä nuljuluun yli kulkevien jänteiden luulle aiheuttamaa stressiä. Rakenneheikkous voi aiheuttaa jopa nuljuluun hajoamisen useaksi kappaleeksi. Röntgenkuvissa löydetään usein sivulöydöksenä hajonneita nuljuluita, jotka eivät ole aiheuttaneet koiralle oireita. Vanhoja murtumia ja rappeutumisen vuoksi hajonneita nuljuluita on usein vaikea erottaa toisistaan kuvien perusteella.Rappeutumisen vuoksi hajonneet nuljuluut voivat aiheuttaa koiran ontumisen tai olla oireettomia. Oireettomat tapaukset ovat osoittautuneet melko yleisiksi.Murtumat ja rappeutumissairaus liittynevät toisiinsa useissa tapauksissa. Heikentyneet nuljuluut voivat iskun osuessa rikkoutua terveitä nuljuluita helpommin.Hoito rappeutumissairaudessa on kuten murtumissa joko kirurginen tai konservatiivinen. Hoito ratkaistaan tässäkin tapauskohtaisesti.Artikkelin kirjoittaja: Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriArtikkelin kirjoitusvuosi: 2008© Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia Eläinlääkäripalvelut ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Koiran karies

Karieksen aiheuttavat tietyt bakteerit, tavallisimmin Streptococcus mutans ja S. salivarius, jotka käyttävät ravintonaan lyhytketjuisia sokereita. Sokereiden fermentaatiotuotteet ovat happamia ja demineralisoivat kiillettä. Kun kiille on tuhoutunut, vuorossa on dentiini ja lopulta pulpa. Usein karieksesta kärsivillä koirilla on poikkeama ruokavaliossaan, esimerkiksi keksit tai makeiset. Kariesta esiintyy tavallisimmin molaarien kuppimaisilla purupinnoilla, mutta sitä voi olla muuallakin. Kliinisesti nähdään värjäytyneitä, pehmeitä kraatereita, joihin koetin tarkastuksen yhteydessä uppoaa.Koiran kiille on huomattavasti ohuempi kuin ihmisen, joten karies etenee nopeammin. Koirat eivät myöskään kerro alkavasta hammassärystä eivätkä usein käy edes säännöllisessä hammashoidossa. Siksi on epätavallista, että karies havaitaan ennen kuin se on vaurioittanut dentiiniä.Karieksen hoitovaihtoehdot ovat paikkaus, juurihoito tai hampaan poisto. Valitettavan usein poisto on ainoa järkevä vaihtoehto, kun hampaan runkoa on menetetty niin paljon. Paikkauksen edellytys on terve pulpa. Täytyy kuitenkin muistaa, että dentiini ei ole tiivis rakenne, joten kariekseen ilman pulpiittia kannattaa suhtautua epäilyksellä. Vaurion asteen arvioinnissa röntgenkuvaus on välttämätön.Artikkelin kirjoittaja: Mari Koljonen, ELLArtikkelin kirjoitusvuosi: 2008© 2008 Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy. Lyhyt lainaus artikkelista sallitaan, kun artikkelin kirjoittaja, Evidensia ja kirjoitusvuosi mainitaan.

Narttukoiran sterilisaatio – perinteinen vai tähystysleikkaus

Koirien sterilaatio tähystysleikkauksella yleistyy Suomessa huimaa vauhtia. Tekniikka on käytössä jo useilla eläinlääkäriasemilla ympäri Suomen.Tutkitusti vähemmän kipuaTähystysleikkaus aiheuttaa koiralle tutkitusti vähemmän kipua kuin perinteinen ns. avoleikkaus. Useissa tutkimuksissa on todettu koirien toipuvan nopeammin tähystyksellä suoritetusta leikkauksesta. Tämän ovat huomanneet useat koiranomistajat myös käytännössä – kokemukset tähystysleikkauksista ovat olleet hyviä, ja palaute asiakkailta yksinomaan positiivista.Tähystysleikkauksessa toimenpide suoritetaan kahden tai kolmen pienen (0,5–3cm) haavan kautta. Leikkauksen aikana vatsaontelo täytetään hiilidioksidilla paremman näkyvyyden aikaansaamiseksi. Erinomainen näkyvyys vatsaonteloon onkin yksi tähystysleikkauksen ehdoton etu verrattuna perinteiseen avokirurgiaan. Leikkauksen aikana suurennettua näkymää vatsaontelosta katsellaan tv-monitorista, ja toimenpiteet suoritetaan pitkillä, tähystysleikkauksiin suunnitelluilla instrumenteilla.Tähystysleikkauksessa poistetaan yleensä vain munasarjatKun narttukoira sterilisoidaan tähystämällä, yleensä poistetaan vain munasarjat, ja kohtu jätetään paikalleen. Näin voidaan tehdä silloin, kun kohtu on täysin normaali. Jos kohdussa havaitaan jotain poikkeavaa leikkauksen aikana, voidaan myös kohtu poistaa ilman, että leikkausta tarvitsee muuttaa avoleikkaukseksi. Animagi Jyväskylässä (nyk. Evidensia Jyväskylä) sterilisoiduista koirista n. 10%:lta on jouduttu poistamaan myös kohtu leikkauksen aikana kohdussa todettujen muutosten vuoksi – yleensä siksi, että kohtu on ollut vain hieman suurehko, ja se on varmuuden vuoksi päätetty poistaa. Niillä koirilla joilla kohtu on ollut normaali, ei ole havaittu ongelmia siitä, että kohtu on jätetty paikalleen.Perinteisessä avoleikkauksessakin voidaan poistaa vain munasarjat ja jättää kohtu paikalleen. Tällöin leikkauksessa aiheutetaan vähemmän kudosvauriota, mikä nopeuttaa leikkauksesta toipumista.Tähystysleikkauksessa verisuonet suljetaan yleensä polttamalla. Vaihtoehtoisesti suonien sulkuun voidaan käyttää myös klipsejä tai ultraäänikoagulaatiota. Menetelmät verisuonten sulkuun ovat luotettavia, ja verenvuoto tähystysleikkauksen aikana on vähäisempää kuin avoleikkauksessa.Anestesialla iso rooli tähystysleikkauksissaTähystysleikkaus asettaa anestesialle eli nukutukselle omat haasteensa. Leikkauksen aikana potilaan hengityksestä huolehtii ventilaattori – tämä on välttämätöntä, koska leikkauksen aikana vatsaontelo täytetään kaasulla, ja potilaan hengitys voisi vaikeutua ilman ventilaattoria. Anestesian valvonnassa käytössä on uloshengityksen hiilidioksidimittaus, pulssioksimetri, EKG eli sydänsähkökäyrä sekä jatkuva lämpötilan seuranta.Leikkaustiimiin kuuluu eläintenhoitaja, jonka pääasiallinen tehtävä leikkauksen aikana on valvoa potilaan nukutusta. Huolellinen anestesiavalvonta on erittäin tärkeä osa potilasturvallisuutta, ja sen tulisi olla itsestäänselvyys myös avoleikkauksissa. Esim. Animagi Jyväskylässä tähystysleikkaustiimiin kuuluu aina kaksi eläintenhoitajaa eläinlääkärin lisäksi. Siksi tähystysleikkauksen hinta muodostuu myös jonkin verran kalliimmaksi kuin perinteisen avoleikkauksen.Nopea toipuminen ja vähäisempi kipulääkkeen tarveTähystysleikkauspotilaiden toipuminen on hämmästyttävän nopeaa. Tähystyspotilaiden saama kipulääkitys on huomattavasti vähäisempi kuin perinteisessä leikkauksessa, esim. opiaattikipulääkkeitä ei tarvita leikkauksen jälkeisen kivun poistoon ollenkaan. Koirat ovat toki väsyneitä nukutuksesta johtuen, mutta yleensä viimeistään seuraavana päivänä meno on jo lähellä normaalia. Erityisesti käyttö- ja harrastuskoirille tähystysleikkaus on suositeltava vaihtoehto, jos huilitauko treeneistä halutaan mahdollisimman lyhyeksi.Muita leikkauksia, joita tehdään tähystämälläPiilokivesleikkaukset (koira ja kissa)Virtsakivileikkaukset (koira ja kissa)Ennaltaehkäisevä mahalaukun kiinnitysKoepalojen otto vatsaontelon elimistä, esim. maksaTähystysleikkauksen edut pähkinänkuoressaParempi näkyvyys leikkausalueelleAiheutetaan vähemmän kudostraumaa (kudosvauriota)Verenvuoto on minimaalistaLeikkauksen jälkeinen kipu on tutkitusti vähäisempi kuin avoleikkauksessaToipuminen on nopeaa ja paluu täysipainoiseen harjoitteluun kilpa- ja käyttökoirilla on mahdollista jo pari viikkoa leikkauksesta.Ohje omistajalle tähystyksellä tehtävään sterilisaatioleikkaukseen valmistautumisestaEdellisestä kiimasta tulisi olla kulunut vähintään 3kk. Koira voidaan leikata kiiman aikanakin, mutta ei mielellään kiiman jälkeisenä aikana tai valeraskauden aikana.Mieti, haluatko, että leikkauksessa poistetaan munasarjojen lisäksi myös koko kohtu. Tämä on täysin mahdollista myös tähystysleikkauksessa. Merkittävää eroa leikkauksen jälkeisissä ongelmissa ei tutkimuksissa todettu, ja leikkauksena pelkkä munasarjojen poisto on koiralle pienempi leikkaus (Vet Surg 2006 Feb;35(2):136-43)).Paastotus eli 12 tuntia syömättä ennen leikkausta. Vettä voi olla vapaasti tarjolla.Leikkaukseen tulevan koiran täytyy olla terve. Suosittelemme kaikkien leikkauspotilaiden kohdalla verinäytteiden tutkimista ennen leikkausta. Ennen anestesiaa tutkittavat verinäytteet ovat verenkuva (valkosolut ja niiden erittelylaskenta, punasolut sekä verihiutaleet), veren ureapitoisuus ja kokonaisproteiinit.Kerro leikkaukseen tullessa, jos et halua karvaa ajettavan laajalti: tällöin leikkaus voidaan tehdä 3 pienestä haavasta. Vertailtaessa 2 ja 3 haavan tekniikoita, todettiin kuitenkin kivun määrä vähäisemmäksi 2 haavan tekniikalla, sekä leikkausaika lyhyemmäksi (JAVMA 2011 Jul 15; 239(2):203-8). Tästä syystä tekniikka, joka vaatii melko laajalti karvanajoa, on suositeltavampi vaihtoehto.Mainitse, mikäli koiralla on ollut ongelmia aiemmissa nukutuksissa, tai on todettuja lääkeaineyliherkkyyksiä.Varaa mukaan lämpimiä peitteitä: heräämisvaiheessa potilas voi olla paleleva, ja erityisesti pienillä potilailla jo rauhoitusvaiheen aikainen lisälämpö (kääriminen vilttiin rauhoitusvaiheen ajaksi) ei ole pahitteeksi.Muista, että nukutuksesta toipuminen vie oman aikansa. Leikkauspäivänä kotiin pääsyn jälkeen potilasta ei tulisi jättää pitkiksi ajoiksi valvomatta. Toipumisen edetessä normaalisti, voi tähystysleikatun koiran jättää yleensä jo seuraavana päivänä yksin.

Ohje: Koiran korvien puhdistaminen

1. Tartu korvalehteen ja nosta sitä ylöspäin, näin korvakäytävän aukko näkyy paremmin ja korvakäytävä oikenee.2. Kaada haaleaa korvapuhdistetta korvakäytävä täyteen.3. Hiero korvakäytävää ulkoapäin pari minuuttia.4. Tee pumpulista pitkulainen tuppo, työnnä se korvakäytävään, anna olla hetken ja poista. Toista alusta tarvittaessa.5. Kuivaa korvakäytävä puhtaalla pumpulitupolla lopuksi.6. Anna koiran ravistaa päätään, näin poistuvat loputkin puhdisteet.

Ohje: tassuside koiralle

Tassu suihkutetaan ensin puhtaaksi haalealla vedellä ja kuivataan tämän jälkeen huolellisesti. Märän tassun sitominen voi johtaa ihon tulehtumiseen siteen alla.1. Suojaa haava tai vaurio-alue sidetaitoksella.2. Tassusiteen teko aloitetaan pehmustamalla varpaiden ja polkuanturoiden välit käyttäen kipsinalusvanua tai pumpulia. Älä unohda kannusvarvasta.3. Tassun ympärille sidotaan muutama kierros kipsinalusvanua. Kipsinalusvanu toimii pehmikkeenä, jottei varsinainen sideaines purista liikaa ja ilmavuus säilyy. Kipsinalusvanua kääritään tarpeeksi ylös, jotta tassuside pysyy hyvin.4. Kipsinalusvanun päälle voidaan kiertää joustavaa sideharsoa. Side tulee laittaa napakasti, mutta liian kireä side voi aiheuttaa pahan turvotuksen.5. Päällimmäiseksi kerrokseksi voidaan käyttää itseliimautuvaa joustavaa sidettä esim. Vet-Flex/ Coban. Kääri side kevyesti, muuten se puristaa liikaa.6. Tassuside suojataan kastumiselta esim. muovipussilla, lasten kurarukkasella tai tassutossulla.7. Vaihda side päivittäin tai noudata eläinlääkärisi ohjeita.